torstai 30. kesäkuuta 2016

Timantit on ikuisia

Sukka-tourin neljännen etapin aattona lienee viimeiset hetket esitellä kolmannen etapin sukat, Diamondback Socksit. Etukäteen etapille suositeltiin pätkävärjättyä lankaa, mutta minä en sellaista vapaaehtoisesti omista enkä vartavasten ostakaan, joten tällä kertaa mentiin lankavaraston ainokaisella etäisesti monivärisellä langalla, jonka nappasin savolaisen retriitin lahjoituspöydästä. Lahjoittaja muisteli sen olevan jotakin saksalaista sukkalankaa, mutta sen tarkempia muistikuvia hänellä ei ollut.

Ohje oli suunnittelijansa Kristen Hallin tyypilliseen tapaan pitkä ja seikkaperäinen, mikä taisi säikäyttää aika monia kisaajia oikein kunnolla. Itse tiesin jo kokemuksesta, että kyseisen suunnittelijan ohjeet ovat siinä mielessä pomminvarmoja, että kunhan malttaa lukea ohjetta kohta kerrallaan ja noudattaa sitä kirjaimellisesti, valmista tulisi takuuvarmasti. Melko moni taisi unohtaa sekä sisälukutaidon että maltin, sen verran paljon kyselyjä tuntui satelevan.

Minä valitsin näppituntumalta M-koon ja vakiopuikkoni, 1,75-milliset Hiya Hiyat ja ryhdyin neuloskelemaan. Muutamaa lyhennettä piti tankata pariin kertaan, mutta kärsivällisyydellä ja maalaisjärjellä sekä vankalla sukanneulontakokemuksella pääsin kyllä vauhtiin varsin pian.


Sukat neulottiin sukansuun joustinta ja kärkeä lukuunottamatta edestakaisin, suurimmaksi osaksi vinoneliö kerrallaan. Ohje vinkkasi opettelemaan peruuttamalla neulomisen, mutta minä kääntelin ja neuloin vuoroin nurjaa, vuoroin oikeaa varsin sujuvasti - nopeammin minä käänsin ja neuloin nurjaa kuin mitä olisin pakittanut. Sitä paitsi käteni kiitti kääntelyn tuomaa vaihtelua työasentoihin, ja saatoin neuloa yllättävänkin pitkiä sessioita kerrallaan sormien puutumatta.


Tässäkin mallissa kiilalisäykset tulevat ennen kantakäännöstä, joten vaarana oli taas varsin avara kantapää. Vaan ilmeisesti tuo timanttikuvio on sen verran joustamattomampaa, että ainoa kantapään miinus on liian kapea käännös, jolloin kantakäännöksen taakse jää helposti pieni löysä uloke, elleivät sukat ole todella naftia kokoa. Minulla näistä M-kokoisista tuli kisavaatimusten mukaisilla toistoilla terästä varsin reilut, ehkä noin koon 40 jalkaan sopivat, ja lankaa kului peräti 100 g. Onneksi mysteerikerät olivat sen verran reiluja, että kahdesta kerästä jäi vielä 7 g yli, eikä langan loppumista kesken tarvinnut varsinaisesti pelätä.

Lanka olisi toki voinut olla kirjavampaa, jolloin vinoneliöt olisivat korostuneet paremmin, mutta parempi tämäkin mysteerilanka kuin aivan yksivärinen. Sain sukkani valmiiksi muun elämän (mm. juhannusvalmistelut ja mökkeily autuaine yöunineen ja paljuloikoiluineen) ohessa reilusti alle kolmessa vuorokaudessa. Sen verran työlääksi malliksi tämä ilmeisesti koettiin, että petrasin peräti sijalle 35.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Kihnulaisesta perinnelapasesta sukiksi

Näemmä olen ottanut tavaksi levätä Tour-de-Sockin etappien välillä neulomalla kirjoneulesukkia. Anopin sukkien jälkeen otin työn alle retriitistä vaihtamani raidoittuvan Stepin sekä helmenharmaan Lang Jawoll Superwashin aikomuksenani kokeilla, miten raitalanka taipuu kirjoneuleen pohjaväriksi. Kirjoneulekuvioksi valikoitui taannoin Adlibriksen alesta ostamastani Suuresta kinnaskirjasta kihnulainen perinnemalli.


Perinteisillä spekseillä mentiin varresta varpaisiin: yksiväriset osiot 1,75-millisillä ja kirjoneule 2,25-millisillä pyöröpuikoilla. Kuvion leveys ja tavoiteltu sukkien koko määritti silmukkamääräksi 76, joten istutin sukan suuhun 3 o, 1 n -joustimen. Kantapää on se sama iänikuinen vahvistettu ranskalainen, pin stripe -kiila on jalkapohjan puolella ja kärjessä on nauhakavennus. Raidoitus muodostui juuri sellaiseksi kuin se sattui tulemaan.

Kirjoneulekuvio on riittävän suuri erottuakseen raidallisesta pohjasta, mutta ei minusta vieläkään mitään raitalangan suurta ystävää tullut. Sukat menevät metsänhoitoyhdistyksen huippuhyvälle (naispuoliselle) ammattilaiselle, joka on auttanut meitä kaupunkilaistolloja lastemme ukiltaan lahjana saaman pienen metsäpalstan metsänhoitosuunnitelman teossa ja toimeenpanossa. Toki hän saa työstään palkkaa, mutta kyllä minä niin kiitin miestäni, joka tämän sukkalahjan ideoi ja vielä suoraan kysyi yhteyshenkilömme kengänkoonkin! Toivottavasti sukat ovat mieluiset, ainakin niille luulisi tulevan paljon ulkotöitäkin tekevällä käyttöä.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Minä olen muistanut

Sukka-tourin kakkoskierros meni jo, ja kolmaskin ehti alkaa, joten yritetäänpäs pysyä edes etäisesti aikataulussa blogiraportoinninkin kanssa. Minä nimittäin vastoin omia odotuksiani neuloin myös toisen etapin ohjeen eli I Remembered It Again -mallin. Langaksi valitsin savolaisesta retriitistä hankkimani tummanruskean Kraft Hand-Dyedin BFL Sockin (Trial&Error-versio uudeksi vakioväriksi tulleesta Robustasta). Koska kyse oli yksivärisestä palmikkomallista, valitsi puikoiksi 1,75-milliset ja ryhdyin neulomaan M-kokoa.


Etupuolella on paljon kaikenlaista palmikonkieputusta. Jos kyse ei olisi ollut kisasukista, jotka pitää neuloa täsmälleen ohjeen mukaan, olisin tehnyt vähintäänkin pieniä muutoksia, esimerkiksi neulonut pikkupalmikot kierretyin silmukoin, mutta tällä kertaa mentiin siis ihan speksien mukaan.


Varren takaosassa ja kantalapussa on nurjilla silmukoilla toteutettu salmiakkikuviointi. Vähän eripariselta ratkaisulta se tuntui etuosan runsaaseen palmikointiin verrattuna, mutta nopeuttihan se sentään neulomista.


Kantapäämalli oli minulle entuudestaan tuttu Show-off Stranded Sock -mallista. Kiilalisäykset tehdään kantalapun vieressä ennen kääntämistä ja lisäykset kavennellaan pois käännöksen jälkeen levenevässä kiilassa. Tällainen kantapää on ainakin minun neulomanani varsin avara, eikä istu täysin moitteetta omaan jalkaani, vaikka se rintava onkin.

Sukista tuli kuitenkin erityisesti ihastuttavan langan vuoksi ihan mukiinmenevät. Lankaa kokoluokan 38(-39) sukkiin meni 70 g ja sijoitukseni koheni ensimmäisen etapin sijalta 95 peräti sijalle 82. Kuten sijoituksista arvata saattaa, en työssäkäyvänä ole pystynyt neulomaan arkena kuin muutaman tunnin illassa ja yöneulomiset olen jättänyt muille. Mutta tärkeintähän ei ole sijoitus, vaan kisafiilis, ja se on Tourilla aivan omaa luokkaansa.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Anoppini mun

Minulla on erinomaisen mainio anoppi, joka arvostaa hänelle neulomiani sukkia niin, että muistaa kehua niiden käyttämisen ylellisyyttä lähes joka kerta tavatessamme. Niinpä olen päättänyt neuloa hänelle joka vuosi vähintään yhdet sukat. Tänä vuonna hankin sopivat langat huhtikuussa savolaisesta retriitistä: Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia väreissä Black Mamba ja Phantom. Toukokuun lopulla Tour-de-Sockin alkua odotellessa selailin Fair Islen neulemallit -kirjaa ja sommittelin yhdestä kirjoneulemallikuviosta jonkinlaisen karkeahkon mallisuunnitelman.


Sukat on neulottu vakiopuikoilla ja 76 silmukalla varresta varpaisiin. Sukansuussa on 3 o, 1 n -joustinta, varressa sama mallikuvio etu- ja takapuolella. Kantapää on vahvistettu ranskalainen ja kärjessä on nauhakavennus. Eli jälleen kerran sitä samaa peruskauraa, jota neulon mielelläni autopilotilla.


Jalkapohjaan piirtelin vähän yksinkertaisemman kuvioinnin ja vaihteeksi pin stripe -kiilat tuli tehtyä perinteisesti sukan sivuihin. Lankoja sain kulumaan kokoluokan 40-41 sukkiin yhteensä vajaat 90 g - tummaa pohjaväriä noin 60 g ja vaaleaa kuvioväriä vajaat 30 g.

Ensialkuun pelkäsin, että kuviointi olisi kovin vaarinkalsarimaista, mutta loppujen lopuksi olen varsin tyytyväinen kokonaisuuteen. Sukista tuli aivan anoppini oloiset niin kuvioinniltaan kuin väreiltään - ja Kraftin BFL Sockhan nyt on kertakaikkisen rakastettavaa neulottavaa. Nähtäväksi jää, minkä sortin kiitosryöpyn saan näistä sukista, jahka ne anopille tässä joskus annan.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Keisarinna

Sukkakisan toinen kierros on pyörähtänyt käyntiin, mutta minä esittelen uunituoreessa kesä-Ullassa juuri julkaistun kirjoneulelapasohjeeni, Keisarinnan. Jo aikoja sitten joku heitti ilmoille idean Keisarin morsian -sukkien mallikuvion istuttamisesta lapasiin, mutta vasta nyt aika oli sille kypsä. Langoiksi valikoituivat Kraft Hand-Dyedin BFL Sock tummanruskeana (Trial&Error-väri sävystä Robusta) sekä pinkki Handun Perussukkalanka.


Lapasissa on yksivärinen, kaksikerroksinen taitereuna ja rannekkeen kuvio on sama kuin sukkien pohjassa, mutta vaakaan asetettuna ja värit vastakkaisiksi vaihdettuna. Kämmenselässä on sukan päälliosan kuvio.


Kämmenpuolella on sukan pohjasta tuttu kuvio ja peukalokiila on pystyraidallinen kuten sukan kantakiilakin. Peukalon näkyvälle puolelle halusin jotakin kuviota, siihen mallasin melkein samanlaisen kiekuran kuin sukan pohjakuviossa; toinen puoli peukalosta on pystyraidallinen.


Mitoitin lapaset kerrankin sopiviksi lyhytsormisille, suurin osa kirjoneulelapasista kun tuntuu olevan suunniteltu pitkäsormisille. Kuopus ansiokkaasti toimi kuvausmallina alimmassa kuvassa, hänen hoikkiin ranteisiinsa jopa nämä lapaset ovat hieman väljät.

Siinä se on, elämäni ensimmäinen lapasohje. Pari muutakin lapasohjetta olisi tarkoitus julkaista, kunhan joskus innostuisin istumaan riittävän pitkään koneella kaavioiden ja tekstin ääressä. Ehkäpä sitten joskus syksyllä, jos pätkätyöläisen sijaisuusputki joskus katkeaa...

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Tanssi mun kanssa

Tour-de-Sock käynnistyi perinteiseen tapaan 1. päivä kesäkuuta, tällä kertaa 15.30 Suomen aikaa. Vaikka tänä vuonna joukkueessa olenkin, en kättäni säästääkseni kisaa tosissani. Alun perin ajattelin, etten välttämättä neulo edes yhtään mallia ohjeen mukaan, mutta kun ensimmäisen etapin malliksi paljastui Adrienne Fongin Twists & Turns ja kisafiiliskin oli päässyt hiipimään puseroon, tartuin Kraft Hand-Dyedin BFL Sockiin värissä Amber sekä vaikiopukkooni, Hiya Hiyan 1,75-milliseen teräspyöröön ja ryhdyin hissun kissun neulomispuuhiin.


Malli oli helppo perussukka varresta varpaisiin, ja pitsimallikerran oppi nopeasti ulkoa. Valitsin työn alle M-koon (66 aloitussilmukkaa) toiveissani saada aikaiseksi vähän reilummat sukat lahjalaatikkoon, mutta niin vain onnistuin tekemään kerrankin omaan jalkaan juuri sopivat. Lankaa kului vaa'an mukaan 68 g.


Ainoa pikku jekku sukissa on kantapään jälkeinen kiila, jossa on puolikas mallikerta mallineuletta. Amber on huikean hieno lämmin, hieman murrettu keltainen, suorastaan sulaa kultaa, ja se toimi hienosti yhteen tämän sukkamallin kanssa. Neuloin sukat työn ja muun normaalielämän ohessa noin kolmessa vuorokaudessa, mikä riitti niukin naukin sadan parhaan joukkoon. Yhtään nopeammin ei olisi tällaista yksiväristä mallia kannattanutkaan neuloa, sen verran pari pidempää sessiota kävi oikeaan käteen. Onneksi rannekanavaoireet pysyvät kurissa maltillisella harrastamisella ja säännöllisellä venyttelyllä. Ja onneksi ranne tuntuu kestävän kirjoneuletta ongelmitta, joten voin melko huoletta jatkaa kaksiväristen neulomusten parissa!