perjantai 19. toukokuuta 2017

Krysanteemi

Neulojienkin maailmassa muoti-ilmiöt tulevat ja menevät. Kaksivärinen patenttineule, jota englanninkielisen brioche-termin vuoksi tuttavallisesti briossiksikin kutsutaan, taisi jo mennä pois muodin terävimmältä huipulta, mutta milloinkas minä olisin muotivirtauksien mukaan mitään tehnytkään. Mikä sitten sai minut tarttumaan kaksiväriseen patenttiiin juuri nyt, vaikka itse tekniikka oli minulle jo entuudestaan tuttu? Jäljet sylttytehtaalle ovat lyhyet ja ne johtavat kirjastoon, josta lainasin hiljattain Vicki Twiggin kirjan Kääntöneuleet (kuva kustantajan eli Minervan sivulta röyhkeästi napattu):


Kirjassa esitellään uudeksi väitetty silmukkatyyppi, Twigg stitch, ja niistä muodostuva kaksivärinen ja kaksipuoleinen joustinneule. Olihan sitä pakko kokeilla ja ryhtyä analysoimaan, miten Twigg stitch oikeastaan eroaa kaksivärisestä patenttineuleesta. Hetki siinä meni, ja johtopäätökseni oli lopulta se, että Twigg stitch on vain yhdenlainen tapa tehdä kaksiväristä patenttia molemmilla väreillä yhtä aikaa. Itse tekniikan takia lankojen kireys on hieman erilainen kuin patenttineuleessa, joten myös väritasapaino on jossain määrin erilainen nurjien silmukoiden kohdalla. Lisäksi Twigg stitch -metodilla on mahdollista saada aikaan kavennuksia ja lisäyksiä, jotka toistuvat samanlaisina neuleen molemmin puolin, eri väreillä vain. Erinomaisen houkutteleva tekniikka siis, joten päätin kokeilla Twigg stitch -metodia johonkin pieneen kaksiväriseen patenttimalliin. Malliksi valikoitui Soile Pyhänniskan eli Neulovan nartun Krysanteemi-kämmekkäät.

Kokeilin saman tien luoda silmukat Twiggin kirjassa esitellyllä italialaisella aloituksella, jossa virkataan ensin apulangalla ketjusilmukkaketju ja sen avulla luodaan silmukat kahdella värillä tietyllä tavalla lankoja kieputellen. Apulangan purkamisen jälkeen luontireuna jää joustavaksi ja joustin ikään kuin jatkuu reunan yli nurjalle puolelle. Kätevää kerrassaan. Vaan siihen se kätevyys sitten jäikin. Sinänsä Twigg stitchin metodilla neulominen kävi kätevästi kirjoneuleisiin tottuneelta, mutta voi tuska miten neulos alkoikaan kiertyä spiraalille! Kävin kurkkaamassa Twiggin Ravelry-ryhmää ja totesin, että joku muu oli tehnyt saman huomion. Purkuun siis, ja Krysanteemit työn alle ihan rehellisellä kaksivärisellä patenttineuleella. No, luontikerroksen tein edelleen kuten yllä kuvasin, ja vielä ensimmäisen varsinaisen pyöröneulekerroksenkin Twiggin tyyliin, mutta sitten siirryin patenttiin.


Kuvan kämmekäsparin neuloin rennosti 1,75 mm puikoilla, lankoina käytin okrankeltaista Malabrigo Sockin sekä hiilenharmaata Lanitium ex Machinan Basic Sockin jämää; kulutusta en tullut mitanneeksi sen tarkemmin, mutta vajaan 30 gramman Malabrigo-jämästä jäi vielä reilu nöttönen jäljelle. Sen verran sooloilin vielä alussa, että neuloin yhteensä viisi kerrosta kaksiväristä patenttia / Twigg stitchiä, ennen kuin aloitin varsinaisen kuvion. Päättelykerroksen jouduin tekemään arviolta neljästi, ennen kuin se oli riittävän löysä (tiukka se on vieläkin), ja siitä viisastuneena jätin peukaloon pari ylimääräistä silmukkaa ja päättelin sen silmukat vähän eri tavalla kuin ohjeessa.

Ei kerrota kenellekään, että toiseen kämmekkääseen jäi nurjalle puolelle pari virhettä. Huomasin ne vasta lankoja päätellessäni, muuten olisin luultavasti purkanut virheisiin saakka ja neulonut uudelleen. Vaan hullu ei huomaa, ja viisas ei virka - ja nyt se on todistettu, etten taida olla järin viisas. Jospa siitä huolimatta kauniit patenttikämmekkäät löytäisivät käyttäjän, sillä itsehän en tämän sortin kädenlämmittimiä enää käytä, kun nykyinen työni ei vaadi pitkiä istuntoja näppäimistön äärellä.

Sen verran tuo Twigg stitch jäi kutkuttelemaan, että täytynee joskus palata uudelleen jonkin kaksivärisen patenttineuleohjeen pariin ja vääntää se Twiggin tyyliin. Tai voisihan sitä suunnitella jotain omaakin, vaikkapa kirjan kannessa olevan huivin kaksivärikuvioinnin tyylistä kääntönreunusta sukkiin?

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Silkkaa sinfoniaa

Joskus asiat yksinkertaisesti loksahtavat täydellisesti kohdalleen. Invalidisoiva rannekramppi laukeaa, Sock Madnessin neljännen kierroksen malli osoittautuu juuri oman maun mukaiseksi, sitä varten valitut helmet sekä lanka (KVG Woolworksin käsinvärjätty merinosukkalanka värissä Stainless) sopivat täydellisesti yhteen ja lanka on täydellisen ihanaa neulottavaa. Vaikka en taannoisen rannekrampin vuoksi uskaltanutkaan neuloa kilpaa, vaan tunnustellen hissun kissun, valmistuivat Symphony Socks -sukat silti alle viikossa - siitäkin huolimatta, että helmien pujottamiseen käyttämäni virkkuukoukku meni rikki kolmannen helmen kohdalla ja jouduin odottelemaan pari päivää kanssaneulojan postitse lähettämää lahjoitusvirkkuukoukkua. Jatkoon en sentään kisassa enää tällä vauhdilla päässyt.


Valitettavasti omalla käsivaralla ottamani kuva ei tee oikeutta mallin ja langan yksinkertaiselle kauneudelle. Ja aivan yhtä valitettavasti näistä sukista tuli sittenkin itselleni aavistuksen turhan isot, joten joku jossain saa joskus minulta lähes poikkeuksellisen pehmeät ja kauniit villasukat. Sen sijaan granaattiomenanpuniaset ihanuudet, Kuje-kengät, ovat minun ikiomat!


Lähikuvassa näkyvät helmet paremmin kuin suttuisessa yläkuvassa. Käytin 8/0-kokoisia tsekkiläisiä siemenhelmiä, vinoneliön ulkokehällä limenvihreitä ja sisällä savunharmaita. Vaikutelma on juuri niin hienovarainen kuin kuvittelinkin. KVG:n merinosukkalangan Stainless puolestaan lähentelee täydellisintä mahdollista vaaleanharmaata - se on hyvin lähellä Kraftin Phantomia, mutta ehkä vielä aavistuksen raikkaampi sävyltään, ja lisäksi hitusen elävämpi semisolidi. Vielä pitäisi koeajaa Lanitium ex Machinan neutraali vaaleanharmaa Perla, jotta voisi muodostaa lopullisen mielipiteen maailmankaikkeuden kauneimmasta vaaleanharmaasta sukkalangasta (Louhittaren Luolan Hopea taitaa kuulua myös samaan hienojen vaaleanharmaiden kategoriaan; sitä olen tosin neulonut vain sport-vahvuisena).

Voi että oli ihanaa taas neuloa, vieläpä jotakin kaunista upeasta langasta.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kun vielä pystyi neulomaan

... neuloin taas kerran kirjoneulesukat, joiden mallikuvion nappasin Suuresta Kinnaskirjasta.


Aloitin nämä varpaista lähtien savolaisessa retriitissä neulottavaksi. Siellä ohi ajoi kuitenkin Sock Madnessin kisakierros, ja senkin jälkeen takkusi vähän. Jostain syystä mallikuvio vaati jonkinlaista tarkkaavaisuutta ja vähän löysänsorttistakin olin ryhtynyt neulomaan, mikä ei koskaan tuota ihan yhtä siistiä lopputulosta kuin napakka neulominen. Vaan mitäpä eivät laatulangat pelastaisi: näissä käytin Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia väreissä vaaleanharmaa Phantom ja tummanruskea Trial&Error -uniikki, jota lähinnä oleva vakioväri on Robusta. Kuviokohdistuksen vaihdoin tarkoituksella toiseen sukkaan päinvastaiseksi (ts. toisessa sukassa keskellä edessä/päällä oleva kuvio on toisessa sukassa keskellä takana/pohjassa), sillä olisihan se nyt ihan liian tylsää tehdä kaksi täsmälleen samanlaista sukkaa...

Rennosta neuleotteesta johtuen näistä 72 silmukan sukista tuli aika reilut, sellaiset arviolta kokoluokan 40-41 jalkaan sopivat. Hyvä niin, sillä sen kokoluokan sukkia onkin lahjalaatikossani vähemmän kuin omaan pienempään jalkaani sopivia. Eivätköhän nämäkin jollekulle sukankuluttajalle kelvanne, vaikkeivät itseäni lopulta (luksuslankoja lukuunottamatta) kovin sykähdyttäneetkään.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Kun ei pysty neulomaan

... tulevat sanat.


Jospa olisinkin sorsa.
Rantasulassa sukeltaisin
pyrstösulat pystyssä
ei huolta huomisesta.

Tai sitruunaperhonen.
Sinne tänne lepattaisin
kevättuulesta huumaantuneena.

Vaan ehkä kaikilla murheensa.
Sulaako lampi, pesälle paikka,
löytyykö puoliso, miten avuttomia poikaset.

Ja se pahuksen vastatuuli.
Juuri kun kevään ensimmäinen leskenlehti oli löytynyt.