keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Ompeluhullun päiväkirja: projektikasseja ja -pusseja


Ompelukoneeni ei ole saanut levätä rauhassa edes KesäYön Hullutuksen aikaan, tosin osa tämän postauksen pussukoista on ommeltu muistaakseni toukokuun viimeisinä päivinä KYHiä odotellessa.



Lehtikuvioista kangasta riitti ja riitti. Siitä tuli myös yksi isohko perusprojektipussukka, vuorina samaa tummanvihreää puuvillaa kuin ennenkin, nyörit vanhasta tuulipuvustani.



Vaaleanpunaisesta kukkakankaasta olen ommellut muutama vuosi sitten paidan ystäväni tyttärelle synttärilahjaksi. Jämäpalasta tuli sopivasti vetoketjullinen projektipussi, jonka vuorina on fuksianpunaista popliinikangasta. Pinkki vetoketju on muistaakseni kirpputorilöytö. Nämä kaksi pussia olivat osa lankavaihtokauppaa, aikaisemmissa postauksissa on esitelty muita osia.



Murrettu lila intianpuuvilla (naapurilta saatu jämäpala) kertoi haluavansa yksinkertaiseksi pikkukassiksi, joka on vuoritettu kirpputorilta löytyneellä kukkalakanalla ja koristeltu päällikeompeluna kiinnitetyllä Nasulla. Lähetin kassin kiitokseksi kanssaneulojalle, jolta sain noin vuosi sitten monta käsityölehteä lahjoituksena.



Kanssaneulojalta sain puolestaan sekä käytettyä että käyttämätöntä Marimekon pellavaa. Kertaalleen hameenhelmana toimineesta osasta ompelin taas kerran kaksi perusprojektipussukkaa, joissa on vuorina kirpparilta löytynyttä fuksianpunaista lakanakangasta ja nyöreinä vanhan kevyttoppapukuni nauhat. Toinen pussukka meni arpajaisvoitoksi, toinen kelpasi neulojatoverille vaihdossa lankaan - tosin tässä vaiheessa vaihdokki on minulle vielä mysteeri!



Arpajaispalkinnoksi ompelin myös kirpparilta ostetusta Hemtexin paneeliverhosta reilunkokoisen peruskauppakassin. Kuvassa on mukana myös arpajaispalkintoon kuuluneet langat, BC Garnin Silkbloom Finot, jotka voitin Ullan kansikuvaäänestyksestä, mutta jotka ansaitsivat kaikessä ihanuudessaan arvostavamman kodin.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Lippa- ja muita sytomyssyjä


KesäYön Hullutuksen eli KYHin myötä innostuin taas virkkaamaan ja neulomaan sytomyssyjä oikein urakalla.



Toukokuun lopussa piti tietysti tehdä viimeistelyharjoituksia kesäkuun koitosta varten. Kassivaihtokaupassa tulleista sähkönsinisistä Sandes Garnin Mandarin Classic -puuvillalangoista syntyi itseoikeutetusti 3,5 mm koukulla kaksi identtistä Lippamyssyä, joista toiseen kiinnitin aikaisemmin virkkaamani gekon koristeeksi. Ohjeenmukaisin silmukoin minä sain aikaan 54-55 cm kokoiseen päähän sopivan lakin, korkeutta taisin virkata yhden pylväskerroksen enemmän eli 7 krs. Lankaa kului muistaakseni noin 70 g. Malli on todella koukuttava ja minusta siinä on jotakin vanhanajan veturinkuljettajahenkeä. Kiitos Tintille tosi kivasta ohjeesta!


Vaihtokauppalangoissa oli lisääkin Lippamyssyihin sopivia lankoja.



Kirjava lanka on Schachenmayr nomottan Laluca Cotton Coloria (puoliksi puuvillaa, puoliksi akryyliä), jota virkkasin 4 mm koukulla niin pitkään kuin lankaa suinkin riitti täysiin kerroksiin. Isommasta koukusta ja paksummasta langasta johtuen jätin yhden lisäyskerroksen tekemättä, että lakista tulisi edelleen lasten kokoa. Jatkoin 3,5 mm koukulla edellisistä lippamyssyistä jääneellä Mandarin Classicilla loppuun, rapuvirkkaukseen riitti vielä kirjavaa lankaa. Lopputulos on langan kirjavuuteen nähden oikeastaan ihan kiva.



Neljäs Lippamyssy on myös vaihdokkina saadusta Novitan Samos -langasta 4 mm koukulla virkattuna. Tästä piti jättää pois peräti kaksi päälaen lisäyskerrosta, ettei lakista olisi tullut hehtaarikokoa. Beigekirjava osa on Samos Lollipopia.


Samos- ja Samos Lollipop -langoista neuloin sytomyssyiksi myös kaksi pipoa Novitan kevät 2009 -lehdestä löytyneellä ohjeella.



Omassa versiossani oli 90 silmukkaa, alun neuloin 3,5 mm puikolla ja pääosan 4 mm puikolla. Lankaa kului hitusen toista kerää tähän korkeudeltaan lähes ohjeenmukaiseen myssyyn, kokoluokka on taas sellaista 54-55 cm luokkaa ja syvyyttä riittää.



Lollipop-myssyn neuloin hiukan matalammaksi eli jätin yhden välikerroksen pois palmikonkiertojen väliseltä suoralta osalta. Muutoin speksit ovat samat kuin edellä, langankulutus ehkä metrin verran yli yhden kerän.


Lahjoituslankojen joukossa kummitteli myös vajaa kerä värioksennukseksikin kuvailtavaa lankaa, jonka päätin neuloa pois varastojani rumentamasta.



Lanka oli vyötteettä, mutta vertaisin sen paksuutta Mandarin Classiciin tai Tennesseehen. Aloitin 3 mm puikolla päälaelta, lisäilin joka toinen kerros kuudessa kohtaa 96 silmukkaan saakka ja neuloin, kunnes lanka loppui. Vaihdoin 2,5 mm puikkoon ja ohuempaan tuntemattomaan possunpunaiseen puuvillalankaan, jolla tein pitkän loppuresorin. En edelleenkään pidä kirjavasta langasta, mutta piposta tuli kuitenkin lähes siedettävä. Voisihan tämä jollekin pikkutytölle kelvata hyvinkin.


Viisi viimeistä sytomyssyksi menevää päähinettä ovat KYHäilyjä. Lisää KYH-sytomyssyjä on luvassa, niin nopeaa ja mukavaa niiden värkkääminen on.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Neliövirkkauksen lumoissa


Tehtyäni vaihtokauppaa kasseista ja pusseista puuvilla- ja bambulankoihin pääsin vaihtamaan ohuitten lankojen virkkaamisen vähän paksumpiin. Kuten on minulle niin kovin tyypillistä, työn alle joutuivat ensimmäisenä ne langat, joista vähiten itse pidin.



Vaihtosatsissa oli neljä kerää pinkki-vaaleanpuna-kelta-oranssia Gefidran Fiorista Finoa, polyesterillä ryyditettyä puuvillaa, joista syntyi 4 mm koukulla muutamassa päivässä Inga's Haekelbeutel -kassi. Aivan ei 200 g riittänyt koko kassiin, mutta onneksi kälyni oli pelastanut kirpputorilta pinkkiä Coatsin Lyric 8/8 -puuvillalankaa, josta sain oivallisesti kassin sangat. Todellinen väri on kuvaa hieman hempeämpi, mutta helposti löytyi tällekin omaan makuuni aika kammottavalle viritykselle ottaja (kaheli)arpajaisten kautta. Vaikka lopputulos ei omaa visuaalista silmääni miellytäkään, oli kassin virkkaaminen todella koukuttavaa.


Minulle annettiin myös lupa virkata lisää isoäidinneliöpaloja paikallisen lankakauppamme omistajalle koottavaan lahjapeittoon.



Käytin taas kaikkia mahdollisia vaaleita/vaaleahkoja ja kesäisiä puuvillalankoja, joten tilkkukimara on varsin sekalainen. Kuvasta puuttuu vielä pari possunvaaleanpunaista sekä yksi vaaleanpuna-keltainen tilkku, jotka ehdin antaa eteenpäin ennen kuvaamista. Moni oli tahoillaan virkannut näitä isoäidinneliöitä melko väljien määreiden perusteella, joten peitosta tuli todellakin kirjava. Onneksi minua taiteellisemman värisilmän omaavat kanssaneulojat huolehtivat värien sommittelusta... Valmiista peitosta on kuvia Villaviidakossa.


Peittoa koottiin yhtenä iltana aika monen neuletapaajan voimin: harvoinpa on neulojia nähty niin tiiviisti virkkuukoukkujen lumoissa! Hulvattoman hauskaa oli, joten eipä ihme, että mielikuvitus otti siivet alleen viiden peittoon liian isoksi osoittautuneen palan kohdalla. Minä sain vision kassista ja yhteisideoinnin tuloksena syntyi tämä:



Viisi sinisävyistä jumboneliötä asettuivat lähes itsestään kassin muotoon - tai niin ainakin teoriassa. Virkkasin neliöiden ympärille vihreällä Tennesseellä kerrokset kiinteitä silmukoita ja palat yhteen myös kiintein silmukoin. Kaiken tämän tein lennossa katkaisematta lankaa ja kuin ihmeen kaupalla sain kaikki reunat virkattua ja saumat yhdistettyä yhtenä pitkänä kiinteiden silmukoiden jatkumona. Kieltämättä välillä olin itsekin hiukan hukassa sen suhteen, mikä sauma tai palanen pitäisi seuraavaksi virkata.


Affen virkkasi peittotapaamisessa ylimääräksi jääneen vihreän palan, josta Hurja-Hanna ideoi taskun. ArualMaria puolestaan ideoi kiinnityksen kantokahvoille, jotka löytyivät Lellun varastosta. Minä viimeistelin kassin taitojeni mukaan ideoiden pohjalta. Persoonallinen kesäkassihan siitä lopulta tuli!

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Pitsiliinoja ja virkattuja paloja


Toukokuussa minuun iski pitsiliinojen virkkausvimma. Omassa huushollissa en pitsiliinoja käytä missään muodossa, mutta onneksi tällä kertaa löysin virkkauksille nopeasti loppusijoituskohteen muualta.



Melkein pakkomielteenomainen virkkausvimma iski, kun sain käsiini tämän huikean kauniin liinan ohjeen Kardemumman talon suosiollisella avustuksella. Malli on nopeaa ja mukavaa virkattavaa ja se on tähänasti virkkaamistani pitsiliinoista (niitä on sivumennen sanoen aika paljon, aloitinhan liinojen virkkaamisen jo yli 20 vuotta sitten) ehdottomasti kaunein. Tämä on virkattu 1,5 mm koukulla jostakin kanssaneulojan lahjoittamasta tuntemattomasta puuvillalangasta.


Heti perään piti virkata toinenkin samanlainen.



Vihreä ei ole yhtä raikkaan kesäinen, mutta kaunis yhtäkaikki. Hetken aikaa jopa harkitsin, että pitäisin tämän kappaleen itselläni ja yrittäisin käyttää sitä pienen kukkaruukun alusliinana. Tulin kuitenkin nopeasti tolkkuihini, pitsi kun ei millään muotoa tahdo istua muuhun sisustukseen. Hetken käytin myös sen miettimiseen, mikä tekee tästä mallista niin erityisen. Yksi tekijöistä lienee keskustähden sakaroiden väliin jäävä sekä ulkokehän ruudutus; useimmiten noilla paikoilla on ketjusilmukkakaarista syntyvää "verkkoa". Ero on hiuksenhieno, mutta tässä tapauksessa oleellinen. Virkkaan takuuvarmasti kesän aikana tätä mallia vielä useammankin liinan verran.


Lainasin vaihteeksi kirjastosta pari vanhaa virkkauskirjaa, toinen niistä Mary Oljen. Kirjoista on aina yhtä hauskaa kokeilla uusia pieniä virkkauspaloja.



Lanka on samaa kuin ensimmäisessä liinassa. Pienimmällä palasella koristelin pellavaisen tilpehööripussukan (jonka unohdin kokonaan kuvata ennen kuin lähetin sen jo maailmalle), kaksi isompaa meni samaan osoitteeseen kuin muutkin liinat.



Tämän pikkuliinan malli on jostakin vanhasta Suuresta Käsityölehdestä, tosin muuntelin mallia mieleisemmäksi sekä keskeltä että aivan ulkoreunasta. Minun makuuni lopputulos on vähän tylsä, mutta hyvin sain aikani kulumaan liinanvirkkuun parissa jääkiekon Suomi-Venäjä -välieräottelua kuunnellessani; katsella en jännitykseltäni olisi kyennytkään.



Kuvan liinan virkkasin puolestaan kuunnellessani Euroviisuja. Olin aikaisemmin printannut Ravelrystä pelkän sanallisen ohjeen ilman kuvaa, joten malli hahmottui vasta työn edetessä. Lopulta muutin viimeistä kerrosta vaihtaen osan ketjusilmukkakaarista kiinteiksi silmukoiksi.



Jääkiekon finaaliottelu kului rattoisasti tätä liinaa virkatessa ja Mertarannan tunnekylläistä selostusta kuunnellessa siinä missä kaksi kolmannesta perheen miesväestä nautiskeli kisakatsomossa videotykin ja valkokankaan suosiollisella avustuksella (perheen pienin oli onneksi itse hakeutunut nukkumaan juuri ennen ottelun alkua). Tämänkin ohjeen olin printannut sanallisena ilman kuvaa, joten liinan lopullinen muoto hahmottui samaa tahtia finaalipelin edistymisen kanssa. Kuvassa liina on pelkästään silitetty, parempi siitä olisi toki tullut pingottamalla, mutta luvalla sanoen laiskotti liikaa.



Vihreän virkkauslangan lopuista pyöräytin vielä Mary Oljen Tuulenkehrä-palasen. Tämä on kyllä yksinkertaisuudessaan todella kaunis.


Vaan nämä kun oli virkannut viikon sisään kaikki, niin hieman kyllä ranteita pakotti...

lauantai 18. kesäkuuta 2011

... ja hyvä kiersi, toden totta!


Osallistuin viime kesänä ensimmäistä kertaa Anna hyvän kiertää -kierrokselle. Eilen sain oman pakettini Metsän keskeltä, ja minkälaisen paketin!



Vuoritettu iso kassi ja siihen sopiva pikkupussukka aivan ihanaa vihreää kangasta! Kassi on kerrassaan mainio, sitä kun voi kantaa joko täyskorkuisena tai taittaa yläosan sisään ja kantaa tuossa sivussa näkyvistä kahvoista. Todella näppärää! Lisäksi sain neljä kerrosmerkkiä sekä hurjan määrän lankaa (Zitron Kokonia neljä kerää, kolme ja puoli kerää bambusekoitteita sekä kaksi Novitan Santorinia). Nämä on korvamerkitty sytomyssyille, kysyihän Hanna etukäteen, hukunko jo sytomyssylankoihin; en minä huku, kun tuotantotahti on taas vaihteeksi aikamoinen. Näistä tuleekin monta ihanan pehmoista myssyä! Santorinit ovatkin jo itseasiassa muuttamassa hyvää vauhtia muotoaan.


Ihan mielettömän iso kiitos Hannalle suorastaan ylenpalttisesta paketista! Nyt voisi ihan vähän nolostella omia PIF-paketteja, mutta eihän tämä kuitenkaan mikään kilpailu ollut. Minulle tuli ainakin valtavan hyvä mieli niin pakettien kasaamisesta kuin tämän paketin saamisestakin. Mikä parasta, tämän paketin myötä hyvä kiertää myös minulta eteenpäin sytomyssyjen muodossa.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Ompeluhullun päiväkirja: olkalaukkuja


Toukokuun ompeluhuumassa tulin väkerrelleeksi pitkästä aikaa myös olkalaukkuja.   




Lehtikuosisia laukkuja tuli tehtyä lopulta kolme lähes samanlaista. Niissä on vuorina tummanvihreää tiivistä puuvillaa, johon on kudottu hento ruutukuosi. Tässä laukussa on kiinteä olkahihna, kahdessa muussa se on soljen avulla säädettävä. Kaikissa kolmessa kassissa on kassinsuussa vetoketjullinen tasku. Kaksi laukkua lähti vaihtoon lankaa vastaan, yhden kohtalona on vielä auki.




Ruskea vakosamettinen olkakassi oli puolestaan tilaustyö, jonka tosin sain suunnitella oikeastaan kokonaan itse. Vaaleanruskea vuori on vanhaa vauvapussilakanaa, soljen löysin SPR:n Kontista. Yläreunassa soljen puolella on jälleen vetoketjullinen tasku. Ihan en ollut täydellisen tyytyväinen lopputulokseen, sen verran haastavaa joustava vakosametti oli ommella, eikä solkisysteemikään vaikuttanut absoluuttisen onnistuneelta ratkaisulta, mutta laukun tilaaja vaikutti tyytyväiseltä. Tästä kassista sain poikkeuksellisesti korvaukseksi puhdasta rahaa, mikä ei ollut lainkaan huono vaihtoehto, kuluuhan opiskelijan kesäkuukaudet kotona lasten kanssa ilman minkään valtakunnan omia tuloja.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Tuikitavallisia perussukkia


Neuletuttava haastoi meidät paikalliset neulojat tekemään sukkia merimiehille. Yhteistyötahona toimii Oulun merimieskirkko, joka on lupautunut toimittamaan tarvittavat langat (tämä tiedoksi kaikille oululaisille neulojille, joita toivotaan sankoin joukoin mukaan sukanneulontaan). Minä lupasin ottaa ensialkuun viisi Seiskaveikkakerää työstettäväkseni. Ensimmäisestä harmaasta syntyivät nämä mallikokeilusukat jo silloin, kun maata peitti vielä metrinen hanki (kuten kuvasta näkyy): 




Sinänsä mallikokeilu epäonnistui hieman, mutta tämän kokeilun perusteella tein onnistuneesti kahdet uudet palmikkosukat, jotka esittelen joskus myöhemmin, ja joista ajattelin kirjoitella ohjeet syksyn Ullaan. Nämä harmaat ovat varsin isot, kokoluokkaa 45-46 ainakin (elleivät vähän isommatkin), joten sain kulumaan niihin 3 mm puikolla ja 56 silmukalla neuloen lähestulkoon koko 150 gramman kerän. 





Harmaata olin ottanut kaikenkaikkiaan kolme kerää, joten kahdesta jälkimmäisestä neuloin tavallistakin tavallisemmat raitavartiset sukat, joiden raitoihin käytin kaikki senhetkiset paksut sukkalankajämät ruskeita lukuunottamatta. Nämä sukkaparit ovat hieman harmaita palmikkosukkia pienemmät, ehkäpä tuollaista 42-44 koon luokkaa, joten niihin kului hieman vähemmän lankaakin, arviolta noin 130 g. Loput harmaat sekä paksujen vaaleanruskeiden sukkalankojen jämät käytin puolestaan toistaiseksi viimeiseen Ilmastosukkapariin, jonka päälanka on tummanruskeaa Erämiehen sukkalankaa ja jotka on neulottu 3,5 mm puikolla ja 48 silmukalla kokoluokkaan 42-43.



Minulle on ilmeisesti kehittynyt Maine nopeana perussukanneulojana. Sain nimittäin puhelun kälyltäni, jonka esimies oli jäämässä eläkkeelle ja eläköitymisjuhlallisuuksiin kaivattiin lahjan osaksi villasukkia maakunnan väreissä. Neulonta-aikaa oli puhelusta laskien 8 vuorokautta, joista käytin kolmea näiden sukkien neulomiseen: 





Maakuntavärejä minulla ei ollutkaan ennestään, joten turvauduin paikalliseen lankakauppaan ja ostin kolme kerää Gjestalin Jannea. Neuloin arviolta kokoluokan 43-44 sukat 3 mm puikolla ja 56 silmukalla, raidoituksen tein ihan fiiliksellä toukokuun viimeisten luentojen aikana. Musta lanka loppui kesken, joten lisäsin vielä keltaisen raidan kärkikavennusten alkuun ja silti jouduin toisessa sukassa turvautumaan johonkin tuntemattomaan jämälankaan saadakseni sukat kunnialla valmiiksi. Joko siis neuloin jälkimmäisen sukan hieman löysemmin tai vaihtoehtoisesti kerässä oli muutama metri vähemmän lankaa kuin ensimmäiseen sukkaan käytetyssä kerässä. Varsi on 2 o, 2 n - joustinneuletta, joka jatkuu jalkapöydän päällä sädekavennetun kärjen alkuun saakka, kantapää on pyöreä ja kantalappukin joustinneuletta. Sai luvan kelvata, vaikken itse täysin vakuuttunut lopputuloksen tyylikkyydestä ollutkaan.


Kuten tarinasta voi päätellä, kaikki nämä sukat on neulottu ennen kesäkuun KYHiä. Blogini laahaa edelleen noin kuukauden jälkijunassa, joten varsinaiset KYH-raportoinnit ajoittunevat heinäkuulle.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Pientä nyhertelyä


Välillä on vaan niin mukava virkata jämälangoista jääneitä jämäpätkiä.



Ohuista villalanganjämistä syntyi neulatyyny, jonka molemmat puolet siis ovat kuvassa. Täytteeksi käytin osittain jämälankailun päättelyistä jääneitä langanpätkiä, osin vanhan tyynyn sisusvanua. Neulatyyny päätyi äitini harrasteseuran arpajaisiin palkinnoksi ja sen kuulemma voitti ikääntynyt herrasmies, joka oli ihmetellyt, mitä kummaa olikaan sattunut voittamaan...



Ruskeat ja valkoiset jämät riittivät nekin juuri ja juuri neulatyynyyn, jonka molemmat puolet ovat suunnilleen samanlaiset. Eipä näin jälkikäteen katsoen uskoisi, että tähänkin työhön on käytetty ainakin 10-12 langanloppua. Tämä kukkanen sai uuden omistajan kaheliarpajaisten kautta.



Vihreän villapellavalangan lopuista tuli vielä kaksi huovutettua kännykkäpussia, joista toisessa on i-cordina neulottu hihna ja toisessa vinonauhasta ommeltu ripustuslenkki vaikkapa avainkaulanauhaan kiinnittämistä varten. Kuvassa oikeanpuoleinen on vielä huovuttamatta, nyttemmin sekin on jo käynyt pesukoneessa. Malli on ihan oma, pohjasta aloitettu ja täysin saumattomana neulottu fiilispohjalta. Vaan kenelläpä muulla kuin minulla olisi enää nykyaikana pientä peruskännykkää, joka näihin pusseihin mahtuisi, kaikilla muilla kun tuntuu olevan mahdollisimman iso kosketusnäytöllinen kapula, jolla pitää pystyä pyörimään myös netissä... Joka tapauksessa hihnallinen versio kelpasi äidilleni harrasteseuran arpajaisiin.



Vapun alla esikoinen kaipasi jotakin naamiaisasustetta ja kun etsiskelin Ravelrystä virkattavaa tai neulottavaa Harry Potter -rekvisiittaa, törmäsin Villisilmä Vauhkomielen mulkosilmään. En jaksanut katsoa alkuperäisestä mallista kuin kuvan, muutoin sooloilin aivan oman inspiraation ja käytettävissä olevien jämälankojen pohjalta. Takana on pala nappikuminauhaa ja nappi, jotta mulkosilmälappua voivat käyttää niin isopäinen esikoinen kuin vähän pienempipäinen kuopuskin. Lopulta esikoinen päätti kuitenkin olla koulun naamiaisissa kansanedustaja, joten mulkosilmä jäi pelkkiin kotiroolileikkeihin.


Hurja-Hanna ihasteli mulkosilmää ja erehtyi mainitsemaan, että silmä olisi oivallinen neulatyyny. Mitäpä muuta minä olisinkaan tarvinnut tekosyyksi virkata villalangoista mulkosilmä-neulatyynyn.



Tein neulatyynystä ranneversion. Pohja on neulottu kutittamattomista kasvikuiduista (puuvillasta ja bambusekoitteista), itse silmämuna ja kehys ovat villalankoja. Sisällä pohjassa on tukeva pahvi, jotta neulat eivät pääse tyynyn läpi, ja täytteenä on huovutusvillaa: annoin nimittäin kertoa itselleni, että villatäyte ei tylsytä neuloja samalla tavalla kuin polyesterivanu. Pohjassa on vielä nappi ja nappikuminauha käsivarteen kiinnittämistä varten. Neula(n)silmästä tuli aika sähköisen sähäkkä, sanoisin, ja ihan yhtä persoonallinen kuin saajansakin!



En kai minä esitellyt edellisessä patalappupostauksessa vielä tätä? Tähän tekeleeseen on upotettu uskomattoman monta säälittävän pientä langanloppua keltaisesta vihreän kautta ruskeaan ja mustaan. Mitäs tästä voisi muuta sanoa kuin että toivottavasti kelpaa edes arpajaispalkinnoksi jonnekin.



Paljon edellistä kauniimpi ei ole tämäkään puuvillainen African Flower Hexagon -patalappu, jonka väritys määräytyi hyvin pitkälti sen mukaan, kuinka paljon minulla oli kutakin lankaa jäljellä. Tälle pannulapulle voisi sanoa samat sanat kuin edelliselle: kunpa vain sopiva uhri löytyisi, ettei vallan tarvitsisi roskiin heittää.



Jotta tämä postaus päättyisi vähän kauniimmin, esiteltäköön tässä myös minimalistinen jämälanka-askartelu eli syntymäpäiväkortti 15 vuotta täyttäneelle kummipojalleni. Teinipojalle ei ole turhan helppo keksiä kivaa korttimallia, mutta tällä kertaa onnistuin mielestäni melko hyvin. Pohjakuva on jostakin lehdestä talteen leikattu ja gekko onkin virkkausmallina blogiani seuranneille tuttu juttu.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Ompeluhullun päiväkirja: peruskasseja


Visiitit naapuriin ovat turmiollisia: harvoin pääsen lähtemään kotiin ilman minkäänlaisia lanka- tai kangaskantamuksia. Niinpä olen ollut vaihteeksi hautautua erinäisten kangaslahjoitusten alle, ja päätinkin ryhtyä suunnitelmalliseen kankaidenkulutusompeluun. Syntyi jonkinlainen kimara peruskauppakasseja, jotka vaihtoivat omistajaa pientä rahallista tai vähän suurempaa langallista korvausta vastaan.



Tämä tukeva puuvilla oli ennen naapurini paneeliverhot keittiössä, jos en väärin muista. Kahdesta paneeliverhosta tuli tasan neljä peruskauppakassia eikä mitään jäänyt yli. Kätevää.



Lehtikangasta oli verhon verran, mutta naapurini oli todennut sen sittenkin liian kirjavaksi ja räikeäksi itselleen, joten minullehan se päätyi. Ompelin ensi hätään pari peruskauppakassia, jotta loppu kangas olisi helpommin hallittavissa hienompia kassiompeluksia suunnitellessa. Näissä kaikissa olen muuten ollut poikkeuksellisen huolellinen, saumat on ensin ommeltu ompelukoneella ja vasta sen jälkeen huoliteltu saumurilla. Kassien pitäisi näin kestää sekä katsetta että painaviakin ostoksia.



Tämä pariskunta on pienempää sorttia, sillä ompelin nämä jälkikasvulleni palkkakasseiksi virvontareissuille. Aikaisempina vuosina olen etsinyt virpomissunnuntain aamuna kuumeisesti jotain säädyllistä pussia tai kassia, joihin palkat vastaanottaa, mutta tänä vuonna päätin ratkaista ongelman ajoissa ja vuosiksi eteenpäin. Oranssi on entinen kylkiäisleivinliina (olemme siis joskus ostaneet useamman purkin Ben-sedän kastikeaineksia), joista toinen samanlainen päätyi jo edellisessä postauksessa esitellyn Buttercupin vuoriksi. Ruudullinen lehtikangas on puolestaan ollut joskus kymmenisen vuotta sitten verhokappa edellisen kotimme keittiössä.



Astetta siistimpiä pikkukasseja tein osaksi kassi- ja pussukkakokoelmaa, jonka vaihdoin vajaaseen pariin kiloon puuvilla- ja bambulankoja. Nämä molemmat on vuoritettu vaaleansinisellä kierrätyslakanalla, oikeanpuoleinen kuosikangaskin on kierrätyspussilakanaa. Simpukka-aiheinen kangas oli loput siitä palasta, joka tuli muinoisen "sikasäkki"-kangaskaupan yhteydessä. Eija kaipailikin jo tarkempaa todistusaineistoa vaihtokauppalangoista, mutta valitettavasti sitä ei ole saatavilla, sillä en malttanut kuvata lankakasaa ennen kuin olin jo käyttänyt siitä osan... Kesän tulevissa blogipostauksissa tulee taatusti näkymään paljon virkkauksia ja neuleita kassivaihdossa saaduista langoista.


Tuskinpa nämäkään jäivät viimeisiksi peruskasseiksi. Tätä se (ompelu)hulluus teettää.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Ompeluhullun päiväkirja: Buttercup Bageja


Hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset. Kukin voi päätellä itse, mikä minä olen, kun toisinaan saan huveistani korvausta rahana, lankana tai palveluksina - tai vähintään hyvänä mielenä. Pitkin toukokuuta viihdytinkin itseäni ompelemalla välillä maanisella vimmalla Buttercup Bageja, jotka päätyvät pääosin lahjoiksi, vaihtoon tai arpajaispalkinnoiksi, sillä en millään motivoidu mainostamaan niitä laajemmalti myyntimielessä. Ompeleminen on minulle ensisijaisesti terapiaa, kuten käsityöt yleensä, ansiotyö on asia erikseen (sille olen ilmeisesti jossain määrin allerginen, sillä viihdyn paljon paremmin opiskelemassa ja käsityöharrastukseni parissa, joskus myös perhe voittaa työnteon, vaikka lapset kiitettävän usein kiristävät pinnani äärimmilleen).



Viimevuotisen Kalakukko-käsityövaihdon yhteydessä tein ArualMarialle vihreästä vakosametista Buttercup Bagin, jonka nähtyään Laika toivoi minun ompelevan samantyyppisen hänelle vaikkapa lankakorvausta vastaan. Innostus tuli vasta tänä keväänä ja ajattelin yllättää Laikan puskista lähettämällä tämän kassin ilman ennakkovaroitusta. Mukaan laitoin toiveen, että hän laittaisi jotain kivaa lankaa yhdelle niistä kanssaneulojista, jotka ennen joulua lahjoittivat minulle maksullisia neule- ja virkkausohjeita. Näin ajattelin korvauksen menevän parhaaseen mahdolliseen osoitteeseen, itse kun en akuutisti lankaa tarvitse (varmaan koskaan, sillä onnistun haalimaan kaikenlaisilla keinoilla muiden puhumattomia hylkylankoja inspiraationi lähteeksi).



Olohuoneemme entisistä kesäpaneeliverhoista oli jäänyt yli pieni kangaspala, joka riitti sopivasti Buttercupin materiaaliksi. Vuoriksi kaivelin tummanvihreää puuvillaa, johon on kudottu hillitty ruutukuosi. Ihan eivät vihreän sävyt kohtaa, mutta päätin tämän silti kelpaavan eteenpäin annettavaksi.



Naapurin entisestä olohuoneen sohvatyynyn päällisestäkin oli jäljellä projektipussiompelusten jälkeen sopiva pala Buttercupiin. Vuoriksi löytyi arkistojen kätköstä pala jotakin tiivistä tummanruskeaa puuvillaa, jonka historiaa en muista sen tarkemmin kuin että olen sen joskus naapurilta saanut. Jotain olen siitä ilmeisesti joskus aikaisemmin ommellut - tai yrittänyt ainakin, mutta en muista kuolemaksenikaan mitä. Tämä meni palkintona Jämäkuussa eniten Ilmastosukkia neuloneelle Päiville.



Tällä Buttercupilla voisi olla monta tarinaa kerrottavanaan. Pelastin äitini kätköistä perheeni kesämökin saunatuvan haalistuneet verhot, joiden alakäänteissä oli vielä jäljellä alkuperäinen aivan huikea oranssi pallokuosi. Kangas tuo mieleeni lapsuuden kesät, nukkumisen saunatuvan lattialla siskonpetissä, nestekaasulla toimineen tilleyn, joka keväisen venetervan huumaavan tuoksun ja puuveneen narinan. Kankaassa näkyvät päärmeompeleiden pistojäljet, auringon haalistumaa ja joitakin pieniä ruskeita pilkkuja, mutta ne tuovat minusta kassiin vain lisää särmää ja tarinaa. Vuoriksi ja kahvaksi nappasin kylkiäisenä kaupasta tulleen oranssin leivinliinan. Kaheliarpajaisten kautta tämäkin löysi käyttäjänsä toiselta puolelta Suomea.


Taas kerran pahoin pelkään, etteivät Buttercupitkaan tähän lopu, niin hauska niitä on suunnitella ja ommella.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Ompeluhullun päiväkirja: projektipusseja


Tuli kevät, tuli valo ja tuli ompeluhulluus.



Projektipusseja erilaisiin vaihtoihin. Osasta sain vastineeksi projektipussit, osa vaihtui lankaan. Kaikki pussit on vuoritettu kierrätyslakanalla.



Nalle Puh ratsasti Ihaan kera vaihtoon sekin. Harmi, että Nasu oli joutunut luopumaan osasta päätään minusta riippumattomista syistä, sillä tämän kankaanpalan olin saanut ystävältäni valmiiksi lasten verhokapaksi leikattuna.



Elämäni ensimmäinen nahkainen pussi lähti kaheliarpajaisiin palkinnoksi. Koristekukan väkertelin vetoketjusta, josta oli lukko hävinnyt. Nahan ja vuoriksi valikoidun lakanakankaan yhteen ompeleminen ei ollut kaikin puolin herkkua, sillä en omista mitään muita nahkaompeluapuja kuin nahkaneulan. Yläsyöttäjä tai liukas paininjalka olisivat tulleet tarpeeseen.



Tämän kauniin kankaanpalan olin saanut kanssaneulojalta. Koska minulla sattui olemaan sopivan pituinen ja sopivan värinen vetoketju, teki mieleni ommella kangaspalan koosta johtuen mahdollisimman hankalan kokoinen pussukka, joka on vuoritettu valkoisella kierrätyslakanalla. Omistajan pussukka löysi onneksi kaheliarpajaisten kautta, joten tämäkään ei jäänyt viereksimään kaapin perukoille.



Suklaanruskeasta pellavasta ja samaisesta valkoisesta lakanasta halusin tehdä pussin, johon voisin virkata pitsiä koristeeksi. Lopputulos on itselleni oikein mieluinen, mutta siitä huolimatta pussin kohtalona oli päätyä arpajaispalkinnoksi. Tähän pussiin veivasin nyörit ihan perinteisesti käsin, kun en varastoistani valmista valkoista nauhaa löytänyt.



Jossain vaiheessa teki mieleni kehitellä jotakin pienehköistä palasista ruskeavalkoista ruutukangasta ja tummanruskeaa pellavaa. Ei kun vaan taas valkoista lakanaa vuoriksi ja sauman peitoksi pitsinauhaa, siinäpä romanttishenkinen pussukka, jonka vaihdoin monien muiden pussukoiden ja kassien kera lankaan.


Entä ne vaihdokit, joita minä sain?



Oikein kaunis ja harmonisen värinen pussukka, jossa on mitä mielenkiintoisin sisäinen struktuuri:



Lokeroita, jotka ulottuvat osin toistensa alle - todellisia salalokeroita siis. Luultavasti onnistun hukkaamaan silmukkamerkkini tai muuta yhtä oleellista noihin salalokeroihin...



Tämäkin on kiva peruspussukka, johon mahtuu juuri sopivasti sukkaneule.



Maatuskapussi on erityisen mieluinen, sillä juuri tätä mallia olen jo pitkään harkinnut itse kokeilevani ommella, en vain ole saanut aikaiseksi perehtyä järkevimpään ompelujärjestykseen. Tykkään myös pussin vihreästä pääväristä eikäpä sisällä olevan maatuskakankaan turkoosikaan ole kesää vasten yhtään hullumpi. Oikein positiivinen pussukkavaihtokokemus siis kaikkinensa!


P.S. Eilen alkoi KesäYön Hullutus eli tuttavien kesken KYH, jossa tavoitteena on aloittaa kesäkuussa joka päivä uusi neule- tai virkkausprojekti juhannuspäivään saakka eli tänä vuonna yhteensä 25 työtä. Projekteja saa tosin aloittaa epätasaisestikin, kunhan juhannuspäivään mennessä aloituksia on kertynyt 25; KYHäilyjen loppuun saattamiselle on aikaa heinäkuun loppuun saakka. Tänä vuonna minäkin hullu menin ilmoittautumaan mukaan tempaukseen. En yhtään epäile, ettenkö saisi tehtyä 25 neule- ja virkkaustyötä kahdessa kuukaudessa, mutta yleensä teen korkeintaan kahta tai kolmea työtä yhtä aikaa ja minua ajaa töiden valmistumisen pakkomielle. Haasteena onkin siis aloittaa aina vain uusi työ entisen ollessa vielä pahasti alkuvaiheessaan ja siten kestää keskeneräisyyttä. Mielen- ja perherauhan säilyttämiseksi lienee parasta kuitenkin valita pienehköjä projekteja, joista osa on mahdollista tehdä päivässä tai parissa valmiiksi (mieluummin välillä useampikin projekti päivässä), ettei koko kesäloma kulu pelkästään käsitöitä tehdessä - tai ajatellessa...