Tasaisin väliajoin opiskelijat nousevat vaatimaan parannusta asemaansa - ja yhtä usein reilusti viime vuosituhannen puolella opiskelleet jeesustelevat, kuinka "meidän aikana ei saanut minkäänlaista ilmaista rahaa, opintolainan korkoavustuskin oli jo lottovoitto". Viimeksi tänään paikallisen yliopiston tutkijaopettaja näsäviisasteli aiheesta ja väitti, että laina motivoisi opiskelemaan nopeammin, jotta pääsee tienaamaan (maksaakseen ensihätään lainojaan pois?).
Rakas tutkijaopettaja, opiskelijoiden aseman parantamista kutsutaan edistykseksi. Kukaan ei tule vapaaehtoisesti etuuksia tarjoamaan, vaan niitä on vaadittava. Opiskelijoiden vaatimukset eivät ole kohtuuttomia verrattuna yleiseen sosiaaliturvaan ja yhteiskuntajärjestykseen Suomessa. Kun jo viralliset tahot toitottavat opiskeluaikojen lyhentämisen perään, on kohtuullista mahdollistaa täysipäiväinen opiskelu - tai vaihtoehtoisesti järkevä oheistulojen hankinta. Nyt opiskelijat pidetään tehokkaasti köyhyysrajan alapuolella: siitä pitää huolen niukan opintorahan sitominen tiukkoihin tulorajoihin. Jokin tuossa logiikassa mättää.
Lisäksi, rakas tutkijaopettaja, uskallan väittää, että (akateeminen) työllisyystilanne on melkolailla erilainen kuin muutama vuosikymmen sitten. Äitini nuoruudessa viime vuosisadan puolivälin tällä puolen ylioppilaslakillakin pääsi töihin. Onhan nytkin tietyillä aloilla (vaihteeksi) työntekijän markkinat, mutta työllisyystilanne vaihtelee puolessa vuosikymmenessä niin, ettei opiskelujen aluksi voi laskea varman työllistymisen varaan.
Viimeiseksi, rakas tutkijaopettaja, kiireellä ei tule kuin kusipäitä lapspuolia. Jos systeemin on tarkoitus kannustaa yksinomaan mahdollisimman nopeaan valmistumiseen, se johtaa väistämättä siihen, että yhä useampi keräilee tutkintoonsa ne mahdollisimman helpot kurssit ja rämpii nekin rimaa hipoen läpi. Ketä se palvelee, että työmarkkinat pullistelevat 22-vuotiaita maistereita, joilla ei ole itselläänkään selvää käsitystä siitä, mitä he osaavat tai mitä heidän edes pitäisi osata.
Opiskeluaika on arvokasta, vaikka se ei olisi aina 100% tehokasta. Moni kypsyy vuosien varrella kursseilla kompastellessaan hahmottamaan sen, minkälaisen ammattitaidon tahtoo ja pystyy rakentamaan. Se kenties vaatii "turhia" opintopisteitä ja jonkinlaista joutokäyntiäkin, mutta väitän, että tuloksena on valmiimpia ja pätevämpiä vastavalmistuneita. Sama muuten pätee tohtoritehtailuun, joka nykyisellään johtaa vääjäämättä tohtorin tutkinnon arvon inflaatioon. Ammattitaito ja asiantuntijuus ei synny juosten kusemalla, vaan pitkäjänteisesti vuosien työn tuloksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti