sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Teemaväri: sininen


Sytomyssyjen neulominen jäi syksyn tullen sukkien vallattua puikot. Ennen sukkasadon alkua ehdin kuitenkin tehdä vielä pari päähinettä lahjoituksena saaduista Garnstudion DROPS Muskateista.





Tämä on Ruby Red Heart Hat, tosin rubiininpunaisen sijasta petroolinsininen (kuva väittää jotakin muuta, mutta todellisuudessa väri on nimenomaan petrooli). Lankaa taisi kulua toista kerää, yli 50 grammaa siis, ja puikkokoko oli luultavasti 3 mm. Valitettavasti halukkaita kuvauspäitä ei ollut tarjolla, mutta jospa tasokuvastakin kävisi malli riittävän hyvin ilmi.



Toisen petroolin pipon neuloin päälaelta aloittaen, mallineuleen nappasin Kauneimmat neulemallit -kirjasta, kuinkas muuten. Silmukoita mahtoi olla 112 ja puikon koko 3 mm, jolloin noin 60 grammasta lankaa tuli sellainen arviolta M-kokoinen myssykkä.


Muskateja on jäljellä vielä muutamaan sytomyssyyn, joten eiköhän hattuilu jatku, kunhan saan kyllikseni sukkaneulonnasta. Sittenpä olisikin taas pussillinen myssyjä sairaalaan vietäväksi, taidan tehdä sen tälläkin kertaa henkilökohtaisesti.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Merimiehelle harmaata


Merimiessukkaneulonta etenee: tässä ensimmäisenä aloitettu sukkapari, joka koki muutamaan otteeseen purkutuomion, kun palmikkoviritys ei ottanut onnistuakseen.



Palmikkomalli on kirjasta Kauneimmat neulemallit ja se on kyllä ihan mukiinmenevä, mutta ei ehkä sittenkään kovin käytännöllinen. Paksusta langasta tehtynä leveä palmikkokuvio voi jäädä ikävästi hiertämään kengänvarteen, mikäli merimies erehtyy pitämään näitä sukkia muuten kuin sisätiloissa kengittä hiippaillessaan.



Minulla oli kaikenlaisia hienoja suunnitelmia siitä, miten palmikkokuvio kiertyisi sukan etupuolelle, mutta lopulta luovutin, kun kaikki yritelmät näyttivät niin surkeilta. Niinpä neuloin terään pelkkää joustinneuletta, ja lopputulos onkin yllättävän kiva. Lankana keräysemännän lahjoittama Seiskaveikka, puikkokoko 3 mm ja silmukoita tällä kertaa 56. Kokoluokan 43-44 sukkiin kului reilusti vajaa kerä, joten näistä jäi vaaleanharmaata raitalangaksi joihinkin toisiin sukkiin.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Little Shells


Innostuin elokuun alussa katsomaan Lontoon olympialaisia, vaikka viime vuosina television (ja etenkin urheilun) katsominen on vähentynyt radikaalisti. Muutama yleisurheiluilta ja pari purjehduspäivää vierähtivät huivineuleen parissa. 



Little Shells (Ravelry-linkki ilmaisohjeeseen) on neulottu 3 mm puikolla hitusen vajaasta kerästä Schachenmayr SMC Fine Woolia. Alkuperäinen ohje on paksummalle langalle, joten tein reilusti enemmän sileää osuutta ennen reunapitsiä. Koska lankaa näytti riittävän, tein myös reunapitsitoistoja enemmän. Lopulta lankaa jäi päättelykerroksen jälkeen 20 cm, mikä ilahdutti aivan erityisesti (ei jämänöttösiä, mutta toisaalta ei tarvetta ostaa uutta kerääkään muutaman metrin tähden).



Jos huivi neuloutuikin muutamassa päivässä, otti motivoituminen pingotuspuuhaan lähes kuukauden. Olin ajatellut tarvitsevani melko arkisen kaulahuivin mustan nahkatakkini kaveriksi, mutta unohdin alkuperäisen idean ja pingotin huivin apinan raivolla ihan liian isoksi, kaikenlisäksi kovin suurpiirteisesti. Huivin kaareva muoto edesauttaa puettavuutta - mutta en minä tällaisilla keveillä, isohkoilla huiveilla tee oikein mitään.



Onhan huivi kyllä kaunis ja pehmoinen, sitä ei käy kieltäminen. Ja ainahan on mukava saada jokin yksittäinen orpokerä käytettyä tarkasti loppuun. Parasta kuitenkin on, että keksin huiville oivan lahjoituskohteen: eräs kanssaneuloja täytti vuosia, ja päätin yllättää hänet (vähän myöhässä tosin) puskan takaa huivilahjalla.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Teemaväri: vihreä


Ihana kanssaneuloja lahjoitti minulle puolisen kiloa Garnstudion DROPS Muskat -lankoja sytomyssyjä varten juuri sopivasti, kun edelliset myssylankani olivat loppuneet. Kauniit värit houkuttelivat ryhtymään tositoimiin välittömästi.



Vihreästä syntyi ensimmäiseksi Foliage Hat (Rav-linkki ilmaisohjeeseen), joka on omassa isossa päässäni syvä pipo, mutta pienemmässä enemmänkin myssy (no, kai se minullakin olisi myssyttänyt, jos olisin asetellut hatun taaemmas ja ylemmäs, mutta se nyt vain näyttää kertakaikkisen hoopolta päässäni). Neuloin reunajoustimen 3 mm puikolla ja loput hatusta 3,5 mm puikolla ohjeen mukaisin silmukoin; lankaa kului 75 g. Muskatin miellyttävä neuletuntuma, herkullinen vihreä väri, kaunis lehtikuvio ja toimiva ohje varmistivat nautinnollisen myssyprojektin.


Toiseen vihreään pipoon sain olevinaan vision Kauneimmat neulemallit -kirjasta.



Eihän siitä tullut lainkaan sellainen kuin kuvittelin, mutta ihan käyttökelpoinen myssy kuitenkin. Silmukoita taisi olla 108 ja puikossa mittaa 3 mm, lankaa kului vähän toista kerää. Koko on melko passeli kuopukselle, jonka päänympärys on noin 55 cm.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Quintessence II


Tässä on lupaamani paksulankaversio Quintessence-sukkaohjeesta. Tässä ei siis ole todellakaan mitään uutuusarvoa, mutta helpottaapahan niitä neulojia, jotka eivät jaksa miettiä silmukkajakoja uusiksi reilusti pienemmälle silmukkamäärälle.



Kaikkihan lähti siitä, kun sain kanssaneulojalta viisi kerää Seiskaveikkaa lupauduttuani neulomaan tänäkin vuonna suomalaisille merimiehille villasukkia joululahjaksi. Siinäpä riittävästi syytä ohjesuunnittelulle. Koska ensimmäinen palmikkoviritelmä oli niin epäonnistunut, että se sukkapari on edelleen kesken, päätin siirtää Quintessencen paksulle langalle ihan vain esimerkiksi siitä, miten helppo kyseistä ohjetta on soveltaa eri paksuisille langoille ja eri kokoja varten. Ohje löytyy suomeksi blogisivulta sekä suomeksi ja englanniksi pdf-tiedostona Ravelrysta.



Nämä sukat on tehty 54 silmukalla miesten kokoon; samalla silmukkamäärällä, mutta ohuemmalla langalla tulee toki naisten sukat (minun käsissäni tämä tarkoittaisi luultavasti 2,5 mm puikkoa ja Nallen / Maijan paksuista lankaa). Tai helppohan tuosta on kaventaa muutamaa pystyraitaa, jotta saa naiselle sopivat paksulankasukat. Erona ohutlankamalliin näissä kärkikavennuksen matkalla on mallineuleen sijaan pelkkää sileää - sekin vain esimerkkinä variaatiovaihtoehdosta. Näihin kokoluokan 45-46 sukkiin sain uppoamaan lähes koko 150 gramman kerän. 

maanantai 10. syyskuuta 2012

Quintessence


Olipa kerran eräs ihastuttava kanssaneuloja, joka tuskaili aakkoshaasteen Q-ohjeen löytymisen vaikeutta. Toisaalla eleli neuloja, joka tuli kaikkien yllätykseksi valituksi Sock Knitters Anonymous -Ravelryryhmän marraskuun suunnittelijaksi. Valinnasta säikähtäneenä neuloja päätti suunnitella elämänsä ensimmäisen sukkamallin ohuelle langalle. Sukkien nimeksi tuli Quintessence, ihan vain siinä toivossa, että eräs ihastuttava kanssaneuloja sattuisi pitämään mallista.



Aivan kuten nimestä voi päätellä, sukat ovat ihan perusmallia: varresta aloitetut, ranskalainen kantapää ja nauhakavennus. Oikeista ja nurjista silmukoista muodostuva kuvio on neulottu peilikuvana oikeaan ja vasempana sukkaan. Suomenkielinen ohje on lisätty blogisivuksi, mutta sen saa englanninkielisen version ohella pdf:nä myös Ravelrysta. Lähiaikoina samasta mallista tullee variaatio myös paksulle sukkalangalle. Tämä on helppo malli soveltaa langalle kuin langalle, ainakin jos sukanneulontakokemusta on edes nimeksi.



Mallisukkien neulomisprosessi oli lopulta aikamoista puurtamista, sillä oikeastaan mallineule on jokseenkin tylsä. Jouduin sitä paitsi tekemään tosissaan töitä, että sain nurjien silmukoiden jälkeiset oikeat silmukat edes jotenkin säädyllisen kireälle, vaikka eipä se vieläkään täysin moitteetta onnistunut Mutta onpahan taas yksi etappi saavutettu, kun suunnittelemieni ohjeiden kokoelmassa on nyt sukkamalli myös ohuelle langalle.

torstai 6. syyskuuta 2012

ANTI-graffiteja ja muuta pientä


ANTI-festivaalin production assistant lähestyi taannoin Villaviidakon Emmaa kysyen, olisiko mahdollista saada "monta pientä ANTI-logolla varustettua neulegraffitia markkinointia helpottamaan", ja Emmahan rekrytoi meidät kalakukkoneulojat hommiin. Minä päätin virkata mahdollisimman paljon "odds and ends" -jämiäni graffiteiksi.



Ensin syntyi vihreä viritys käsinkehrätyn langan lopusta. Sitten intouduin räsymattofiilistelemään, kokosin kasoihin langanloppuja vähän väriteemoittain ja ryhdyin hommiin. Musta-valko-harmaata ehkä lukuunottamatta graffiteista tuli aika rujoja, ei vähiten alkeellisten ANTI-kirjailuiden vuoksi. Toisaalta, jos festivaalin aiheena on contemporary art, voi näitäkin kai tituleerata jonkinlaiseksi nykykatutaiteeksi. Joka tapauksessa minä sain kulutettua kymmeniä joutavia langanpätkiä ja hauskan pikkupuuhan katsella arkiympäristöäni graffitin kiinnittäjän näkökulmasta.



Siinäpä sininen graffiti paikoillaan. Eipä tuollainen metallinen valotolppa peltiseinä taustallaan enää rumempi voisi olla, joten siihen joutikin tällätä graffitin. Bonuksena eräs varttuneempi rouvashenkilö tuli ihastelemaan anarkiaani, kun ompelin lappusta tolppaan, ja välillemme sukeutui oikein hauska ja iloinen sananvaihto. Yllättävän vähän minua muutenkaan haittasi kiinnittää tekeleitäni, vaikka ohikulkijoita riitti jokaisessa paikassa.


Olen minä  muutakin jämäillyt, kuinkas muuten. Villahousuneulonnasta jäi vielä nöttöset oranssinsävyisiä hahtuvia, joista keksin testailla Ten-stitch-blanketin (Rav-linkki) tekniikkaa.



Syntyi pannunalunen, vieläpä aika soma sellainen, eikä lankaa jäänyt jäljelle juuri nimeksikään. Lappunen on noin 20 cm kanttiinsa, joten alkuperäinen suunnitelma huovuttaa se koneessa piti haudata, mutta kyllä tämä kuuman kattilan alusena toimii ihan moitteetta näinkin. Neuletekniikka on sen verran hauska, että sitä voisi joskus hyödyntää isompaankin projektiin, mikäli käytössä olisi riittävästi liukuvärjättyjä lankoja.


Kaupungista poismuuttaneelle ystäväperheelle neuloin sen sijaan ihan iskemättömistä keristä tiskirättejä tuparilahjaksi uuteen kotiin.



Lankana Novitan Luxus Cotton, puikot muistaakseni 3,5 mm ja malli vanha tuttu The Windmill Dishcloth omin ulkoreunamuutoksin. Tuo Hämeenlinnaan muuttanut ystäväperhe oli niitä harvoja, jossa oli tarjolla seuraa niin minulle, blogimiehelle kuin kuopuksellekin. Meillä on hyvin vähän tuttavaperheitä, joiden kanssa kaikilla olisi helppo ja luonteva olla kaikenlaisilla kokoonpanoilla, joten oli erityisen suuri haikeus päästää tämä perhe niin kovin kauas, lopullisesti. Toivottavasti saamme käytyä kylässä uudessa kodissa "edes joskus".


Itselläkin on ollut tiskirättipuutetta, sitä paikkaamaan neuloin yhdellä uimarantareissulla Sunburst dishclothin.



Lanka ja puikot ovat samat kuin edellisissäkin räteissä ja mallikin käytännössä sama lukuunottamatta ulkoreunan reikärivejä. Vaan pitäisiköhän minun joskus urmistautua ja neuloa jokin aivan erilainen tiskirätti näiden ainaisten kukkasien sijaan...

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Villahousuvimma


Käsityölamasta noustuani moni varastolanka alkoi yhtäkkiä puhutella. Laatikosta, jossa säilytän huovuttuvia villalankoja sekä kasvikuitulankojani, vaativat hahtuvat päästä pikaiseen käsittelyyn. Onnekseni ystäväni odottaa neljättään, perheen iltatähteä, joten sain hyvän syyn neuloa pitkästä aikaa villavaippahousuja. Edellisestä kerrasta lienee lähemmäs kuusi vuotta aikaa.



Ensimmäiseksi testiohjeeksi valitsin Villapöpät Ullasta. Olin saanut naapuriltani mitäänsanomattoman keskiruskeaa hahtuvaa jättikiekollisen, onneksi hoksasin ryhtyä piristämään sitä muiden hahtuvien jämillä. Aloitin 40 silmukalla ja 4 mm puikolla, lopputulos oli sopiva lähinnä vauvanukelle. Nukke on kyllä 50-senttinen, mutta kuvassa villapöksyjen alla ei ole vaippaa lainkaan. Päätin kaivella arkistoista kuopukselle aikanaan ompelemani sisätäyttövaipan, jotta voisin mallailla muutoksia seuraavaan villahousuversioon.



Olen säilyttänyt muutamien harsojen ja parien villahousujen lisäksi vain tämän yhden pienen itse ompelemani sisätäyttövaipan muistona. Kun puin vaipan nukelle ja sovittelin päälle villahousuja, mieleen tulvahti voimakas tunnemuisto siitä, miten kovasti pidinkään kestovaipatuksesta. Esikoista odottaessani vuonna 2002 kestovaippailu teki vasta uutta tulemistaan, vaihtoehtoja oli vielä kovin vähän. Vaipatusta suunnitellessani ajattelin, että harsot ja villahousut olisivat siitä kätevä ratkaisu, että mikäli päätyisimmekin kertakäyttövaippoihin, mikään kestovaippatarvike ei menisi kuitenkaan hukkaan. Vaan niin vain hurahdimme kestovaippailuun ja etenkin villahousuihin, joten kuopusta odottaessani tiesin jo varautua ompelemalla harsojen rinnalle myös muotoonommeltuja vaippoja. Tuolloin vuonna 2006 kestovaipatus oli jo niin yleistä, että malleja, merkkejä, kaavoja ja ohjeita oli joka lähtöön.


Koska ensimmäiset villahousut kiristivät vaipan päällä erityisesti pyllypuolelta, risteytin toiseen pöksyversioon Villapöpät ja Tiuhtis-villikset.



Lyhennettyjen kerrosten lisääminen takapuolelle riitti antamaan sopivasti lisätilaa vaipalle ja pepulle. Kuvassa vauvanukella on siis tuo sisävaippa imuineen villahousujen alla. Syysvauvalle soveltuvat myös pitkät lahkeet lyhyitä paremmin; toivottavasti vauvanuken jalkojen pituus vastaa edes etäisesti oikean vauvan mittoja.


Samalla vauhdilla syntyivät kolmannet, vähän isommat villahousut.



Aloitussilmukoita oli neljä enemmän, levennyksiä sivuissa ja haarakiilassa sekä lyhennettyjä kerroksia takana yhdet enemmän. Myös lahkeisiin tein enemmän pituutta.


Näitä oli mukava neuloa, etenkin kun tiedän, että vastaanottajalla on sama viehtymys villahousuihin kuin minulla. Meillä on samanikäiset esikoiset, ja yhdessä intoilimme esikoistemme vauva-aikana kestovaipoista, imetyksestä ja kantoliinoista. Ystäväni piti minut järjissäni niinä sumuisina kuukausina, kun suuritarpeinen vauvani itki ja valvoi - ja niin tein minäkin. On ilo fiilistellä ystäväni kautta myös kestovaippailua, kuitenkin kiitollisena siitä, että oma lapsiluku on jo täynnä.


P.S. On muuten aika erikoinen tunne ajatella, että Kestovaippainfo on juuri Kestovaippainfo sen ansiosta, että minä keksin tuon nimen. Olin omalta pieneltä osaltani rakentamassa Kestovaippainfon sisältöä ja ideoimassa joitakin ratkaisuja sivuston perustamisvuonna. Näkyvin, ehkä myös ainoa jättämäni jälki on juuri Kestovaippainfon nimi.