torstai 26. helmikuuta 2015

Taivaan ja maan rajalla

Vajaa vuosi sitten nappasin retriitin lahjoituspöydästä mukaani vironvillapalleron, jonka värit olivat kuin suunnitellut vartavasten muutama vuosi sitten naapurista muuttaneelle ystävälle. Olin jo mielessäni valinnut langalle sopivan huivimallinkin (Now in a Minute), mutta neulomaan tokeennuin vasta, kun ystäväni ilmoitti tulevansa meidän kulmille viikolla 9. Lankaa minulla oli vain noin 100 g, mutta arvelin 2,75 mm puikkokoon kompensoivan tilannetta sen verran, että selviäisin hommasta kunnialla. Vaan siinä vaiheessa, kun lanka uhkasi loppua, huivi oli pahasti kesken ja varttia vaille valmis tekele näytti ihan tyhmältä, otin järjen käteen ja kerin langan takaisin kakulle. Onneksi tein niin, sillä sain erinomaisen vision Nurmilintu-huivista, jossa olisi pitsiä vain lopussa.


Voi miten kauniisti värit asettuivatkaan, juuri niin kuin olin ajatellut, tai ehkä vielä kauniimmin. Tein pelkkää aina oikein -neuletta 2,75 mm puikoilla, kunnes tummansininen alkoi vaihtua ruskeaan ja olin pitsiosion kannalta sopivassa silmukkamäärässä 115. Sen jälkeen päätin neuloa pitsikaaviota niin pitkään, kunnes tummanruskea alkaisi osoittaa merkkejä vaihtumisesta vaaleampaan - lopulta tulin neuloneeksi pitsiä kahden kokonaisen mallikerran verran. Nirkkoreunassa väri alkaa jo vaihtua vaaleampaan, mutta vasta aavistuksenomaisesti, ei mitenkään häiritsevästi.


Puikkotuoreena karhea huivi pehmeni huimasti marseillesaippualla pestessä, minkä jälkeen levitin huivin kuivumaan kylppärin lattialle ilman varsinaista pingotusta, vain kevyesti muotoillen, pitsiosiota availlen ja nirkkoja esiin venytellen. Lopputulos muhkean ilmava, ja huivin voi asetella joko keveästi harteille tai kuvan tapaan kaulaan kietoen, siis mikäli iho ei säikähdä jäljelle jäänyttä rouheutta. Ellei huiville olisi ollut alusta asti saajaa selvillä, olisin pitänyt sen itse, niin paljon siihen ihastuin, vaikken yleensä suuri sinisen ystävä olekaan.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Vähän sinne päin -Paulat

Niina Laitinen on koonnut kaksitoista sukkamalliaan kauniiksi kokonaisuudeksi nimeltä Sukkakalenteri 2015. Vaikka kaikki yksittäiset ohjeet taitavat olla maksuttomasti saatavilla, halusin tukea suunnittelijaa ostamalla varsin edullisen kalenterin kokonaisuudessaan itselleni. Alunperin ajattelin neuloa kalenterista vain December socksit, sillä minulla ei ole enää juurikaan paksuja worsted-sukkalankoja, joille suurin osa ohjeista on suunniteltu. Vaan sitten muistin viljankeltaisen Titityyn Muisto-vyyhdin, joka kaipasi hyvin yksinkertaista mallia päästäkseen oikeuksiinsa. Sukkakalenterin malleista Paulat tuntuivat sopivan juuri tähän tarkoitukseen.

Halusin käyttää koko Muisto-vyyhdin mahdollisimman tarkkaan, mutten halunnut aloittaa sukkia kärjestä. Niinpä loin 48 silmukkaa väliaikaisella virkkausaloituksella, jotta voisin neuloa kantapään ja terän perinteisesti varpaisiin päin, ja lopuksi varsia ylöspäin niin pitkään kuin lankaa riittäisi.


Neuloin aloituksen jälkeen pari kerrosta sileää oikeaa, sen jälkeen vahvistetun kantalapun ja pyöreän kantapääkäännöksen. Kiilakavennukset tein joka toinen kerros, kunnes silmukoita oli jäljellä 44, ja kärkeen tein perinteistäkin perinteisemmän sädekavennuksen. Molemmat terät neulottuani purin väliaikaiset aloitukset ja poimin silmukat puikoille, ja neuloin taas pari-kolme sileää kerrosta samalla yhteensä 4 s kaventaen. Koska en oikein tahdo sietää epäsynkronoitua joustin- ja mallineuletta, päätin aloittaa nappilistan samaan aikaan nilkkajoustimen kanssa. Sileään sääriosaan tein parissa kohtaa pohjelevennyksiä, ja sukansuun joustinkin on 2 o, 2 n ohjeen 1 o, 1 n sijaan.


Lanka oli ihanan rehellisen villalangan tuntuista: rouheaa, mutta hämmästyttävän pehmeää neulottuna pintana. Onni-värjäys näytti vyyhdillä vähän kalpealta, ja se yllättikin iloisesti valmiissa sukissa. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt neuloa sukat sittenkin valitsemaani 2,75 mm puikkokokoa pienemmillä puikoilla, sillä lopputulos oli omaan makuuni vähän turhankin pehmoinen. Vaan ihanat sukat näistä tuli, ja (eripariset) napitkin löytyivät omista jemmoista, joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja mallikin on ehkä suurin piirtein tunnistettavissa, vaikka niin monta muokkausta tulin matkan varrella tehneeksi.

Nämä sukat pidän ehdottomasti itselläni. Olin jopa sen verran fiksu, että jätin pienen jämän talteen parsimista varten, enkä edes yrittänyt kuluttaa lankaa viimeisiin sentteihin asti. Sillä eihän näin kivoja sukkia voi parsia millä tahansa langalla sitten, kun ne väistämättä kuluvat päkiästä puhki.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Miten pieni onkaan ihan pieni

Entiselle työkaverilleni syntyi tammikuun lopulla pieni esikoispoika. Uutisesta ilahtuneena päätin heti neuloa tulokkaalle jotakin pientä ja somaa. Langaksi valikoitui viime kevään retriitin lahjoituspöydästä nappaamani vaaleanvihreä Gjestal Knopp -merinovillalanka.


Ensin neuloin 2 mm puikoilla junasukat. Aloitin ohjeen mukaan 40 silmukalla, mutta kun varsi näytti valtavan suurelta, kavensin kantapään jälkeen silmukat 36:een ja jätin terästä yhden nurjan raidan pois. Silti sukat ovat todennäköisesti sopivat ehkäpä puolen vuoden kuluttua, sillä lahjoituksen kohde syntyi varsin pienin mitoin varustettuna.

Sukkien kaveriksi päätin tehdä Norwegian Sweet Baby Capin pienimmällä silmukkamäärällä. Reunuksen neuloin 1,75 mm puikoilla ja sileän osuuden napakasti 2 mm puikoilla, ja neulotut solmiamisnauhat korvasin punotuilla. Myssykin on kooltaan reiluhko, sillä se oli sopivan oloinen vauvanukelle, jonka päänympärys on noin 38 cm (no, osalla vastasyntyneistä on kyllä tuon kokoinen pää, mutta ei lahjan kohteella kuitenkaan). Kun lankaa oli vielä nöttönen, päätin kokeilla, riittäisikö se pikkuruisiin tumppuihin. Eihän se riittänyt, mutta aika suloiset tumpuista tuli luonnonvalkoisella Novita Bambinolla jatkettuinakin.

En ole mitenkään erityisen ihastunut pienten vauvaneuleiden väkertelyyn, mutta yllä olevasta setistä innostuneena päätin neuloa lopuista omistamistani Hjertegarn Palinoista Aviatrix-vauvamyssyjä.


Käytin 2,5 mm ja 2,75 mm puikkoja, ja ensin neuloin yhden pienimmällä DK-paksuiselle langalle ilmoitetulla silmukkamäärällä. Sen perusteella arvioin, että lankaa riittäisi luultavasti yhteen vähän isompaan ja vielä yhteen ihan pieneen, jos lyhentäisin taannoin neulomistani Kevätruusu-lapasista yhden mallikerran, kyseiset lapaset kun osoittautuivat ensimmäisellä käyttökerralla ihan liian pitkiksi omaan makuuni. Arvio osui oikeaan, eikä lankaa jäänyt kuin pari-kolme metriä yli. Pienin myssyistä lähti samaiselle pikkuprinssille kuin alussa esitelty setti, kaksi muuta jäävät odottamaan tulevia käyttäjiä.

Aviatrixin kunniaksi on todettava, että ohje on paitsi monipuolinen (ohjeistusta löytyy kolmellekin eri langanpaksuudelle ja useaan eri kokoon), myös erinomaisen hauskaa neulottavaa - puhumattakaan siitä että lopputulos on kovin hurmaava. Niinhän siinä sitten kävikin, että päädyin neulomaan vielä kaksi Aviatrixia, tällä kertaa puuvillaisina ja sairaalalle lahjoitettavaksi.


Lankana käytin Lidlin Crelandoa, puikot ja silmukkamäärät olivat samat kuin merinovillaisissakin myssyissä, samoin langankulutus eli 22 g pienimpään kokoon. Sekalaisten nappien laatikosta löytyi vielä sopivasti kaksi orpoa sinisävyistä nappia, jotka sopivat riittävän hyvin näihin pikkupäähineisiin.

Sairaalalle menevään vauvapiposatsiin neuloin jo aikoja sitten sytomyssyilyn lomassa pienen jämälankapiposen, joka oli vallan unohtua kirjanpidosta.


Omenanvihreä Novita Bambu ja tummanruskea Hjertegarn Blend Bamboo olivat oikein herkullinen yhdistelmä. Jospa tällekin piposelle löytyisi synnärin tai vauvatehon kautta tyytyväinen käyttäjä.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Eroon epämääräisistä langoista

Novitavilloja ja kasvikuitulankoja sisältävä laatikko oli vuoden vaihtuessa aivan täyteen ammuttu. Sytomyssyneulonta on vajuttanut laatikon sisältöä kiitettävästi, mutta päätin samalla työstää laatikosta pois muitakin lankoja.

Anoppini toivoi joulun seutuun, että virkkaisin heille lisää lumihiutaleita joulukuusenkoristeiksi. Jokunen vuosi sitten vein heille tusinan verran virkattuja hiutaleita, ja kuulemma muita koristeita ei heidän kuuseensa valojen lisäksi tarvitsisikaan, jos hiutaleita olisi enemmän. Siinäpä siis oiva käyttökohde orvolle keränlopulle valkoista Novita Kotiväkeä - ja ei kun tuumasta toimeen.


Lanka riitti 1,75 mm koukulla virkattuna 15 lumihiutaleeseen. Tein kolmella erilaisella mallilla, joista kuvan vasemmassa reunassa yksittäisesimerkit. Ylin on Auvergnasse, keskimmäinen hieman modattu Simple Picot Snowflake ja alin ihan omasta päästä kehitelty malli. En taaskaan tärkännyt virkkuitani mitenkään, sillä napakaksi virkkaaminen ja silittäminen kyllä riittävät vallan mainiosti joulukoristekäytössä.

Ravelryn Lankalaatikko-ryhmässä polkaistiin tammikuussa käyntiin myös yhteistempaus tilkkupeittojen kokoamiseksi Vaaka ry:lle. Vaaka kerää tänä vuonna erityisesti valmiita vauvanpeittoja ja niihin sopivia pussilakanoita, ja kun yksi lankalaatikkolainen lupautui kokoamaan peitot ja ompelemaan pussilakanoita, innostuin toden teolla tilkkujen neulomisesta.


Ensin neuloin 3 mm puikoilla kirpparilta haalittua, ilmeisesti ainakin osittain purettua beigeä Novita Floricaa yhdessä jonkin toisen värisen Florican kanssa. Sinne menivät viimeiset jämät vaaleanharmaata ja luumua, minkä jälkeen päätin kaivella mukaan muita sekalaisia ohuita villalankajämiä. Mukaan kelpasi niin värinsä tai tuntumansa puolesta ei-niin-mieluisia fingering-sukkalankajämiä kuin aikanaan huiveista yli jääneitä nöttösiä.

Kun kerran vauhtiin pääsi, jämälankojen ja epävärisen Florican kulutusprojektia ei pysäyttänyt enää mikään.


Beigeä ja hiekanruskeaa riitti ja riitti ja riitti, neljänteen tilkkuun kaivelin jämälankapussista Pirtin kehräämön ohutta karstalankaa kaveriksi vaaleamman langan loputtua, ja lopun tein kaksinkertaisesta hiekanruskeasta, kun karstalanka loppui.


Näihin tilkkuihin sain upotettua kaikenlaisia epämääräisiä langanloppuja: ei-niin-mieluisan värisiä sukkalankajämiä, ohuita huivilankoja, paksuja ja rouheita mysteerivillalankoja, ylipäänsä kaikenlaista pientä, joille oli ollut vaikea keksiä sopivaa käyttökohdetta, mutta joita ei tietenkään ollut voinut heittää roskiinkaan. Kylläpä olikin uskomattoman koukuttavaa ja antoisaa saada kaikenlaisia epämääräisiä langanloppuja neulottua potentiaalisesti hyödylliseen muotoon ja vieläpä niin, ettei loppusijoituskohdetta tarvitse jälkikäteen miettiä! Kahdentoista tilkun jälkeen olin jo sitä mieltä, että nyt saa riittää, mutta vielä piti vääntää kolme kiellon päälle, ennen kuin toimitin koko satsin peittojen kokoajan veljen postilaatikkoon. Näistä viimeisestä kolmesta en ehtinyt edes kuvaa nappaamaan.

Tilkkuilun lisäksi päätin muuttaa tiskirätteihin korvamerkityt langat valmiiksi räteiksi - miksi ihmeessä varastoisin lankoja "tulevaa rättitarvetta varten", kun voisin aivan hyvin jemmata valmiit rätit pahan päivän varalle.


Niin syntyivät kuvan neljä tiskirättiä, kaksi vaaleanvirheää Novita Suvista ja kaksi korallinväristä Novita Alabamasta. Ja kaikkein huvittavintahan koko projektissa oli se, että muutama päivä viimeisen rätin valmistumisen jälkeen vain harvakseltaan neulova ystävä kysäisi, voisiko hän tilata minulta muutaman rätin veljelleen; veli oli innostunut neulotuista räteistä nähtyään minun ystävälleni neulomia tositoimissa. Niinpä nämä rätit eivät koskaan ehtineet jemmalaatikkoon asti.

Jos vuoden alussa kasvikuitulankojen ja Novitavillojen laatikko oli aivan täynnä, on se nyt enää korkeintaan puolillaan ja värivalikoima vastaa paljon paremmin omia henkilökohtaisia makumieltymyksiäni. Lankoja uudelleen järjestelemällä sainkin jo yhden viidestä lankalaatikostani tyhjäksi - vain täyttääkseni sen heti huiveilla, joille ei tätä ennen ole ollut oikein mitään kunnollista säilytyspaikkaa. Vielä kun saisi yhden lankalaatikon tyhjäksi, saisin myös kaikki villasukkani yhteen ja samaan paikkaan...

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäivän sytomyssykimara

Tänään on juuri oikea päivä muurahaisen lentää kuuhun... eikun esitellä loputkin sytomyssyt, jotka ehdin tehdä ystävänpäivän sytomyssytempauksen merkeissä.


Perusmyssy 2,25 mm puikoilla keltaisesta Katia Caprista, tummanruskeasta Blend Bamboosta ja omenanvihreästä Novita Bambusta. Raidallista aina oikein -neulosta (pyöröneuleena toki) tein niin pitkälle kuin raitavärejä riitti, sen jälkeen lisäsin muutaman silmukan ja neuloin lopun myssystä sileänä neuleena keltaisella. Otin kavennusten aloittamisen varman päälle, joten keltaista jäi vielä pieni nöttönen jäljelle, siitä olisi ehkä saanut pari kerrosta lisää korkeutta myssyyn, jos olisi purkanut kavennukset, vaan en enää viitsinyt.


Vaaleanvihreän Novita Suvin ja luonnonvalkoisen Novita Alabaman jämistä tuli toinen raitamyssy, jossa on lisää pyöröneuleena tehtyä aina oikein -neuletta. Vihreitä raitoja yritin rytmittää niin, että niitä riittäisi mahdollisimman pitkälle. Lopulta valkoinenkin loppui hieman kesken, ja jouduin tekemään päälakikavennukset Lidlin luonnonvalkoisesta Crelando-puuvillasta, joka oli sävyltään aavistuksen harmaampaa kuin Alabama. Onneksi langanvaihto maastoutuu kuitenkin melko hyvin päälaelle.


Kerästä vaaleansinistä Lidlin puuvillaa syntyi puolestaan Lullington Hat -imitaatio. Kyseinen malli on maksullinen, mutten edes harkinnut ohjeen ostamista, sillä minulle riitti pelkkä kuvista saatu idea omaan toteutukseen. Aika lähellä alkuperäistä tämä minun versioni on, tosin en viitsinyt säätää palmikon lopetuksen kanssa mitenkään, vaan tein pelkästään tavallisen palmikonkierron loppuun. Vaaleansininen Crelando olikin oikein pehmoisen pulleaa ja miellyttävää neuloa, toisin kuin jokin toinen vastaava Lidlistä ostettu puuvillaerä, joka oli selvästi ohuempaa lirua.


Viime kevään retriitin lahjoituspöydästä haalittua King Cole bamboota riitti vielä kolmanteenkin myssyyn, Xeranthemumiin, jonka taisin tehdä poikkeuksellisesti ainakin melkein ohjeen mukaan, tosin pienemmillä puikoilla.


Viimeinen nöttönen roosaa King Cole bamboota riitti raidoiksi perusmyssyyn, jossa ruskea lanka on Hjertegarnin Bommix Bamboota. Aina oikein -reunuksessa taisi olla 96 s ja sileässä osassa 104 s, päälakikavennukset on tällä kertaa tehty kahdeksassa sektorissa.


Kirpputorilta tarttui taannoin matkaani myös kerä mustaa Marks&Kattens Sommargarnia, ja ajattelin sen riittävän yksinkertaiseen perusmyssyyn. Lanka uhkasi kuitenkin loppua kesken päälakikavennusten, joten jouduin tekemään ne lopussa hyvin reippaalla tahdilla. Ihan hyvä pieneen päähän sopiva niukka myssy siitä kuitenkin tuli - ja mustalle on aina suosijansa.


Sommargarnia oli myös kerä ruskeana, ja sen yhdistin viimeiseen nöttöseen korallinväristä Novita Alabamaa. Jostain syystä minua näkyy viehättävän tuo raidallinen aina oikein -reunus, siihen kun saa upotettua raidoiksi jämälankoja niin, että malli näyttää suunnitelmalliselta eikä yksinomaan jämälankojen tuhoamisprojektilta.


Ruskeaa Sommargarnia jäi pieni nöttönen, ja kaivelin sen kaveriksi puuvillajämälankapussista toisen pienen nöttösen turkoosia mysteeripuuvillaa, ja yhdistin jämät vajaaseen kerään luonnonvalkoista Crelandoa.


Lankapirtin Matleena kehitteli mukavannäköisen Tuija-myssyn, jonka päätin toteuttaa samaisesta langasta kuin alkuperäinen mallikin, eli Lidlin tummansinisestä Crelandosta. Aloitin tosin 96 silmukalla, koska se on jaollinen 8:lla ja siihen on siten helppo lisätä 8 silmukkaa 104 silmukkaan päätymiseksi. Muuten etenin ohjeen mukaan 7. palmikkomallikerran loppuun - ja sitten se iski, pakottava tarve jatkaa palmikkokuviota myös päälakikavennusten ajan. Niinpä sooloilin kavennukset kokonaisuudessaan ihan näppituntumalta aika reippaassa tahdissa. Lopputulos on minusta oikein mainio, vaikka voisihan noita päälakikavennuksia vielä vähän tarkemminkin miettiä.


Toisesta tummansinisestä Crelando-kerästä syntyi Geai Bleu -pipo. Neuloin koko myssyn 2,75 mm puikoilla ja lankaa kului 44 g. Tämän myssyn myötä päättyi ystävänpäivän sytomyssytempaus minun osaltani: sain toimitettua alkuvuonna neulotut pipot paikalliseen keräyspisteeseen sopivasti eilen. Myssykimaran myötä toivotan hyvää ystävänpäivää kaikille niille, joita käsityöni ilahduttavat joko elävässä elämässä tai netin välityksellä!

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Mysteerisukat

Osallistuin tammikuussa erään Ravelry-keskusteluryhmän mysteerisukkaneulontaan, jossa siis ohje tuli pienemmissä osissa, eikä etukäteen ollut mitään tietoa mallin ominaisuuksista. Päätin valita langaksi viime kesän Tour-de-Sock -sukkakisasta voittamani Indigodragonfly Merino Nylon Sock -langan, jonka väri 20 000 Lawyers under the Sea ei oikein vakuuttanut vyyhdillä. Kyseinen lanka on hieman perusfingeringiä paksumpaa, mutta otin käyttöön silti suosikkipuikkoni, 1,75 mm teräspyöröpuikot.


Ohje osoittautui Adrienne Fongin peruslaadukkaaksi pitsisukkamalliksi To Finland with Love, jonka mallikerran oppi melko nopeasti ulkoa ja jossa mallineule jatkui sukan kärkeen asti. Rakenne näissä sukissa on jälleen se perinteinen varresta varpaisiin, osittain vahvistettu kantalappu ja pyöreä kantapääkäännös, kaikki minulle oikein hyvin sopivia ominaisuuksia.

Lankaa kului peräti 85 g, ja sukista tuli itselleni hieman liian isot pienemmässäkin koossa neulottuna, ehkäpä kokoluokkaa 38-39. Väri on sukissa siedettävämpi kuin vyyhdillä, mutta yhtä kaikki minun makuuni liikaa mintunvihreään taittava; kuvassa väri näyttää todellisuutta intensiivisemmältä ja kauniimmalta. Sukat päätyivät paikallisten neulojien käsityövaihtolaatikkoon, josko joku huolisi ne omaan käyttöönsä. Henkilökohtaisesti iloitsen erityisesti siitä, että luksuslankalaatikkoni väljeni taas yhden vyyhdin verran.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Lintilla, toinen otto

Ensimmäinen Lintilla-huivini oli aikamoinen pellenoksennus, ja kun sovittelin sitä päälleni, totesin, että huivi saa minut merisairaan näköiseksi. Onneksi kanssaneuloja ihastui huiviin, ja sain vaihdettua sen itselleni mieluisampaan lankaan. Vuodenvaihteen tienoilla kitkuttelin vaihtarilangasta toisen Lintillan.


Vaihtokauppalanka oli sekin Wollmeise Twiniä, tällä kertaa petrooli-harmaanruskeakirjava WD-värjäys nimeltä Tambopata. Neuloin huivin peräti 2,25 mm puikoilla, sillä ensimmäinen versio oli omaan makuuni liian löysän oloinen. Reunaröyhelöitä uskalsin neuloa runko-osaan silti vain 20 ennen päättelyreunan röyhelöitä; lopulta lankaa jäi ylipainoisesta vyyhdistä sen verran paljon, että sillä olisi ehkä saanut sen 21. röyhelönkin tehtyä.


Mitenkään viimeistelemättä huivi on mukavan ryhdikäs ja juuri sopiva kaulaan kietaistavaksi - tässä kuvassa se on ulkoilutakkini kauluksen päällä. Pidän väristä, joka on todellisuudessa kaunis, intensiivinen petrooli, jonkin verran vihreämpi kuin kuvissa. Aika näyttää, onko malli sittenkin liian röyhelöinen tullakseen käytetyksi, mutta lupaan ainakin yrittää.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Ystävänpäivän lähestyessä

En suinkaan ole unohtanut sytomyssyilyä, olen vain kirjoitellut blogimerkintöjä vanhoista projekteista. Uusien töiden aloittamisen suhteen olen tainnut olla aikataulussa niin, että ainakin laskennallisesti joka toinen aloitettu projekti on ollut sytomyssy. Tässäpä seuraavat kolme tuotosta.


Vajaasta 60 grammasta lahjoituksena saatua Novita Alabamaa syntyi jo aiemminkin neulomani The Bubble Hat. Mallineulehan on käytännössä sama kuin Kupla-lapasissa, se vain on toteutettu yksivärisenä. Valmiissa mallissa on se mukava puoli, että päälakikavennukset on valmiiksi mietitty, eikä niitä tarvitse sen kummemmin jäädä pähkäilemään. Minä tosin neuloin tämän myssyn 104 silmukalla ja 2,75 mm puikolla, ja yhdellä kavennuskerroksella piti tehdä ylimääräinen kavennus, että rytmi säilyi, alkuperäisessä mallissa kun on vähemmän silmukoita.


Puinaisesta Katia Caprista aloitin Neulistin Ruusunen-myssyä ihan ohjeenmukaisin silmukoin, mutta 2,25 mm puikolla. Muistelin, että minulle oli jäänyt jonkinlainen jämäpallero punaista Capria taannoin esitellystä Snowdrop Beretistä, mutta totuus oli kuvitelmaa niukempi, joten tämä Ruusunen jäi kovin töpöksi. Malli on kyllä mielenkiintoista neulottavaa, ja koko osui korkeutta lukuunottamatta ihan hyvin keskimääräiseen naisen päähän sopivaksi. Omassa versiossani helmet on korvattu pelkillä nurjilla silmukoilla, kiva kuvio niistäkin syntyi.


Lahjoituslankojeni joukossa oli myös kerä turkoosia smc Cataniaa. Sain idean kokeilla helmineulereunusta, joka rajautuu poikittain kulkevaan silmukkajonoon, muuten neuloin sileää 2,25 mm puikoilla niin pitkälle kuin lankaa riitti. Silmukoita myssyssä on 120 ja alunperin tarkoitus oli koristella se kolmella pienellä napilla. Varastoistani ei kuitenkaan löytynyt sopivia pikkunappeja, joten päädyin yksittäiseen, reunukseen nähden vähän liian isoon kukkanappiin. Saahan sen napin helposti pois, jos ei siitä pidä. Sen verran kiva tuo poikittain kulkeva silmukkajono on helmineuleen reunuksena, että saatan kehitellä ideaa eteenpäinkin.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Muistoja joulukuulta

Viime vuoden lopulla ja vuodenvaihteessa maaniseksi yltynyt neulominen tuotti niin paljon valmista ja verotti bloggausintoa, että pari neulomusta oli tipahtaa blogipäivityksistä kokonaan. Vaan parempi myöhään kuin ei silloinkaan, tässä vuoden 2014 suuren asustehaasteen joulukuu teemalla jouluisen värinen lanka.


Ensihätään pyöräytin sukat lankavarastoni vanhimmistä langanlopuista eli kahdesta vihreästä Cascade Herigate 150:sta. Mallissa on samaa kirjoneuleideaa kuin aikaisemmin esitellyissä sinivalkoisissa sukissa, nyt vain enemmän raitamuodossa. Ihan eivät terien raidat osuneet mieleiseen kohtaan, mutta en katsonut purkamista kuitenkaan aiheelliseksi. Nämä sukat on neulottu todennäköisesti pääosin 2,25 mm puikolla ja joko 55 tai 60 silmukalla, muut ominaisuudet käyvätkin selvästi ilmi kuvasta. Sukat lähtivät muistini mukaan Joulupuu-keräykseen.

Esikoinen puolestaan tarvitsi huovutettuihin tumppuihinsa uudet aluslapaset entisten hajottua parin parsimiskerran jälkeen käyttökelvottomaan kuntoon. Mitkä tahansa lapaset eivät kelvanneet, vaan piti olla alpakkaa, punaista alpakkaa. Paikallisesta kivijalkakaupasta löytyi kokeiluun mukavan sileän oloista Kauhavan Kangasaitan Silje-alpakkaa, ja viimein sain potkaistua itseni lapasprojektin ääreen, kun tarvitsin jotain pientä neulomusta kyläilyreissulle.


Sellaiset peruslapasethan niistä tuli kuin pitikin, 2,5 mm puikoilla ja 48 silmukalla. Kovin tuntuivat pitkiltä omaan käteen, mutta niin ovat 12-vuotiaan esikoisen sormetkin paljon omiani pidemmät jo nyt. Kovin oli nuorimies tyytyväinen unelmanpehmoisiin ja lämpimiin aluslapasiinsa, joihin kului hieman vajaat 70 g Siljeä. Eipä siinä kai kannata äidinkään paljon valitella, vaikka alpakasta on niin kovin vaikea täysin tasaista neulepintaa saadakaan, ja peruslapasten neulominen nyt vain on aika tylsää puuhaa.