tiistai 29. marraskuuta 2011

Kolmas pino


Täällä ei ole mitään (uutta) nähtävää, hajaantukaa!



Vain kolmet huovutetut perustumput lahjoituksena saadusta tuntemattomasta villalangasta, joka tuoksui vielä huumaavasti lanoliinilta. Vitosen puikoilla 36 silmukalla aloittaen; yhdet reilummin huovutetut naisten kokoon ja kahdet hiukan maltillisemmin miesten kokoon. Menevät kaikki Joulusukat 2011 keräykseen.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Toinen pino


... ihan vain todisteeksi siitä, että teen muutakin kuin neulon sarjatuotantona sukkia, pipoja ja tumppuja.



Siinä on pinoissa 99 kappaletta Granny Square "Somalia" -palasia, joista on tarkoitus koota pienehkö peitontapainen. Koko projektin idea lähti siitä, kun pohdiskelin sopivaa sijoituskohdetta 250 grammalle oranssia Novitan Alabamaa (ostettu kanssaneulojalta), 200 grammalle vaaleanvihreää Novitan Jasminia (saatu ilmaiseksi kanssaneulojalta)  ja noin 450 grammalle tummemmanvihreää tuntematonta puuvillalankaa (vaihdettu ompelusta vastaan kanssaneulojalta). Ensi alkuun suunnittelin peittoa tavallisista isoäidinneliöistä, mutta onneksi bongasin tuon somalimummoversion, sillä sen virkkaaminen oli paljon mielenkiintoisempaa.


Vaan ensin piti hankkia jotakin neljättä väriä, jonka varaan rakentaa peiton yhdistely ja reunustaminen. Päädyin valkoiseen, jota huhuilin Ravelryssä (minähän en osta mitään kaupasta, mikäli jostain on mahdollisuus haalia jo kertaalleen ostettua lankaa). Mohariina tarjoutuikin lahjoittamaan postikulujen hinnalla vajaan puoli kiloa valkoista pussilankaa, joka sopi oivallisesti käyttötarkoitukseensa.


Seuraavaksi piti testata itse virkkausohje. Päädyin muokkaamaan viimeistä kerrosta hieman ja lisäämään uloimmaiseksi vielä kerroksen puolipylväitä, jolloin värit asettuivat omaan makuuni kauniimmin. Virkkaamisen edistyessä laskeskelin, kuinka moneen palaseen minulla olikaan lankoja vain todetakseni, että peitosta uhkasi tulla onnettoman pieni. Niinpä otin joukon jatkoksi orvon kerän oranssinkeltaista Mandarin Petitiä, mikä johti siihen, että jouduin hankkimaan lisää myös vaaleanvihreää lankaa. Ravelry pelasti jälleen, kanssaneulojien varastoja penkoessa törmäsin 350 gramman erään vaaleanvihreää Novita Suvia, josta omistaja halusi eroon sopuhintaan. Suvi päätyi Mandarin Petitin kaveriksi, sillä Jasmin ja Alabama menivät juuri päikseen; näin peittoon tuli vain kahdenlaisia paloja.


Viime metreillä laskeskelin, miten voisin maksimoida langankulutuksen ja päädyin 9 x 11 -kokoonpanoon. Siinä ne nyt ovat, 99 palaa, odottamassa yhdistelyä. Yhden langan kustakin palasta jouduin päättelemään, muut saattoi virkata piiloon huomaamattomasti työn edetessä. Viimeiset valkoiset langat on jätetty päättelemättä, sillä aion virkkaamisen sijaan liittää palat ompelemalla yhteen ja aivan hyvin voin tehdä sitä osin näillä langanpäillä. Isoahan tästä peitosta ei vieläkään tule, ja hetken harkitsin haalivani lisää oranssia tai oranssinkeltaista lankaa, sillä muita lankojahan olisi riittänyt useampaankin palaan, mutta sitten tulin järkiini. Tarkoitus oli kuluttaa varastolankoja, ei haalia niitä lisää...


Jokaisen palasen olen muuten silittänyt, mikä erikseen mainittakoon. En nimittäin yleensä tartu silitysrautaan kuin äärimmäisen pakon edessä. Yllättävän kivuttomasti urakka kuitenkin luonnistui, kun kuuntelin samalla Seppo Jokisen Pudotuspeliä. Huraa, äänikirjat!


(Tämän tekstin julkaisun aikaan koko peitto on jo ehtinyt valmistua, mutta esittelen sen sitten myöhemmin täällä blogin puolella; Ravelryssa jotkut ovat ehtineetkin jo nähdä lopputuloksen. En viitsinyt enää deletoida tätä välipostausta, vaikka peitto valmistuikin oletettua nopeammin.)

maanantai 21. marraskuuta 2011

Jämäilyä


Taas on tullut aika päivittää valmistuneiden jämälankatöiden suma. Jo heti alkuun voi todeta, ettei mitään uutta ja ihmeellistä ole luvassa.



Peruskämmekkäisiin upotin lähes kaiken lopun Punta Yarnsin Merisock Space Dyedin, jonka yhdistin lahjoituslankasatsin mukana tulleeseen tuntemattomaan vaaleanvihreään lankaan. Neuloin pitkästä aikaa sukkapuikoilla, koska ainoa pitkä 2 mm puikkoni oli kiinni sukkaneuleessa, ja niin vain ainakin yksi puikonvaihtokohta näkyy väljempänä pystyraitana. Silmukoita taisi olla 48, ellen väärin muista, peukalossa 20. Tykkään värityksestä, mutta en itse tarvinnut kämmekkäitä, joten arvoin nämä Ravelryssa halukkaiden osallistujien kesken. Pitäisiköhän muuten joskus arpoa jotakin ylimääräistä täällä bloginkin puolella...?



Kevyesti huovutettu hattu on edellisen bloggauksen tumpuista jääneistä jämälangoista neulottu. Aloitin hatun päälaelta ja otin käyttöön aina seuraavan nöttösen fiilisten mukaan. Alareunassa on lyhennettyjä kerroksia niin, että toinen puoli hatusta on toista pidempi. Tämä olisi voinut kaivata jotakin koristetta, mutta vaikka lankaa jäi vieläkin hieman yli, en ole toistaiseksi jaksanut ryhtyä säätämään koristelua. Hattu lähtee tumppujen mukaan Joulusukat 2011 -keräykseen.


Sitten se pakollinen patalappuosasto. Kumma miten minulle tuleekaan tasaisin väliajoin pakottava tarve virkata patalappuja, vaikken itse käytä kuin ommeltuja patakintaita.



Naapuri oli lahjoittanut minulle orvon kerän rusehtavanharmaata villalankaa, jonka merkin olen jo autuaasti unohtanut (vyötteessä oli muistaakseni jääkarhun kuva). En keksinyt siitä mitään muuta projektia kuin patalapun. Pohja on spiraalina virkattuja kiinteitä silmukoita, lopun langan virkkasin piilosilmukoin päälle. Patalappu matkasi pohjoiseen päin kanssaneulojalle, joka oikoluki Fredrika-sukkien englanninkielisen käännöksen.



Jokin aika sitten esittelin virkatun ja huovutetun Lippamyssyn, jonka jämistä syntyi vielä tämä spiraalina pylväin virkattu (ja koneessa huovutettu) patalappu. Toivottavasti äitini huolii tekeleen harrastusyhdistyksensä pikkujouluarpajaisiin palkinnoksi.

torstai 17. marraskuuta 2011

Pino


Marraskuu on Lapaskuu, vaikka tänä vuonna en varsinaiseen tempaukseen osallistunutkaan. Liukuhihnalta on siitä huolimatta valmistunut sarja huovutettuja tumppuja.



Kaikissa näissä neljässä parissa lanka on peräisin samasta keräparista. Lankojen lahjoittaja on luultavasti kehrännyt langan itse, villin arvaukseni mukaan virolaisesta hahtuvasta, ja värit liukuivat violetin kautta sinivihreään ja vihreään. Tumput on neulottu pääosin 3 mm puikolla ja 40 aloitussilmukalla, huovutus hoitui vanhaan tapaan 40 asteen päivittäispyykin mukana koneessa.



Tälläkin kertaa tein töitä sen eteen, että sain pareista mahdollisimman kivasti toisiinsa sopivia. Ihan suoraan kerältä neuloen se ei onnistunut, joten jossain vaiheessa minulla oli toistakymmentä pienempää nöttöstä odottelemassa sopivaa sijoituskohtaa. Aika mukavasti pikkukerätkin lopulta hupenivat. Tein tumpuista tarkoituksella hieman omaa kokoluokan 7-7½ kättä suurempia, sillä nämä menevät Joulusukat 2011 -keräykseen.


Vaan kyllä tämä käsitöiden kuvaaminen välillä tympii. Arkipäivinä olen pääsääntöisesti koko valoisan ajan koulussa, joten ainoa kuvausmahdollisuus on viikonloppuna, jos luonnonvaloa mielii käyttää hyväksi. Nämäkin kuvat on otettu hätäisesti syysviimassa värjötellen, joten kameran asetusten säätäminen jäi minimiin ja sininen korostuu tarpeettoman voimakkaasti. Todellisuudessa esimerkiksi toisena vasemmalta olevat tumput ovat lähinnä violetit ja sinivihreät, eivät siniset, kuten kuvasta voisi päätellä. Sisällä kuvaaminen pelkällä pokkarilla on lähestulkoon mahdotonta.


Toivottavasti tumppujen saajat osaavat arvostaa väriasetelmia. Ensimmäisessä tumpussa nimittäin värit olivat miten sattuu ja hetken ajattelin, että samapa tuo, kun on kyse hyväntekeväisyydestä. Tulin kuitenkin katumapäälle ja ajattelin, että juuri he, joilla on vaikeinta elämässä, kaipaavat ja ansaitsevat eniten kauneutta edes tumppujen muodossa. Niinpä purin lähes kokonaisen tumpun ja ryhdyin täsmäilemään värityksiä parhaani mukaan. Ja toisaalta, ainahan kauniin tekeminen on itsellekin palkitsevampaa kuin susiruman vääntäminen.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Masokistisukat


Koska neulekäsialani on löystynyt siinä missä olen alkanut pitää yhä napakammasta neulejäljestä, hankin vihdoin 1,5 mm pyöröpuikon kokeillakseni sillä sukkien neulomista fingering-paksuisesta langasta. Koelangaksi valikoitui viimeisimmän hyväntekeväisyyslankalahjoituksen sinisenkirjava kerä, jonka arvelen olevan jotakin saksalaista sukkalankaa.



Silmukoita loin näppituntumalta 72, joka johti lopulta kapeahkoon aikuisen kokoon. Neulejälki on napakkaa, mutta ei edelleenkään peltiä, joten siinä mielessä kokeilu oli onnistunut. Vaan aikamoista nyhertämistä neulominen alkoi näin ohuilla puikoilla olla, joten en jaksanutkaan neuloa sukista kokoluokkaa 37-38 suurempia. Itselleni voisin haluta yhdet näin napakat sukat, mutta ihan rutiinikäyttöön 1,5 mm puikko ei luultavasti tule.


Aluksi suhtauduin hyvinkin nurjasti langan väritykseen, mutta yleisestä kirjavuudesta huolimatta lopputulos tuo minulle mieleen paitsi talven, jostain syystä myös Hurja-Hannan - eikä kumpikaan mielleyhtymä ole yhtään hassumpi! Sukat lähtevät totuttuun tapaan Joulusukat 2011 -keräykseen.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Pipo päässä pakkasella


Tänä vuonna Joulusukat 2011 -keräykseen on saanut neuloa muitakin asusteita kuin sukkia. Niinpä minulla on ollut mahdollisuus päästä eroon lankalaatikoissa pyörineistä jämistä, joista ei olisi pipoa kummempaa aikaan saanutkaan.



Cascade 220 Woolin hivenen vajaasta puolikkaasta kerästä sain melkein Arris Hatin (Ravelry-linkki), kun neuloin ohjeenmukaisella 5 mm puikolla. Lanka loppui kuitenkin kesken ja viimeiset kolme kerrosta piti neuloa Novita Isoveljellä, joka oli selvästi eri sävyistä punaista kuin Cascade. Hatusta tuli iso, se sopii minunkin päähäni, joten tämän olisi voinut aivan hyvin neuloa vaikkapa 4 mm puikolla ja silti lopputuloksena olisi ollut aikuiselle sopiva. Malli on minun makuuni oikein mainio; ehkä oikeat silmukat voisi kuitenkin neuloa kierrettyinä, niin ulkonäkö olisi vielä siistimpi. Ohje oli kyllä todella selkeä ja pipo valmistui yhdessä päivässä.


Arris Hat on samalla minun avaukseni Ravelryn Kahelit-keskusteluryhmän aakkoshaasteeseen. Haasteen ideana on aloittaa joka kuukausi uusi neule aakkosten mukaan (lokakuussa A:lla alkava, marraskuussa B:llä jne.), mutta kaheliin tapaan säännöt ovat onneksi vallattoman vapaat. Luulenpa, että marraskuun B-neule tulee sekin olemaan pipo.



Tuttuakin tutumpaan joustinneulepipoon upotin keränperät tummanruskeaa Seiskaveikkaa sekä hiekanruskeaa SandesGarnin Duettia. Silmukoita taisi olla 100 ja puikossa mittaa 3,5 mm. Pidän itse kovasti värityksestä ja raidoituksestakin tuli ihan hauska. Tämän piponeuleen avulla raahauduin lokakuussa taas yhden koulupäivän luennot läpi.


Raitapipoon kuluivat loput hyväntekeväisyysneuleisiin korvamerkitsemäni varastolangat. Vaan eipä hätää, Ravelryn kautta minulle tarjottiin lisää lankaa nimenomaan hyväntekeväisyysprojekteihin, joten tyhjäkäyntiä ei ehtinyt olla sillä saralla lainkaan.



Ensimmäisenä tartuin lahjoittajan itse värjäämään ja kehräämään villalankaan, joka tuntui kovin karkealta neuloa, mutta joka lähti helposti virkkaantumaan Tintin mainioksi Lippamyssyksi. Pyöräytin valmiin hatun vielä päivittäispyykin mukana 40 asteessa, jolloin pinta pehmeni ja huopui juuri sopivasti. Minusta hatusta tuli oikein mainio, vaikka se kuvan epäanatomisessa mallipäässä vähän omituiselta vaikuttaakin.


Uusin lahjoituslankaerä oli sen verran suuri, että lahjoitin siitä osan eteenpäin paikallisen sairaalan osastolle, jonne on kerätty potilaitten käyttöön käsityökori lankoineen ja tarvikkeineen. Vähän itsekkäästikin ajattelin, etten halua nyt pitää mitään kovin suurta hyväntekeväisyyslankajemmaa itselläni, sillä niin pitkään kun minulla on ei-niin-mieluisia lankoja, ne vaivaavat minua enkä osaa tarttua "ihkulankoihin". Ihan hetkeen en taida myöskään suostua ottamaan vastaan lisää lankaa, vaikka ilmaiseksi saisin...

maanantai 7. marraskuuta 2011

Fingerless Fredrika


Nämä kämmekkäät ovat nyt Fingerless Fredrika...



... ja niille on myös ohje (Ravelryssä myös helpommin printattavassa pdf-muodossa).


Tekisi mieleni sanoa sana tai toinenkin Vuodatuksen Sivut-tekstieditorista, mutta siitä saattaisi heilahtaa vaikkapa kunnianloukkaussyyte, joten jätän avautumisen sikseen. Voi olla, etten jatkossa jaksa rakentaa erillisiä blogisivuja ohjeilleni, vaan ne on joko haettava Ravelrysta tai pyydettävä minulta sähköpostitse.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Sukkaa pukkaa


Sukkasato on virallisesti ohi, mutta satoraporttia riittää vielä jokusen postauksen ajan, sillä blogipäivitykset laahaavat edelleen parisen viikkoa jälkijunassa. Pitkinä koulupäivinä on ollut aikaa neuloa lisää sukkia merimiehille ja muutenkin hyväntekeväisyyteen.



Nämä eivät tosin ole ihan perussukat, vaan kokeilu muuntaa Fredrika miesten kokoon. Vaihdoin palmikkokuvion hiukan maskuliinisempaan, käytin 3,5 mm puikkoa ja loin varteen peräti 58 s (terässä on pari silmukkaa vähemmän), terässä joustinneule jatkuu koko jalkapöydän leveydeltä kärkikavennuksiin saakka. Tuloksena oli varsin isot, ehkäpä kokoluokan 46-48 sukat, mutta eiköhän merimiesten joukossa ole jokunen isokenkäinenkin, jolle nämä kelpaavat. Lankaa kului hiukan toista kerää Seiskaveikkaa eli yli 150 g.



Raitasukkia olen neulonut melko vähän, sillä en erityisemmin nauti raidoittamisesta. Värin vaihto on aina katkos mekaanisesti etenevään, tauottomaan neulomiseen, ja toisaalta pelkkä raitojen suunnittelu tuottaa päänvaivaa. Halusin kuitenkin saada aikaisemmista merimiessukista jääneen sinisen jämän käytettyä, sillä sille ei ollut tiedossa muuta sopivaa kaveria kuin tuo viimeinen kerä tummanharmaata Seiskaveikkaa. Ihan kivat perusraitasukathan niistä tuli, vaikka jälkikäteen ajatellen varsi olisi voinut olla juuri sen verran pidempi kuin mitä sinistä jäi terään raitoihin kulutettavaksi.



Edellisistä sukista jäänyt tummanharmaa oli paljon helpompi yhdistää muihin jäljellä oleviin Seiskaveikkajämiin: pariin nöttöseen vaaleanharmaata sekä tummanpunaiseen. Näistä syntyi "tuurilla ne laivatkin seilaavat" -sukat, ei tosin merimiehille, vaan Joulusukat 2011 -keräykseen, sillä koko on vain noin 37-38. Arvioin vaa'an avulla, miten värit kannattaisi jakaa ja hullulla olikin hullun tuuri: kaikki värit riittivät aivan säännönmukaiseen raidoitukseen. Tummanpunaista jäi 6 g, mutta vaaleanharmaata vain pari metriä ja tummanharmaatakin enitään pari grammaa.


Nyt on taas käytännössä kaikki Seiskaveikkajämät kulutettu, varastossa on enää pari täyttä kerää vihreäsävyisiä lankoja. Jospa siis blogissa olisi luvassa vaihteeksi jotain muutakin kuin perussukkia.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Perussukkia merimiehille


Sain lisää Seiskaveikkaa merimiehille neulottavia sukkia varten. Mikäpä sen parempaa virikettä puuduttavana koulupäivänä kuin neuloa helppoja perussukkia, jotka valmistuvat nopealla tahdilla eivätkä häiritse luentoihin keskittymistä vaan päinvastoin helpottavat vireystilan ylläpitämistä.



Näiden sukkien avulla pysyin hereillä neljä koulupäivää. Harmaissa sukissa mallineule on Petäjä-sukista, joka on yksi kestosuosikeistani. Mallineuletta lukuunottamatta sukat ovat omaa peruskauraani: kantalappu on joustinneuletta ja kantapää pyöreä, kärjessä on sädekavennus. Silmukoita miesten perussukkiin luon 54-56 mallineuleesta riippuen, puikkokoko Seiskaveikalla on yleensä 3 mm.


Sinisiinkin piti keksiä jonkinlaista yksinkertaista mallineuletta.



Mallineule on 3 o, 1 n neljän kerroksen ajan, minkä jälkeen neulotaan neljä kerrosta 1 o, 1 n, 2 o eli tuo nurja kohta sattuu edellisen sileän keskelle. Kantapään kanssa onnistuin vähän mokailemaan, olin ilmeisesti erityisen innostunut ensiapukurssin luennoista. Virhe on lähinnä visuaalinen, joten annoin olla, kun huomasin sen vasta toista sukkaa neuloessani. Toistin toki saman virheen toiseenkin sukkaan. Olen nyt tyytyväinen myös tuohon kantalapun reunasta poimittujen silmukoiden ulkonäköön: sauma on tiivis ja jokseenkin huomaamaton.


Eivätpä nämä perussukat tähänkään lopu, vaikka välillä kieltämättä puuduttaakin. Kouluun vain on ihan turha ottaa mitään ylettömän suurta ja monimutkaista mukaan, joten näillä mennään.