torstai 17. tammikuuta 2019

Kun langat loppuivat

Olen ollut neljä vuorokautta käytännössä ilman lankaa ja ilman neulottavaa. Miten tähän tultiin, mitä syntyi edellisen postauksen viimeisessä kuvassa olevista langoista? Ensin neuloin kuvassa olleen keskeneräisen sukkaparin loppuun. Se pääsee esittelyyn sitten joskus, kun neulon työn alla olleesta mallista vielä yhden version ja kirjoitan siitä ohjeen Tour-de-Sockin yhteisneulontatempaukseen eli KALiin, tänä vuonna kun varsinaista kisaa ei järjestetä.

Vihreiden sukkien jälkeen tartuin uniikkiharmaaseen iKKen BFL Sockiin, jota oli kokonainen vyyhti.


Kuvan palmikkosukat syntyivät 1,75-millisillä puikoilla ja 76 silmukalla aloittaen, kantapääkäännöksen myötä kavensin 72 silmukkaan. Palmikkomallin olin napannut jostain maksuttomasta ohjeesta, sovelsin sen vain nyt sukan ulkosyrjiin. Nämä sukat neuloin ihan tietylle työkaverille kokoon 42.

Harmaiden sukkien valmistuttua jäljellä oli enää vajaita lankaeriä. Niistä ensimmäisenä minulle huutelivat vihreä Kässäkerho Pom Pomin BFL Sock ja keltainen Lanitium ex Machinan Merino Bamboo Sock. Päätin kokeilla, riittäisivätkö ne vielä yhteen pariin Arctic Dawn -sukkia niin, että voisin lahjoa vielä yhtä työkaveria, jonka jalan koko on noin numeroa omaani pienempi.


Aloitin varpaista ja jämälankojen määrän tiedostaen neuloin vihreät osat alkuperäistä mallia pidemmiksi. Vuorotellen ja lopulta molempia yhtä aikaa neuloen sain kulutettua keltaisen langan käytännössä viimeiseen metriin, niin kuin oli tarkoituskin. Muilta osin onnistunut projekti, mutta sukista tuli liian isot jopa minulle. Vaan eipä hätää, nämä löytänevät paikkansa eläköityvälle ex-työkaverille koottavan läksiäislahjan osana.

Tässä vaiheessa lankavarastoni koko oli reilut 80 g. Päätin, että siitä määrästä on saatava ne koon 36-37 sukat, joita suunnittelin pienijalkaiselle työtoverilleni.


Onnistuihan se - neulomalla sileät perussukat varpaista varteen kaksi yhtä aikaa 64 silmukalla ja tuon Arctic Dawn -mallin kantapäällä. Raidoitin jämälangoilla aikalailla summamutikassa ja näppituntumalta, kovin kummoisesti suunnittelematta. Siitä huolimatta sukista tuli mielestäni aika tasapainoiset väritykseltään - ja sain kulutettua sekä tummanharmaan että yhden vaaleanharmaan jämän kokonaan loppuun.

Vihonviimeisistä jämistäni neuloin vielä yhden Norwegian Sweet Baby Capin Vaaka ry:lle.


Halusin käyttää kaikki värilliset jämät viimeiseen metriin asti, joten aloitin ja lopetin valkoisella Regialla, jota jäi lopulta jäljelle 2 g. Eihän tuosta myssystä mikään kaunotar tullut, muttei hirviökään. Ja vaikka lankaa siis jäi, päätin tämän olevan niin lähellä totaalista varaston nollausta kuin neulomalla käyttökelpoisia ja kohtuullisen järkeviä projekteja oli inhimillisesti ottaen mahdollista.

Niin, onhan se elämä ilman lankoja ollut vähän kummallista, etenkin kun olen ollut iltaisin töiden jälkeen niin väsynyt, etten ole jaksanut tehdä ajattelua vaativia hommia kuten ohjeiden kirjoittamista, editointia tai suunnittelua. En jaksanut myöskään lähteä erikseen lankakauppaan kaupungille, mutta onneksi iKKen nettipuodissa oli sopivasti päivitys, josta tilasin puoli kiloa käsinvärjättyjä sukkalankoja. Niiden kotiutumista odotellessa voin vielä fiilistellä, miltä vapaa-aika ilman neulomista tuntuukaan. Hengissä ollaan, mutta onhan se nyt selvä, että tämä ei ole vain erään lankavaraston loppu, se on myös jonkin uuden alku.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Kohti lankavaraston totaalinollausta

Blogiani pidempään seuranneet saattavat muistaa kunnianhimoisen päämääräni tavoitella hetkellistä tilaa, jossa en omista lankaa (juuri) lainkaan - nyt se hetki on lähempänä kuin koskaan sen jälkeen, kun aloitin uudelleen aktiivisen neulomisen kuopuksen synnyttyä yli kymmenen vuotta sitten.

Vuoden 2017 lopussa, noin vuosi sitten, lankavarastoni kokonaismassa oli noin 6 kg. Ostin vuonna 2018 lankoja kolme kertaa: Kässäkerho Pom Pomin superviikonlopun pop upista 400 g Lanitium ex Machinan merino-bambusukkalankoja, Jyväskylän neulefestareilta 300 g käsinvärjättyjä sukkalankoja ja lokakuussa vielä Tampereen reissulla Lankaideasta täsmäostona 100 g käsinvärjättyä ja 350 g teollisesti värjättyjä sukkalankoja. Joitakin varastolankoja lahjoitin pois, mutta pääosin neuloin, neuloin ja neuloin sitkeästi ja määrätietoisesti.

Kovin vähän olen neulomismäärään nähden voinut valmiita neulomuksia esitellä täällä blogissa: lähes kaikki tulevan sukkakirjani malliparit on neulottu viime vuoden aikana juuri niistä omista varastolangoistani. Jokunen malli on syntynyt neulomalla vain yhden parin, mutta montaa mallia varten olen neulonut useamman sukkaparin: 20 mallia varten on neulottu tuplamäärä sukkapareja, joista yhtäkään ei passaa esitellä ennen kirjan ilmestymistä.

Kirja-asiat ovat siirtyneet nyt kustantajan murheeksi ainakin joksikin aikaa, joten minä olen voinut keskittyä uusien mallien kehittelyn rinnalla ihan vain neulomaan lankavarastoani tyhjäksi.

Kuopukseni, 12-vuotiaan kutosluokkalaisen jalka on kasvanut pari numeroa viime talvesta ollen nyt kokoluokkaa 43-44. Taloudesta ei löytynyt yhtään sopivaa villasukkaparia, sillä isoveljen jalka on numeroa-paria pienempi ja isänsä jalka vastaavasti pari numeroa isompi. Kuopus on muista perheenjäsenistämme poiketen kohtuullisen tarkka vaatetuksestaan, joten kyselin etukäteen, minkä väriset villasukat poika huolisi. Kun kuulin, että luokkatoverien keskuudessa kovinta huutoa ovat juuri nyt Filan ja Tommy Hilfigerin hupparit (joita oma poikani ei sivumennen sanoen itselleen halua), ehdotin puolipiloillani, että voisin suunnitella ja neuloa hänelle Tommy Hilfiger -villasukat. Siitä se idea sitten lähti, suoraan puikoille.


Varastoni ainoa sopivan värinen sukkalanka oli Lanitium ex Machinan mustanharmaa Firestar Sock, ostos Jyväskylän neulefestareilta. Kirjoneuleraidan pohjaksi löytyi valkoista Regiaa (kiitos lokakuisen retken Lankaideaan), mutta punainen oli tuottaa ongelmia. Sitten hoksasin, että isossa lasipurkissa, jonne tuuppaan kaikki alle metriset pätkät (ml. päättelylanganpäät), on varmasti riittävästi jotakin punaista logon vaatimiin muutamiin silmukoihin. Ja niinhän siellä oli.

Lähes pelkästään sileitä, lähes mustia sukkia olisi ollut todella tylsää neuloa - etenkin, kun huomasin ensimmäisen sukan jalkaterässä, että 72 silmukalla napakasti neulottu ensimmäinen yritelmä oli aivan liian kapea kuopuksen rintavaan jalkaan, ja jouduin purkamaan lähes valmiin sukan -, mutta kummasti homma eteni, kun katsoin kolmena iltana peräkkäin esikoisen kanssa Hobitti-elokuvatrilogian neuloen siinä samalla. Sukkiin kului jokseenkin 80 g tuota Lanitiumin lankaa, ja sukista tuli kuopukselle niin mieluiset, että sain hänestä irti nykyään niin harvinaisen hymyn!



Jämälankalaatikossani alkoivat puolestaan vihreät jämät huudella haluavansa keskenään raitasukiksi. Tiesin, että vihreitä (LeM:n Basic Sock värissä Foliage, KVG Woolworksin merinosukkalanka värissä Kambuja ja iKKen BFL Sock värissä Plan 9 From Outer Space) oli yhteensäkin niukasti, joten arvelin pelastaa tilanteen neulomalla sekä varteen että terään kirjoneuletta yhdessä valkoisen Regian kanssa. Suunnitelma melkein onnistui - paitsi että tummemmat vihreät langat olisivat loppuneet kesken, ellei ystävällinen kanssaneuloja olisi lahjoittanut minulle viitisen grammaa lisää samaista Foliage-väriä kuin mitä minulla jo oli. Näissä sukissa taisin toteuttaa sen vision, että varressa on enemmän silmukoita kuin terässä. 



Keräsin kasaan kaikki loput värikkäät sukkalankajämäni sillä ajatuksella, että neulon ne kaikki yhdessä harmaiden kanssa jämälankaraitasukiksi. Onnistuinkin käyttämään kuvan sukkiin yhteensä 11 erillistä lankanöttöstä, ja näiden sukkien jälkeen jämälankalaatikossani oli hetken vain yksi turkoosi sekä vaaleanharmaita ja valkoinen jämälankapallero. Oivallinen projekti, ja kohdekin sukille löytyi kivuttomasti, sillä annoin nämä työtoverilleni, joka on tukenut minua uskollisesti vaikeina hetkinä.

Parit muutkin kirjaan tai muihin uusiin malleihin liittymättömät sukat olen neulonut, mutta toisista jäi kuva ottamatta (annoin ne heti langanpäät pääteltyäni ex-työkaverilleni, kun satuimme istumaan samassa koulutuksessa) ja toisesta räpsäisin vain pikaisen taltioinnin kännykällä. Myös jälkimmäiset sukat menivät työkaverille, kuten niin monet viime vuonna neulomistani sukista.

Matkan varrella olen neulonut erinäisistä jämistä myös Norwegian Sweet Baby Cap -vauvamyssyjä Vaaka ry:n keräykseen. Alla olevan kolmikon neuloin Prymiltä saatujen sukkalankojen jämistä: harmaasta Alpaca Sockista (siitä neulotut sukat esittelen sitten joskus, kun julkaisen uuden sukkaohjeen) ja epämääräisen rusehtavanviininpunaisesta Merino Yakista (tästä langasta neuloin ne ex-työkaverille antamani sukat ensin).



Kimi no na wa -sukista jäänyt violetinkirjavakin piti saada kulutettua loppuun, samoin pieni jämä pinkkiä Undercover Otter Squirm Sockia. Mitäpä muuta niistä kuin norjalaisvauvamyssyjä.


Oli aika tyydyttävää saada upotettua näihin kolmeen myssyyn yhteensä viisi jämäpalleroa, joista pienin oli vain muutaman metrin pätkä valkoista Novita Bambinoa. Hyvin se upposi valkoraitaisen myssyn sitomisnauhoihin yhdessä valkoisen Regian kanssa. Samoin yläkuvan myssyistä vielä jääneen Merino Yak -nöttösen sain neulottua häivyttäen tuohon tummimpaan myssyyn niin, ettei siitä pikavilkaisulla edes huomaisi, että kirjavaan lankaan on yhdistetty yksivärisestä langasta neulottuja yhden kerroksen raitoja.

Vuodenvaiheessa sitkeä puurtamiseni oli vajuttanut lankavarastoni näin pieniin:


Neulomatonta lankaa oli jäljellä noin 230 grammaa, ja puikoilla oli lähes valmis sukkapari. Sittemmin tuo sukkapari on jo valmistunut ja harmaasta langasta on aloitettu seuraava, joten matka kohti nollaa on hyvällä mallilla. Tavoitteena on, että olen päässyt alle 20 gramman ennen helmikuun alkupuolella järjestettävää Jyväskylän Neulefestarien Talvea. Sieltä ajattelin sitten ostostella ihan uuden lankavaraston perustan hyvällä omallatunnolla, ylpeänä hullusta ja sinänsä tarpeettomasta saavutuksesta, hetkellisestä langattomuudesta.





tiistai 1. tammikuuta 2019

Arctic Dawn - Arktinen aamunkoitto

Alkanut vuosi tuo tullessaan muutoksia neulesuunnittelijan elämääni. Painettu sukkakirja ilmestyy joskus kesällä, mutta jo sitä ennen julkaisen uusia sukkaohjeita - tällä kertaa myös maksullisina.

Miten tähän on tultu, minä kun pitkään vannoin, etten koskaan tule pyytämään killinkiäkään ohjeistani, vaan kirjoittelen ja julkaisen neuleohjeita omaksi ja muiden iloksi. Ehkä se oli tuo kirjaprojekti, joka muutti ajatustapaani. Tein (ja tulen vielä tekemäänkin) sen kanssa valtavasti töitä: suunnitteleminen, neulominen, ohjeiden kirjoittaminen ja etenkin niiden viimeistely ovat hallinneet vapaa-aikaani ainakin vuoden. Loma-ajat ja muut työvapaat ovat täyttyneet kaikesta villasukkiin liittyvästä. Vaikka kirja myisi painoksen loppuun, siitä saatavat tulot eivät olisi missään järkevässä suhteessa käytettyyn työmäärään.

Olen siis alkanut pikkuhiljaa arvostaa omaa suunnittelutyötäni enemmän. En ehkä edelleenkään keksi mitään uutta ja ihmeellistä, sukkaskeneä mullistavaa. Mallini ovat edelleen varsin yksinkertaisia ja perinteisiäkin. Mutta yksin moneen kokoon sarjoittaminen ja pienten yksityiskohtien kohdalleen säätäminen, tarkan ja yksiselitteisen ohjeen kirjoittamisesta puhumattakaan on välillä aikamoinen urakka. On neulojia, joiden mielestä moinen pilkunviilailu on ihan turhaa, mutta on myös niitä, jotka arvostavat sitä jopa siinä määrin, että siitä voisi jokusen kolikon maksaakin.

Niinpä julkaisin uuden vuoden kunniaksi ensimmäisen maksullisen neuleohjeeni, joka sai nimekseen Arctic Dawn. Ohje on ostettavissa Ravelrysta edellä olevan linkin takaa - Ravelrya voi nykyisin käyttää myös suomeksi, joten ihan mahdotonta ostamisen ei pitäisi olla. Ohje on myös suomeksi, ja mallisivulla on loppiaiseen asti voimassa oleva alennuskoodi, jolla ohjeen hinnasta saa 25 % alennuksen.

Kyllähän tällekin, varsin yksinkertaiselta näyttävälle mallille on oma syntytarinansa. Kaikki lähti jämälangoista, tietysti.



Ihanat, ihanat KVG Woolworksin merinosukkalangat väreissä Curry (sinapinkeltainen) ja uniikkiharmaa halusivat ehdottomasti tulla neulotuksi yhdessä. Kokeilin niistä ensin jonkinlaista kirjoneuletta, mutta kontrasti värien välillä ei ollut riittävä. Vaan kun hoksasin erottaa ne mustanharmaalla Sukka-Puffalla (väri Out in the space), mikään ei ollut enää niin kuin ennen. Yksinkertainen on kaunista, niin tässäkin.

Ensimmäiseen versioon neuloin turhankin avaran kantapään. Siitä se idea sitten lähti: tähän malliin sopisi erinomaisesti sellainen kantapää, joka olisi helppo neuloa kummasta suunnasta tahansa. Ja kun sellaisen kantapään suunnittelee ja neuloo, antaa se oikeutuksen näinkin helpon mallin kirjoittamiseksi ohjeeksi asti.


Se helpoin ratkaisu on joskus myös kaikkein paras: tiimalasikantapää. Ihan sellaisenaan en tiimalasia omiin malleihini kuitenkaan huoli, sillä oma jalkani on niin rintava, ettei kiilaton kantapää istu siihen sitten millään. Ratkaisu on yhtä yksinkertainen kun kuva kertoo: symmetriset minikiilat kantapään käännöksen molemmin puolin. Helppoa, muunneltavaa, istuvaa ja jopa kaunista. Näissä virallisissa mallisukissa, joiden perusteella mallin nimesinkin, käytin lankoina KVG Woolworksin hehkuvan turkoosia merinosukkalankaa värissä Rum Cay, Handun petroolia GimalleSukkaa jonain muinaisena klubivärinä (hankittu second handina, joten sen tarkempia tietoja minulla ei langasta tai väristä ole) sekä iKKen norsunluunvalkoista Glitter Sockia värissä Ivory.



Jäin koukkuun erilaisten värivariaatioiden testailuun. Aika mukavasti asettuivat Undercover Otter Squirm Sockin ärhäkkä pinkki (Cameron) ja Petrichor Yarnsin viininpunainen (värinimen olen jo unohtanut) vierekkäin, kun niiden väliin tuli valkoinen tähtivyö Regian perussukkalangalla. Nämä sukat taisin neuloa varpaista varteen, kun nuo kaksi ensimmäistä paria menivät varresta varpaisiin.



Ihan kaikki värikombinaatiokokeilut eivät olleet yhtä onnistuneita. Jouluhenkisiin sukkiin sain kuitenkin kulutettua kahta eri punaista (Louhittaren Luolan Väinämöistä värissä Christmas ja KVG Woolworksin merinosukkalankaa värissä True Blood) ja kahta vihreää (Kraft Hand-Dyedin vaaleanvihreää BFL Sockia värisävyssä Chartreuse, ja Lanitium ex Machinan ruohonvihreää Basic Sockia värissä Foliage).

Kaikki edelliset sukat neuloin neljästä tarjolla olevasta koosta toiseksi pienimmällä eli 66 silmukalla. Pitihän se seuraavakin koko testata, tarkoituksena neuloa kuopukselle sopivat, noin koon 43-44 sukat.


Muuten ihan hyvä, mutta edelläkin mainitun mustanharmaan Sukka-Puffan ja valkoisen Regian lisäksi käyttämäni Lanitium ex Machinan Merino Bamboo Sock neuloutui käsissäni normaalia väljemmin (ehkä juurikin bambun vuoksi), joten 72 silmukalla tuli poikkeuksellisesti sopivat sukat miehelleni, jonka jalka on kokoa 45-46. Kuvassa on muuten myös ukrainalaiselta Woodicolta tilaamani ihanan ihanat puiset sukanpingottimet. Voi miten niitä rakastankaan - kunpa kaikki sukanpingottimeni olisivat puisia eivätkä muovisia, kuten kuvassa olevaa paria lukuunottamatta kaikki ovat.

Viisi paria samalla mallilla. On se hullu. Lisääkin tekisi mieli neuloa - jos vain olisi jämälankoja jäljellä. Lankavarastoni alkaa olla lähes loppuun kaluttu (vuosi-inventaariopostaus sitten vähän myöhemmin), joten pitänee odotella aikaa, kun taas ostan lisää lankaa ja on enemmän valinnanvaraa.

Nyt jään jännittämään, haluaako kukaan maksaa mitään näin yksinkertaisen mallin ohjeesta. Mutta kaikkea pitää kokeilla, paitsi isoäitiään ja kansantansseja, kuten meillä päin tavataan sanoa.