torstai 2. marraskuuta 2017

Päivät vierii, piirrän merkin almanakkaan

Aika tuntuu luisuvan käsistä. Selaan seuraamani blogit syötteenlukijan avulla kännykästä, omani on ihan hunningolla. Huomaan lueskelevani yhä harvempia keskusteluketjuja Ravelryssa; muualla somessa olenkin ollut aina melko inaktiivinen. Pimeys käy päälle lailla pommikonelaivueen, olen väsynyt: käyn töissä, neulon, piirtelen kaavioita, neulon ja puran - ja yhtäkkiä on pakko mennä nukkumaan. En malta nukkua niin paljon kuin olisi järkevää, niinpä neulon ihan vähän aina ennen töihin lähtöä.

Jotain valmistakin sentään olen saanut aikaiseksi, sellaistakin, jota voi julkisesti esitellä.


Voi rakkaus näitä käsinvärjättyjä jämälankaihanuuksia: oli ihan pakko pyöräyttää vaihteeksi jämälankaraitasukat. Kaksi kerrallaan niitä neuloin ja yritin kuluttaa aina yhden lankanöttösen kokonaan loppuun, vaikka olen enemmän kapeampien raitojen ystävä. Aika monta keränperää näihin upposikin viimeistä senttiä myöten (praise the Russian join!), vaan eiväthän ne jämät yksiin sukkiin loppuneet.


En kuitenkaan tehnyt vielä toisia, vaan ihastelen vain näitä samoja. Pitäisinkö ihan itse, kun olen ehkä mahdollisesti hukannut lempijämälankaraitavillasukkani; en tosin ole niitä kovin pontevasti etsinyt, kun käytettävissä on ollut muutamat muutkin villasukat. Ehkä annan nämä lahjaksi tai myyn kuopuksen koululuokan leirikouluvarainkeruun nimissä. Jos hankkiudun tästä parista eroon, voin varmaankin aloittaa hyvillä mielin seuraavat jämälankaraitasukat?


sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Jämälankojen lumo

Kaiken salaisuusneulonnan (lue: Sukka-Finlandian testineulonnan ja omien tulevien mallien suunnitteluneulomisten) keskellä oli pakko pysähtyä rentoutumaan ihanien ja inspiroivien jämälankojeni äärelle. Aluksi valitsin mielestäni kauniisti toisiinsa sointuvia talvisia sävyjä. Sen jälkeen valikoin omista aikaisemmista malleistani sellaisia kirjoneuleaiheita, jotka soveltuisivat talviteemaan. Varpaista aloittamalla varmistin, ettei päävärin (jämä)lanka loppuisi juuri kriittisellä hetkellä ja näkyvimmällä kohdalla.


Päävärinä käytin Kässäkerho Pom Pomin BFL Sockia, jonka harmaa väri on luonnossa huurteisen sinertävä. Kirjoneuleraidoissa on valkoista DROPS Fabelia, tummansinistä Lanitium ex Machinan Glitter Sockia värissä Juniper sekä saman firman siniharmaakirjavaa Merino Sockia värissä Star Trek Into Darkness. Kantapää on samantyyppinen kuin Ruusujuuri-sukissa, mutta tässä versiossa käännös ei ole vahvistettu, vaan pelkkää sileää oikeaa.


Tuli aika ihanat. "Ihan vaan jämälangoista tein" saa kyllä uuden merkityksen, kun jämälangat ovat käsinvärjättyjä ihanuuksia. Eihän niillä voi kuin onnistua! Pahoittelut pelkistä pingottimilla otetuista tasokuvista, vähän on ollut footie-akrobatiainnostus kadoksissa viime aikoina. Näistä ei ohjetta tule, sen sijaan tuon kantapään ohje kyllä tulee joskus johonkin varsinaiseen malliin, sarjoitettuna useampaan kokoon.

Piti tulla blogihiljaisuus, mutta taitaakin tulla pian toinen jämälankapostaus. Mihinkäs sitä tiikeri raidoistaan, ja minä jämälankaintoilustani.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Arvonta on päättynyt

Roosa Nauha -ohjekuvaston arvonta on päättynyt. Random.org toimi tälläkin kertaa puolueettomana onnettarena:


Unelma onnesta -postauksen yhdeksäs kommentoija oli Ravelryn nimimerkki sipuri, jolle ilmoittelen voitosta luonnollisesti Ravelryn kautta. Kiitos kaikille kauniista ja kannustavista kommenteista; toivottavasti ilman voittoa jääneet innostuvat hankkimaan oman kappaleensa kuvastosta, vaikkei onni arvonnassa ollutkaan tällä kertaa myötä.

P.S. Terveisiä sukkaputkesta. Ei täältä taida olla ulos tulemista, ja kaikki tuntuu nykyään olevan pelkkää salaisuusneulontaa. Blogihiljaisuus jatkunee siis jatkossakin.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kun kerran tuli kevät keskellä syksyä

Nyt se on virallisesti startannut, Sukka-Finlandia nimittäin: tänään julkaistiin kisan virallinen lämmittelyohje, Lumi Karmitsan Keväällä kerran. Minä testineuloin ohjeen ensimmäisen version Lanitium ex Machinan Basic Merino Sportista (75 % konepestävää merinovillaa, 25 % polyamidia; 280 m / 100 g) värissä Opium (korallinpunainen) sekä vaaleanharmaasta Vuorelman Vedosta.


Ihastuin malliin Lumin sitä ensimmäistä kertaa esitellessä, mutta ohjeen saatuani säikähdin hieman silmukkamäärää: 66 s sport-paksuiselle sukkalangalle tuntui pelottavan paljolta. Niinpä otin varmuuden vuoksi käyttöön 2,25 mm puikot ja neuloin sukat napakkaan 26 s ja 40 krs = 10 cm tiheyteen. Lopulta sukista tuli omaan leveähköön kokoluokan 37-38 jalkaan sopivan levyiset, mutta hieman liian lyhyet. Lopulliseen ohjeeseen Lumi suunnitteli myös pidemmän kärkikaavion.



Pitsi-palmikkomalli on kaunis, ja minä toteutin sen peilikuvana toiseen sukkaan. Mallissa on ranskalainen kantapää ja mikä parasta, mallineule jatkuu aivan sukan kärkeen saakka. Minun sukkiini Vetoa kului 9-10 g ja LeM:n Basic Merino Sportia 90 g, joten aika tiukille olisi vetänyt, jos olisin yrittänyt saada sukat neulottua yhdellä värillä.

Mukaan hyvän mielen sukkakisailuun ehtii edelleen; mikään pakko ei ole kisata nopeudesta tai ylipäänsä ollenkaan, mukaan voi lähteä silkasta hyväntekeväisyydestä (osallistumismaksu ohjataan pakollisten valtiollisten verojen vähennyksen jälkeen SPR:lle) sekä rakkaudesta suomalaiseen sukkien suunnitteluun ja neulomiseen.

P.S. En ole unohtanut Roosa nauha -ohjekuvaston arpomista. Ajattelin tehdä sen loppuviikosta, kun Roosa nauha -kampanjan käynnistymisestä tulee kuluneeksi pari viikkoa. Arvontapostausta tiedossa siis muutaman päivän sisällä!

torstai 28. syyskuuta 2017

Unelma onnesta

Tänään starttaa vuoden 2017 Roosa nauha -kampanja, joka kerää varoja syöpätutkimukseen ja syöpäpotilaiden sekä heidän läheistensä tukemiseen. Jo useampana vuonna Taitoliitto on julkaissut Roosa nauha -neulekuvastoja ja myynyt Roosa nauha -lankoja, joiden myyntituotosta osa ohjataan syöpätutkimukseen. Tänä vuonna neulekuvaston mallien suunnittelijoiksi kutsuttiin "tunnettuja neulebloggareita" - myös minut. Pyyntö tuli melko tiukalla aikataululla: minulla oli suunnilleen kuukausi aikaa suunnitella malli, neuloa mallipari, kirjoittaa ohje ja lähettää neule sekä ohje Taitoliittoon kuvaston koostamista varten. Onneksi takataskussa oli ohjeeksi vielä päätymätön idea, jonka jalostin mielestäni kampanjan henkeen sopivaksi sukkamalliksi. Nimekseen sukat saivat Unelma onnesta.


Kuvan sukat on neulottu Taitoliitosta mallia varten saaduista Roosa nauha -sukkalangoista (vaaleanpunainen ja syklaami). Ohje on kirjoitettu kolmelle eri silmukkamäärälle (60 / 66 / 72 s), mutta se on helposti skaalattavissa kuuden silmukan välein. Sukan suussa on nirkkotaitereuna, kantalappu on vahvistettu ja käännös pyöreä, kärjessä on nauhakavennus. Ihan peruskauraa, mutta minusta malli on yksinkertaisuudessaan herttainen ja sympaattinen, jopa tyylikäs; joskus vähemmän on todellakin enemmän.

Pidin itse mallista sen verran paljon, että kun työkaveri kaipaili uusia villasukkia, tarjouduin neulomaan hänelle omat onnenunelmat.


Työkaverin sukissa on samaa vaaleanpunaista Roosa nauha -sukkalankaa, mutta sen pariksi otin Lystigin huikeanpehmeän merinosukkalangan kertakaikkisen ihanassa harmaan sävyssä November Rain - yhdistelmä on itse asiassa täsmälleen sama kuin Tour-de-Sockin mosaiikkiraitasukissa, mutta tässä mallissa elävä harmaa pääsee vielä enemmän oikeuksiinsa. 

Olen otettu päästyäni niin kovaan suunnittelijaseuraan Roosa nauha -neulesuunnittelijaksi. Siitä ilosta arvon tähän postaukseen kommentoineiden kesken yhden (1) kappaleen tämän vuoden Roosa nauha -ohjekuvastoa (kuva osoitteesta www.taito.fi/roosanauha):


Jätä kommenttiisi jonkinlainen yhteystieto, jos nimimerkkisi ei johdata minua sellaisen lähteille, jotta voin kysellä arvonnan voittajan postiosoitteen perään. Toivon toki, että mahdollisimman moni myös ostaisi kuvaston, onhan se pullollaan toinen toistaan hienompia neulemalleja!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Mahalasku Tourilla ja nousu kohti Sukka-Finlandiaa

Tämän vuoden Tour-de-Sock -sukanneulontakilpailu on päättynyt jälleen kerran suomalaismenestykseen. Sitä ei estänyt edes viimeisen etapin malli Vertigo 2 Point 0, jonka nähdessäni tiesin heti, etten sitä tulisi neulomaan - ja niin ajatteli vähintään 90 % muistakin osallistujista. Malli ei erityisesti puhutellut ulkonäöllään, ja 19 sivua melko sekavan oloista ohjetta ei houkutellut edes lukaisemaan sitä läpi. Lopulta 32 sitkeää neulojaa 1702 osallistujasta pääsi etapin maaliin saakka, ja heistäkin osa taisi joko päättää purkaa sukkansa hyväksymisen jälkeen tai ne eivät muutoin olleet mieleiset tai erityisen käyttökelpoiset. Minä olen vakuuttunut siitä, että olisin kyllä osannut nämäkin sukat tehdä, mutta turhan paljon neulontatunteja se olisi vaatinut. Varsinainen antikliimaksi sukkakisalle, jossa on pääsääntöisesti oikein mukavasti neulottavia ja järkeviä sukkamalleja.

Vaan eipä hätää, minä vetäisin ässän hihasta ja päätin julkaista viimeisen etapin loppupuolella täysin epävirallisen jäähdyttelysukkaohjeen kaikille Tourin mahalaskuun pettyneille tai muuten vaan loiventamaan sukkaputkesta ulos putkahtamisen aiheuttamaa krapulaa.


Ruusujuuri-sukat neulotaan varpaista varteen, niissä on ristiinvahvistettu kärki ja kantapään käännös sekä kirsikkana kakussa pieni määrä helmiä kukissa. Helmet voi halutessaan jättää pois tai korvata kirjoneuleena kolmannella kuviovärillä. Kun mallineulekin on helppoa ja toistuvaa, nämä sukat valmistuvat Tourin jälkihöyryissä kuin vahingossa. Ohje on englanninkielinen, ja sen saa halutessaan Ravelryn lisäksi suoraan minulta sähköpostitse pyytämällä. Suomenkielistä ohjetta en tähän(kään) malliin ainakaan toistaiseksi lupaa puhtaasti ajankäytöllisistä syistä.


Kantapäässä on strong heel -rakenne varpaista varteen päin toteutettuna, ja jalkapohjassa on pienimuotoisempi mallineule, joka toistuu kantakiilassa. Omissa mallisukissani käytin lankoina iKKen BFL Sockia uniikissa vihreässä sävyssä, luonnonvalkoista Fabelia ja tiilenpunaista Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia. Helmet ovat halpoja, meripihkan värisiä tsekkiläisiä siemenhelmiä koossa 6/0. Vähän kyllä kutkuttelisi neuloa nämä vielä harmaasävyisinä, vaikka tein jo kahdet lähes identtiset mallisukat ensimmäisten sukkien kantakiilan oltua hiukan liian leveä ja korkea.

Sitten onkin aika laskeutua (tai nousta?) odottamaan suomalaisen sukkaskenen vastausta Tour-de-Sockille: Sukka-Finlandia tulee, oletko valmis!


Nyt jos koskaan kannattaa osallistua sukkien yhteisneulontaan, vaikkei kisata haluaisikaan, sillä sekä kisafoorumi että ohjeet ovat suomenkielisiä ja osallistumismaksu menee (pakollisten verojen jälkeen) hyväntekeväisyyteen. Osallistumismaksulla saa peräti kahdeksan (8!) ohjetta: jo nyt alkaneen mysteerisukan sekä lämmittelymallin ja kuusi kisaetappia. Ensimmäinen varsinainen kisaetappi alkaa itsenäisyyspäivänä ja viimeinen etappi (ja sen myötä koko kisa) päättyy Kalevalan päivänä, ja vielä sen jälkeenkin tapahtuu, sillä kisan lopputulokset julkistetaan naistenpäivänä. Luvassa on kivoja ja mukavasti neulottavia ohjeita: kokeneille neulojille juuri nopeuskisaan sopivia, kokemattomammille uuden oppimista ja itsensä haastamista. Jos nopeusneulonta ei houkuta, kisassa on myös jokaisella etapilla luovuuskategoria, jossa säännöt ovat nopeuskategoriaa väljemmät. Ja mikään pakkohan ei ole neuloa ensimmäistäkään sukkaparia, mukaan voi hypätä vain hyvän tunnelman vuoksi!

Minä olen yksi Sukka-Finlandian suunnittelijoista ja testineulojista, ja juuri nyt kyynärpäitäni myöten sotkeentunut aiheen äärelle. Oma mallini on ohjeen kirjoittamista ja testineulomista vaille valmis, pari muuta mallia olen ehtinyt testineuloa kokonaan ja kaksi on puikoilla. Sukkien täyteinen syksy tiedossa siis, ja sehän minulle sopii kuin hyvin neulottu sukka jalkaan.

maanantai 28. elokuuta 2017

Viidennen etapin kirous

Niinhän siinä kävi tänäkin vuonna, etten pystynyt enää pysymään ruodussa Tour-de-Sockin viidennellä etapilla: Heidi Nickin Accio-sukkamallissa oli kertakaikkiaan ihan liikaa minun silmääni häiritseviä asioita. Onneksi olen rennossa kalakukkoneulojien joukkueessa, jossa kukaan ei kasvata käpyä hanuriinsa, jos joku jättää leikin kesken tai päättää neuloa pisteittä jäävät Exhibition only -sukat. Ihan ensimmäisenä totesin, että malli tarvitsee lisää ryhtiä kierrettyjen silmukoiden muodossa. Toisekseen helmet vaikuttivat aivan turhilta ja väkisin jo muutenkin kovin ruuhkaiseen malliin väkisin ängätyiltä. Mutta mikä pahinta, palmikkokaavio ei ollut symmetrinen ja siinä oli joka koossa varrensuun sivuun jäävä omituinen, yhtäkkiä loppuva oikeiden silmukoiden pystyrivi. Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä tiesin, että Heidi Nickin suosima strong heel -kantapäärakenne tuottaa sellaisenaan erityisen avaran kantapään, ja tässä mallissa jokaista kokoa varten oli tasan sama määrä kiilalisäyksiä. Ei muuta kuin testaamaan, auttaisiko kierretyillä oikeilla silmukoilla höystetty joustinneule kantapään istuvuuden parantamiseen.


Varren takaosaan tein kaikkein vähiten muutoksia, neuloin vain kaikki palmikoiden ja pystylinjojen oikeat silmukat kiertäen. Palmikkokuvion keskimmäiset palmikonkierrot tein luonnollisesti peilikuviksi toiseen sukkaan.


Sivuun värkkäsin sivusauman kierretyistä oikeista silmukoista. Vähän turhan myöhään huomasin, että etuosan palmikkokaavio koskettaa sivusaumaa leveimmässä kohdassa, mutta siinä vaiheessa en enää halunnut purkaa koko sukan alkua ja suunnitella asiaa vielä kerran uudelleen. Kantakiilat on neulottu 1 o takareunasta, 1 n -joustimena, ja tuo sivusauma reunustaa kiilaa jatkuen katkottomasti kantapään kavennusten jälkeen jalkapohjan sileän reunimmaiseksi silmukaksi.


Etuosan iso palmikkokaavio koki suurimmat muokkaukset. Jätin turhana pitämäni helmet kokonaan pois ja korjasin palmikot symmetriksiksi sekä keskiosastaan toiseen sukkaan peilikuviksi. Alkuperäisen mallin kärki oli omaan silmääni ruma, joten lähes koko kantapään jälkeinen palmikkokaavio on osittain uusiksi laitettu.

Ei tämä malli nyt vieläkään minun ehdottomiin suosikkeihini pääse - olen jonkin verran yksinkertaisemman tyylin kannattaja -, mutta varsin tyytyväinen olen muokkauksiini. Lankana käyttämäni vaalean siniharmaa Kässäkerho Pom Pomin BFL Sock osoittautui oikein mainioksi tuttavuudeksi, jota pitänee neuloa toistekin, onhan Pom Pom meidän paikallisten neulojien todellinen kässäolohuone. Näistä sukista tuli XS-koon (65 s) mukaan 1,75 mm puikoilla puolinapakasti neuloskellen toivottavasti työkaverini kokoluokan 35-36 jalkaan sopivat sukat. Virallista sijoitusta en sukilleni muokkausten vuoksi saanut, mutta inasen vajaan neljän vuorokauden kuluttua ohjeen julkaisusta valmistuneet sukkani raportoin siellä noin sadannen valmistuneen parin kantturoilla. Ei huono, sanoisin, nukuinhan yöni ihan normaalisti ja neljään vuorokauteen mahtui myös kaksi täyttä työpäivää sekä kaikenlaista muuta pientä puuhastelua.

Viimeisestä etapista odotellaan erityisen haastavaa. Olen varautunut siihenkin, että heitän pyyhkeen kehään - en aio tuhlata rakasta harrasteaikaani mihinkään sellaiseen, joka ei tyydytä ulkonäöllään tai tekemisprosessinsa kiehtovuudella. On niin paljon mukavampaa neuloa mukavaa, kiinnostavaa ja kaunista!

sunnuntai 20. elokuuta 2017

On Tour: neljäs etappi

Tour-de-Sockin neljännen kisakierroksen malli yllätti positiivisesti: Mosaic Marble Socks ei turhia kikkaile, vaan hyödyntää nostettuja silmukoita (jota myös mosaiikkineuleeksi kutsutaan) eleettömästi ja niin, ettei aivan samaa efektiä kirjoneuleella saisikaan. Minä tiesin heti, mitkä langat halusin käyttöön: Lystigin Merino Sockin upeassa mustin-roiskein-harmaassa värisävyssä November Rain sekä possunvaaleanpunaisen Roosa Nauha -sukkalangan. Aloitin 72 silmukan koon mukaan vakiopuikollani eli 1,75-millisellä Hiya Hiyan teräspyöröllä vain todetakseni, että tahkosin yllättäen edelleen tappotiukkaa:


Käteni on kokoluokkaa 7-7½ / M, eikä tuo kuvassa oleva varren alku yrittänytkään mahtua kantapääni yli. Päätin suosiolla purkaa koko kaksivärisen osuuden ja tietoisesti rentouttaa käsialaa. Onnistuin siinä, ja vaikka takkuilin helpon mallin kanssa ihan silkkaa huolimattomuuttani, sain lopulta valmista aikaiseksi reilut viisi vuorokautta ohjeen julkaisun jälkeen.


Sukat valmistuivat mökkiviikonlopun aikana, ja päätin ottaa siellä muutaman kuvan viimeistelemättömistä sukista. Nostettujen silmukoiden avulla toteutetut pallukat vetävät vaakaraidat hauskasti kaarelle - mutta ei liene viisasta näin julkisesti kertoa, mitä mielleyhtymiä kaarevat, vaaleanpunaiset vaakaraitaparit saattavat aiheuttaa.


Näissä sukissa on ihan tavallinen ranskalainen kantapää vahvistetulla kantalapulla ja kärkikavennukset muistuttavat vähän sädekavennuskärkeä. Oikein mainiot sukat siis, ja aivan sattumalta omaan jalkaani sopivat. Mutta vaikka Lystig oli aivan huikaisevan ihanaa neulottavaa ja se yhdessä hennon vaaleanpunaisen kanssa on varsin söpö yhdistelmä, en vieläkään tarvitse lisää villasukkia. Niinpä lipaston lahjaneulelaatikko saa taas lisää täytettä - ja minä rastin jo neljännen Tour-etapin suorittamisesta. Enää kaksi jäljellä; näinköhän tänäkin vuonna saan kaikki kuusi etappia suoritettua tavalla tai toisella, jonkinlaiset valmiit sukat aikaan saaden.




maanantai 14. elokuuta 2017

Lapashyrrä

Suomen kesä on juuri sopivaa aikaa neuloa kirjoneulelapasia paksuista langoista. Tai vaikka ei olisikaan, minä tein niin, sillä omaa lankavarastoani penkoessani minulle tuli pakottava tarve neuloa pois kaikki paksummat langat, joita olin heikkona hetkenäni tullut ostaneeksi juurikin lapasia varten. Mitäpä siinä sitten muuta kuin suunnittelemaan mallia, valmiita ohjeita peukalokiilallisille paksulankalapasille kun ei varsinaisesti riesaksi asti ole saatavilla.


Ensin syntyi petrooli-harmaa lapaspari petroolista ja vaaleanharmaasta Lauri-neulelangasta 3,5 ja 4,0 mm puikoilla. Muuten hyvä, mutta ranneresorista tuli ylipitkä, sillä olen niin tapoihini piintynyt sukanneuloja, että mikä tahansa joustinvarsi näyttää aina liian lyhyeltä. Olin vallan unohtanut, että lapanen ei ole sukka, joten ohohups. Sitä paitsi yhden kerroksen raidat joustinneuleessa näyttävät venyttyneenä sotkuiselta. Koko osoittautui sopivaksi pitkäsormiselle teinilleni, ja lankoja jäi melkein puolet jäljelle, joten päätin tehdä toiset lapaset vastavärein vähän lyhyemmällä rannekkeella.


Tällä kertaa ranneke on jo järkevämmän mittainen, mutta raidoituksen erehdyin tekemään toistamiseen pelkällä joustinneuleella - virhe. Sitä paitsi petrooli lanka loppui kuin loppuikin ensimmäisen peukalon alkukerroksilla. Päätin olla järkevä ja jatkaa jollakin toisella varastolangalla sen sijaan, että olisin metsästänyt lisää lankaa. Vähän hassuthan nuo eri väriset peukalot ovat, mutta omalta kannaltani parempi sekin kuin lisää paksulankoja varastoon neulottavaksi.

Mutta ihan alunperinhän minun piti neuloa teinille ne paksulankalapaset; ohuet ja puolipaksut kirjoneulelapaset hänellä jo ennestään onkin, samoin superpaksut aluslapasin. Kyllähän ysiluokkalainen tarvitsee ehdottomasti vielä neljännetkin kirjoneulelapaset! Petrooli-harmaissa oli hänen(kin) makuunsa turhan pitkä ranneke, eikä värityskään ollut paras mahdollinen. Vaan eipä hätää, jo viime vuoden lopulla olin ostanut TeeTeen Sallaa kahdessa eri harmaan sävyssä juuri teinin lapasia varten.


Salla osoittautui samasta juoksevuudesta (200 m / 100 g) huolimatta Lauria ohuemman oloiseksi, joten teinin lapasiin piti neuloa yksi 6 kerroksen mallikerta lisää pituutta ja peukalonkin kuviota piti hieman jatkaa. Rannejoustimen yhden kerroksen raidat neuloin tällä kertaa pelkillä oikeilla silmukoilla, ja venyttyneenäkin raidoitus näyttää siten siistimmältä. Samalla vaihdoin joustimessa värit päikseen, mikä näyttää omaan silmääni vielä paremmalta kuin vaaleavoittoinen joustin. Salla vaikuttaa kohtuullisen pehmoiselta langalta lapasiin, ja ehdotonta plussaa on sen konepestävyys. Lapasista tuli juuri sopivat teinille, joten nyt pitäisi hänen käsinevalikoimansa olla vallan kattava talvea ajatellen (sen sijaan sain jo tilauksen ohuemmasta piposta).

Olin ostanut varmuuden vuoksi kaksi kerää tummanharmaata Sallaa, joten päätin kokeilla, riittäisikö se yhdessä aikaisemmasta kirjoneulelapasparista jääneen valkoisen Lauri-jämän kanssa mallikertaa pienempiin lapasiin.


Riittihän se, ja lapasista tuli lyhyemmällä peukaloversiolla juuri sopivan kokoiset omaan töpösormiseen käteeni. Tässä kuvassa näkyy tuo rannejoustimen raidoitus: kun vaalea raita on neulottu kokonaan oikeilla silmukoilla, raita on siisti myös joustimen nurjien silmukoiden kohdalla.


Siinäpä se, koko kahdeksan lapasen lapashyrrä. Yhdet lapaset siis jäävät ysiluokkalaisellemme, molemmat petrooli-harmaat lähtenevät johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen tai vaihtoehtoisesti kuopuksen harrastusseuran varainkeruuarpajaisiin. Valkea-harmaa pari minun tekisi mieleni pitää itselläni ihan vain koska se on niin sopiva ja muutenkin mieleinen - mutta minä en totisesti tarvitse uusia lapasia, kun entisiäkin on laatikko pullollaan. Ehkäpä luovun siitäkin hyväntekeväisyyden tai varainkeruun nimissä - kuopuksen harrasteseuran lisäksi hänen luokkaretkirahastonsa kaipaa alati täydennystä, joten poikkeuksellisesti saatan jopa myydä jokusen neuletuotokseni lahjoittaakseni rahat leirikoulurahastoon.

Sen verran tyytyväinen olen sinänsä yksinkertaiseen ja perinteisen oloiseen lapasmallikehitelmääni, että taidan kirjoittaa tästä joskus syksyn mittaan ihan ohjeenkin. Toivottavasti jossain välissä on siihen hommaan riittävästi aikaa ja energiaa toisin kuin nyt, kun tunnun kahlaavan vielä julkaisemattomien ohjetekeleiden suossa pääsemättä koskaan niiden kanssa kuiville eli julkaisuvaiheeseen asti.


torstai 10. elokuuta 2017

Death grip eli mitä tapahtui kolmosetapilla

Jotakin ennenkuulumatonta on tapahtunut: olen ryhtynyt tiukkapipoksi. Tai ehkä sittenkin tiukkasukaksi. Enkä kyllä ole varma, onko se aivan ennenkuulumatonta, mutta vallan harvinaista kuitenkin, ja syy on toistaiseksi jäänyt itselleni mysteeriksi. Neuloin nimittäin Tour-de-Sockin kolmosetapin Indecisions-sukat tavalliseen tapaani 1,75 mm puikoilla, ja vaikka pienemmässäkin koossa oli silmukoita 72, sain aikaan sukkaparin, joka ei omiin kokoluokan 37-38 jalkoihin mahdu. M-koon blokkereille ne änkesin, mutta eipä tuosta nyt edustuskuvaksi ole.


Lanka on taas kerran Lanitium ex Machinan Basic Sockia, tällä kertaa värissä Golden Barley, joka on kuvasta poiketen luonnossa jonkin verran vähemmän kultainen ja enemmän haalea rusehtavan oljenkeltainen, omasta mielestäni oikein kaunis kuitenkin. Tein sukkiin ohjetta leveämmän nirkkotaitereunan ja kahdesta kantalappuvaihtoehdosta sen palmikkoversion.


Lähikuvassa mallineule näkyy paremmin. Kuuden silmukan palmikot kuuden kerroksen välein kieltämättä vetävät sukkaa kasaan, mutta kyllä osasyynä pieneen kokoon on myös todellinen death grip: jostain kumman syystä kiristelin neulomisen kanssa oikein huolella. Aluksi koko homma tuntui tahmovan, enkä päässyt kunnon flow-tilaan, mutta jossain toisen sukan puolivälissä angsti helpotti. Siinä vaiheessa tosin piti pitää huolta, etten ala löysistelemään. Sukista taisikin tulla lopulta ainakin riittävän saman kokoiset - ja minä päädyin nopeussijalle 149. Kuntokäyräni on siis nousussa, sillä ensimmäisellä etapilla sijoitukseni oli 268.; kakkosetapilla olin suunnittelijana jäävi neulomaan kilpaa.

Niin, neuloinhan minä vielä kuudennet Kantelettaret ennen Tourin kolmosetapin alkua. Ihan vain koska entinen työkaveri sattui pyytämään ja minua sattui huvittamaan kokeilla, minkä näköiset saisin aikaiseksi mustasta, harmaasta ja valkoisesta Novita Venlasta.


Oikein mainiothan niistä tuli, eikä vielä tässä vaiheessa ollut ongelmaa tappotiukasta neuleotteesta. M-koon mukaan neuloin muuten, mutta kantapään tein S-koon silmukkamäärillä, mikä vaikutti oikein mainiolta kombinaatiolta saajan siroja 37:n jalkoja ajatellen. Enkä muuten vieläkään kyllästynyt malliin, vaan voisin ihan hyvin neuloa näitä erilaisilla väriyhdistelmillä ja eri kokoisina yhä vain.