torstai 30. maaliskuuta 2017

Tanssiinkutsu

Olen näemmä vallan unohtanut raportoida myös Sock Madnessin lämmittelyohjeella neulotut Invitation to the Dance -sukat. Ilahduin kovasti heti, kun huomasin suunnittelijan olevan Caoua Coffee: hänen ohjeensa ovat loogisesti eteneviä, toimivia ja virheettömiä ja itse mallit käytännöllisiä ja istuvia. Tämä lämmittelyohjemalli sopi mielestäni myös miehille, joten valikoin langat ja neulottavan koon mieskokoiset sukat mielessäni.


Talvisestä hämäräkuvasta nyt ei kummoistakaan käsitystä mallista saa; sukat neulotaan varresta varpaisiin, perusjoustimen jälkeen on helppoa kirjoneuletta ja loppu sukasta on samantyylistä nuolikuvioista pintaneuletta oikeilla ja nurjilla silmukoilla toteutettuna. Kantalappu on ristiin vahvistettu ja käännös pyöreä, kärjessä nauhakavennus. Taattua peruslaatua siis.

Kuvan sukat on neulottu harmaasta Novita Venlasta ja valkoisesta Regiasta vakiopuikoillani eli yksiväriset osat 1,75 mm ja kirjoneule 2,25 mm pyöröpuikoilla. Sen verran poikkesin alkuperäisestä M-koon ohjeesta, että neuloin sukansuun joustimen isommalla silmukkamäärällä ja kavensin vasta sen jälkeen M-kokoon. Kun terään teki reilusti pituutta, sukista tuli sopivasti kokoluokkaa 43-44. Langankulutusta en ole näköjään jaksanut muistiinpanoihini enää sen kummemmin kirjata.

Sukkien käyttäjä on vielä vähän hakusessaan, esikoisella olisi kyllä mitä todennäköisimmin sopivan kokoinen jalka näihin, mutta on eri asia, tarvitseeko hän enää lisää villasukkia. Vaan lahjalaatikossani onkin ollut miesten sukkien kokoinen aukko, joten viimeistään sitä kautta sukat löytävät varmasti käyttäjänsä.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Ylös unohduksen suosta

Bloginpito on selvästi ollut alkuvuonna vähän hunningolla, olen nimittäin selvästikin unohtanut kirjata tänne ainakin kaksi julkistettavaksi kelpaavaa valmistunutta neulomusta. No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Joku saattanee muistaa Lempi-huivivariaationi (tai sitten ei). Malabrigo Sockeja jäi huivista jäljelle reilusti, joten suunnittelin tekeväni niistä Meadow Grass -huivin. Päätin neuloa raidallisen osuuden vihreällä ja harmaalla niin isoksi kuin lankoja riittäisi, ulkoreunan pitsiosuus oli tarkoitus tulla keltaisella. Puikkokooksi valitsin 2,75 mm.

Niinhän siinä kävi, että suunnitelma muuttui taas kerran hovissa. Malabrigo Sock on niin joustavaa lankaa, ettei mikään pitsi pysy pitkään pingotuksen jälkeen avonaisena - tämän onneksi älysin jo pari pitsimallikertaa neulottuani. Sitä paitsi keltainen ei olisi kyllä riittänyt reiluun pitsireunukseen kuitenkaan. Niinpä purin pitsialoitelman ja tuumasin, että poikittain neulottu yksinkertainen, aina oikeaa oleva pykäreuna saisi kelvata. Taisin napata reunuksen ohjeen jostain vanhasta mallikirjasta, leveyttä säädin jokusen silmukan omia tarpeitani vastaavaksi.


Reunasta tulikin yllättävän kiva, ja ainakin se pysyy aina oikein -neuleen ansiosta kuosissaan kovemmassakin käytössä.



Aavistuksen jäi yläreuna tiukahkoksi siitä huolimatta, että yritin huolehtia reunasilmukoiden pidentämisestä lisäketjusilmukoiden avulla. Omaan makuuni huivintekele onkin kokonaispituudeltaan vähän turhan nafti korkeuteensa nähden, vaikka kyllä se ihan kohtuullisesti kaulaan kiepahtaa. Tämä huivi taitaa joka tapauksessa lähteä huhtikuussa pidettävän savolaisen neuleretriitin eli Kierojen Puikkojen lankalottopalkinnoksi, jospa se sitä kautta löytäisi arvostavan käyttäjän.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ihan hullua

Sitä se on, osallistua Sock Madness -sukkienneulontakilpailuun. Olin kyllä ehtinyt nostattaa kisafiilistä ihan kunnioitettavasti, mutta kun näin karsintakierroksen Twisted Madness -mallin, olin äärimmäisen pettynyt: malli näytti puuduttavan tylsältä neulottavaksi ja mallineuleen vuoksi sukka näytti kiertyvän jalassa. Aloitin kuitenkin harmaalla Novita Venlalla ja 1,75 mm puikoilla, mutta joustimen ja muutaman mallineulekerroksen jälkeen päätin heittää pyyhkeen kehään, sen verran puuduttavaa neulominen oli enkä pitänyt neuleen ulkonäöstäkään.

Vaan sitten uskollinen testineulojani ehdotti, että hän voisi värjätä minulle Kool Aideilla oikein kunnon pellenoksennuslankaa. Ja niinhän siinä kävi, että kunnon sirkusväri-iloittelun siivittämänä neuloin kuin neuloinkin savolaistakin kierommat sukat.


Ehkä onkin niin, että yhdistämällä kaksi rumaa asiaa lopputulos ei olekaan susiruma vaan kaksi rumuutta ikään kuin kumoavat toinen toisiaan. Ei noita nyt varsinaisesti kauniiksi voi kehua, mutta kyllä pätkärääkkivärjäys antaa malliin oman säväyksensä.

Neulominenkin meni vähän siinä sivussa, kun olimme koko perheen voimin toisen sukan aikaan reissun päällä, eikä ollut muutakaan neulottavaa mukana. Vaan ei siitä mihinkään pääse, että sukat kiertyvät jalassa epämukavasti ja epäpukevasti. Jospa joku vähemmän sukkasnobi huolii nämä kuitenkin jalkoihinsa vaikkapa jonkin hyväntekeväisyyskeräyksen kautta. Minä iloitsen lähinnä siitä, että selvitin tieni itse kisaan ja saan sen myötä käsiini puolentusinaa maksutonta sukkamallia, joista muuten olisin saattanut jäädä paitsi.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Tammikuu - maaliskuu

Ostin viime syyskuun alussa vyyhdin Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport -sukkalankaa värissä Muste, kun Kässäkerho Pom Pom kauppasi viimeisiä Väiskejään alennettuun hintaan. Tuolloin oli suunnitelmissa tehdä siitä sekä samalla ostetusta vaaleanharmaasta Platinasta esikoiselle kirjoneulelapaset. Suunnitelma muuttui hovissa: neuloin kyllä kirjoneulelapaset esikoiselle, mutta vaaleanharmaan Väiskin kaverina oli tuolloin tummanharmaa Kraft Hand-Dyedin 6-säikeinen sukkalanka.

Vasta tämän vuoden tammikuussa sain idean hankkia Musteelle kaveriksi vyyhdin vaaleanharmaata Vuorelman Vetoa - ja viimein helmikuun lopulla ryhdyin tuumasta toimeen. Olin jo aikoja sitten piirrellyt oman sovellukseni Hanna Leväniemen January Mittens -lapasmallista, joten eipä siinä kovin kauaa nokka tuhissut, kun valmis lapaspari putosi puikoilta viimeisteltäväksi.


Neuloin lapaset melko tiiviiksi 2,5 mm puikoilla ja kuten kuvasta näkyy, muokkasin tosiaan alkuperäistä mallia reippaanlaisesti. Anatomisesti sijoitetusta kiilapeukalosta en hevillä luovu, minkä vuoksi tein rannekkeen omaa modaushommaani helpottaakseni kaksivärisenä joustinneuleena.

Lankoja kului alle puoli vyyhtiä kumpaistakin väriä, joten samoilla väreillä saisi tehtyä toisetkin lapaset. Pitkäsorminen kasiluokkalaiseni totesi lapaset itselleen juuri sopivan kokoisiksi ja erehtyi vielä päälle kehaisemaan värejä, jotka sopivat kuin nakutettu hänen talvitakkiinsa; eipä tässä kai voi muuta kuin olla tyytyväinen lopputulokseen.