sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Jämälankojen lumo

Kaiken salaisuusneulonnan (lue: Sukka-Finlandian testineulonnan ja omien tulevien mallien suunnitteluneulomisten) keskellä oli pakko pysähtyä rentoutumaan ihanien ja inspiroivien jämälankojeni äärelle. Aluksi valitsin mielestäni kauniisti toisiinsa sointuvia talvisia sävyjä. Sen jälkeen valikoin omista aikaisemmista malleistani sellaisia kirjoneuleaiheita, jotka soveltuisivat talviteemaan. Varpaista aloittamalla varmistin, ettei päävärin (jämä)lanka loppuisi juuri kriittisellä hetkellä ja näkyvimmällä kohdalla.


Päävärinä käytin Kässäkerho Pom Pomin BFL Sockia, jonka harmaa väri on luonnossa huurteisen sinertävä. Kirjoneuleraidoissa on valkoista DROPS Fabelia, tummansinistä Lanitium ex Machinan Glitter Sockia värissä Juniper sekä saman firman siniharmaakirjavaa Merino Sockia värissä Star Trek Into Darkness. Kantapää on samantyyppinen kuin Ruusujuuri-sukissa, mutta tässä versiossa käännös ei ole vahvistettu, vaan pelkkää sileää oikeaa.


Tuli aika ihanat. "Ihan vaan jämälangoista tein" saa kyllä uuden merkityksen, kun jämälangat ovat käsinvärjättyjä ihanuuksia. Eihän niillä voi kuin onnistua! Pahoittelut pelkistä pingottimilla otetuista tasokuvista, vähän on ollut footie-akrobatiainnostus kadoksissa viime aikoina. Näistä ei ohjetta tule, sen sijaan tuon kantapään ohje kyllä tulee joskus johonkin varsinaiseen malliin, sarjoitettuna useampaan kokoon.

Piti tulla blogihiljaisuus, mutta taitaakin tulla pian toinen jämälankapostaus. Mihinkäs sitä tiikeri raidoistaan, ja minä jämälankaintoilustani.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Arvonta on päättynyt

Roosa Nauha -ohjekuvaston arvonta on päättynyt. Random.org toimi tälläkin kertaa puolueettomana onnettarena:


Unelma onnesta -postauksen yhdeksäs kommentoija oli Ravelryn nimimerkki sipuri, jolle ilmoittelen voitosta luonnollisesti Ravelryn kautta. Kiitos kaikille kauniista ja kannustavista kommenteista; toivottavasti ilman voittoa jääneet innostuvat hankkimaan oman kappaleensa kuvastosta, vaikkei onni arvonnassa ollutkaan tällä kertaa myötä.

P.S. Terveisiä sukkaputkesta. Ei täältä taida olla ulos tulemista, ja kaikki tuntuu nykyään olevan pelkkää salaisuusneulontaa. Blogihiljaisuus jatkunee siis jatkossakin.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kun kerran tuli kevät keskellä syksyä

Nyt se on virallisesti startannut, Sukka-Finlandia nimittäin: tänään julkaistiin kisan virallinen lämmittelyohje, Lumi Karmitsan Keväällä kerran. Minä testineuloin ohjeen ensimmäisen version Lanitium ex Machinan Basic Merino Sportista (75 % konepestävää merinovillaa, 25 % polyamidia; 280 m / 100 g) värissä Opium (korallinpunainen) sekä vaaleanharmaasta Vuorelman Vedosta.


Ihastuin malliin Lumin sitä ensimmäistä kertaa esitellessä, mutta ohjeen saatuani säikähdin hieman silmukkamäärää: 66 s sport-paksuiselle sukkalangalle tuntui pelottavan paljolta. Niinpä otin varmuuden vuoksi käyttöön 2,25 mm puikot ja neuloin sukat napakkaan 26 s ja 40 krs = 10 cm tiheyteen. Lopulta sukista tuli omaan leveähköön kokoluokan 37-38 jalkaan sopivan levyiset, mutta hieman liian lyhyet. Lopulliseen ohjeeseen Lumi suunnitteli myös pidemmän kärkikaavion.



Pitsi-palmikkomalli on kaunis, ja minä toteutin sen peilikuvana toiseen sukkaan. Mallissa on ranskalainen kantapää ja mikä parasta, mallineule jatkuu aivan sukan kärkeen saakka. Minun sukkiini Vetoa kului 9-10 g ja LeM:n Basic Merino Sportia 90 g, joten aika tiukille olisi vetänyt, jos olisin yrittänyt saada sukat neulottua yhdellä värillä.

Mukaan hyvän mielen sukkakisailuun ehtii edelleen; mikään pakko ei ole kisata nopeudesta tai ylipäänsä ollenkaan, mukaan voi lähteä silkasta hyväntekeväisyydestä (osallistumismaksu ohjataan pakollisten valtiollisten verojen vähennyksen jälkeen SPR:lle) sekä rakkaudesta suomalaiseen sukkien suunnitteluun ja neulomiseen.

P.S. En ole unohtanut Roosa nauha -ohjekuvaston arpomista. Ajattelin tehdä sen loppuviikosta, kun Roosa nauha -kampanjan käynnistymisestä tulee kuluneeksi pari viikkoa. Arvontapostausta tiedossa siis muutaman päivän sisällä!

torstai 28. syyskuuta 2017

Unelma onnesta

Tänään starttaa vuoden 2017 Roosa nauha -kampanja, joka kerää varoja syöpätutkimukseen ja syöpäpotilaiden sekä heidän läheistensä tukemiseen. Jo useampana vuonna Taitoliitto on julkaissut Roosa nauha -neulekuvastoja ja myynyt Roosa nauha -lankoja, joiden myyntituotosta osa ohjataan syöpätutkimukseen. Tänä vuonna neulekuvaston mallien suunnittelijoiksi kutsuttiin "tunnettuja neulebloggareita" - myös minut. Pyyntö tuli melko tiukalla aikataululla: minulla oli suunnilleen kuukausi aikaa suunnitella malli, neuloa mallipari, kirjoittaa ohje ja lähettää neule sekä ohje Taitoliittoon kuvaston koostamista varten. Onneksi takataskussa oli ohjeeksi vielä päätymätön idea, jonka jalostin mielestäni kampanjan henkeen sopivaksi sukkamalliksi. Nimekseen sukat saivat Unelma onnesta.


Kuvan sukat on neulottu Taitoliitosta mallia varten saaduista Roosa nauha -sukkalangoista (vaaleanpunainen ja syklaami). Ohje on kirjoitettu kolmelle eri silmukkamäärälle (60 / 66 / 72 s), mutta se on helposti skaalattavissa kuuden silmukan välein. Sukan suussa on nirkkotaitereuna, kantalappu on vahvistettu ja käännös pyöreä, kärjessä on nauhakavennus. Ihan peruskauraa, mutta minusta malli on yksinkertaisuudessaan herttainen ja sympaattinen, jopa tyylikäs; joskus vähemmän on todellakin enemmän.

Pidin itse mallista sen verran paljon, että kun työkaveri kaipaili uusia villasukkia, tarjouduin neulomaan hänelle omat onnenunelmat.


Työkaverin sukissa on samaa vaaleanpunaista Roosa nauha -sukkalankaa, mutta sen pariksi otin Lystigin huikeanpehmeän merinosukkalangan kertakaikkisen ihanassa harmaan sävyssä November Rain - yhdistelmä on itse asiassa täsmälleen sama kuin Tour-de-Sockin mosaiikkiraitasukissa, mutta tässä mallissa elävä harmaa pääsee vielä enemmän oikeuksiinsa. 

Olen otettu päästyäni niin kovaan suunnittelijaseuraan Roosa nauha -neulesuunnittelijaksi. Siitä ilosta arvon tähän postaukseen kommentoineiden kesken yhden (1) kappaleen tämän vuoden Roosa nauha -ohjekuvastoa (kuva osoitteesta www.taito.fi/roosanauha):


Jätä kommenttiisi jonkinlainen yhteystieto, jos nimimerkkisi ei johdata minua sellaisen lähteille, jotta voin kysellä arvonnan voittajan postiosoitteen perään. Toivon toki, että mahdollisimman moni myös ostaisi kuvaston, onhan se pullollaan toinen toistaan hienompia neulemalleja!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Mahalasku Tourilla ja nousu kohti Sukka-Finlandiaa

Tämän vuoden Tour-de-Sock -sukanneulontakilpailu on päättynyt jälleen kerran suomalaismenestykseen. Sitä ei estänyt edes viimeisen etapin malli Vertigo 2 Point 0, jonka nähdessäni tiesin heti, etten sitä tulisi neulomaan - ja niin ajatteli vähintään 90 % muistakin osallistujista. Malli ei erityisesti puhutellut ulkonäöllään, ja 19 sivua melko sekavan oloista ohjetta ei houkutellut edes lukaisemaan sitä läpi. Lopulta 32 sitkeää neulojaa 1702 osallistujasta pääsi etapin maaliin saakka, ja heistäkin osa taisi joko päättää purkaa sukkansa hyväksymisen jälkeen tai ne eivät muutoin olleet mieleiset tai erityisen käyttökelpoiset. Minä olen vakuuttunut siitä, että olisin kyllä osannut nämäkin sukat tehdä, mutta turhan paljon neulontatunteja se olisi vaatinut. Varsinainen antikliimaksi sukkakisalle, jossa on pääsääntöisesti oikein mukavasti neulottavia ja järkeviä sukkamalleja.

Vaan eipä hätää, minä vetäisin ässän hihasta ja päätin julkaista viimeisen etapin loppupuolella täysin epävirallisen jäähdyttelysukkaohjeen kaikille Tourin mahalaskuun pettyneille tai muuten vaan loiventamaan sukkaputkesta ulos putkahtamisen aiheuttamaa krapulaa.


Ruusujuuri-sukat neulotaan varpaista varteen, niissä on ristiinvahvistettu kärki ja kantapään käännös sekä kirsikkana kakussa pieni määrä helmiä kukissa. Helmet voi halutessaan jättää pois tai korvata kirjoneuleena kolmannella kuviovärillä. Kun mallineulekin on helppoa ja toistuvaa, nämä sukat valmistuvat Tourin jälkihöyryissä kuin vahingossa. Ohje on englanninkielinen, ja sen saa halutessaan Ravelryn lisäksi suoraan minulta sähköpostitse pyytämällä. Suomenkielistä ohjetta en tähän(kään) malliin ainakaan toistaiseksi lupaa puhtaasti ajankäytöllisistä syistä.


Kantapäässä on strong heel -rakenne varpaista varteen päin toteutettuna, ja jalkapohjassa on pienimuotoisempi mallineule, joka toistuu kantakiilassa. Omissa mallisukissani käytin lankoina iKKen BFL Sockia uniikissa vihreässä sävyssä, luonnonvalkoista Fabelia ja tiilenpunaista Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia. Helmet ovat halpoja, meripihkan värisiä tsekkiläisiä siemenhelmiä koossa 6/0. Vähän kyllä kutkuttelisi neuloa nämä vielä harmaasävyisinä, vaikka tein jo kahdet lähes identtiset mallisukat ensimmäisten sukkien kantakiilan oltua hiukan liian leveä ja korkea.

Sitten onkin aika laskeutua (tai nousta?) odottamaan suomalaisen sukkaskenen vastausta Tour-de-Sockille: Sukka-Finlandia tulee, oletko valmis!


Nyt jos koskaan kannattaa osallistua sukkien yhteisneulontaan, vaikkei kisata haluaisikaan, sillä sekä kisafoorumi että ohjeet ovat suomenkielisiä ja osallistumismaksu menee (pakollisten verojen jälkeen) hyväntekeväisyyteen. Osallistumismaksulla saa peräti kahdeksan (8!) ohjetta: jo nyt alkaneen mysteerisukan sekä lämmittelymallin ja kuusi kisaetappia. Ensimmäinen varsinainen kisaetappi alkaa itsenäisyyspäivänä ja viimeinen etappi (ja sen myötä koko kisa) päättyy Kalevalan päivänä, ja vielä sen jälkeenkin tapahtuu, sillä kisan lopputulokset julkistetaan naistenpäivänä. Luvassa on kivoja ja mukavasti neulottavia ohjeita: kokeneille neulojille juuri nopeuskisaan sopivia, kokemattomammille uuden oppimista ja itsensä haastamista. Jos nopeusneulonta ei houkuta, kisassa on myös jokaisella etapilla luovuuskategoria, jossa säännöt ovat nopeuskategoriaa väljemmät. Ja mikään pakkohan ei ole neuloa ensimmäistäkään sukkaparia, mukaan voi hypätä vain hyvän tunnelman vuoksi!

Minä olen yksi Sukka-Finlandian suunnittelijoista ja testineulojista, ja juuri nyt kyynärpäitäni myöten sotkeentunut aiheen äärelle. Oma mallini on ohjeen kirjoittamista ja testineulomista vaille valmis, pari muuta mallia olen ehtinyt testineuloa kokonaan ja kaksi on puikoilla. Sukkien täyteinen syksy tiedossa siis, ja sehän minulle sopii kuin hyvin neulottu sukka jalkaan.

maanantai 28. elokuuta 2017

Viidennen etapin kirous

Niinhän siinä kävi tänäkin vuonna, etten pystynyt enää pysymään ruodussa Tour-de-Sockin viidennellä etapilla: Heidi Nickin Accio-sukkamallissa oli kertakaikkiaan ihan liikaa minun silmääni häiritseviä asioita. Onneksi olen rennossa kalakukkoneulojien joukkueessa, jossa kukaan ei kasvata käpyä hanuriinsa, jos joku jättää leikin kesken tai päättää neuloa pisteittä jäävät Exhibition only -sukat. Ihan ensimmäisenä totesin, että malli tarvitsee lisää ryhtiä kierrettyjen silmukoiden muodossa. Toisekseen helmet vaikuttivat aivan turhilta ja väkisin jo muutenkin kovin ruuhkaiseen malliin väkisin ängätyiltä. Mutta mikä pahinta, palmikkokaavio ei ollut symmetrinen ja siinä oli joka koossa varrensuun sivuun jäävä omituinen, yhtäkkiä loppuva oikeiden silmukoiden pystyrivi. Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä tiesin, että Heidi Nickin suosima strong heel -kantapäärakenne tuottaa sellaisenaan erityisen avaran kantapään, ja tässä mallissa jokaista kokoa varten oli tasan sama määrä kiilalisäyksiä. Ei muuta kuin testaamaan, auttaisiko kierretyillä oikeilla silmukoilla höystetty joustinneule kantapään istuvuuden parantamiseen.


Varren takaosaan tein kaikkein vähiten muutoksia, neuloin vain kaikki palmikoiden ja pystylinjojen oikeat silmukat kiertäen. Palmikkokuvion keskimmäiset palmikonkierrot tein luonnollisesti peilikuviksi toiseen sukkaan.


Sivuun värkkäsin sivusauman kierretyistä oikeista silmukoista. Vähän turhan myöhään huomasin, että etuosan palmikkokaavio koskettaa sivusaumaa leveimmässä kohdassa, mutta siinä vaiheessa en enää halunnut purkaa koko sukan alkua ja suunnitella asiaa vielä kerran uudelleen. Kantakiilat on neulottu 1 o takareunasta, 1 n -joustimena, ja tuo sivusauma reunustaa kiilaa jatkuen katkottomasti kantapään kavennusten jälkeen jalkapohjan sileän reunimmaiseksi silmukaksi.


Etuosan iso palmikkokaavio koki suurimmat muokkaukset. Jätin turhana pitämäni helmet kokonaan pois ja korjasin palmikot symmetriksiksi sekä keskiosastaan toiseen sukkaan peilikuviksi. Alkuperäisen mallin kärki oli omaan silmääni ruma, joten lähes koko kantapään jälkeinen palmikkokaavio on osittain uusiksi laitettu.

Ei tämä malli nyt vieläkään minun ehdottomiin suosikkeihini pääse - olen jonkin verran yksinkertaisemman tyylin kannattaja -, mutta varsin tyytyväinen olen muokkauksiini. Lankana käyttämäni vaalean siniharmaa Kässäkerho Pom Pomin BFL Sock osoittautui oikein mainioksi tuttavuudeksi, jota pitänee neuloa toistekin, onhan Pom Pom meidän paikallisten neulojien todellinen kässäolohuone. Näistä sukista tuli XS-koon (65 s) mukaan 1,75 mm puikoilla puolinapakasti neuloskellen toivottavasti työkaverini kokoluokan 35-36 jalkaan sopivat sukat. Virallista sijoitusta en sukilleni muokkausten vuoksi saanut, mutta inasen vajaan neljän vuorokauden kuluttua ohjeen julkaisusta valmistuneet sukkani raportoin siellä noin sadannen valmistuneen parin kantturoilla. Ei huono, sanoisin, nukuinhan yöni ihan normaalisti ja neljään vuorokauteen mahtui myös kaksi täyttä työpäivää sekä kaikenlaista muuta pientä puuhastelua.

Viimeisestä etapista odotellaan erityisen haastavaa. Olen varautunut siihenkin, että heitän pyyhkeen kehään - en aio tuhlata rakasta harrasteaikaani mihinkään sellaiseen, joka ei tyydytä ulkonäöllään tai tekemisprosessinsa kiehtovuudella. On niin paljon mukavampaa neuloa mukavaa, kiinnostavaa ja kaunista!

sunnuntai 20. elokuuta 2017

On Tour: neljäs etappi

Tour-de-Sockin neljännen kisakierroksen malli yllätti positiivisesti: Mosaic Marble Socks ei turhia kikkaile, vaan hyödyntää nostettuja silmukoita (jota myös mosaiikkineuleeksi kutsutaan) eleettömästi ja niin, ettei aivan samaa efektiä kirjoneuleella saisikaan. Minä tiesin heti, mitkä langat halusin käyttöön: Lystigin Merino Sockin upeassa mustin-roiskein-harmaassa värisävyssä November Rain sekä possunvaaleanpunaisen Roosa Nauha -sukkalangan. Aloitin 72 silmukan koon mukaan vakiopuikollani eli 1,75-millisellä Hiya Hiyan teräspyöröllä vain todetakseni, että tahkosin yllättäen edelleen tappotiukkaa:


Käteni on kokoluokkaa 7-7½ / M, eikä tuo kuvassa oleva varren alku yrittänytkään mahtua kantapääni yli. Päätin suosiolla purkaa koko kaksivärisen osuuden ja tietoisesti rentouttaa käsialaa. Onnistuin siinä, ja vaikka takkuilin helpon mallin kanssa ihan silkkaa huolimattomuuttani, sain lopulta valmista aikaiseksi reilut viisi vuorokautta ohjeen julkaisun jälkeen.


Sukat valmistuivat mökkiviikonlopun aikana, ja päätin ottaa siellä muutaman kuvan viimeistelemättömistä sukista. Nostettujen silmukoiden avulla toteutetut pallukat vetävät vaakaraidat hauskasti kaarelle - mutta ei liene viisasta näin julkisesti kertoa, mitä mielleyhtymiä kaarevat, vaaleanpunaiset vaakaraitaparit saattavat aiheuttaa.


Näissä sukissa on ihan tavallinen ranskalainen kantapää vahvistetulla kantalapulla ja kärkikavennukset muistuttavat vähän sädekavennuskärkeä. Oikein mainiot sukat siis, ja aivan sattumalta omaan jalkaani sopivat. Mutta vaikka Lystig oli aivan huikaisevan ihanaa neulottavaa ja se yhdessä hennon vaaleanpunaisen kanssa on varsin söpö yhdistelmä, en vieläkään tarvitse lisää villasukkia. Niinpä lipaston lahjaneulelaatikko saa taas lisää täytettä - ja minä rastin jo neljännen Tour-etapin suorittamisesta. Enää kaksi jäljellä; näinköhän tänäkin vuonna saan kaikki kuusi etappia suoritettua tavalla tai toisella, jonkinlaiset valmiit sukat aikaan saaden.




maanantai 14. elokuuta 2017

Lapashyrrä

Suomen kesä on juuri sopivaa aikaa neuloa kirjoneulelapasia paksuista langoista. Tai vaikka ei olisikaan, minä tein niin, sillä omaa lankavarastoani penkoessani minulle tuli pakottava tarve neuloa pois kaikki paksummat langat, joita olin heikkona hetkenäni tullut ostaneeksi juurikin lapasia varten. Mitäpä siinä sitten muuta kuin suunnittelemaan mallia, valmiita ohjeita peukalokiilallisille paksulankalapasille kun ei varsinaisesti riesaksi asti ole saatavilla.


Ensin syntyi petrooli-harmaa lapaspari petroolista ja vaaleanharmaasta Lauri-neulelangasta 3,5 ja 4,0 mm puikoilla. Muuten hyvä, mutta ranneresorista tuli ylipitkä, sillä olen niin tapoihini piintynyt sukanneuloja, että mikä tahansa joustinvarsi näyttää aina liian lyhyeltä. Olin vallan unohtanut, että lapanen ei ole sukka, joten ohohups. Sitä paitsi yhden kerroksen raidat joustinneuleessa näyttävät venyttyneenä sotkuiselta. Koko osoittautui sopivaksi pitkäsormiselle teinilleni, ja lankoja jäi melkein puolet jäljelle, joten päätin tehdä toiset lapaset vastavärein vähän lyhyemmällä rannekkeella.


Tällä kertaa ranneke on jo järkevämmän mittainen, mutta raidoituksen erehdyin tekemään toistamiseen pelkällä joustinneuleella - virhe. Sitä paitsi petrooli lanka loppui kuin loppuikin ensimmäisen peukalon alkukerroksilla. Päätin olla järkevä ja jatkaa jollakin toisella varastolangalla sen sijaan, että olisin metsästänyt lisää lankaa. Vähän hassuthan nuo eri väriset peukalot ovat, mutta omalta kannaltani parempi sekin kuin lisää paksulankoja varastoon neulottavaksi.

Mutta ihan alunperinhän minun piti neuloa teinille ne paksulankalapaset; ohuet ja puolipaksut kirjoneulelapaset hänellä jo ennestään onkin, samoin superpaksut aluslapasin. Kyllähän ysiluokkalainen tarvitsee ehdottomasti vielä neljännetkin kirjoneulelapaset! Petrooli-harmaissa oli hänen(kin) makuunsa turhan pitkä ranneke, eikä värityskään ollut paras mahdollinen. Vaan eipä hätää, jo viime vuoden lopulla olin ostanut TeeTeen Sallaa kahdessa eri harmaan sävyssä juuri teinin lapasia varten.


Salla osoittautui samasta juoksevuudesta (200 m / 100 g) huolimatta Lauria ohuemman oloiseksi, joten teinin lapasiin piti neuloa yksi 6 kerroksen mallikerta lisää pituutta ja peukalonkin kuviota piti hieman jatkaa. Rannejoustimen yhden kerroksen raidat neuloin tällä kertaa pelkillä oikeilla silmukoilla, ja venyttyneenäkin raidoitus näyttää siten siistimmältä. Samalla vaihdoin joustimessa värit päikseen, mikä näyttää omaan silmääni vielä paremmalta kuin vaaleavoittoinen joustin. Salla vaikuttaa kohtuullisen pehmoiselta langalta lapasiin, ja ehdotonta plussaa on sen konepestävyys. Lapasista tuli juuri sopivat teinille, joten nyt pitäisi hänen käsinevalikoimansa olla vallan kattava talvea ajatellen (sen sijaan sain jo tilauksen ohuemmasta piposta).

Olin ostanut varmuuden vuoksi kaksi kerää tummanharmaata Sallaa, joten päätin kokeilla, riittäisikö se yhdessä aikaisemmasta kirjoneulelapasparista jääneen valkoisen Lauri-jämän kanssa mallikertaa pienempiin lapasiin.


Riittihän se, ja lapasista tuli lyhyemmällä peukaloversiolla juuri sopivan kokoiset omaan töpösormiseen käteeni. Tässä kuvassa näkyy tuo rannejoustimen raidoitus: kun vaalea raita on neulottu kokonaan oikeilla silmukoilla, raita on siisti myös joustimen nurjien silmukoiden kohdalla.


Siinäpä se, koko kahdeksan lapasen lapashyrrä. Yhdet lapaset siis jäävät ysiluokkalaisellemme, molemmat petrooli-harmaat lähtenevät johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen tai vaihtoehtoisesti kuopuksen harrastusseuran varainkeruuarpajaisiin. Valkea-harmaa pari minun tekisi mieleni pitää itselläni ihan vain koska se on niin sopiva ja muutenkin mieleinen - mutta minä en totisesti tarvitse uusia lapasia, kun entisiäkin on laatikko pullollaan. Ehkäpä luovun siitäkin hyväntekeväisyyden tai varainkeruun nimissä - kuopuksen harrasteseuran lisäksi hänen luokkaretkirahastonsa kaipaa alati täydennystä, joten poikkeuksellisesti saatan jopa myydä jokusen neuletuotokseni lahjoittaakseni rahat leirikoulurahastoon.

Sen verran tyytyväinen olen sinänsä yksinkertaiseen ja perinteisen oloiseen lapasmallikehitelmääni, että taidan kirjoittaa tästä joskus syksyn mittaan ihan ohjeenkin. Toivottavasti jossain välissä on siihen hommaan riittävästi aikaa ja energiaa toisin kuin nyt, kun tunnun kahlaavan vielä julkaisemattomien ohjetekeleiden suossa pääsemättä koskaan niiden kanssa kuiville eli julkaisuvaiheeseen asti.


torstai 10. elokuuta 2017

Death grip eli mitä tapahtui kolmosetapilla

Jotakin ennenkuulumatonta on tapahtunut: olen ryhtynyt tiukkapipoksi. Tai ehkä sittenkin tiukkasukaksi. Enkä kyllä ole varma, onko se aivan ennenkuulumatonta, mutta vallan harvinaista kuitenkin, ja syy on toistaiseksi jäänyt itselleni mysteeriksi. Neuloin nimittäin Tour-de-Sockin kolmosetapin Indecisions-sukat tavalliseen tapaani 1,75 mm puikoilla, ja vaikka pienemmässäkin koossa oli silmukoita 72, sain aikaan sukkaparin, joka ei omiin kokoluokan 37-38 jalkoihin mahdu. M-koon blokkereille ne änkesin, mutta eipä tuosta nyt edustuskuvaksi ole.


Lanka on taas kerran Lanitium ex Machinan Basic Sockia, tällä kertaa värissä Golden Barley, joka on kuvasta poiketen luonnossa jonkin verran vähemmän kultainen ja enemmän haalea rusehtavan oljenkeltainen, omasta mielestäni oikein kaunis kuitenkin. Tein sukkiin ohjetta leveämmän nirkkotaitereunan ja kahdesta kantalappuvaihtoehdosta sen palmikkoversion.


Lähikuvassa mallineule näkyy paremmin. Kuuden silmukan palmikot kuuden kerroksen välein kieltämättä vetävät sukkaa kasaan, mutta kyllä osasyynä pieneen kokoon on myös todellinen death grip: jostain kumman syystä kiristelin neulomisen kanssa oikein huolella. Aluksi koko homma tuntui tahmovan, enkä päässyt kunnon flow-tilaan, mutta jossain toisen sukan puolivälissä angsti helpotti. Siinä vaiheessa tosin piti pitää huolta, etten ala löysistelemään. Sukista taisikin tulla lopulta ainakin riittävän saman kokoiset - ja minä päädyin nopeussijalle 149. Kuntokäyräni on siis nousussa, sillä ensimmäisellä etapilla sijoitukseni oli 268.; kakkosetapilla olin suunnittelijana jäävi neulomaan kilpaa.

Niin, neuloinhan minä vielä kuudennet Kantelettaret ennen Tourin kolmosetapin alkua. Ihan vain koska entinen työkaveri sattui pyytämään ja minua sattui huvittamaan kokeilla, minkä näköiset saisin aikaiseksi mustasta, harmaasta ja valkoisesta Novita Venlasta.


Oikein mainiothan niistä tuli, eikä vielä tässä vaiheessa ollut ongelmaa tappotiukasta neuleotteesta. M-koon mukaan neuloin muuten, mutta kantapään tein S-koon silmukkamäärillä, mikä vaikutti oikein mainiolta kombinaatiolta saajan siroja 37:n jalkoja ajatellen. Enkä muuten vieläkään kyllästynyt malliin, vaan voisin ihan hyvin neuloa näitä erilaisilla väriyhdistelmillä ja eri kokoisina yhä vain.


perjantai 4. elokuuta 2017

Eväkkäät

Kiitos kaikille edellistä postaustani kommentoineille - tuskin minä osaan blogiani kokonaan hyljätä, mutta säännöllisyys on näemmä mennyttä elämää. Nytkin havahduin käsityöpöytääni raivatessa, että olen vallan unohtanut raportoida Tour-de-Sockin ensimmäisen etapin Fins-sukat, jotka vähän itsenikin yllätykseksi neuloin ihan täysin ohjeen mukaan. Kiirettä en pitänyt, joten päädyin omalla satunnaisneulonnallani sijalle 268.


Langaksi valikoitui juuri ennen Tourin alkua Lanitium ex Machinalta tilaamani Basic Merino Sock värissä Star Trek Into Darkness, puikkokoko oli minulle vakio 1,75 mm ja kooksi valitsin M:n eli 66 silmukan version. Kirjavassa langassa eviä muodostava mallikuvio ei juurikaan näy, mutta eipä se minua haittaa, sillä jollain kierolla tavalla pidän kovasti tuosta sikinsokinsekaisesta värjäyksestä. Tein terään puoli mallikertaa enemmän pituutta kuin mitä minimispeksit olisivat vaatineet, jotta sukista tulisi jotakuinkin aikuisten kokoa - ilmeisesti olen vanhemmiten ryhtynyt neulomaan aikaisempaa tiukempaa, sillä 60 silmukan kisaminimillä olisi minun käsissäni syntynyt lähinnä lasten sukat.


Näissä sukissahan on anatomialtaan jälkijättöinen kantapää, joka tosin tehtiin ilmeisesti ihan vaan huvikseen ennen vartta. Lupa olisi ollut tehdä pienet kiilat tuomaan kantapään seutuun lisää tilaa, mutta enhän minä sellaisia jaksanut ryhtyä säätämään. Niinpä omaan rintavaan jalkaani valmiit sukat ovat aivan liian tiukat kantapään diagonaalimitasta. En minä kyllä uusia villasukkia tarvitsekaan, joten alunperinkin ajattelin täyttää Tour-sukilla lipaston lahjaneulelaatikkoa.

Alunperin ajattelin purkaa lopuksi varrensuun hainevät, mutta en sitten viitsinyt, omalla tavallaan ihan veikeäthän ne ovat (etenkin, kun minun itseni ei tarvitse näitä sukkia käyttää). Yllättävän paljon malli söi lankaa, kulutukseksi olen merkinnyt 75 g; sekin kielinee tiukistuneesta neulekäsialasta, sillä ei sukkien koko ole juuri 38-39:a kummempi.

Ensi yönä alkaa Tourin kolmas etappi. Harkitsen vakavasti valvomista ainakin sen verran, että näen mallin. Jos se houkuttaa, voisi harrastaa pitkästä aikaa myös yöneulomista. Sitä ennen taidan kuitenkin neuloa järjestyksessään kuudennen Kanteletar-parin valmiiksi (hullu mikä hullu).


maanantai 31. heinäkuuta 2017

Suomi-sukkatrilogian päätös

Mahtaneeko kovinkaan moni enää lukea blogeja tällä neulepodcastien ja instailun luvattuna aikakautena; minullakin blogisyötteenlukijasovellukseni Feedly lakkasi toimimasta puhelimessani, joten blogien lueskelu on jäänyt vähemmälle. Minulle kirjoittaminen on luontevampaa kuin kuvaaminen, joten en ole tullut koskaan luoneeksi Instagram-tiliä, Mikäli blogini kuihtuu, jäänee osa käsitöistäni muistiin merkitsemättä, sillä en jaksa viedä jokaista pikkuprojektia Ravelryynkaan.

Mutta Suomi-sukkatrilogian päätös ansaitsee kyllä oman postauksensa. Kävi nimittäin niin, että kun olin viime vuonna julkaissut ensin Echoes from Karelia -sukkaohjeen ja suunnitellut sen perään Sydämeni laulu -mallin juhlavuoden sukkakisaan, Tour-de-Sockin järjestäjä otti minuun yhteyttä kysyen, haluaisinko suunnitella sukkaohjeen vuoden 2017 kisaan. Olin jo alustavasti hahmotellut sukkatrilogian päätösosaa, joten oli helppo vastata pyyntöön myöntävästi - mikäpä sen hienompaa kuin päättää perinnekokoelma julkaisemalla sen viimeinen osa Suomen 100-vuotisjuhlavuonna varsin suureksi kasvaneessa kansainvälisessä sukkien nopeusneulontakisassa.

Suunnittelin Kanteletar-mallin neljälle eri silmukkamäärälle, joten jokaisesta koosta piti neuloa mallipari. Kaikki sukat olen neulonut 1,75- ja 2,25-millisillä Hiya Hiyan teräspyöröpuikoilla.


Ensin syntyivät L-koon sukat 72 silmukalla Kraft Hand-Dyedin huikeista värjäyksistä, joista vihreä on uniikki Trial&Error, vaaleanharmaa Phantom ja harmaanmusta Black Mamba. Sukista tuli itselleni hieman liian isot, joten ne saivat rakastavan kodin sukat kuvanneen ystäväni jaloista.


Itselleni napakasti istuvat sukat sain 66 silmukalla, lankoina antiikkitammen värinen Lanitium ex Machinan Basic Sock värissä Artichoke, tummanharmaa Kraft Hand-Dyedin BFL Sock värissä Scorzonera ja valkoinen Regia.


Isoimman koon (78 s) neuloin keskiharmaasta Novita Venlasta, vaaleanharmaasta Phantom-Kraftista ja vihreästä vintage-Vivasta, yli neljännesvuosisadan vanhasta länsisaksalaisesta (!!!) sukkalangasta. Koko oli oikein passeli apelleni, joka arvosti erityisesti sukan anatomista kantapäärakennetta.


Pienimpään kokoon (60 s) testasin kirjavaa pääväriä, Lanitium ex Machinan Basic Sockia värissä Time Traveler. Musta on Kraftin Black Mambaa, valkoinen Regiaa ja kapeiden kirjoneuleraitojen vaaleanharmaa jotakin Handun kimallespesiaalia, jota sain joskus kanssaneulojalta jämän taannoiseen huiviprojektiini ja josta jäi sopiva jämänjämä näihin sukkiin. Omaan jalkaani en pienimpiä sukkia saanut mahtumaan, ja lahjoitinkin ne jo viime syksynä Hope ry:n villasukkakeräykseen.

Päätin neuloa oman kisaetappini aikana vielä yhdet Kantelettaret.


Palasin alkuun ja neuloin kuvan parin L-koossa suklaanruskeasta Lanitium ex Machinan Basic Sockista värissä Ursus Arctos, valkoisesta Fabelista ja vihreänkirjavasta Kirjo-Pirkasta. Aika herkut tuli, mutta päätynevät lahjalaatikkoon, sillä minullahan on jo nuo M-koon sukat itselläni.

Olen ihan naurettavan ylpeä tästä sukkamallista. Hioin sitä saadakseni kaiken täsmäämään; ei ole ihan pikku juttu sarjoittaa neljään eri kuudella silmukalla jaolliseen kokoon noin isoa kirjoneulekuviota kuin mitä varren lintukuvio on. Onnistuin siinä mielestäni varsin hyvin. Kantapää on ollut osalle kisaajista turhankin avara, mutta tämän mallin etu on se, että sukan edetessä voi yhdistellä eri kokoja, vaikkapa neuloa varren kirjoneuleet isoimman koon mukaan ja vähennellä silmukoita yksiväriseen osaan ja neuloa vaikkapa kaikkein pienimmän koon kantapää sinne väliin. Mikään mallissa ei myöskään estä neulomasta aivan toisenlaista kantapäätä, jos mallin oma kuppikantapää ei itselle sovi. Muunneltavuus onkin yksi Kantelettaren parhaita ominaisuuksia.

Vuosi on kulunut, kun aloin hahmotella Kanteletarta, enkä vieläkään muuttaisi mitään. Tästä minun voi olla vaikea pistää paremmaksi, mutta ei kai tarvitsekaan. Minä olen tähtihetkeni jo saanut!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Viestejä hiljaiselosta

Neule- ja blogirintamalla on ollut viime viikkoina minun osaltani poikkeuksellisen hiljaista. Olenhan minä jotain välillä neuloskellut, ja kolme sukkaohjetta (vanhin tammikuulta, jumankekka!) odottaa sopivaa julkaisuaikaa - vaan se ei ole nyt eikä seuraavaan kahteen kuukauteen, sillä koko sukkia neulova maailma keskittyy tulevana lauantaina alkavaa Tour-de-Sock -kisaan. Pitänee julkaista jokin ohje kisanjälkeisestä sukkakrapulasta kärsiville, ja pari muuta vielä vähän myöhemmin.

Touria odotellessa päätin pusertaa loppuun jo kevättalvella Holst Garnin Coastista aloitetun Breathing Spacen, joka oli jäänyt ainakin pariksi kuukaudeksi vaiheeseen, jossa ensimmäinen hiha oli puolivälissä. Takkuinen oli senkin puseron loppusuora, sillä neulekäsialani vaihtelee sekä tietoisesti että tiedostamattani, ja ensimmäinen yritys jatkaa puolikasta hihaa johti vain purkamiseen turhan löysän käsialan vuoksi. Tahtia hidasti entisestään epäusko projektin onnistumisesta - mutta lopulta paidasta tuli odotuksia paljon parempi.


Niin, siinäpä se koivupöllin nokassa lepäilee viikattuna, päällään loppulangoista (melkein kahteen kertaan) neulottu kauluritötterö. Pitäisi saada kuvattua, mutta kukahan kuvaisi. Inhoan kuvattavana olemista ihan yhtä paljon kuin ennenkin, enkä ole jaksanut ruveta säätämään kolmijalan ja vitkalaukaisimen kanssa. Tätä menoa paita jää kuvaamatta ja käyttämättä vähintäänkin ensi vuoden savolaiseen retriittiin saakka. Mutta onpahan nyt neulottu jokavuotinen kiintiövaate, loppuvuodesta voinkin neuloa pelkkiä sukkia. Ja ehkä muutamat lapaset, pipon ja huivin.

Paidan ja kaulurin jälkeen iski paha neulejumi. Nolla keskeneräistä neuletta ja pari liian alkutekijöissään olevaa sukkamalli-ideaa eivät auttaneet asiaa. Epämääräisen levoton olo piti kuitenkin jotenkin saada taltutettua, joten päätin neuloa kaikki paksulankajämät ja muutaman ohuemmankin peittotilkuiksi.


Langat riittivät yhdeksään 20 cm x 20 cm -kokoiseen tilkkuun, jotka toimitan eteenpäin hyväntekeväisyyspeittoihin käytettäviksi. Voisin koota itsekin peiton, mutta puuttuvia 11 tilkkua saisi odotella luvattoman kauan, sen verran vähän enää neulon sellaisia lankoja, joiden jämät ohjautuisivat tilkkukäyttöön. Oma mieleni keventyi kummasti, kun sain mieltä vaivanneet epämääräiset langanloput kulutettua hyödyllisesti. Neulejumikin helpotti, ja tilkkujen jälkeen oli mukava tarttua unelmanpehmeisiin, käsinvärjättyihin lankoihin sekä valmiiseen huiviohjeeseen.


lauantai 3. kesäkuuta 2017

Tour-de-Sock tulee, oletko valmis?

On taas sukkahullujen neulojien paras vuodenaika, kun Tour-de-Sock -kisa lähestyy. Edellisinä vuosina ilmoittautuminen on ollut toukokuussa ja itse kisa on käyty kesä-heinäkuussa, mutta tänä vuonna järjestäjäosapuolen henkilökohtaisten aikataulujen vuoksi ilmoittautuminen on juuri käynnistynyt ja kestää juhannukselle. Itse kisa alkaa vasta heinäkuun puolivälissä.

Odottavan aika on pitkä, joten jo hyvän aikaa sitten lähestyin Tour-de-Sockin järjestäjää kysyen, haluaisiko hän tarjota kisaan osallistuville yllätysbonuksen ns. lämmittelyohjeen muodossa. Minulla nimittäin oli takataskussa sopivan helppo ja kolmeen kokoon sarjoitettu unisex-sukkamalli, jonka arvelin passaavan odotusajan puuhasteluksi myös niille, jotka eivät ole vielä niitä kaikennähneitä kehäraakkeja, joille mikään villasukkiin liittyvä inhimillinen (tai epäinhimillinenkään) ei ole vierasta.


Priha-sukkien ohje on ladattavissa Tour-de-Sockin nettisivulta heti, kun on maksanut osallistumismaksun ja saanut käyttäjätunnuksen sivustolle. Ohje on yksinoikeudella Tourille osallistuvien käytössä kisan loppuun eli jonnekin syyskuun puolivälin tietämille asti. Sen jälkeen ohje vapautuu yleiseen jakoon Ravelryssa.

Malli on samasta muotista kuin Echoes from Karelia ja Sydämeni laulu, eli sukat neulotaan varresta varpaisiin, niissä on helpot kirjoneuleraidat varressa ja päkiässä, kantapää on ranskalainen ja muutoinpa mennäänkin 3 o, 1 n -joustimella. Innoituksensa näiden sukkien kirjoneulekuviot ovat saaneet pohjoiskarjalaisen äitini peruja olevasta kapeasta raanusta, joka tosin nyttemmin on jo siirtynyt eteenpäin materian kiertokulkuun.

Oman malliparini (yllä) neuloin Lanitium ex Machinan Basic Sockista värissä Charcoal (ihana, ihana harmaa!) ja Kraft Hand-Dyedin BFL Sockista värissä Phantom (luottovaaleanharmaani). Parempaa kuvaa en ehtinyt sukista ottaa ennen kuin ne päätyivät silloisen (ja taas tulevan) työkaverini omistukseen.


Tällä kertaa minulla oli muutama testineuloja, joista yhdeltä sain tämän edustavan kuvan hänen neulomistaan sukista. Malli on mielestäni varsin unisex, ja sen vuoksi sarjoitin ohjeen kolmeen eri kokoon eli 64, 72 ja 80 silmukalle. Lisäksi tätä sukkamallia on helppo itsekin varioida monin eri tavoin vaikkapa neulesuuntaa, kantapäämallia tai yksiväristen osuuksien mallineuletta vaihtamalla.

Oma Tour-odotuksenikin sai näin ihan uuden kulman, kun seurailen, miten osallistujat löytävät ja ottavat vastaan Prihan. Toistaiseksi malli on saanut odotuksiani enemmän ihastelua ja muutamat ovat jo ehtineet tarttua puikkoihinkin. Tästä se kesän eeppisin neulehupi alkaa!

torstai 25. toukokuuta 2017

Aina ei pukkaa priimaa

Tässä taannoin töissä oli tulossa koko päivän mittainen, lähinnä luentoja käsittävä koulutuspäivä, ja sitä varten oli kehitettävä jotain yksinkertaista neulottavaa hereillä pysymisen takaamiseksi. Selailin taas kerran Suurta kinnaskirjaa ja nappasin sieltä mallineuleen, jonka arvelin sopivan miesten sukkiin. Mustaa ja harmaata Novita Venlaa, 1,75 mm luottopuikot ja 80 aloitussilmukkaa, siinäpä sopivat aloitusspeksit.

Niinhän siinä sitten kävi, että olin koulutuspäivänä päivystäjän työpari, potilaita putkahteli vastaanotolle tasaiseen tahtiin, enkä lopulta ehtinyt luennoille ja neuleen pariin lainkaan. Niinpä aloitettu helpponeule oli pakerrettava loppuun kotona.


Kyllä, tylsää oli ja pohjan kuviointikin on aika ruma. Punnersin kuitenkin sukkaparin loppuun pikkuhiljaa suomalaisella periksiantamattomuudella melkein pelkästään siksi, että saisin lipaston lahjoituslaatikkoon jotkin isommatkin sukat tarjolle. Lopullista kokoa en ole sen tarkemmin arvioinut, mutta eivätköhän nuo vähintään kokoluokan 42-43 jalkoihin mene.

Vaan se hyvä puoli näissä tylsäsukissa oli, että ponnistauduin taas pitkästä aikaa ruutupaperin ääreen pienimuotoisiin suunnittelupuuhiin. Sieltä se taas pitkästä aikaa pärähtää käyntiin, suunnittelumoottori; eri asia sitten, syntyykö pelkkää suttua ja sekundaa, vai päätyykö jokin aihio lopulta puikkojen kautta ohjeeksi asti.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Krysanteemi

Neulojienkin maailmassa muoti-ilmiöt tulevat ja menevät. Kaksivärinen patenttineule, jota englanninkielisen brioche-termin vuoksi tuttavallisesti briossiksikin kutsutaan, taisi jo mennä pois muodin terävimmältä huipulta, mutta milloinkas minä olisin muotivirtauksien mukaan mitään tehnytkään. Mikä sitten sai minut tarttumaan kaksiväriseen patenttiiin juuri nyt, vaikka itse tekniikka oli minulle jo entuudestaan tuttu? Jäljet sylttytehtaalle ovat lyhyet ja ne johtavat kirjastoon, josta lainasin hiljattain Vicki Twiggin kirjan Kääntöneuleet (kuva kustantajan eli Minervan sivulta röyhkeästi napattu):


Kirjassa esitellään uudeksi väitetty silmukkatyyppi, Twigg stitch, ja niistä muodostuva kaksivärinen ja kaksipuoleinen joustinneule. Olihan sitä pakko kokeilla ja ryhtyä analysoimaan, miten Twigg stitch oikeastaan eroaa kaksivärisestä patenttineuleesta. Hetki siinä meni, ja johtopäätökseni oli lopulta se, että Twigg stitch on vain yhdenlainen tapa tehdä kaksiväristä patenttia molemmilla väreillä yhtä aikaa. Itse tekniikan takia lankojen kireys on hieman erilainen kuin patenttineuleessa, joten myös väritasapaino on jossain määrin erilainen nurjien silmukoiden kohdalla. Lisäksi Twigg stitch -metodilla on mahdollista saada aikaan kavennuksia ja lisäyksiä, jotka toistuvat samanlaisina neuleen molemmin puolin, eri väreillä vain. Erinomaisen houkutteleva tekniikka siis, joten päätin kokeilla Twigg stitch -metodia johonkin pieneen kaksiväriseen patenttimalliin. Malliksi valikoitui Soile Pyhänniskan eli Neulovan nartun Krysanteemi-kämmekkäät.

Kokeilin saman tien luoda silmukat Twiggin kirjassa esitellyllä italialaisella aloituksella, jossa virkataan ensin apulangalla ketjusilmukkaketju ja sen avulla luodaan silmukat kahdella värillä tietyllä tavalla lankoja kieputellen. Apulangan purkamisen jälkeen luontireuna jää joustavaksi ja joustin ikään kuin jatkuu reunan yli nurjalle puolelle. Kätevää kerrassaan. Vaan siihen se kätevyys sitten jäikin. Sinänsä Twigg stitchin metodilla neulominen kävi kätevästi kirjoneuleisiin tottuneelta, mutta voi tuska miten neulos alkoikaan kiertyä spiraalille! Kävin kurkkaamassa Twiggin Ravelry-ryhmää ja totesin, että joku muu oli tehnyt saman huomion. Purkuun siis, ja Krysanteemit työn alle ihan rehellisellä kaksivärisellä patenttineuleella. No, luontikerroksen tein edelleen kuten yllä kuvasin, ja vielä ensimmäisen varsinaisen pyöröneulekerroksenkin Twiggin tyyliin, mutta sitten siirryin patenttiin.


Kuvan kämmekäsparin neuloin rennosti 1,75 mm puikoilla, lankoina käytin okrankeltaista Malabrigo Sockin sekä hiilenharmaata Lanitium ex Machinan Basic Sockin jämää; kulutusta en tullut mitanneeksi sen tarkemmin, mutta vajaan 30 gramman Malabrigo-jämästä jäi vielä reilu nöttönen jäljelle. Sen verran sooloilin vielä alussa, että neuloin yhteensä viisi kerrosta kaksiväristä patenttia / Twigg stitchiä, ennen kuin aloitin varsinaisen kuvion. Päättelykerroksen jouduin tekemään arviolta neljästi, ennen kuin se oli riittävän löysä (tiukka se on vieläkin), ja siitä viisastuneena jätin peukaloon pari ylimääräistä silmukkaa ja päättelin sen silmukat vähän eri tavalla kuin ohjeessa.

Ei kerrota kenellekään, että toiseen kämmekkääseen jäi nurjalle puolelle pari virhettä. Huomasin ne vasta lankoja päätellessäni, muuten olisin luultavasti purkanut virheisiin saakka ja neulonut uudelleen. Vaan hullu ei huomaa, ja viisas ei virka - ja nyt se on todistettu, etten taida olla järin viisas. Jospa siitä huolimatta kauniit patenttikämmekkäät löytäisivät käyttäjän, sillä itsehän en tämän sortin kädenlämmittimiä enää käytä, kun nykyinen työni ei vaadi pitkiä istuntoja näppäimistön äärellä.

Sen verran tuo Twigg stitch jäi kutkuttelemaan, että täytynee joskus palata uudelleen jonkin kaksivärisen patenttineuleohjeen pariin ja vääntää se Twiggin tyyliin. Tai voisihan sitä suunnitella jotain omaakin, vaikkapa kirjan kannessa olevan huivin kaksivärikuvioinnin tyylistä kääntönreunusta sukkiin?

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Silkkaa sinfoniaa

Joskus asiat yksinkertaisesti loksahtavat täydellisesti kohdalleen. Invalidisoiva rannekramppi laukeaa, Sock Madnessin neljännen kierroksen malli osoittautuu juuri oman maun mukaiseksi, sitä varten valitut helmet sekä lanka (KVG Woolworksin käsinvärjätty merinosukkalanka värissä Stainless) sopivat täydellisesti yhteen ja lanka on täydellisen ihanaa neulottavaa. Vaikka en taannoisen rannekrampin vuoksi uskaltanutkaan neuloa kilpaa, vaan tunnustellen hissun kissun, valmistuivat Symphony Socks -sukat silti alle viikossa - siitäkin huolimatta, että helmien pujottamiseen käyttämäni virkkuukoukku meni rikki kolmannen helmen kohdalla ja jouduin odottelemaan pari päivää kanssaneulojan postitse lähettämää lahjoitusvirkkuukoukkua. Jatkoon en sentään kisassa enää tällä vauhdilla päässyt.


Valitettavasti omalla käsivaralla ottamani kuva ei tee oikeutta mallin ja langan yksinkertaiselle kauneudelle. Ja aivan yhtä valitettavasti näistä sukista tuli sittenkin itselleni aavistuksen turhan isot, joten joku jossain saa joskus minulta lähes poikkeuksellisen pehmeät ja kauniit villasukat. Sen sijaan granaattiomenanpuniaset ihanuudet, Kuje-kengät, ovat minun ikiomat!


Lähikuvassa näkyvät helmet paremmin kuin suttuisessa yläkuvassa. Käytin 8/0-kokoisia tsekkiläisiä siemenhelmiä, vinoneliön ulkokehällä limenvihreitä ja sisällä savunharmaita. Vaikutelma on juuri niin hienovarainen kuin kuvittelinkin. KVG:n merinosukkalangan Stainless puolestaan lähentelee täydellisintä mahdollista vaaleanharmaata - se on hyvin lähellä Kraftin Phantomia, mutta ehkä vielä aavistuksen raikkaampi sävyltään, ja lisäksi hitusen elävämpi semisolidi. Vielä pitäisi koeajaa Lanitium ex Machinan neutraali vaaleanharmaa Perla, jotta voisi muodostaa lopullisen mielipiteen maailmankaikkeuden kauneimmasta vaaleanharmaasta sukkalangasta (Louhittaren Luolan Hopea taitaa kuulua myös samaan hienojen vaaleanharmaiden kategoriaan; sitä olen tosin neulonut vain sport-vahvuisena).

Voi että oli ihanaa taas neuloa, vieläpä jotakin kaunista upeasta langasta.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kun vielä pystyi neulomaan

... neuloin taas kerran kirjoneulesukat, joiden mallikuvion nappasin Suuresta Kinnaskirjasta.


Aloitin nämä varpaista lähtien savolaisessa retriitissä neulottavaksi. Siellä ohi ajoi kuitenkin Sock Madnessin kisakierros, ja senkin jälkeen takkusi vähän. Jostain syystä mallikuvio vaati jonkinlaista tarkkaavaisuutta ja vähän löysänsorttistakin olin ryhtynyt neulomaan, mikä ei koskaan tuota ihan yhtä siistiä lopputulosta kuin napakka neulominen. Vaan mitäpä eivät laatulangat pelastaisi: näissä käytin Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia väreissä vaaleanharmaa Phantom ja tummanruskea Trial&Error -uniikki, jota lähinnä oleva vakioväri on Robusta. Kuviokohdistuksen vaihdoin tarkoituksella toiseen sukkaan päinvastaiseksi (ts. toisessa sukassa keskellä edessä/päällä oleva kuvio on toisessa sukassa keskellä takana/pohjassa), sillä olisihan se nyt ihan liian tylsää tehdä kaksi täsmälleen samanlaista sukkaa...

Rennosta neuleotteesta johtuen näistä 72 silmukan sukista tuli aika reilut, sellaiset arviolta kokoluokan 40-41 jalkaan sopivat. Hyvä niin, sillä sen kokoluokan sukkia onkin lahjalaatikossani vähemmän kuin omaan pienempään jalkaani sopivia. Eivätköhän nämäkin jollekulle sukankuluttajalle kelvanne, vaikkeivät itseäni lopulta (luksuslankoja lukuunottamatta) kovin sykähdyttäneetkään.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Kun ei pysty neulomaan

... tulevat sanat.


Jospa olisinkin sorsa.
Rantasulassa sukeltaisin
pyrstösulat pystyssä
ei huolta huomisesta.

Tai sitruunaperhonen.
Sinne tänne lepattaisin
kevättuulesta huumaantuneena.

Vaan ehkä kaikilla murheensa.
Sulaako lampi, pesälle paikka,
löytyykö puoliso, miten avuttomia poikaset.

Ja se pahuksen vastatuuli.
Juuri kun kevään ensimmäinen leskenlehti oli löytynyt.



maanantai 24. huhtikuuta 2017

Tiput, puput ja lampaat

Takana on neulojan vuoden kohokohta ja paras viikonloppu: savolainen neuleretriitti Kierot Puikot. Sieluni ja kehoni ovat hyvin ravitut, mutta työpäivän sijaan mieli olisi halajanut lepoa ja hiljaisuutta, niin kokonaisvaltaisen tyhjentävä kokemus tuo jokakeväinen retriitti on. Tänä vuonna tulin poikkeuksellisesti neuloneeksi melko maanisesti koko retriittiviikonlopun, kiitos Sock Madnessin kolmannen kisakierroksen, joka alkoi lauantaiaamuna. Siinä sitten yhdessä rakkaan ystäväni kanssa ryhdyimme urakoimaan samaa Lambs and Chickens and Bunnies, Oh My! -mallia, sillä hänkin on edelleen kisassa mukana.

Olin ottanut mukaan oman sukkalankajämäpussini, mutta turvauduin omissa lankavalinnoissani rohkeasti myös muiden retriittiläisten jämiin. Sopivaa päävärin lankaa minulla ei ollut, joten lauantain aikana neuloin kaksi sukanvartta ja jäin savusaunan ajaksi pohdiskelemaan, ostaisinko lankakauppiaalta vyyhdin vai jättäisinkö sukkien loppuunsaattamisen kotiin, jossa minulla oli potentiaalisesti sopivan väristä lankaa sukkien teriin. Vaan sitten tuli lankalotto, jossa minulla kävi satumainen tuuri: pääsin etujoukoissa valitsemaan palkintoni, ja sieltähän se kisasukkien päävärilanka löytyi!


Sukat neulotaan varresta varpaisiin. Alkuun neulotaan raidallinen kaistale aina oikein -neuletta, joka sitten kierretään viiden silmukan välein korkkiruuville ennen pyöröneuleeseen siirtymistä. Olin kovasti skeptinen reunuksen suhteen, mutta onneksi kierrereuna asettuu valmiissa sukissa ihan siedettävästi. Noin muutoin nämä sukat ovat ihan tavalliset kirjoneulesukat, joissa vain on aika montaa eri väriä. Kivaa ja koukuttavaa, eikä edes runsas pääteltävien langanpäiden määrä haitannut.

Sattuihan siinä retriittihuumassa pieniä hasardejakin, niin kuin synkän ja myrsyisen taivaslangan kanssa: ensimmäisen taivasosion loppupuolella aloin ihmetellä, miksi harmaa lanka tuntuu niin paksulta, minkä jälkeen totesin sen olevan 6-säikeistä 4-säikeisen sijaan. No, sattuuhan sitä, paremmissakin piireissä.

Niin, ne langat, pelkkää parhautta. Kraft Hand-Dyedin 6- ja 4-säikeisiä sukkalankoja, Lanitium ex Machinan Basic Sockia, Louhittaren Luolan Väinämöistä ja ihan vähän valkoista Regiaa sekä Stepiä. Ihan sama, mitä mieltä on kuvioista ja kokonaisdesignista, värejä ja lankoja ei voi moittia. Kiihkeä retriittineulonta siivitti minut tällä kierroksella oman joukkueeni nopeimmaksi, joten raivasin tieni vielä kerran uudelle kierrokselle sukkahulluutta. En valita.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Sydämeni laulu

Miten onkaan ihminen perso kehuille ja positiiviselle palautteelle erityisesti silloin, kun itsetunto on ottanut tavallista enemmän osumaa ja itseluottamus on horjunut. Onnekseni minulla on käsityöharrastukseni, joka tarjoilee onnistumisen kokemuksia silloinkin, kun ne muutoin ovat vähissä. Yksi mieltä nostattavista hetkistä oli julkaista viimeinkin Suomi 100 -sukkakilpailuun suunnittelemani Sydämeni laulu -mallin ohje Ravelryssa.


Nämä sukat on jo kertaalleen blogissani esitelty, joten spekseistä ei sen enempää. Pirkanmaan kotityö laati kisasukkieni pohjalta oman ohjeversionsa, joka julkaistiin Suuressa Käsityölehdessä 3/2017. Olin kyllä tarjoutunut antamaan lehteen painettavan ohjeen pohjaksi itse kirjoittamani ohjeen, mutta eipä sitä kukaan kaipaillut. Lehden ohje poikkeaakin hieman omastani, eikä sen perusteella pysty täsmälleen suunnittelemaani mallia toteuttamaan. Kun lehden ilmestymisestä oli kulunut noin kuukausi ja oletin huhtikuun numeron jo ilmestyvän, latasin Ravelryyn sekä suomen- että englanninkieliset ohjeet. Mikä sitten saikaan sydämeni laulamaan?


Listasijoitus - jo toisen kerran tänä vuonna! Tällä kertaa kärkisija jäi saavuttamatta, mutta ihan yhtä hienolta tuo kolmostilakin tuntuu, niin kuin tuntuvat ne lukuisat kiittävät ja kehuvat kommentit, joita tälläkin kertaa sain. Miten kiitollinen olenkaan, että neuleeni ja ohjeeni ilahduttavat paitsi minua itseäni, myös monia muita.

Ja niin tässäkin risukasassa on taas paljon, paljon valoisampaa. Eikä suunta voi olla kuin eteen ja ylöspäin, sillä neulojan vuoden kohokohtaan eli savolaiseen neuleretriittiin on enää kaksi yötä! Vatsalihakset vapiskaa, viikonlopun mittainen nauruterapia on aivan nurkan takana!


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Kohtuullista hulluutta

Sock Madnessin toinen varsinainen kisakierros tarjoili pääosin helppoa, nopeaa ja suoraviivaista kirjoneuletta Mod Madness -ohjeen muodossa. Suurimman ongelman tuotti kantalappu, jossa oli suhteettoman paljon kerroksia verrattuna muuhun sukkaan, joten kantalappu oli neulottava mahdollisimman napakasti muuta sukkaa pienemmillä puikoilla.

Otin hommaan niin rennon otteen, että sukista tuli kisavaatimusten mukaisesti neulottuina miesten kokoa, vaikka silmukoita oli vain se minulle normaalisti sopiva 72 ja käytin vakiopuikkojani eli 2,25-millisiä (paitsi kantalapussa 1,75-millisiä). Langoiksi valitsin mustan Novita Venlan ja syklaaminpunaisen Roosa Nauha -sukkalangan.



Eipä näistä nyt kai mitään sen kummempaa ole sanottavaksi. Sukansuun joustin oli kantalapun ohella muuta sukkaa hitaampaa nykertämistä, ja kärki omaan makuuni turhan pitkä ja suippo, aivan kuten kantakäännöskin. Lopulta onnekseni koitui tavallista löysemmin neulominen, mikä yhdessä tiukasti neulotun kantalapun kanssa häivytti kantapään ja muun sukan epäsuhtaa. Sukat sopivat esikoiseni kapeaan kokoluokan 42-43 jalkaan, joten taidan pidättäytyä alkuperäisestä suunnitelmastani purkaa sukkien kärjet ja osan terästä neuloakseni terät lyhyemmiksi ja kärjet pyöreämmiksi. Eiköhän nämä sukat istune myös naisille, joiden jalka on kokoluokkaa 40-41 ja lesti vähän leveämpi kuin omani.

Neulomisaikaa sukat veivät (muun elämän ohella) torstai-illasta lauantai-iltaan, ja taisin olla oman joukkuneeni neljäs tai viides tällä kierroksella. Sinänsä malli oli omaan makuuni vähän tylsänsorttista neulottavaa, joten toivon kisan tuovan eteeni vielä jotain addiktoivampaakin kirjoneuletta.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Ihan perus

Tulin ostaneeksi joskus tammi-helmikuussa kirpputorilta kahden euron lankapussin, jossa oli toistasataa grammaa Regia Activea valkoisena ja intensiivisen turkoosina. Ajatuksissa oli testata tuo "avaruusteknologialanka" (sellaiseksi muistelen Activea joskus tituleeratun) neulomalla muutamat juhlavuoden vauvasukat KYS:ssa tänä vuonna syntyville jaettavaksi. Langan kuitukoostumus kyllä arvelutti, sillä en ole suuri tekokuitujen ystävä, ja niitä tuossa langassa on yli puolet.

Kun lopulta toimeennuin asian äärelle, kuulin, että KYS:n vauvasukkakiintiö koko vuodelle olikin jo täynnä. Vaan eipä hätää, kun samaan hengenvetoon tiedotettiin, että syöpäosastolla otettaisiin kiitollisina vastaan ihan aikuisten kokoisia villasukkia potilaille annettavaksi. Mikäs sen parempaa, neuloa kerralla koko lankasatsi hyvään tarkoitukseen, eikä tarvitsisi nyhertää mitään miniatyyrikokoista.

Hetken aikaa pyörittelin ajatuksissani erilaisia kirjoneulevaihtoehtoja, mutta lopulta päädyin ihan tavallisiin perusraitasukkiin:


Sukat on neulottu 2,75 mm puikoilla, 56 silmukalla ja 3 o, 1 n -joustinneuleella, kantapääkäännös on pyöreä ja kärjessä nauhakavennus. Kylläpä olikin kerrassaan outo fiilis neuloa pitkästä, pitkästä aikaa niin perussukat kuin olla ja voi, ja vielä tuollaisesta paksummasta langasta! Rehellisyyden nimissä on todettava, että tylsäähän se oli, ja puoliväkisin pusersin sukkaparin valmiiksi Sock Madnessin ensimmäisen kisakierroksen loputtua osaltani. En erityisemmin pitänyt Activen neuletuntumastakaan, se kun oli kuin mikrokuituista siivousliinaa olisi käsitellyt. Vaan valmiit sukat ovat kyllä pehmeät ja kutittamattomat, ja toivottavasti myös lämpimät, joten ne lienevät oikein sopivat syöpäosastolle lahjoitettaviksi.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kirsikankukkia

Liekö kirsikkapuiden kukinta-aika jo ohi Japanissa, mutta minä ainakin unohdin lahjakkaasti blogata maaliskuun loppupuolella Ravelryssa julkaisemani, jo viime alkusyksystä suunnittelemani ja vihdoin vuoden alusta ohjeeksi asti kirjoittamani Call Them Cherry Blossoms -sukkamallin. Sen myötä haastoin itseni suunnittelemaan ensimmäisen kokonaan kirjoneuleisen, varpaista aloitetun mallin, jossa on tuo kantapään takana oleva kiila.


Kuvan versio on neulottu teollisesti "liukuvärjätystä" vihreästä Opalista ja luonnonvalkoisesta Novita Venlasta 2,25 mm puikoillaIhan ensimmäisessä versiossa kukkia oli paljon enemmänkin, mutta se näytti niin tukkoiselta, että päätin kukkaketjujen olevan kauniimpi vaihtoehto. Toisen sukan neuloin vaihtaen värien paikkaa. Harkitsin sarjoittavani mallin useammallekin silmukkamäärälle ja tarjoavani sitten ohjetta Sock Madnessiin, mutta syksyn ja alkutalven pimeys yhdistettynä työstressiin lykkäsi ohjeenkirjoituksen tammikuulle, jolloin oli jo liian myöhäistä sukkakisan suhteen. Koska tammikuussa ensimmäisten sukkien neulomisesta oli jo monta kuukautta, oli melkein pakko neuloa toiset, jotta saattoi ohjeen ylipäänsä kirjoittaa. Kakkospariin otin puikoille valkoista ja punaista Venlaa, ja tein malliin vielä viimeiset viilaukset.


Puna-valkoisessa parissa pidin värien järjestyksen samana, mutta vaihdoin väridominanssia. Tällaisessa pystyraitamallissa dominanssilla on totisesti väliä: kuvassa vasemmalla olevassa sukassa valkoinen on dominoiva väri, oikeanpuoleisessa punainen. Villaviidakon Emmalle kiitos puna-valkoisten sukkien kuvaamisesta; tuota pohjan ja kantapään takaosan kuvammista en olisi totisesti saanut itse tehtyä omissa jaloissani!

Olin oikein tyytyväinen sekä malliin että ohjeeseen, ja niin taisi olla moni muukin neuloja Ravelryssa, sillä Call Them Cherry Blossoms nousi hetkeksi hot right now -listan kärkeen:


Tämä on niitä maksuttomia neuleohjeita julkaisevan amatöörisuunnittelijan tähtihetkiä, nähdä oma mallinsa listaykkösenä. Tai no, itse ehdin todistaa vain kakkossijan, mutta parikin neulojatoveria otti kuvallisen todistusaineiston ykkössijasta, lämmin kiitos siitä heille!