keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Kolmas Shetland Triangle


En näköjään pääse irti Shetland Trianglesta vaan palaan siihen kerta toisensa jälkeen. En lakkaa ihmettelemästä, miten jostakin niin helposta mallista voi tulla niin kaunis lopputulos. Shettis on ihanteellinen reissuneule, sillä mallineuleen oppii yhden toiston aikana ja mallineule on niin yksinkertainen, että huivi neuloutuu vaikkapa kiivaan keskustelun tuoksinassa täysin automaattivaihteella. Kolmas Shetland Triangleni valmistuikin kolmessa-neljässä päivässä kuin itsestään.



Lanka on jälleen lunastettu Tessiltä, väri tuo mieleen auringossa haalistuneet farkut ja kuten kuvasta näkyy, väri vaihtelee farkunsinisestä lähes savunharmaaseen. Langan merkistä ei ole tietoa, rouheaa yksisäikeistä/kertaamatonta (? mikä lie on oikea termi) lankaa, jossa oli vielä paikoitellen roskiakin mukana. Neuloin tutusti 4 mm puikolla ja tein 10 toistoa keskuskaaviota, lankaa kului noin 65 g ja lopullinen koko huivilla on noin 150 x 75 cm. Pelkäsin aluksi värin olevan kovin ankea, mutta lopputulos miellyttää ainakin minun silmääni. Tämä huivi annetaan toiselle esikoisen iltapäiväkerhon ohjaajista kevään lopuksi. Myös toinen ohjaaja saa huivin samasta langasta - mutta lupaan, ettei se ole Shetland Triangle! Harmillista, että tässä kaupungissa iltapäiväkerho on tarjolla vain ekaluokkalaisille, ensi syksynä on siis uudenlainen tilanne edessä, kun koululaisella on pitkiäkin yksinäisiä iltapäiviä tiedossa. Onneksi turvallisen kävelymatkan päässä asuu monta hyvää kaveria.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Kolmannet sukat Utsjoelle


Kolmannet ja näillä näkymin viimeiset sukat Utsjoen diakoniatyön edelleen toimitettavaksi neuloutuivat aavistuksen pakkotahtisesti värisävystä päätellen vähintään jokusen vuoden vanhasta Novita Nallesta.



Näitten sukkien myötä otin ensimmäistä kertaa tuntumaa Prymin bambuisiin 2,5 mm sukkapuikkoihin, jotka sain taannoin Satunnaisena Ystävällisenä Tekona. En ollut lainkaan vakuuttunut, puikot olivat makuuni kovin terävät ja pelkäsin aluksi niiden napsahtavan poikki. Ilmeisesti puristan puikkoa etenkin oikealla kädellä melkoisesti, sillä notkuminen oli aluksi suorastaan häiritsevää. Jälki tosin oli tasalaatuista eikä pelkoa puikkojen putoamisesta ollut.



Kärjestä aloitetuissa sukissa oli 64 s terässä ja 67 varressa, kantapää on pyöreä. Kokoluokka asettui jonnekin 41-43 välimaastoon, lankaa kului melko tarkalleen 100 g. Sukkien ulkosyrjään kehitin mielenkiinnon säilyttämiseksi jonkinlaisen palmikkokuvion:



Jostain syystä en ole näihinkään aukottoman tyytyväinen, mutta kyllä nämä parhaat sukat tekemistäni Utsjoki-sukista on. Tällä kertaa jaksoin nitkuttaa melko tiukkaa, joten jälki on säädyllisen siistiä ja sukan mittasuhteet ovat minusta ihan ok, toivottiinhan Utsjoki-tempaukseen nimenomaan pidempivartisia sukkia. Nyt on sukanneulontainto aivan minimissä, vaikka jonossa on monta mukavaa mallia, joihin on jo langatkin valmiina. Jospa blogissa olisi vaihteeksi esillä muutakin kuin pelkkiä pipoja ja sukkia...

torstai 22. huhtikuuta 2010

Iso Shetland Triangle


Ensimmäinen Shetland Triangle valmistui jo joskus helmikuulla, mutta odotutti pitkälle huhtikuuhun pingotusmotivaatiota. Löytyihän se motivaatio, kun vähän potki.



Tämä huivi on neulottu Tessiltä lunastetusta TeeTee Kamenasta 4,0 mm puikolla. Vihreä olikin huomattavasti pehmeämpää kuin valkoinen, josta viime kesänä neuloin Swallowtail Shawlin, joten huivista tuli odotettuakin parempi. 100 grammalla lankaa sai neulottua peräti 12 toistoa keskuskaaviota, jolloin lopulliseksi kooksi tuli noin 160 x 80 cm. Väri ei ole helpoin mahdollinen lähestyttävä, mutta onneksi esikoisen opettaja käyttää värikkäitä vaatteita, joten ajattelin antaa huivin hänelle sitten, kun hän lopettelee esikoisen luokan kanssa - eli siis vuoden päästä kakkosluokan päätteeksi. Tämä on jo ennätys itseltänikin lahjan valmistumisen etuaikaisuudessa!


Shetland Triangle on helppoudessaan huivien ehdotonta eliittiä: tästä mallista kenen tahansa aloittelevan huivineulojan olisi helppo aloittaa. Edit: Tess ystävällisesti vinkkasi kommentissa, että ohjeen saakin nykyään ostettua yksittäin netistä täältä sen lisäksi, että se on julkaistu Pam Allenin Wrap Style -kirjassa.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Vielä ehtii mukaan kevättempauksiin


En millään malttaisi odottaa Jämälankatempauksen alkamista. Suunnitelmat ovat pienimuotoisia, mutta sitäkin täsmällisempiä. Sitä paitsi olen luvannut ommella jotakin palkinnoksi johonkin jämäkilpailukategoriaan, tempauksen emolla on päätösvalta kategorian valitsemisessa. Ideoita palkinto-ompeluksenkin suhteen risteilee mielessä, joten kovin on malttamaton mieli. Mukaan ehtii, ilmoittautumisen deadline on 27. päivä kuluvaa kuuta.


Fufo-tempauskin on alkamassa, tarkoituksena viimeistellä keskeneräisiä töitä. Minulta tämä tempaus taitaa jäädä väliin, sillä vain Ikuisuusneule odottaa valmistumistaan. Sen säästän tuota tuonnemmaksi, aikaan jolloin en keksi mitään muuta neulottavaa. Nyt on aivan liian monta suunnitelmaa odottamassa toteutustaan ja liian monta lahjaakin tehtävänä.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Lämmintä jalkoihin


Eräänä sunnuntaina päätin tehdä pois alta kaikenlaisia sekalaisia korjaus- ja purkutöitä. Tämän postauksen polvisukat kuluivat päkiästä täysin puhki kolmessa kuukaudessa. Leikkasin terän heti kantapään jälkeen, poimin silmukat ja neuloin uuden terän, ruskeaa Maijaa oli sopivasti jäljellä uusien terien verran. Mikä se sellainen sukkalanka muuten on, joka ei kestä kolmea kuukautta sisäkäytössä? Tämä kokemus ei ainakaan lisännyt arvostustani Maijaa kohtaan.


Epäonnistuneet jämä-Pomatomusit saivat nekin purkutuomion. Ne olivat odottaneet pesua kuukausitolkulla kuopuksen oksennettua niille. Pesun jälkeen totesin, ettei sukkia tulisi käytettyä, ne kun olivat järkyttävän rumat ja aivan liian isot. Niinpä leikkasin valkoiset terät pois, purin ONLine Supersocken talteen ja maltoin vielä kastellakin pikkuvyyhdit suoristaakseni langan.


Vahingosta viisastuneena päätin aloittaa sukat kärjestä ja tähdätä varsin napakkaan kokoon. Päädyin neulomaan sukat 2,5 mm puikoilla ja 56 silmukalla, kantapää on pyöreä ja varressa 3 o, 1 n -joustinneuletta.



En ole vieläkään oppinut arvioimaan kiilalevennysten alkua oikein, joten sukista tuli aavistuksen liian pienet minulle. Onneksi älysin sovituttaa sukkia esikoisella, jolle nämä ovat hyvin todennäköisesti juuri sopivat ensi vuonna, kokoluokka sukilla siis lienee noin 36. Raitoja en lähtenyt täsmäämään, mutta onneksi se ei tuntunut esikoista haittaavan. En yleisesti ottaen pidä pätkävärjätyistä langoista yhtään, mutta tämä kyseinen värimaailma on kyllä tässä sarjassa poikkeuksellisen kiva. Mukavinta tietysti oli, että lanka riitti sopusuhtaisiin sukkiin. Näiden sukkien päättelyssä kokeilin ensimmäistä kertaa Elizabeth Zimmermannin sewn bind offia (linkki Knittyn tekniikka-artikkeliin). Ihan OK, mutta en ollut sittenkään vakuuttunut reunan kauneudesta.


Vaalea aronialanka päätyi puolestaan Pocket Book Slipperseiksi. Olin nähnyt vastaavan mallin jo kauan aikaa sitten jossakin suomalaisessa blogissa, mutta vasta Ravelryn kautta innostuin lopullisesti kokeilemaan tätä suosittua mallia.



Blogimies arveli näitä tietysti ensin jonkinlaisiksi pikkulaukuiksi.



Vaan tossukathan ne ovat. Väri on todellinen ylemmässä kuvassa, koristenapit ovat oikeasti vain maltillisesti lankaa tummemmat. Neuloin nämä 5 mm puikolla ohjeen mukaan, saumoista tuli aika epäsiistit ja toinen nappikin meni näköjään vähän sivuun. Langanmenekki näihin oli noin 75 g.


Malli on saanut paljon kehuja, vaan ei tämä minusta mikään ylivertainen tossumalli ole. Helppo tehdä, kyllä, ja sopii monenkokoiseen jalkaan, mutta itselläni tuo pujotusreikä on hieman ahdas, takareuna painaa akillesjänteeseen, ja toisaalta jalkapöydän yli menevä remmi jää vähän löysäksi. Arvelin kuitenkin, että tällaiset olisivat oikein passeleita joululahjoja kuopuksen hoitajille, jotka näkyvät käyttävän villaisiakin tossuja töissä ja joiden jalkojen kokoja en luonnollisestikaan tiedä. Ehkäpä neulon näitä siis lisääkin, joskus myöhemmin, onhan ensi jouluun sentään vielä muutama kuukausi...

torstai 15. huhtikuuta 2010

Aina ei voi onnistua


Tuhlasin toisen Zitron Kokonin kierrepipokokeiluun.



Avoin aloitus onnistui ja sain silmukoitua alun ja lopun silmukat huomaamattomasti (= saumattomasti) yhteen, mutta muuten tästä versiosta tuli huonompi kuin ensimmäisestä. Kokeilin päälaella reilummin lyhennettyjä kerroksia, mikä ikävä kyllä näkyy, vaikkei olisi tarkoitus - ei tosin tässä kuvassa, mutta päässä sitäkin enemmän. Reunan lyhennykset tein myös eri tekniikalla kuin edellisessä, sinänsä reunasta tuli siistimpi, mutta i-cordista aavistuksen liian löysä. Mikäli aion tästä mallista ohjeen kirjoittaa, olisi se vielä kerran testineulottava vaikkapa villalangasta. Piponneulontainto on kuitenkin viimein laantunut, joten nähtäväksi jää, jaksanko määräajan puitteissa yrittääkään.


Esikoinen on venähtänyt pituutta siinä määrin, että alkoi olla akuutti pula 140-senttisistä sisähousuista. Koko kaupungista ei tuntunut löytyvän tuon kokoluokan collegehousuja, ei varsinkaan kohtuuhintaan, joten päätin pitkin hampain ommella yhdet itse, kangaskaapista kun löytyi riittävästi yhtä collegekangasta.


(Edit 28.7.2012: tämä kuva on onneksi kadonnut bittiavaruuteen, olivatkin susirumat housut ja jäivät käyttämättä)


Jostain Ottobresta nappasin kaavat, jätin tosin suosiolla taskut ja vyötärönyörin laittamatta. Tuskaista oli, sillä olin päättänyt kerrankin tehdä vyötärönauhan ohjeen mukaan ja ommella kuminauhan kujaan kiinni. Lopputuloksena housuista tuli liiankin väljät ja vyötäröltä melko kankeat, onhan käytetty collegekangas varsin paksua. Sitä paitsi minulla ei tietenkään ollut etäisestikään sopivan väristä ompelulankaa, joten kaikki tikkaukset on tehty havunvihreällä vaikka kangas itsessään on tuollainen harmaaseen taittuva sammalenvihreä.


Ihan heti ei huvita ommella lisää lastenvaatteita. Ylipäänsä vaatteiden ompelu on alkanut tökkiä pahasti, lopputulos kun on aina jotain muuta kuin toivottua. Onneksi pitkän etsinnän tuloksena esikoiselle löytyi kaupastakin parit collegehousut, joten pakkorakoa uudelle ompelusessiolle ei ole.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Pieni ET-kesäkassi


Kevään tuloon liittyy olennaisena osana virkkausinnon lisääntyminen. Tänä vuonna avasin osaltani kevät- ja kesävirkkauskauden tutulla ET-lehden kesäkassilla, tosin pienennettynä versiona.



Kassi on virkattu ystävältä saadusta 80-luvun puuvillalangasta (vyötteessä taisi lukea Finlayson Soft neulelanka) 2 mm koukulla, lankaa kului noin 60 g. Täsmäsin pohjan koon niin, että kassin ympärysmitaksi muodostui 8 mallikertaa alkuperäisen kymmenen sijaan, korkeus on puolestaan sama kuin alkuperäisessä. Ohjeesta poiketen en virkannutkaan tätä pyörönä, vaan suljin jokaisen kerroksen piilosilmukalla ja käännyin toiseen suuntaan, jotta sain mallikuvion pysymään suorassa. Pyörönä virkatessahan kuvio kallistuu hitaasti vasemmalle ja kassista tulee helposti vähän kiero, jos virkkaa kantohihnan loogisesti kuvion mukaan.


Kassi on oikein näpsäkän kokoinen kainaloinen, mutta kaipaisi ehkä jotakin koristetta ja kenties vuoria. Toistaiseksi en ole jaksanut miettiä järkevintä vuoritustapaa ja kivat koristeluideatkin odotuttavat itseään, joten kassi saa toistaiseksi olla tällaisenaan. Tämä lähtenee joka tapauksessa lahjaksi, mutta enpäs paljastakaan kenelle, sillä lahjansaaja saattaa käydä kurkkimassa blogiani.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Sukkia Utsjoelle


Heini lanseerasi hyväntekeväisyystempauksen, jossa neulotaan sukkia Utsjoen vanhuksille ja vammaisille. Koska sukkalankavarastossani ei yllättäen ollutkaan mitään ylimääräistä, otin Heiniltä muutaman kerän osallistuakseni kuitenkin tempaukseen.



Nämä sukat on neulottu jostain 80-luvun purkuvillalangasta 2,5 mm puikoilla kärjestä aloittaen pääosin 60 silmukalla, kooksi muotoutui tuollainen rento 39-40 ja langanmenekki oli noin 100 g. Mielenkiinnon säilyttämiseksi kehittelin mallia neuloessa, mutta kyllä toinen sukka tuntui jo puurtamiselta, sen verran surkeaa jälkeä kikkarasta villalangasta tuli. Edes perusteellinen kasteleminen ei korjannut tilannetta kokonaan, mutta toivottavasti nämä kuitenkin ilahduttavat ja lämmittävät jotakuta utsjokista.


Sinänsä lennosta kehittynyt malli kiehtoi sen verran, että jatkokehittelin sitä seuraavissaki Utsjoki-sukissa:



Nämäkin on neulottu kärjestä aloittaen, joko ystävällisesti neuvoikin minulle neuletapaamisessa oikein näppärän ja siistin tavan luoda silmukat kärjestä aloitettaviin sukkiin (en nimittäin ole ollut oikein sinut minkään jo osaamani luontitavan kanssa). Lankana Gjestal Maija, puikoissa paksuutta 3 mm, silmukoita 54, lopputulos kokoluokkaa 38-39 ja langanmenekki vajaat 100 g. Ikävästi nuo nurjien silmukoiden lisäykset jäivät kastelunkin jälkeen näkyviin, tämä malli toimisi luultavasti monta kertaluokkaa paremmin varresta aloitetuissa sukissa. Kuvasta käy vain viitteellisesti ilmi, että nurjat osuudet levenevät aina sukansuun joustinneuleeseen saakka eli tuo kuvio kiertyy kokonaan taakse. Näiden sukkien myötä muistan taas, että inhoan Maijaa sen inhottavan muovisen neulontatuntuman sekä säikeilemisen vuoksi. En myöskään saa Maijasta ikinä siistiä neulepintaa. Vaan tulipahan neulottua ja otettua huostaan vielä pari vajaata Nalle-kerää, josko ennen kesäkuun puolivälin deadlinea neuloisin yhdet perusvillasukatkin...

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Ei se ikinä lopeta


Pipoja, lisää pipoja. Anteeksi jo heti kärkeen, eivät nämä ole edes viimeiset vielä(kään). Sanomattakin selvää, että sytomyssyjähän nämäkin ovat.



Tämä on eräänlainen Tähdellinen-variaatio, päälaelta aloitettu ja suunniteltu niin, että lopulta silmukoita on 120. Puikossa mittaa 2,5 mm ja lankana jokin ikivanha puuvilla, jonka sain ystävältäni. Olin tuominnut kyseisen langan virkkuulangaksi ja kerran jo virkannutkin sen puolikkaaksi kassiksi, mutta loppusijoitus löytyi tästä myssystä. Reunukseen tein pykäreunaisen taitoksen, joka minusta sopii mukavasti simppeliin tyyliin. Lankaa kului jokseenkin 40 g.



Kierremyssy sai alkunsa naapurista, joka oli nähnyt Designer Knitting -lehden Koigun lankamainoksessa tämäntyylisen myssyn ja kaipasi ohjetta. Etelä-Savon sytomyssykampanjan bloginapissa bongasin mainoksen kaltaisen myssyn ja Ukkolan Akat -blogin Leena ystävällisesti kirjoitteli blogiin siitä ohjeen. Halusin kuitenkin viimeistellä myssyn reunan toisella tapaa ja kaventaa päälaella jonkin verran, ettei päälakea kiinni kuroessa tulisi niin kovin paksu sumppu. Testasin omaa lyhennettyihin kerroksiin perustuvaa systeemiäni naapurilta saamallani Zitron Kokonilla, 3 mm puikolla ja 50 silmukalla, kerroksia kertyi noin 150. Toiseen reunaan lyhennettyjen kerrosten ansiosta kertyneiden silmukoiden avulla huolittelin alareunan neljän silmukan i-cord -päättelyllä.


Vielä tähän jäi toivomisen varaa, päälaella olisi voinut rytmittää lyhennetyt kerrokset vähän toisin, kappaleen olisi voinut aloittaa jämälangalla, jonka purkamisen jälkeen aloitus- ja lopetusreunan olisi voinut silmukoida yhteen ja välttyä näin kokonaan saumalta ja alareunan olisi voinut tehdä kuten lankamainoksen alkuperäismyssyssä, josta löysin myöhemmin onnekseni valaisevia projektikuvia Ravelrystä. Zitron Kokonia on jäljellä toinenkin kerä, joten saatan kokeilla vielä paranneltua versiota kierremyssystä, joka sinänsä on minusta aika mainio "urbaani turbaani".


Edit: kierrepiposta kirjoittelen varmaan joskus oman ohjeversioni, jolla osallistun Ravelryn Kahelit-keskustelufoorumin yhden vyyhdin haasteeseen. Sen pipon neulon luultavasti villasta.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Sikuriina-pikkujakku


Sain / vaihdoin / lunastin jo aikoja sitten Tikrunmamilta neljä kerää ihastuttavan vaaleanvihreää Novitan Suvia (100% puuvilla), joista ajattelin tehdä jonkin pienen neuleen ystäväni esikoistyttärelle. Sopivan mallin löytyminen olikin lopulta todellinen tuskien taival, kunnes hoksasin, että omalla löysällä neulekäsialallani Katja Kvintuksen Sikuriina Ullasta voisi taipua hyvin hoikalle 8-vuotiaalle ilman suurempia modifikaatioita. Pikkujakku neuloutuikin todella nopeasti, vain viimeistely otti aikansa.



Sen verran modifioin alkuperäistä mallia, että neuloin tämän ylhäältä alaspäin, jotta varmistuin langan riittävyydestä. Tein vain lyhyet hihat ja kavensin kolmanneksen silmukoista ennen helmineulereunaa. Helmankin pitsineuleosuudessa lisäsin hieman pitsimäisyyttä. Lankaa kului lopulta noin 180 g 3,5 mm puikolla ohjeen mukaisin silmukoin neulottuna. Vertailtuani saavutettuja loppumittoja lasten neuleohjeiden mittoihin olen melko varma, että tämä on jokseenkin sopiva 8-vuotislahja tytölle, joka pituutensa mukaan käyttää vaatekokoa 128/134, mutta hoikkuutensa puolesta sopisi hyvin 110/116-kokoluokan vaatteisiin. Napit ovat toki vaatimattomat, nappikaupan euron säkistä, mutta minusta värinsä puolesta istuivat niin hyvin, etten lähtenyt uusiakaan ostamaan.


Pesin takin pesukoneessa, sillä puuvillasta on löysällä käsialalla vaikea saada tasaista. Pesu tekikin tehtävänsä ja yleisilme on siisti. Harmi, ettei meillä ole ketään sopivankokoista mallia, sillä kyllähän tällainen vaate olisi paljon kuvauksellisempi käyttäjän päällä kuin vaateripustimessa roikkuessaan.