sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Jälkijunassa

Olen minä sukkiakin neulonut, ja nyt vasta hoksasin, että viimeinkin voin esitellä parit jo viime vuoden puolella valmistuneet Sukka-Finlandia -kisan testisukat.


Kisan kolmannen etapin malli, Anna Mäkilän Andante Festivo osui ja upposi. Neuloin oman testiparini Lanitium ex Machinan Basic Sockista värissä Ruby of the Red King sekä Kraft Hand-Dyedin BFL Sockista värissä Phantom; helminä käytin harmaita tsekkiläisiä siemenhelmiä koossa 6/0. Vakiopuikoillani eli 1,75- ja 2,25-millisillä pyöröpuikoilla sain aikaan 72 silmukalla kerrassaan ihastuttavat sukat, jotka päätyivät yhdelle työkavereistani. Näitä oli todellakin ilo neuloa, rakastanhan kierrettyjä silmukoita ja pikkupalmikoita. Arvostan kovasti myös sitä, että Anna oli nähnyt vaivaa suunnitellessaan ohjeeseen useammankin koon.

Testineuloin myös Pirjo Iivosen Hellunen-mallin, jota neulotaan juuri nyt käynnissä olevalla neljännellä kisaetapilla.


Lankoina käytin vaaleanharmaata Vuorelman Vetoa sekä Louhittaren Luolan Väinämöinen Sportia värissä Muste. Pelkäsin aluksi sukista tulevan todella isot ihan vain aloitussilmukkamäärästä päätellen, joten lähdin liikenteeseen heti alusta asti 2,25 mm puikoilla. Vaan hyvin oli Pirjo mallinsa suunnitellut, sillä silmukat vähenivät jalkaterää kohti, ja lopulta kisan minimivaatimuksien mukaan neulotuista sukista tuli kokoluokkaa 36-37. Alkuperäinen malli on suunniteltu niin, että terä neulotaan kontrastivärillä, mutta itse valitsin hillitymmän värityksen. Nämä sukat päätyivät vaihtokaupan siivittämänä lähiesimiehelleni, joka on moneen kertaan sanonut sukkien olevan niin hienot, ettei hän henno niitä ihan missä tahansa käyttääkään!

Viides etappi starttaa presidentinvaalien kunniaksi sunnuntaina 28.1. klo 9. Myös sen etapin mallin olen testineulonut, joten lisää sukkaraporttia on tiedossa toivottavasti jo vajaan viikon kuluttua.

perjantai 12. tammikuuta 2018

Varastoinventaario ja kolme Lupausta

Joululoman (palkallisen, ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen!) kunniaksi tein inventaarion lankavarastooni. Tulos oli odotettuakin karumpi: lankavarastoni massa on suurin piirtein kaksinkertaistunut vuoden 2017 aikana!


Siinä ne ovat. Vasemman yläkulman matalassa Elfa-korissa ovat kaikki ne langat, jotka eivät ole fingering-paksuisia sukkalankoja. Siellä on sulassa sovussa uusiseelantilaista merinovilla-opossumisekoitetta (yllätystuliainen ja -lahja yhdeltä uskolliselta testineulojaltani), Riihivillan Aarnia ja Tukuwool Sockia, käsityövaihtolaatikosta sytomyssyjä ajatellen hamstrattua beigeä Just Soyaa, jämiä vähän paremmista sport-sukkalangoista ja löytöjä SPR:n Kontista (harmaata Novita Bambua, yhtälailla harmaita Novita Wellamoita - merkki, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan, mutta joka vaikutti novitalaiseksi 100 % villaksi oikein kelvolliselta -, valkoista Novita Bambinoa ja kerä mustaa Gjestal Maijaa). Yksistään tuossa onnettomassa korissa oli lähes 1,5 kg lankaa. Auts.

Elfa-korin alapuolella kuvassa on 11-litrainen Smart Store -laatikko, jossa nykyään varastoin kaikki alle 50-grammaiset fingering-sukkalankajämät. Tuon laatikon sisältöä en tullut punninneeksi, mutta kyllä siinä vaarmasti vähintään puolisen kiloa oli. Nämä eivät ole mikään ongelma, vaan suuri ilon ja inspiraation lähde!

Vapaasti lattialla makoilevat ylärivissä teollisesti värjätyt fingering-sukkalangat ja niiden alapuolella käsinvärjätyt. Oikeassa alanurkassa olivat kuvanottohetkellä ainoat keskeneräiset työt: kirjoneulesukat Novita Venlasta ja huivinalku jostakin huippupehmeästä iKKe-ihanuudesta. Sittemmin sukat ovat valmistuneet (ei julkaisukelpoista materiaalia toistaiseksi) ja huivinalku sai purkutuomion oltuaan pitkälti yli puoli vuotta ufoutuneena.

Fingering-sukkalankoja (yli 50-grammaiset jämät mukaan lukien) on nelisen kiloa. Niiden kotimaisuusaste on ilahduttavan korkea: teollisesti värjätyistäkin osa on edes nimellisesti kotimaista (Novita Venlaa ja Kirjo-Pirkkaa), käsinvärjätyistä vain viime kesän Amsterdamin reissulta matkamuistoiksi ostetut kaksi vyyhtiä Undercover Otterin sukkalankaa on ulkomailla värjättyjä. Loput ovat Kraft Hand-Dyediä, Lanitium ex Machinaa, iKKeä, Hopeasäiettä, Handua, Puffaa, Louhittaren Luolaa ja onpa mukana myös Zelda's Dippins ja Lai-la-lai Yarnzkin.

Lankavaraston laatu on siis mitä mainioin, ja kaikki tulee varmasti neulottua. Vaan on lankaa ihan liikaa, vähintään se puolet. Niinpä päätin toimeentua ja aloittaa tuosta kaikkein epämääräisimmästä erästä eli ei-fingeringeistä. Ensi alkuun pyöräytin Just Soya -langoista kolme sytomyssyä omalla Lupaus-mallillani.


Kaikki kolme myssyä on neulottu ohjeesta poiketen 98 silmukalla ja 2,5- sekä 3,0-millisillä puikoilla. Aloitusreunoihin päätin neuloa pienenpienen kasvikuitujämälankapussin pohjalta löytyneet nöttöset puuvilla- ja bambulankoja tuomaan vähän eloa "pirteeseen peikeen". Valkoinen ja tummanruskea reunus sen asian ajoivat, vaan tuo haaleanvirheä näyttää vähän onnettomalta. Neljästä Just Soya -kerästä jäi jäljelle enää puolikas, joka odottaa vain sitä, että saisin ensin neulottua harmaasta Novita Bambusta yhden yksivärisen sytomyssyn. Lopuista jämistä voisi värkätä vielä vihonviimeisen, vaikkapa raidallisen sytomyssyn. Enää puuttuu se riittävän inspiroiva malli harmaalle Bambulle.

Näiden kolmen Lupaus-myssyn myötä tulin ihan vahingossa ottaneeksi vastaan Lankapirtin Matleenan perinteisen alkuvuoden haasteen neuloa sytomyssyjä ystävänpäiväksi. Jospa sen haasteen myötä saisin neulottua myös nuo edellä mainitut loputkin kasvikuitulankani hyvään tarkoitukseen sen sijaan, että hilloaisin niitä tilan tukkeena lankavarastossani.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Parempi myöhään eli FinEst-sukat ja uudenvuodenlupauksia

Blogi on jäänyt hunningolle, se kai on myönnettävä. Viime vuoden puolella tulin lupautuneeksi mukaan vähän yhteen jos toiseenkin neuleaiheiseen (yhteistyö)projektiin, ja se söi sekä aikaa että motivaatiota blogikirjoittelulta. Se on harmillista, sillä blogini on toiminut omana käsityöarkistona ja -päiväkirjana, jota olen silloin tällöin selaillut joko puhtaasti nostalgiamielessä vanhoja muistellen tai jotain tiettyä lanka-, puikko- tai mallitietoa etsiskellen. Vaikka Ravelry on nykyään tärkein käsityöaiheinen sosiaalisen median kanavani, juuri blogiin olen uskollisesti tuonut kaikki käsityöprojektini, Ravelryyn vain osan. Nyt yllättävänkin iso osa viimevuotisista käsitöistä on kirjaamatta yhtään mihinkään; noinkohan osa niistä hautautuu ajan saatossa kokonaan unholaan.

Heikosti oli käydä vuosi sitten neulomieni kirjoneulesukkienkin kanssa. Kirjoitin niistä ohjeen ja pistin testineulontaan. Sitten julkaisujonossa eteen kiilasi yksi malli toisensa perään ja jossain vaiheessa näytti siltä, että siitä vuoden 2017 ensimmäistä neulemallia ei tulisi julkaistua koskaan. Vaan koittihan se hetki viimein, kun päätin kiittää uskollisia testineulojiani ja korjata ohjeen virheet joululomalla. Niin vuoden 2017 päätteeksi sain puskettua FinEst-sukkaohjeen julkaisukuntoon.


FinEst sai nimensä siitä, että yhdistin virolaisen kirjoneulelapaskuvioneuleen suomalaisiin käsinvärjättyihin lankoihin. Finland-Estonia, you see. Sitä paitsi nimessä on mukavaa sanaleikkiä, voivathan nämä retrosukat jonkun (muun kuin minun) mielestä olla hienoimmat sukat. Mallisukissa käytin Lanitium ex Machinan Basic Sockeja väreissä Artichoke ja Ursus Arctos.



Kantapää on sama kuin monissa muissa malleissani, mutta tällä kertaa värkkäilin jalkapohjiinkin pientä kuviointia, peilikuvina toki. Mallisukat jäivät pyörimään jemmoihini lähes koko vuodeksi, ne kun olivat itselleni inasen pienet ja ilmeisesti muiden makuun väritykseltään turhan retrot, vaan ihan loppuvuodesta onnistuin löytämään sukille arvostavan käyttäjän yhdestä testineulojistani.

P.S. Minut löytää vihdoin ja viimein myös Instagramista @tiinakuudesign. Jatkan neulomista, enkä aio blogianikaan hylätä, mutta nykyään taidan käyttää enemmän aikaa itse neulomiseen ja neuleiden suunnitteluun kuin somen seurailuun ja omaan raportointiin. Ja ne uudenvuodenlupaukset: tänä vuonna yritän olla lähtemättä yhtään mihinkään uuteen neuleprojektiin. En osallistu sukkakisoihin suunnittelijana enkä kisaajana, enkä lupaudu mihinkään muuhunkaan uuteen suunnitteluyhteistyöhön. Viime vuodelta jäi työn alle yksi riittävän iso projekti, joka saa riittää suunnitelmalliseksi harrastamiseksi. Lopun aikaa aion neuloa ihan mitä sattuu mieleen juolahtamaan.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

In Memoriam

Tänään starttaa toden teolla ensimmäinen suuren mittakaavan suomalainen sukanneulontakilpailu, Sukka-Finlandia, ja minulla oli ilo ja kunnia suunnitella ohje ensimmäiselle varsinaiselle kisaetapille. Halusin suunnitella sekä miehille että naisille sopivan mallin, joka on melko yksinkertainen, mutta jossa on edes jokin pieni juju. Syntyi In Memoriam Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleiden muistoa kunnioittamaan.


Neuloin ensimmäisenä M-koon sukat 72 silmukalla Lanitium ex Machinan Glitter Sockista värissä Juniper (tummansininen hopeakimaltein) ja saman värjärin Basic Sockista värissä Perla (vaaleanharmaa). Sukat neulotaan varresta varpaisiin, ja melko pelkistetty, graafinen mallineule antaa mahdollisuuden myös väri-iloitteluun kuvan hillityn isänmaallisen väriyhdistelmän sijaan.



Kantakiila neulotaan "takasauman" jatkeeksi, minkä jälkeen kantapää käännetään samalla pystyraitaneuleella koko pohjan leveydeltä.



Kisassa 64 silmukan S-koko on minimi, joten pitihän minun yhdet minimispeksisukatkin neuloa. Pienimpiin sukkiin valitsin kuvioväriksi ensimmäisten sukkien päävärin eli tummansinisen kimallelangan, pohjavärinä on Louhittaren Luolan Väinämöinen värissä Sahrami (kullankeltainen). Jos kuvaa oikein tarkkaan katsoo, huomaa sukkien olevan kuvioiltaan keskenään peilikuvat, mutta kisassa on lupa neuloa myös kaksi identtistä sukkaa.


Pitihän se isoinkin 80 silmukan L-koko testineuloa, ja hyvä niin, sillä siinä prosessissa löysin ohjeesta vähän turhan ison ajatusvirheen. Hetken pähkäiltyäni sain virheen korjattua, ja yllä olevan kuvan sukat ovat myös kisakelpoiset. Niissä silmukat on luotu pelkästään kuviovärillä ja mallikertoja on sekä varressa että terässä enemmän kuin nopeuskisan minimivaatimukset edellyttävät - mutta kukapa nyt muutenkaan neuloisi miesten koon sukkia nopeuskisaan. Pohjavärinä on käytetty harmaata Novita Venlaa ja kuviovärinä Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia värissä Phantom.

Sukka-Finlandiaan voi ilmoittautua mukaan aina helmikuun loppuun saakka. Osallistumismaksu lahjoitetaan pakollisten kulujen (mm. verot) jälkeen SPR:lle, joten suomenkielisten sukkaohjeiden lisäksi pienellä summalla saa itselleen hyvää mieltä ja kolmansien maiden lapsille koulutusta. In Memoriam on yksinoikeudella Sukka-Finlandiaan osallistuvien käytössä ainakin kisan loppuun eli maaliskuun 2018 alkuun saakka; jossain vaiheessa sen jälkeen ohje tulee maksutta jakoon Ravelryyn ainakin suomeksi, toivottavasti joskus myös englanniksi.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Hovineito viihteellä

Olen minä edelleen neulonut. Sukkia, suorastaan maanisesti. Vaan kaikki on peittyvä salaisuuden verhon taa, lukuunottamatta muutamia luiskahduksia sivupoluille. Niin kuin nyt esimerkiksi nämä sukat:


Näistä piti tulla ohjeen arvoinen malli, vaan ihan liikaa muistuttavat aikaisemmin julkaisemaani Hovineito-sukkamallia, joten EI ohjeelle. Neulojatoveri sen hyvin ilmaisi: kovin on hovineito juopunut, kun on kuvio luiskahtanut sisäsyrjään! Neuloin onneksi kuvan prototyyppisukat kirpputorilta puoli-ilmaiseksi löytämästäni Gjestalin Maijasta, joten tappio ei ollut kovinkaan suuri. Sitä paitsi sukat ovat kovasti omaan makuuni ja minulle itselleni juuri sopivat värin mieluisuudesta puhumattakaan, joten taisin kaikessa tohinassa tulla neuloneeksi itselleni uudet paksulankasukat. Jokohan nyt hennoisin heittää muutamat pahimmin nyppyyntyneet ja venähtäneet paksulankasukat ihan suosiolla roskiin?

torstai 2. marraskuuta 2017

Päivät vierii, piirrän merkin almanakkaan

Aika tuntuu luisuvan käsistä. Selaan seuraamani blogit syötteenlukijan avulla kännykästä, omani on ihan hunningolla. Huomaan lueskelevani yhä harvempia keskusteluketjuja Ravelryssa; muualla somessa olenkin ollut aina melko inaktiivinen. Pimeys käy päälle lailla pommikonelaivueen, olen väsynyt: käyn töissä, neulon, piirtelen kaavioita, neulon ja puran - ja yhtäkkiä on pakko mennä nukkumaan. En malta nukkua niin paljon kuin olisi järkevää, niinpä neulon ihan vähän aina ennen töihin lähtöä.

Jotain valmistakin sentään olen saanut aikaiseksi, sellaistakin, jota voi julkisesti esitellä.


Voi rakkaus näitä käsinvärjättyjä jämälankaihanuuksia: oli ihan pakko pyöräyttää vaihteeksi jämälankaraitasukat. Kaksi kerrallaan niitä neuloin ja yritin kuluttaa aina yhden lankanöttösen kokonaan loppuun, vaikka olen enemmän kapeampien raitojen ystävä. Aika monta keränperää näihin upposikin viimeistä senttiä myöten (praise the Russian join!), vaan eiväthän ne jämät yksiin sukkiin loppuneet.


En kuitenkaan tehnyt vielä toisia, vaan ihastelen vain näitä samoja. Pitäisinkö ihan itse, kun olen ehkä mahdollisesti hukannut lempijämälankaraitavillasukkani; en tosin ole niitä kovin pontevasti etsinyt, kun käytettävissä on ollut muutamat muutkin villasukat. Ehkä annan nämä lahjaksi tai myyn kuopuksen koululuokan leirikouluvarainkeruun nimissä. Jos hankkiudun tästä parista eroon, voin varmaankin aloittaa hyvillä mielin seuraavat jämälankaraitasukat?


sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Jämälankojen lumo

Kaiken salaisuusneulonnan (lue: Sukka-Finlandian testineulonnan ja omien tulevien mallien suunnitteluneulomisten) keskellä oli pakko pysähtyä rentoutumaan ihanien ja inspiroivien jämälankojeni äärelle. Aluksi valitsin mielestäni kauniisti toisiinsa sointuvia talvisia sävyjä. Sen jälkeen valikoin omista aikaisemmista malleistani sellaisia kirjoneuleaiheita, jotka soveltuisivat talviteemaan. Varpaista aloittamalla varmistin, ettei päävärin (jämä)lanka loppuisi juuri kriittisellä hetkellä ja näkyvimmällä kohdalla.


Päävärinä käytin Kässäkerho Pom Pomin BFL Sockia, jonka harmaa väri on luonnossa huurteisen sinertävä. Kirjoneuleraidoissa on valkoista DROPS Fabelia, tummansinistä Lanitium ex Machinan Glitter Sockia värissä Juniper sekä saman firman siniharmaakirjavaa Merino Sockia värissä Star Trek Into Darkness. Kantapää on samantyyppinen kuin Ruusujuuri-sukissa, mutta tässä versiossa käännös ei ole vahvistettu, vaan pelkkää sileää oikeaa.


Tuli aika ihanat. "Ihan vaan jämälangoista tein" saa kyllä uuden merkityksen, kun jämälangat ovat käsinvärjättyjä ihanuuksia. Eihän niillä voi kuin onnistua! Pahoittelut pelkistä pingottimilla otetuista tasokuvista, vähän on ollut footie-akrobatiainnostus kadoksissa viime aikoina. Näistä ei ohjetta tule, sen sijaan tuon kantapään ohje kyllä tulee joskus johonkin varsinaiseen malliin, sarjoitettuna useampaan kokoon.

Piti tulla blogihiljaisuus, mutta taitaakin tulla pian toinen jämälankapostaus. Mihinkäs sitä tiikeri raidoistaan, ja minä jämälankaintoilustani.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Arvonta on päättynyt

Roosa Nauha -ohjekuvaston arvonta on päättynyt. Random.org toimi tälläkin kertaa puolueettomana onnettarena:


Unelma onnesta -postauksen yhdeksäs kommentoija oli Ravelryn nimimerkki sipuri, jolle ilmoittelen voitosta luonnollisesti Ravelryn kautta. Kiitos kaikille kauniista ja kannustavista kommenteista; toivottavasti ilman voittoa jääneet innostuvat hankkimaan oman kappaleensa kuvastosta, vaikkei onni arvonnassa ollutkaan tällä kertaa myötä.

P.S. Terveisiä sukkaputkesta. Ei täältä taida olla ulos tulemista, ja kaikki tuntuu nykyään olevan pelkkää salaisuusneulontaa. Blogihiljaisuus jatkunee siis jatkossakin.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kun kerran tuli kevät keskellä syksyä

Nyt se on virallisesti startannut, Sukka-Finlandia nimittäin: tänään julkaistiin kisan virallinen lämmittelyohje, Lumi Karmitsan Keväällä kerran. Minä testineuloin ohjeen ensimmäisen version Lanitium ex Machinan Basic Merino Sportista (75 % konepestävää merinovillaa, 25 % polyamidia; 280 m / 100 g) värissä Opium (korallinpunainen) sekä vaaleanharmaasta Vuorelman Vedosta.


Ihastuin malliin Lumin sitä ensimmäistä kertaa esitellessä, mutta ohjeen saatuani säikähdin hieman silmukkamäärää: 66 s sport-paksuiselle sukkalangalle tuntui pelottavan paljolta. Niinpä otin varmuuden vuoksi käyttöön 2,25 mm puikot ja neuloin sukat napakkaan 26 s ja 40 krs = 10 cm tiheyteen. Lopulta sukista tuli omaan leveähköön kokoluokan 37-38 jalkaan sopivan levyiset, mutta hieman liian lyhyet. Lopulliseen ohjeeseen Lumi suunnitteli myös pidemmän kärkikaavion.



Pitsi-palmikkomalli on kaunis, ja minä toteutin sen peilikuvana toiseen sukkaan. Mallissa on ranskalainen kantapää ja mikä parasta, mallineule jatkuu aivan sukan kärkeen saakka. Minun sukkiini Vetoa kului 9-10 g ja LeM:n Basic Merino Sportia 90 g, joten aika tiukille olisi vetänyt, jos olisin yrittänyt saada sukat neulottua yhdellä värillä.

Mukaan hyvän mielen sukkakisailuun ehtii edelleen; mikään pakko ei ole kisata nopeudesta tai ylipäänsä ollenkaan, mukaan voi lähteä silkasta hyväntekeväisyydestä (osallistumismaksu ohjataan pakollisten valtiollisten verojen vähennyksen jälkeen SPR:lle) sekä rakkaudesta suomalaiseen sukkien suunnitteluun ja neulomiseen.

P.S. En ole unohtanut Roosa nauha -ohjekuvaston arpomista. Ajattelin tehdä sen loppuviikosta, kun Roosa nauha -kampanjan käynnistymisestä tulee kuluneeksi pari viikkoa. Arvontapostausta tiedossa siis muutaman päivän sisällä!

torstai 28. syyskuuta 2017

Unelma onnesta

Tänään starttaa vuoden 2017 Roosa nauha -kampanja, joka kerää varoja syöpätutkimukseen ja syöpäpotilaiden sekä heidän läheistensä tukemiseen. Jo useampana vuonna Taitoliitto on julkaissut Roosa nauha -neulekuvastoja ja myynyt Roosa nauha -lankoja, joiden myyntituotosta osa ohjataan syöpätutkimukseen. Tänä vuonna neulekuvaston mallien suunnittelijoiksi kutsuttiin "tunnettuja neulebloggareita" - myös minut. Pyyntö tuli melko tiukalla aikataululla: minulla oli suunnilleen kuukausi aikaa suunnitella malli, neuloa mallipari, kirjoittaa ohje ja lähettää neule sekä ohje Taitoliittoon kuvaston koostamista varten. Onneksi takataskussa oli ohjeeksi vielä päätymätön idea, jonka jalostin mielestäni kampanjan henkeen sopivaksi sukkamalliksi. Nimekseen sukat saivat Unelma onnesta.


Kuvan sukat on neulottu Taitoliitosta mallia varten saaduista Roosa nauha -sukkalangoista (vaaleanpunainen ja syklaami). Ohje on kirjoitettu kolmelle eri silmukkamäärälle (60 / 66 / 72 s), mutta se on helposti skaalattavissa kuuden silmukan välein. Sukan suussa on nirkkotaitereuna, kantalappu on vahvistettu ja käännös pyöreä, kärjessä on nauhakavennus. Ihan peruskauraa, mutta minusta malli on yksinkertaisuudessaan herttainen ja sympaattinen, jopa tyylikäs; joskus vähemmän on todellakin enemmän.

Pidin itse mallista sen verran paljon, että kun työkaveri kaipaili uusia villasukkia, tarjouduin neulomaan hänelle omat onnenunelmat.


Työkaverin sukissa on samaa vaaleanpunaista Roosa nauha -sukkalankaa, mutta sen pariksi otin Lystigin huikeanpehmeän merinosukkalangan kertakaikkisen ihanassa harmaan sävyssä November Rain - yhdistelmä on itse asiassa täsmälleen sama kuin Tour-de-Sockin mosaiikkiraitasukissa, mutta tässä mallissa elävä harmaa pääsee vielä enemmän oikeuksiinsa. 

Olen otettu päästyäni niin kovaan suunnittelijaseuraan Roosa nauha -neulesuunnittelijaksi. Siitä ilosta arvon tähän postaukseen kommentoineiden kesken yhden (1) kappaleen tämän vuoden Roosa nauha -ohjekuvastoa (kuva osoitteesta www.taito.fi/roosanauha):


Jätä kommenttiisi jonkinlainen yhteystieto, jos nimimerkkisi ei johdata minua sellaisen lähteille, jotta voin kysellä arvonnan voittajan postiosoitteen perään. Toivon toki, että mahdollisimman moni myös ostaisi kuvaston, onhan se pullollaan toinen toistaan hienompia neulemalleja!