torstai 29. maaliskuuta 2012

Eihän tässä ole mitään järkeä


Käsityöharrastukseni on kuin Saunalahden mainos, järkeä vailla. Puikoilta nimittäin putoilee huiveja toisensa perään, ja vaikka osalle on jo saaja katsottuna, osan neulon vain silkasta intohimosta tai jopa pakkomielteestä huivineulontaan. Tällä kertaa esittelyvuorossa on Ann Lundbladin Nypon (Ravelry-linkki ilmaisohjeeseen), johon törmäsin etsiskellessäni sopivaa ohjetta alkuvuonna Lankakauppa Kujeesta ostamalleni Colinette Jitterbugille.



Heti mallin nähtyäni ihastuin huivin hieman tavallisuudesta poikkeavaan muotoon sekä yksinkertaisen pitsin ja sileän neuleen yhdistelmään. Ylöspäin kaartuva huivi on peruskolmiota helpompi asetella kauniisti ja toisaalta langan kirjavuus kaipasi selvästi melko yksinkertaista mallia.



Ohje oli helppo ja selkeä, lanka ihanan pehmoista, sileää ja jonkin verran joustavaa ja väri aivan kertakaikkisen upea syvä viininpunaisen ja vadelmanpunaisen liitto, joten huivin neulominen oli puhdasta nautintoa. Yksi vyyhti riitti juuri sopivasti ohjeen mukaiseen huiviin, vain muutama hassu gramma jäi 110 gramman vyyhdistä jäljelle. Lanka värjäsi sormia neuloessa, mutta yllättäen pingotusta edeltäneeseen liotusveteen ei väriä irronnut käytännössä lainkaan.



Ruusunmarjasta kuoriutui siis paremminkin karpalo tai puolukka, mutta yhtäkaikki oivallinen läksiäislahja yhdelle kuopuksen hoitotädeistä. Nyt on hoitotätien kevät-/läksiäislahjat neulottu, joten vähitellen olisi aiheellista ottaa puikoille myös (lahja)sukkia. Paha vain, ettei ainakaan tämän postauksen kirjoitushetkellä sukkien neulominen kiinnostanut pätkääkään...

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Wingspan


Joulun alla ostin heräteostona kerän paksumpaa liukuvärjättyä virolaista villalankaa. Alunperin ajattelin huovuttaa siitä jotakin, mutta koska epäilin väriliu'un olevan kovin pitkä pieniä projekteja ajatellen, päätin käyttää kerän johonkin muuhun. Sopiva pari langalle löytyi, kun törmäsin Wingspan-huivimalliin (Ravelry-linkki ilmaisohjeeseen).



Minä neuloin oman versioni ohjeen DK-paksuiselle langalle annettujen silmukkamäärien mukaan eli loin 60 aloitussilmukkaa. Ohjeesta poiketen huivissa on 12 hammasta, sillä halusin käyttää koko kerän loppuun saakka. Se riittikin juuri ohjeenmukaiseen viimeistelyyn, vain gramman-parin nöttönen jäi jäljelle. Tämä oli todellinen pikaneule, pari-kolme neulesessiota tämä taisi viedä.



Varsin karkeaahan tuo virolainen villalanka on, mutta se pehmeni aika mukavasti villanhoitoaineessa liottaessa. Ei huivia kuitenkaan aivan ihoa vasten pysty käyttämään, mutta takin päällä se toimii varmasti ihan hyvin.


Kuvat ovat taas aivan luokattoman huonoja, kiitos helmikuisen lumen ja raa'an vastavalon, mutta kyllä niistä huivin idea käy ilmi. Luonnossa värit ovat kauniin syvät ja ne liukuvat mielestäni oikein mukavasti mustasta tummanpunaiseen. Huivin malli olisi ollut ehkä vielä enemmän edukseen neulottuna langasta, jossa on lyhyempi väriliuku, jolloin kolmioista muodostuva rakenne olisi korostunut voimakkaammin, mutta kyllä tämä on hyvä näinkin.


Huivin kohtalona on täyttää jälleen lahjaneulelaatikkoani, sillä ei minulla itselläni ole tarvetta tämänkaltaiselle huiville.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Satumainen Ystävällinen Teko


Anna hyvän kiertää -periaate on ollut jo pitkään lähellä sydäntäni. Pyyteettömästi auttaminen ja antaminen tuo paitsi hyvän mielen, myös helpottaa tarjotun avun vastaanottamista silloin, kun itse sitä tarvitsee. Ravelryn Kahelit-keskusteluryhmän SYT (Satunnainen Ystävällinen Teko) -ketju on ollut yksi luonteva paikka tarjota tarpeetonta ja pyytää puuttuvaa: se on paitsi ekologista, myös erinomaisen antoisaa.


Joskus kaheli-SYT tulee kuitenkin täysin yllättäen ja pyytämättä, niin kuin minulle viikko sitten. Sain nimittäin paikalliselta kanssaneulojalta salaperäisen viestin, jossa kysyttiin, olenko kotona saman päivän iltana, sillä hänellä olisi minulle jotain pientä tuotavaa. Mietin kuumeisesti, olinko sopinut jostakin lankakaupasta tai -lahjoituksesta, mutta en saanut päähäni kerrassaan mitään keskeneräistä bisnestä.


Yllätys oli täydellinen, kun minulle toimitettiin kaikki tämä:



Kerijälaite! Olen tainnut blogissanikin manata useampaan kertaan sitä, miten inhoan lankojen kerimistä. Se on minusta silkkaa ajanhukkaa, kaikki se kerimiseen käytetty aika on pois tehokkaasta neulomisesta. En ole kuitenkaan raaskinut ostaa kerijälaitetta, sillä se on kohtuullisen arvokas kapine ja päälle olisi tullut vielä postikulut, sillä paikallisista lankakaupoista näitä ei saa. Mutta nyt minulle on ihan oma kerijälaite!


SYTin alullepanijan alkuperäinen ajatus oli ollut kerätä kolehti pelkkään kerijälaitteeseen, mutta osallistujia oli kuulemma "tulvinut ovista ja ikkunoista" ja rahaa kertynyt niin paljon, että sitä oli riittänyt lisäksi luksuslankoihin. Paketissa oli mukana kolme vyyhtiä upean tummanruskeaa BC Garnin Silkbloom extra finoa (ei aivan noin tummaa kuin kuvassa vaan sellaista lämpimän tummanruskeaa) sekä vyyhti Hopeasäie Basicia kauniin murretussa vihreän sävyssä (ei aivan noin harmaata kuin kuvassa). Eikä siinä vielä kaikki, hauska lammaskortti paljasti minun olevan oikeutettu kahteen maksulliseen neuleohjeeseen. Niitä harkitsen tarkoin, taidan etsiskellä ainakin Silkbloom extra finolle jonkin upean ison pitsihuiviohjeen ihan ajan kanssa.


Tämä Satumainen Ystävällinen Teko sai minut sanattomaksi kiitollisuudesta ja ilosta. On hämmentävää ajatella, että kymmenet neulojatoverit - osa tuttuja elävästä elämästä, osa vain virtuaalisesti - halusivat osallistua minun ilahduttamiseeni. Tunnen olevani etuoikeutettu ja mikä itselleni tärkeintä, pidetty. Olen nuoruudessani elänyt kipeitä ulkopuolisuuden aikoja, jolloin olen kokenut, etten kelpaa sellaisena kuin olen, ja se on jättänyt jälkensä sosiaaliseen itsetuntooni. Vaikka ajat ovat muuttuneet, minua jaksaa yhä hämmästyttää, että muutkin kuin oma perheeni voi todella pitää minusta jopa siinä määrin, että ovat valmiita osoittamaan sen sanoin ja teoin.


Kiitos, neulojatoverit, ilman teitä harrastukseni ja sitä kautta elämäni olisi merkittävästi köyhempää.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Sitä saa mitä tilaa


Sytomyssyhulluuden iskettyä päätin kysäistä kanssaneulojilta, josko joku haluaisi lahjoittaa itselleen tarpeettomia lankoja hyväntekeväisyysneulontaan. Alle puolessa tunnissa minulle oli luvattu jo muutama kilo lankaa, joista ensimmäinen kilon erä saapui muutaman päivän kuluttua kyselystäni. Aivan mielettömän upeaa tämä käsityöläisten yhteisöllisyys ja auttamisen halu!


Ensimmäisessä lankaerässä oli puolisen kiloa paksuja Lilyn The Original Sugar'n Cream -puuvillalankoja, joita teki mieli lähteä kokeilemaan ihan välittömästi. Ensimmäisenä nappasin ohjejonostani Frondly Yours -mallin, johon valitsin väriksi tummanvihreän, totta kai.



Neuloin alun joustinneuleen 4 mm puikolla ja loput myssystä 5,5 mm puikolla, ja seurasin ohjetta orjallisesti loppuun saakka. Myssyn oli tarkoituskin olla "slouchy", taakse valuva myssy, mutta tämä on kyllä sellaiseksikin aika valtava. Viisivuotias kuopukseni ilmoitti lapsen vakaalla ja rehellisellä äänenpainolla, että "se on ihan hirvee suihkuhattu". No jaa, minulle eivät myssyttävät myssyt ole koskaan sopineetkaan, joten toivon, että osasyy kommenttiin oli minun pääni muodossa, ei myssyssä sinänsä. Pidän kyllä mallista noin yleisesti, mutta ainakin näin paksulla langalla tehtynä kuvassakin lehtikuvioiden välissä näkyvät levennykset olisi voinut jättää tekemättä, samalla myssyyn olisi tullut luontevasti yksi lehtimallikerta vähemmän korkeutta. Toinen hyvä vaihtoehto olisi selvästi ohuempi lanka. Tähän minun viritelmääni lankaa kului lähes 100 g.


Seuraavaksi mieleni teki kokeilla lankalahjoituksessa tullutta haaleansinistä, lähestulkoon harmaata Rowanin handknit dk cottonia. Malliksi valikoitui A. Aalto uusimmasta Ullasta.



Minun Alvarini on neulottu 4 mm puikolla ja 80 silmukalla, lankaa kului suunnilleen 50 gramman kerän verran. Malli on yksinkertainen, mutta mielenkiintoinen, ja se sopii mielestäni niin miehille kuin naisillekin. Päälakikavennuksissa taisin sooloilla hieman omiani, muuten menin ohjeen mukaan. Näitä voisi neuloa lisääkin; kuvio tulisi ehkä selvemmin esille tummemmassa langassa, nyt se hieman katoaa pipon venyessä pään ympärille.


Lilyn Sugar'n Creamia oli myös persikanvärisenä, joka ei tunnetusti ole omia suosikkejani. Niinpä se oli neulottava mahdollisimman nopeasti lopputuotteeksi asti.



Inspiraationa tähän pipoon toimi Anna Karenina -malli (Ravelry-linkki maksulliseen ohjeeseen), mutta minä en luonnollisestikaan halunnut ostaa ohjetta, sillä mallineule oli entuudestaan tuttu näistä sukista. Tavoitteena oli myssyn sijaan pipo, joten loin 5,5 mm puikolle 72 s ja neuloin korkeuttakin reilusti alkuperäismallia vähemmän. Mielestäni onnistuin myös päälakikavennuksissa ihan kivasti, mutta kyllä tämä kyseinen neulemalli sopii kuitenkin paremmin ohuemmalle langalle. Lankaa pipoon kului vajaat 50 g, ja koko on sellaista keskimääräistä 54-56 cm luokkaa.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kastepisaroita


Eija Taivaanrannan maalari -blogista oli toinen taannoisessa lankainventaarioveikkauksessa lankavarastoni määrän lähimmäksi arvannut. Kun kyselin häneltä, mistä käsitöistäni hän on pitänyt eniten, hän kertoi ihailleensa erityisesti neulomiani kolmiohuiveja. Lempiväreikseen Eija mainitsi punaisen, oranssin ja keltaisen, mielellään murretuissa sävyissä. Näitä toiveita lähdin yhdistämään omien neulemielihalujeni kanssa, ja lopputuloksena syntyi Dew Drops Shawl (Ravelry-linkki ilmaisohjeeseen).



Schoppel Wolle Lace Ball -langan ostin paikallisten neulojien ekskursiolla Lankakauppa Kujeeseen, puikoksi valitsin 3 mm ruusupuiseni. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten inhoankaan ohuitten, joustamattomien huivilankojen neulomista, joten aika takkuista oli matkanteko. Sileä neulekin näytti luvattoman epäsiistiltä ja epäilin koko projektin mielekkyyttä moneen otteeseen. Päätös neuloa joskus Dew Drops Shawl sai minut kuitenkin jatkamaan loppuun saakka.



Pingotus teki kuitenkin ihmeitä, kuten aina, ja hieman yli 70 grammasta lankaa kuoriutui varsin iso, mutta kevyt ja ilmava huivi. Sileä neulekin silisi kuin taikaiskusta. Oikean muodon hakeminen oli vähän työlästä, enkä vieläkään ole varma, pingotinko huivin "oikein", mutta ainakin helposti puettava siitä tuli.



Väri on omaan makuuni upean syksyinen; nuo kuvissa melko tummina näkyvät ruskeat osuudet ovat ennemmin sellaista tummaa sinappia. Valitettavasti etenkin kaksi ensimmäistä kuvaa on surkeita huonon kameran, vaikeiden valaistusolosuhteiden, innottoman kuvaajan (esikoinen) ja haluttoman kuvausmallin vuoksi. Viimeinen kuva antaa ehkä aavistuksen siitä, miten kaunis huivi oikeastaan onkaan. Toivottavasti myös vastaanottaja piti palkinnostaan. Minun osaltani lopputulos korvasi kaiken sen neulomisen kurjuuden moninkertaisesti. Ehkä sittenkin neulon joskus Dew Drops Shawlin myös itselleni.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Pakollinen jämäpostaus


Näitä jämälankatöitä tulee tehtyä tasaisen tapaavaan tahtiin aina isompien töiden rinnalla tai välissä. Tässäkään postauksessa ei tule olemaan mitään uutta eikä ihmeellistä, mutta kirjanpidon vuoksi raportoitakoon myös ne käsityöt, joilla ei niitetä mainetta eikä kunniaa.



Distant Knitter pyysi taannoin apua peitto-/istuinalustaprojektiinsa, johon tarvittiin lisää superwash-villa(sekoite)langoista virkattuja isoäidinneliöitä. Värirajoituksia ei ollut, joten mikäpä mukavampaa kuin tuhota kaikki suunnilleen sopivan paksuiset jämät. Kuvassa taitaa olla 21 palasta, sen jälkeen syntyi vielä puolentusinaa lisää ennen kuin sopivat jämälangat loppuivat. Näihin paloihin on upotettu valehtelematta kymmeniä langanpätkiä ja nöttösiä. Isoäidinneliöitä on kiva ja nopea virkkailla ja minusta juuri jämälangoilla toteutuu niiden alkuperäinen idea, mutta omaan kotiini en kirjavaa neliöpeittoa haluaisi. Niinpä on mukavaa, että voin toteuttaa itseäni ja samalla auttaa jotakuta toista projektissaan.



Esikoisen opettajalle suunnittelin antavani kevään päätteeksi kukan ja lehden, siis tiskirätit. The Windmill Dishcloth -rätteihin löysin langan SPR:n Konttiin tulleelta Tuunaustorilta, jossa myydään erinäisiä käsityö- ja askartelumateriaaleja kilohintaan. Langat maksavat 4 €/kg, joten näille ja parille muulle langalle tuli hintaa yhteensä alle euron. Leafy Washclotheissa käytetyn Novita Suvin olen ostanut taannoin kanssaneulojalta.



Kukkarätistä jäänyt pinkki lanka piti saada heti pois kuljeksimasta, joten yhdistin sen rättilankojen kanssa samassa pussissa tulleeseen punaiseen lankaan (luultavasti Novita Tennesseetä) ja senkin loppuessa alunperin peittoprojektiin kanssaneulojalta saatuun valkoiseen mysteeripuuvillaan. Malliksi valikoitui virkkaushimossa taas Pauliina-myssy, joka on helppo ja jonka assosioin vääjäämättä jämälankailuun, kiitos Kardemumman omien jämälankamyssyjen. Tällä kertaa virkkasin yhden lisäyskerroksen vähemmän, mutta ihan reilunkokoinen tästä myssystä silti tuli.



Kukkarätistä jäänyt keltainen puuvilla halusi tuttuun patalappuun, johon yhdistin myös pikkujämiä oranssia Alabamaa, vihreää Suvia sekä edelleen samaa valkoista mysteeripuuvillaa. Valkoinen riittikin juuri ja juuri, kun käytin alkukerroksiin toista puhtaanvalkoista jämää, muistaakseni Suvia. Keltaista jäi vielä pikkunöttönen, oranssia enää muutama yksittäinen metri.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Indian Feathers


Suunnitelmani neuloa kuopukseni hoitotädeille huivit läksiäislahjoiksi etenee. Taannoin huivivaihtokaupassa saamani Kollágen Sock-A-Licious kertoi heti haluavansa kuopuksen omahoitajan kaulalle Indian Feathers -huivin (Ravelry-linkki ilmaisohjeeseen) muodossa.



Lanka oli ohjesuositusta paksumpaa ja sitä oli vain tuo yksi 100 gramman vyyhti eli noin 320 m, joten päätin vähentää sulkien määrää 34:sta 30:een. Virkkasin aluksi 725 ketjusilmukkaa 3,5 mm koukulla, minä jälkeen poimin joka toisen ketjusilmukan 3,5 mm pyöröpuikolle (= 363 s) ja neuloin yhden kerroksen oikein. Muilta osin seurasin ohjetta sooloilematta, tosin jätin nypyt neulomatta ja helmet lisäämättä. Loppua kohti aloin jännittää, riittääkö lanka sittenkään, joten neulomisvauhti vain kiihtyi ja lopulta käytin huivin neulomiseen vain kolme iltaa. Riittihän se ja ylikin jäi ainakin 8 grammaa.



Langassa on 70 % superwash-merinovillaa, 10 % mulberrysilkkiä ja 20 % polyamidia, ja se tuntuu ihoa vasten ihastuttavan pehmeälle. Pingotin huivin voimakkaasti hevosenkengän muotoon ja se asettuukin helposti kaulan ympärille, pituuttakin tuli sulkien vähentämisestä huolimatta ihan riittävästi. Väri tuo mieleen kesätaivaan satunnaisine poutapilvineen: se on juuri oikea sävy kuopuksen omahoitajalle. Lopputulos onkin juuri sellainen kuin alunperin suunnittelin. Tämä huivi on mukava antaa kertakaikkisen loistavalle hoitajalle kevään päätteeksi.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kevään merkit


Kalenterikevät alkoi virallisesti vajaa pari viikkoa sitten. Samoihin aikoihin alkoi myös vimma neuloa ja virkata sytomyssyjä - Silverin lahjapajan Mari tämän kevään merkin jo taannoisessa kommentissaan mainitsikin.


Ihan aluksi päätin pyöräyttää paikallisen lankakaupan alehyllystä heräteostona hankkimani Chevalier Blanc Ambret myssyiksi, olinhan todennut kyseisen langan erinomaiseksi neulottavaksi jo viime kevään myssyhuumassa.



Ensimmäisenä puikolle pääsi Snowdrop Beret, jonka neuloin melko tarkkaan ohjetta seuraillen 3 mm puikolla, vain vasemmalle taipuvan kavennuksen tein eri tavalla kuin ohjeessa. Lumikellopitsiä toistin viisi mallikertaa ennen päälakikavennuksia, jolloin lankaa kului noin 40 g.



Toisella vihreällä kerällä lähdin sooloilemaan ihan omiani 3 mm puikolla. Mallineuleen nappasin Kauneimmat neulemallit -kirjasta, ja sovitin sen muutoin sileän pipon kylkeen. Silmukoita taisi olla 96, joten piposta tuli siroon päähän sopiva ja lankaakin kului reilusti vähemmän kuin edeltäneeseen Snowdropiin. Eipä tuo lopputulos vastaa ollenkaan sitä, mitä ajattelin, mutta eiköhän pipo ole kuitenkin ihan käyttökelpoinen.



Jäljellä oli vielä valkoinen kerä, josta päätin tehdä toisen Snowdrop Beretin täsmälleen samoilla spekseillä kuin ensimmäisen vihreän. Kuvassa myssyä esittelee (vastentahtoisesti) kuopus, jonka päänympärys on hieman yli 55 cm, siinä siis referenssiä myssyn koon suhteen.



Seuraavaksi piti toki kuluttaa loputkin Ambret. Arvasin, etteivät jämät yksin riittäisi kokonaiseen myssyyn ainakaan virkaten, joten nappasin kaveriksi jämälankapussista loput beiget Blend Bamboot. Näistä kaikista jämistä syntyi taas yksi (tällä kertaa pienehkö) Pauliina-myssy 3 mm koukulla virkaten. Jos sekä Ambre että Blend Bamboo ovatkin miellyttäviä neuloa, niiden virkkaaminen on harvinaisen ärsyttävää säikeilemisen vuoksi. Onneksi jaksoin sietää epämukavuutta, sillä minusta tästä tuli oikein mainio pikku pipo.


P.S. Täältä luin, että Kuopiossa ainakin LankaMatka ottaisi vastaan sytomyssyjä KYSiin toimitettavaksi. Hieno juttu, että Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueellakin on nyt ainakin yksi neutraali keräyspiste, jonne ihmisten on helppo omia myssyjään viedä! Enää emme siis ole yksityisten toimituskanavien varassa; ainakaan minä en ole uskaltanut mainostaa oman kontaktini yhteystietoja, sillä mitään virallista kampanjaa emme ole pystyyn laittaneet.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Hitsinhikari, vol 2


Joskus tuotantotahtini tahtoo ylittää bloggauskapasiteettini. Heräsin nimittäin huomaamaan, että olen vallan unohtanut esitellä yhden aikoja sitten valmistuneen varastolankaneuleen. Tai jos rehellisiä ollaan, kirjoitushetkellä valmistumisesta ei ole kuin viikko, mutta nykyisellä blogin päivitystahdilla tämäkin kirjoitus on ajastettava ilmestymään noin kuuden viikon päähän. Ei siis vaikuta siltä, että pakkoneuloosi olisi yhtään helpottamaan päin.


Mutta se neule.



Liftarihan (Rav-link) se siinä, tai Hitsinhikari, kuten minä sitä kutsun. Lanka on Wollmeisen Twiniä, ruskean ja punaisen kirjava koekaniini, jonka ostin kanssaneulojalta viime kesänä. Tämä lanka yritti jo kertaalleen Skew-sukiksi, mutta päästyäni 1,5 mm puikollani varren lyhennettyjen kerrosten alkuun jouduin toteamaan, etten saa sukkaa jalkaani. Purkuunhan se viritys meni ja päätin, etten edes haaveile omista Skew-sukista rintavine jalkoineni. Olen kyllä tietoinen niistä erinäisistä modauksista, joita malliin olisi mahdollisuus tehdä nilkkaosan väljentämiseksi, mutta olkoon. En minä muutenkaan tule juuri käyttäneeksi ohuita sukkia.


Takaisin Hitsinhikarin toiseen ottoon. Kuva on kammottava, epätarkka, omalta käsivaralta huonolla pokkarilla kovassa vastavalossa räiskäisty. Mutta kaipa siitä kuitenkin käy ilmi se tosiasia, että malli on kuin luotu tällaisille monivärilangoille. Niin kuin se muuten alunperin onkin, kun nyt tarkemmin ajattelen. Eipä ihme, että homma toimii. Tällä kertaa sain neulottua huivin 2,5 mm puikollani ilman sen kummempia purkuoperaatioita huolimatta siitä, että neuloskelin tätä(kin) pääsääntöisesti luennoilla. Ja värithän ovat aivan minua.


Luulenpa, että joskus saamme nähdä myös kolmannen oton Hitsinhikarista.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Winding Way Mitts


Hiljattain esittelemistäni Koivu-sukista jäi jäljelle sopivasti DROPS Fabelia kämmekkäisiin. Nappasin jonostani ilmaisen Winding Way Mitts -ohjeen (Rav-linkki), jota tosin muokkasin reippaasti sopimaan paremmin mieltymyksiini.



Koska lankani oli reilusti ohjesuositusta ohuempaa ja sitä oli lisäksi rajoitetusti, neuloin kämmekkäät ylhäältä alaspäin 56 silmukalla aloittaen. Käytin 2 mm puikkoa ja neuloin joustimet 1 o kiertäen, 1 n -joustinneuletta sekä kaikki palmikkokaavion oikeat silmukat kiertäen. Peukalonkin tein oman mielen mukaan: peukaloaukkoa varten jätin hakaneulalle 6 s ja loin tilalle 14 s, kiilakavennukset tein joka 3. kerros, kunnes työssä oli jäljellä 52 s. Rannejoustimen aloituksen yritin täsmätä niin, että palmikkokuviosta tuli edes jotenkin symmetrinen. Täsmäily johti siihen, että 22 silmukan peukaloihin jäi liian vähän lankaa ja ne ovatkin muutaman kerroksen lyhyemmät kuin alunperin ajattelin. Lankaa luulin olleen jäljellä 34 g (koska sukkiin oli mennyt 66 g), mutta kämmekkäät painavat vain 29 g, joten joko kerät olivat vajaita tai vaakani valehtelee. Olen taipuvainen uskomaan jälkimmäistä.


Ihan kivat ja napakat kämmekkäät näistä tuli ja ne ehtivät jo mennä 14 vuotta täyttäneelle veljentyttärelleni synttärilahjaksi. Jos kuitenkin rehellisiä ollaan (ja mikseipä oltaisi), tämä malli olisi ollut varmasti vielä kivempi vähän paksummasta langasta tehtynä.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Neulesuunnittelua


Eriparivillasukan Tiinan riemukas kuvaus neulemuistiinpanoista herätti minussa vastustamattoman halun paljastaa oma neulesuunnitteluprosessini. Minä en nimittäin tee muistiinpanoja mistään muista neuleista kuin niistä, joista suunnittelen kirjoittavani ohjeen. En säilytä vyötteitä, ja merkinnät puikkojen koosta ja silmukkamääristä ovat täällä blogissa - jos ovat. Ilmankos saman asian toistaminen on joskus aika työlästä.


Mutta esitelläkseni yhtään mitään piti ensin löytää Se Vihko. Sekä Ne Paperit. Helpommin sanottu kuin tehty.



Tänään kodinhoitohuoneessa sijaitseva käsityönurkkaukseni näytti tältä. Se toimii paitsi ompelupöytänä, myös alueena, jossa säilytetään kaikenlaista käsityötarvikkeistoa ja materiaaleja, hoidetaan perheen laskunmaksuliikenne, säilötään väliaikaisesti erinäisiä opiskelupapereita ja tietysti blogataan ja surfataan netissä. Olin melko varma, että Se Vihko ja Ne Paperit löytyvät jostain tuolta.



Lähempi tarkastelu kertoo lähiaikojen puuhista oivallisen läpileikkauksen: on tullut neulottua sytomyssyjä (pari valmista odottaa kuvaamista, mallineulelehti on auki potentiaalisesti hyödynnettävältä kohdalta, puuvillajämälankapussista on kaiveltu jämälankoja käyttöön), postitettua jotakin, maksettua pino laskuja ja tulostettua sekä neuleohjeita että vino pino pakollisia opiskeluasioita. Tyypillistä on myös se, että vaikka kasan alla on puikkopussi, enemmistö puikoista lainehtii silti pitkin pöytää. Tämä tämänpäiväinen on tosin lähestulkoon pseudokaaos, sillä siivosin käsityöpöytäni perusteellisesti vasta viikko sitten. Niinpä tämän päivän raivausoperaatio vei alle kymmenen minuuttia. Ja löytyiväthän ne, Vihko ja Paperit siis.



Isompia kaavioita suunnitellessani käytän useimmiten 5 x 5 mm ruudukollista paperia - jos satun löytämään kyseisen paperinivaskan. Tämän Rakkaudella sinun -pipon suunnitelman löysin yläkuvassa avoinna reuhottaneesta alalaatikosta, jossa pyrin säilyttämään pyöröpuikkopussini. Ilmeisesti jossain vaiheessa olen päättänyt, että samassa laatikossa on hyvä säilyttää myös neulesuunnittelun irtopaperit. Ei vaikuta kovin pro-meiningiltä.



Lisää irtopapereita, tällä kertaa Fredrika-sukkien palmikkoa sulassa sovussa vuoden ensimmäisen päivän lankainventaarion tuloskatsauksen kanssa. Näitä Fredrika-palmikoita löytyi useammaltakin irtolipareelta, tämä taisi olla se viimeisin ja siistein versio, tosin määritelmä siisti on suhteellinen, sillä pitkin paperin reunoja on kaikenlaisia muitakin (melko mystisiä) piirroksia ja muistiinpanoja.



Löytyihän Se Vihkokin. Se, joka on peräisin jostain kaukaa peruskouluajoilta. Siinä on tummansiniset, vaaleammansinisellä ruudutetut kannet ja jo hieman kellastuneet sivut sekä 7 x 7 mm ruudut. Alunperin olin ottanut vihkon käyttöön ajatuksella kerätä siihen lapsien kanssa toteutettavia askarteluideoita. Kun lapsista kumpikaan ei osoittanut minkään valtakunnan merkkejä kiinnostuksesta alkeellisimpaankaan askarteluun, siirsin vihkon ihan ensimmäiseksi alustaksi neulemuistiinpanoilleni. Siellä on lyijykynällä tehdyt kaaviot niin Verso- kuin Kiertoradalla-sukistakin siinä missä tämänvuotisen Aakkoshaasteen kirjanpitokin. Bonusyllätyksenä löysin muistiinpanot alkuperäisistä huovutetuista tumpuista; olin kokonaan unohtanut, että olin kaukaa viisaasti kirjoittanut ohjeet ylös ennen kuin ne siirtyivät minulta ulottumattomiin blogieetterissä.


Vihkossa ei taida olla enää yhtään sivua tai aukeamaa, jossa ei olisi jo jotakin raapustusta. Olen piirrellyt kaavioita ja tehnyt laskutoimituksia täysin sattumanvaraisessa järjestyksessä, joten vapaata tilaa on vähän siellä sun täällä. Kuvan aukeaman on vallannut työn alla oleva huivisuunnitelmaa, jota olen raapustellut jonkin muun aikaisemman hahmotelman päälle. Koska suunnittelu ja epämääräiset laskutoimitukset ovat yleensä jonkin sortin ajatuksenvirtaa, sivuilla on jos minkälaisia suttuja, joilla ei ole mitään tekemistä itse suunnitelman kanssa. Jos oikein muistan, joku erehtyi soittamaan minulle juuri kesken viimeisimmän hahmotteluprosessin, joten vihkoon on nyt ikuistettu myös puhelutaidetta.


Koska niin kutsuttu neulesuunnitteluni on näinkin epämääräistä, on vallan kätevää siirtää suunnitelmat siististi sähköiseen muotoon ja yleiseen jakeluun. Ullassa ja Ravelryssa ohjeeni säilyvät taatusti paremmin kuin Vihkossa ja Papereissa tai edes tietokoneellani, joka on kovin kuolevaista sorttia. Tai no, se ensimmäinen ainakin oli, ja se nieli mukanaan jokusen kuvan ja maksetun ohjeen.


Mutta lyijykynästä ja ruutupaperista en luovu.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Sytomyssyilyä


Kun minulta loppuivat sopivat langat sytomyssyihin, tuli Villaviidakon Emma hätiin ja lahjoitti kymmenen kerää lankoja. Niistä neljä annoin suoraan sairaalalle osaston käsityökoriin vietäväksi, mutta kuusi muuta muuttuivat minun käsissäni muutamassa päivässä kuudeksi sytomyssyksi. Ensimmäisenä otin käsittelyyn Lidlistä hankitun persikanvärisen puuvillan, jonka vyötteessä luki "Lima" Cotton Knitting Yarn. Tästä langasta Emma on neulonut tyttärelleen ihastuttavan mekon, joka on jo ehtinyt saada uuden värinkin.



Vasemmanpuoleinen on MammaMyyn Minttu-myssy, jonka virkkasin 3 mm koukulla. Tein päälaen levennysosaan muutamia muutoksia (5. krs: *2 p samaan pylvääseen, 2 p* = 48 p; 6. krs: *2 p + 2 kjs + 2 p samaan pylvääseen, jätä väliin 2 p* = 16 "viuhkaa"; 7. krs: 3 kjs = ensimmäinen "viuhkojen" välinen p, *2 p + 2 kjs + 2 p kjs-kaareen, p "viuhkojen" väliin* = 16 viuhkaa ja 16 viuhkojen välistä pylvästä), muuten menin ohjeen mukaan ja sain aikaiseksi kokoluokan 55-56 cm myssyn.


Oikeanpuoleinen hattu on risteytys Minttu-myssyä ja Ridge Hat With Brim -mallia, taisinpa tehdä vielä omia muokkauksia lieriosan lisäyksiinkin. Näihin kahteen hattuun sain kulumaan melkein kolme kerää puuvillalankaa.


Seuraavaksi lahjoituslangoista alkoi huudella Emman oma värjäyskokeilu. Kokeilin muutamaakin mallineuletta, kunnes päätin, että hieno, aavistuksen semisolidi väri pääsee parhaiten oikeuksiinsa ihan vaan sileässä neuleessa.



Muistelen Emman kertoneen, että lanka on Novitan Oklahomaa. Pipo on neulottu 3 mm puikolla ja 110 silmukalla, päälaella kavennuksia on kymmenessä kohdassa ja ne on tehty neulomalla kaksi silmukkaa nurin yhteen joka toisella kerroksella. Koristeeksi virkkasin rapuvirkkauksella reunustetut pylväspyörylät sävyyn sopivasta jämäpätkästä jotakin tuntematonta lankaa. Koristeet näyttävät kyllä erehdyttävästi silmiltä ja koko pipo pikku ötökältä noin tasolle litistettynä. Lankaa kului lähes koko 50 gramman kerä.


Jäljellä oli vielä Lidlin kirjavaa puuvillasukkalankaa sekä kerä lilaa The Cotton Gardenin Ericaa. Niistä syntyi kolme myssyä.



Kokonaan kirjava on neulottu 120 silmukalla ja 3 mm puikolla 2 o, 2 n -joustinneuleena. Reunajoustimen jälkeen siirsin joustinneuletta silmukan verran oikealle joka neljäs kerros, siitä syntyi tuo lievä kierteisyys. Lilassakin taitaa olla samat 120 s ja 3 mm puikko, reunajoustin on  1 n1 o kiertäen ja sen jälkeen *1 n, 1 o kiertäen, 1 n, 3 o* -mallineuletta. Virkattu on Pauliina-myssy, jonka aloitin virkkaamalla 12 ks kiristettävään lankalenkkiin ja seuraavalla kerroksella 2 p jokaiseen ks:aan. Kun Erica ja Lidlin Sock Yarn loppuivat, jatkoin kaksinkertaisella Francis-puuvillalangalla (josta olen aikaisemmin neulonut kaksi huivia). Reunaan riitti vielä kirjavaa lankaa kiinteiden silmukoiden verran ja Ericaa sekä Francista kahteen koristepyörylään.


Eihän näillä minun sytomyssyilläni käsityötaiteen historiankirjoihin päästä, mutta hauska näitä on välillä väkertää ja samalla vähentää oman tai jonkun muun varastonperiä. Samalla tulee kenties ilahduttaneeksi muutamaa sairauden kanssa kamppailevaa ihmistä. Minä en taitaisi olla minä, jos neuloisin pelkästään superihanista luksuslangoista huippumonimutkaisia malleja...