lauantai 28. huhtikuuta 2012

Jorvi-projekti


Päättäjät keksivät säästää Jorvin sairaalan synnytysosastolla vastasyntyneiden myssyjen hankinta- ja pesukustannuksissa päättämällä, että vastasyntyneille puetaan kestävän ja pestävän puuvillamyssyn sijaan kertakäytöistä verkkotuubia, sitä samaa, jolla päässä olevat haavasiteet saadaan pysymään paikallaan. Kätilöistä lähtenyt kansanliike neuloa kaikille Jorvissa 2012 syntyville vauvoille omaksi annettavat pipot saavutti myös minut maalis-huhtikuun vaihteessa. 



Ensin päätin neuloa edellisestä postauksesta tutun norjalaismyssyn, vieläpä samoista langoista, mutta neljän kerroksen korkuisin raidoin. Silmukoita on kuusi vähemmän, jotta koko olisi hieman pienempi. Nauhoja en toistaiseksi ole laittanut, ehkäpä virkkaan tai punon jonkinlaiset nyörit ennen myssyn toimittamista Jorviin.



Seuraavaksi nappasin sytomyssylahjoituslangoista Anttila Oy:n Sofien ja pyöräytin siitä 2,5 mm puikoilla Baby Leaves Baby Hatin (Ravelry-linkki ilmaisohjeeseen). Nuken päänympärys on 38 cm; uskon pikkuisen lehtipipon näyttävän mukavammalle hitusen pienemmässä päässä.


Näiden kahden pikkupipon jälkeen painiskelin itseni kanssa hetken, jatkaisinko vauvamyssyjen parissa, vaikka se olisikin pois sytomyssyneulonnastani. Vaikka vastasyntynyt kinkkuverkko päässään ei ole kovin houkutteleva visio, on vauvan syntymä kuitenkin sinänsä jo iloinen asia. Toisekseen, synnyttämään lähtijä voi jo etukäteen pakata mukaansa myssyn vauvalleen, jolloin kinkkuverkolle ei ole lainkaan tarvetta. Ja vaikka verkko päässä joutuisi elämänsä aloittamaan, on se yleensä kuitenkin varsin lyhyt aika. Sen sijaan syöpä ja sytostaattihoitoja mahdollisesti seuraava hiustenlähtö on shokki ja pidempiaikainen projekti, jolloin mikä tahansa ilahduttava asia on tarpeellinen ja tervetullut. Näistä mietteistä huolimatta päätin neuloa muutaman vauvapipon lisää.



Ensin syntyi kerästä Schachenmayr smc Cotton Bamboo Batikia 3 mm puikoilla kolme peruspipoa päälaelta aloittaen. Aloitin kahdeksalla silmukalla ja lisäsin joka toinen kerros kahdeksan silmukkaa, kunnes silmukoita oli 72 (vasemmanpuoleisin) tai 64 (kaksi muuta). Sen jälkeen neuloin 18-20 kerrosta sileää ja neljä kerrosta joko helmineuletta tai vuorotella oikein ja nurin. Viimeisen myssyn reunaan piti lainata oranssia jämälankaa omista varastoista, mutta aika huomaamattomaksi langanvaihto onneksi jäi. Olipa muuten hassua neuloa pitkästä aikaa sukkapuikoilla, silmukoita kun oli sen verran vähän, että 40 cm:n pyöröpuikko oli vähän turhan pitkä (ja ainoa letkeäkaapelinen pitkä pyöröpuikkoni oli kiinni keskeneräisessä huivissa). Näin tuli korkattua myös neulojatoverin minulle jo aikoja sitten lahjoittama neljän puikon koivupuinen Brittany-setti. Setistä oli siis katkennut yksi puikko, mutta minähän neulon joka tapauksessa neljällä puikolla viiden sijaan, joten minulle neljä sukkapuikkoa on jo täysi setti.



Pikkupiposet syntyvät hetkessä, joten niihin jää koukkuun. Raitapipoihin sain upotettua myös puuvillajämäpussini "ongelmanöttösiä", niitä, jotka olivat joko värinsä tai koostumuksensa vuoksi eriparia keskenään ja toisaalta liian pieniä eriä mihinkään järkevään yksin. Pohjalankana näissä pipoissa oli Novitan Luxus Cotton (vihreä, vaaleansininen, beige) sekä Novitan Suvi (valkoinen) ja The Cotton Garden Viola (keskisininen), raitalankoina kaikenlaista (ainakin Novitan Samos, Alabama ja Santorini sekä SandnesGarn Mandarin Classic ja Schachenmayr nomotta Denim). Suvin ja Violan neuloin 2,75 mm puikoilla (nekin koivupuiset sain samalta neulojatoverilta kuin 3 mm Brittanyt), langanmenekki oli vähän lankakombinaatiosta riippuen 15-20 g / pipo.



Yksivärisiäkin piti tehdä, kun Luxus Cottonia riitti ja se tuntui niin pehmoiselle vastasyntyneitä ajatellen. Oman melenkiinnon ylläpitämiseksi testailin erilaisia pintaneuleita paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Hurricane Hat -imitaatiota (alhaalla keskellä) lukuunottamatta nämäkin on neulottu päälaelta aloittaen.


Näiden myssyjen jälkeen päätin taas siirtyä sytomyssyilyn pariin. Jos niistä jää sopivia jämiä, saatan pyöräyttää muutaman raitapipon vielä Jorviinkin, mutta eiköhän tässä ole pääosin minun osuuteni vastasyntyneiden ja heidän perheidensä ilahduttamisesta.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Neulojan lapsella ei ole


Neulomistahtini hämmästyttää monia, joskus myös itseäni. Siitä huolimatta etenkin omille lapsille tulee neulottua luvattoman vähän. Niinpä menneen talven ensimmäisten kovien pakkasten alettua heräsin huomaamaan, että kaikki (mummon neulomat) aluslapaset olivat jääneet auttamattoman pieniksi kuopukselle. Eipä auttanut muuta kuin tarttua toimeen.



Mummon neulomat pitkävartiset lapaset olivat osoittautuneet käytännöllisiksi, joten päätin tehdä oman versioni mallista. Värit valikoituivat sekä paikallisen jalkapallo- ja jääkiekkojoukkueiden värien että käytettävissä olevien lankojen perusteella. Naapurini olikin sopivasti lahjoittanut minulle pari-kolme kerää mustaa Novitan Woolia, raidoiksi löytyi vielä keltaista Lai-la-lai Yarnz Sockia. Neuloin lapaset 2,5 mm puikolla, aloitussilmukoita saattoi olla 40, joista kavensin pois neljä ennen ranneresoria. Sitä, lisäsinkö neljä silmukkaa joustimen jälkeen, en enää muista. Peukalokiilankin tein, mutta en enää muista lisäysmääriä tai peukalon silmukkalukua. Lapasista tuli sovittamalla sopivat ja ne ovat olleet kovassa käytössä heti valmistumisestaan lähtien. Itse asiassa niin kovassa käytössä, että lapasten kärjet ovat jo kovasti huopuneet, mikä vähän ihmetyttää ottaen huomioon Woolin konepestävyyden. Woolia taisi kulua vähän toista kerää.


Aloitin hyvissä ajoin jo toisia lapasia ajatellen seuraavaa talvea. Lapasneulonta kuitenkin tympi siinä määrin, että sain aikaan vain yhden lapasen ja vähän toisen vartta. Vasta kevään loskakelien iskiessä tajusin, että vaihtolapaset on pakko saada käyttöön jo tänä keväänä, sillä mitkään taloutemme rukkaset (mukaan lukien kurarukkaset) eivät ole täydellisen vesitiiviit.



Kylläpä näiden peruslapasten neulominen osasikin olla pakkopullaa. Enhän minä mitään muistiinpanoja ollut tehnyt, joten jouduin laskeskelemaan toiseen lapaseen silmukka- ja kerrosmääriä ensimmäisestä lapasesta. Raitalangaksi olin ostanut Gjestalin Baby Ullia, sillä huomasin olevani lähtemättömissä näistä Savon maakuntaväreistä. Lapaset on neulottu 40 silmukalla muutaman kerroksen verran edellisiä pidemmiksi, jotta menisivät seuraavanakin vuonna. Langanmenekki oli kuitenkin pienempi lyhyemmän varren vuoksi.


Kun kuopus oli saanut omat lapasensa, ilmoitti esikoinen tarvitsevansa kevääksi uudet kämmekkäät vanhojen käytyä hänen mielestään pieniksi. Sopiviksi väreiksi lapsi ilmoitti mitäpä muuta kuin mustan ja keltaisen. Ei auttanut muuta kuin kaivaa samat musta Wool ja keltainen Baby Ull esiin ja ryhtyä tuumasta toimeen.



Kämmekkäät on neulottu 2,5 mm puikolla ja 48 silmukalla, mallineule on * 1 o kiertäen, 2 o, 1 n * ja peukalokiilassa on kuusi kahden silmukan lisäyskerrosta joka kolmas kerros. Esikoinen määritteli itse kämmekkäiden värien asemoinnin, ja lopputulos onkin kuulemma "juuri sellainen kuin halusinkin". Neulominen oli vähän vähemmän takkuista kuin pikkuveljen lapasten tekeminen, mutta onneksi tämäkin projekti on nyt tehty.


Jos omilla lapsilla ei olekaan riittävästi sukkia ja lapasia (ellei mummo niitä heille neulo), muiden lapsille neulomiselle ei näytä olevan aivan yhtä suurta kynnystä. Kuopukseni omahoitaja nimittäin odottaa kesävauvaa ja päätin, että neulon tulevalle vauvalle Norwegian Sweet Baby Capin.



Ajatus väriyhdistelmästä lähti naapurini lahjoittamasta tummanruskeasta langasta, jossa ei ollut vyötettä, mutta jonka naapuri kertoi olevan merinovillaa. Paikallisesta lankakaupasta etsiskelin kaveriksi sopivaa unisex-väriä - ja päädyin tietysti vaaleanvihreään Hjertegarnin Ciao Trunte -merinovillalankaan. Voisin kai puolustautua sanomalla, etten tiedä tulevan vauvan sukupuolta, joten en voinutkaan valita vaaleanpunaista tai vaaleansinistä, jotka nekin olisivat rimmanneet tummanruskeaan. Mutta toisaalta, olisin voinut valita luonnonvalkoisen tai beigen. No mutta, vihreähän on paljon pirteämpi väri!


Oman neulekäsialani ja käytössä olevan langan huomioiden loin 102 silmukkaa 2,5 mm puikolle ja tein 12 lisäys/kavennus -kerrosta joka toinen kerros ennen päälaen kavennuksia. Solmimisnauhoina on neljän silmukan i-cord, jota neuloin noin 25 cm. Hattu painaa vaivaiset 20 grammaa ja sen koko osui aikalailla haluttuun, kuvausnuken päänympärys (38 cm) kun vastaa isohkon vastasyntyneen päätä (omien lasteni päät ovat heti syntymän jälkeen 36,5 cm ja 39 cm). Hattu mahtunee vielä vähän isompaankin päähän, joten kesävauvalle siitä lienee iloa vielä alkusyksystä.


Blogimiehen työkaverien perheeseen on syntymässä myös esikoinen, joten hänellekin päätin neuloa norjalaismyssyn.



Speksit ovat samat kuin ensimmäisessä myssyssä, värit vain ovat toisinpäin. Voi olla, että värit eivät kaikkia miellytä, mutta ainakin malliltaan hattu vaikuttaa oikein käytännölliseltä ja on mielestäni erinomaisen suloinen taakse tulevan pienen hiipankin takia. Näitä taidan neuloskella enemmänkin nyt, kun esimerkiksi Jorvin sairaalan synnyttäneiden osastolle kaivataan myssyjä lahjoitettavaksi vastasyntyneille vauvoille.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Riemunkirjavia sytomyssyjä


Jokainen minua vähänkin tunteva tietää suhteeni kirjaviin lankoihin. Siitä huolimatta minulla ei ole mitään ongelmaa neuloa niitä, kunhan lopputuote ei jää omaan huusholliin.



Tänä keväänä sytomyssyjä varten saamieni lahjoituslankojen joukossa oli pari vajaata kerää paksumpia kirjavia lankoja. Neuloin kummankin myssyn päälaelta aloittaen ensin kirjavalla niin pitkälle kuin lanka riitti, jatkeeksi etsin lahjoituslangoista lähinnä sopivan kaverin. Kirjavat langat ovat merkiltään ja koostumukseltaan mysteereitä, punainen on Schoeller+stahlin Scooteria ja vaalean siniharmaa Rowanin handknit dk cottonia. Eivät nämä lopulta ihan mahdottomia ole, vaikkeivat omiin suosikkeihini pääsekään.



Sarjassamme myssyjä värioksennuksesta: oikealla Will I Be Pretty Viking of Norwayn pure MILK fiber -langasta, vasemmalla loput maitokuitulangasta yhdistettynä varastossa olleeseen Bamboo Zania -jämään, malli ihan perussileää aina oikein -reunan kera. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni maitokuitulankaan, joka oli väriä lukuunottamatta oikein mukava tuttavuus: sileä, hiukan kiiltävä ja pehmoinen. Oikeastaan lähes jokainen yksittäinen värikin oli kyllä kaunis, mutta noin yhteen lyötynä lopputulos on sitä mitä jo totesinkin: värioksennusta.


Mikä minun kannaltani mukavinta, kirjavia lankoja ei jäänyt jäljelle edes jämänöttösen vertaa ja punaisen Scooterinkin sain kulutettua loppuun. Rowanin handknit dk cottonia on edelleen useampi kerä, mutta sepä onkin mielestäni oikein laadukasta ja vielä asiallisen väristäkin, joten sitä voi säästellä hienompiin myssymalleihin.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Raitaa ja ruttua


Sytomyssyjä on syntynyt vauhdilla, esiteltäköön tänään raidallisia ja ruttuisia tuotoksia.



Viininpunaista Lily Sugar'n Creamia, reunajoustimeen 4 mm ja muuten 5,5 mm puikko, 72 silmukkaa ja kuusi 12 silmukan levyistä ruttusektoria. Siinäpä yksi vapaan assosiaation myssyviritelmä.



Toinen vastaava, tosin ilman sektoreita, reunajoustin vaaleanpunaisen langan jämällä ja korkeutta hiukan edellistä myssyä enemmän. Molemmat myssyt mahtunevat sellaiseen keskikokoiseen (55-56 cm) päähän.



Rutun ja raidan yhdistelmässä on vaaleansiniharmaata Rowan handknit dk cottonia sekä turkoosia Lily Sugar'n Creamia, puikko muistaakseni 4 mm ja silmukoita mahdollisesti 80. Kavennukset tein nurjilla silmukoilla niin, että päälaelle muodostuu nelisakarainen tähtikuvio.



Loput persikanväriset Lily Sugar'n Creamit sain upotettua raitapipoon, jossa ruskea lanka on Gjestal Føniä ja vaaleanvihreä Novitan Oliviaa. Näin sain mukavasti omista jämälankavarastoista pois nuo orvot ruskeat ja vihreät nöttöset eikä persikkaistakaan onneksi tainnut jäädä käytännössä juuri yhtään jäljelle.


Minä olen siitä kummallinen aktiivineuloja, että neulon melko paljon sellaisiakin malleja ja väriyhdistelmiä, joista en välttämättä itse ihmeemmin pidä. Tämänkään postauksen myssyistä en taitaisi omaan päähäni laittaa yhtäkään, mutta toivon ja uskon silti, että ajan kanssa jokaiselle löytyy tyytyväinen vastaanottaja.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kuplavanoja


Voisin yrittää uskotella, että olen myssyneulonnan ohessa saanut valmiiksi sukatkin. Vaan tosiasia on, että nämä sukat valmistuivat jo joskus helmikuun alussa, ovat vain jääneet bloggaamatta syystä jos toisestakin.



Sain inspiraation kehitellä Fredrika-sukkien kantapäämallin ympärille vähän toisenlaisen siirtyvien silmukoiden variaation. Lanka on Seiskaveikkaa, puikko 3 mm ja langankulutus reilusti vajaan kerän verran. Jostain syystä en oikein itse innostunut lopputuloksesta, mutta kun muutama kanssaneuloja pyysi ohjetta, kyhäsin jonkinlaisen alustavan version. Sen pohjalta useampikin ehti testineuloa mallin, mutta ohjeen viimeistely julkaisukuntoon on jäänyt kaiken muun alle. Ehkä osasyynä on se, että itselleni tässä mallissa ei ole mitään uutuusarvoa, ja toisaalta näinkin yksinkertaiseksi palmikkokuvioksi malli oli yllättävän työläs siirtää kaavio- ja tekstimuotoon niin, että ohje olisi helposti seurattava ja yksiselitteinen.



Sukkina nämä ovat oikein mukavat kotisukat, ehkä aavistuksen väljät, mutta eipä se kotikäytössä ole niin nökönuukaa. Varttakin on sen verran, etteivät nilkat ihan heti vilku. Ehkä joskus innostun hiomaan ohjeen julkaisukelpoiseksi, ehkä en. Tarvittaessa halukkaat saavat ohjeen raakaversion minulta sähköpostitse, tosin perusidea käy hyvin ilmi jo pelkistä kuvistakin.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Teemaväri: punainen


Jaksan hämmästellä itsekin sitä, miten jämähdän aina pariksi-kolmeksi kuukaudeksi johonkin tiettyyn käsityöhön, kunnes vimma vaihtuu toiseen kohteeseen. Alkuvuosi meni huivien parissa, kunnes huivihulluus lopahti niin nopeasti, että kahdesta viimeksi puikoilla olleesta huivista tein toisen puoliväkisin loppuun, mutta pingottamiseen ei ole motivaatio riittänyt. Toinen on edelleen kesken, jossain puolivälin tienoossa, mutta kun ei huvita niin ei huvita. Sytomyssyjä sen sijaan syntyy kuin liukuhihnalta. Tänään blogiarkisto saa täytettä punaisten päähineitten muodossa.



Edellisen blogimerkinnän kierretyt, vaeltelevat silmukat saivat jatkoa. Halusin kokeilla, josko saisin aikaan pipon sijaan myssyn vain vaihtamalla langan Lily Sugar'n Creamiin sekä kasvattamalla puikkokoon 5,5-milliseksi reunajoustimen jälkeen. Vähensin aloitussilmukoitakin yhden mallikerran verran, ettei myssystä tulisi aivan valtava. Noin 70 grammasta lankaa tulikin keskikokoiseen naisen päähän sopivahko myssy, joka toivottavasti toimii myös hiuksettomassa päässä napakan reunajoustimensa ansiosta.



Minusta tässä myssyssä on aika kiva päälaki. Pohdin edelleen sitä, olisiko tässä myssyssä/pipossa ainesta ihan ohjeeksi asti. Pitäisi varmaankin kokeilla, miten malli toimii villaisena, villalanka kun käyttäytyy hieman eri tavalla kuin puuvilla.



Lopusta punaisesta Lily Sugar'n Creamista pyöräytin vielä yhden palmikkopipon/-myssyn. Kuvassa näkyy oivallisesti puikkokoon kasvattaminen reunajoustimen jälkeen, minkä ansiosta reuna on napakka, mutta loppuosa myssystä rento ja pehmeä. Tämäkin päähine myssyttää pienessä päässä, kuvassa se on vedetty pitkäksi, jotta mallineule näkyy selvemmin.


Seuraavaksi puikolle ponnisti keskiäkäisen kanssaneulojan lankalahjoitussatsista Schoeller+stahlin punainen Scooter, jossa on 55 % puuvillaa ja loput tekokuituja.



Malliksi valikoitui Onda su onda (Ravelry-linkki ilmaisohjeeseen), jolla kuittaan aakkoshaasteen O-kuukauden. Neuloin hatun ohjeen mukaan käyttäen 4 mm puikkoa, lankaa kului vähän reilut 60 g, ja pipo sopinee parhaiten 56-58 -senttiseen päähän. Vähän rumasti tuli tehtyä nuo yläosan silmukanlisäykset, mutta en jaksanut enää purkaakaan, kun huomasin reikärivin vasta päälakikavennuksia aloitellessani. Pientä kauneusvirhettä lukuunottamatta pipo on minusta aika kiva.



Samaista Scooteria oli useampikin kerä, joten jatkoin Dolce Slouch Hatilla (ilmaisohje tämän sivun ensimmäisenä). Ohjeenmukaisin silmukoin hatusta olisi tullut valtavan suuri, joten vähensin aloitussilmukat 80:aan (= viisi mallikertaa pitsiä). Tässäkin reunajoustin on neulottu 4 mm puikolla ja pitsiosuus 5,5-millisellä, jotta hattu myssyttäisi edes jotenkin. Lopulta jouduin vähentämään korkeudestakin ihan reilusti, ettei myssystä olisi tullut liian raskas ja roikkuva. Onnistuin ujuttamaan virheen tähänkin myssyyn, mutta eipä se silmiin paista eikä käyttöä haittaa, joten sai luvan jäädä pikantiksi yksityiskohdaksi.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Tutkielmia siirtyvistä silmukoista


Sytomyssyilyni johtaa tasaisin väliajoin vääjäämättä siihen, että mielenkiintoisten (ilmais-)ohjeiden vähetessä ryhdyn kokeilemaan ihan omiani. Otsikon mukaisesti tämän raportin teemana on "vaeltavat silmukat" (engl. travelling stitches), johon minua houkutteli lahjoituksena saatu satsi Rowanin handknit dk cottonia.



Ensimmäisen pipoversion kierretyt silmukat vaeltelivat vähän turhankin venähtäneiksi palmikoiksi. Omassa päässäni tämä 84 silmukalla aloitettu ja joustinneuleen jälkeen 14 silmukan verran levennetty päähine on aika tiukka pipo, reilusti pienemmässä päässä se saattaisi jopa vähän myssyttää. Ilme on mielestäni sen verran unisex, että mennee sujuvasti myös miesten sytomyssystä. Lankaa kului reilusti toista kerää; tarkempi punnitus jäi tosin tekemättä. Puikkokoko oli 4 mm.



Ensimmäisen version perusteella lähdin kehittelemään ideaa eteenpäin pienin muutoksin. Silmukkamäärät ovat samat, samoin puikko, mutta korkeutta taisi tulla vähän vähemmän, joten kokokin on aavistuksen niukempi ja langankulutus vain vähän toista kerää. Tästä pipoversiosta pidin itse sen verran paljon, että tarkoitus on kokeilla sen muuttamista myssymalliseksi lankaa ja puikkoja vaihtamalla.



Kolmannesta vaeltavien ja kierrettyjen silmukoiden tutkielmasta tuli mitoitukseltaan kaikkein pienin, vaikka edelleen silmukkamäärät ja puikko olivat samat. Ei hassumpi tämäkään, etenkin päälakikavennuksista tuli minusta aika hauska kuvio:



Nähtäväksi jää, innostunko kirjoittamaan ohjetta johonkin näistä pipoista, tai kenties johonkin näiden jälkeen syntyvään versioon.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Hullu mikä hullu


Huivihulluus saavutti helmikuun loppupuolella uuden tason: sisälleni hiipi pakottava tarve kokeilla huivin neulomista ihan omasta päästä. Sukkia, lapasia, pipoja ja jopa paitoja olen neulonut ilman ohjeita iät ja ajat, mutta huiveissa olen tähän asti pitäynynyt tiukasti valmiissa ohjeissa. Suurin syy ohjeorjallisuuteen lienee siinä, että olen ylipäätänsäkin neulonut huiveja vasta reilut kolmisen vuotta.



Ensimmäiseen huivikokeiluuni halusin yhdistää kolme itseäni viehättävää asiaa: pitsin ja sileän neuleen yhdistelmän, jonkinlaisen epäsymmetrisyyden ja tuon nimenomaisen pitsimallin. Puettavuuden vuoksi halusin huivista ylöspäin kaartuvan, joten lähdin kokeilemaan kolmen kolmion yhdistämistä. Epäsymmetrisyyttä edustaa se, että pitsi on vain toisessa reunakolmanneksessa.


Kyllähän tuo huivi näyttää aika hoopolta tasolle levitettynä alareunan suoruudesta johtuen eikä reunapitsikään istu tuollaisenaan täydellisesti sileän neuleen jatkoksi.



Vaan puettuna (kuvassa vaateripustimella olevan untuvatakin päälle) huivi asettuukin ihan kohtuullisen mukavasti takareunan suorasta linjasta huolimatta. Lankana huivissa on TeeTeen Alpakka, jota sain kaksi kerää arpajaispalkintona. Huivi on neulottu 4 mm puikolla ja lankaa kului niin tarkkaan kaksi kerää, että kolmannes päättelykerroksesta piti tehdä varastoistani löytyneellä tummanpunaisella villalangalla.



Edestä huivi näyttää miltä tahansa tavalliselta kolmiohuivilta, tosin peruskolmioon verrattuna tällainen yläreunastaan kaareva asettuu hartioille helpommin ilman niskaan jäävää kurttua. Pidän itse kovasti siitä, että täyspitsisen reunan vastapainona on toisella puolella yksinkertaista sileää neuletta.



Olen kovasti viehättynyt tähän nimenomaiseen pitsineuleeseen, jota on nähty niin Novitan neulemalleissa kuin kansainvälisemmissäkin ympyröissä. Mielestäni sain sen istumaan aikalailla onnistuneesti huiviin niin sivulevennysten kuin ulkoreunankin osalta. Mutta kyllä tuo keskimmäinen kolmio ja sileitä kolmioita reunustavat pitsit vaativat vielä lisähiomista ennen kuin tästä voisi kuvitella ohjeen kirjoittavansa. Vaan näinköhän tässä käy, että vielä eräänä päivänä julkaisen myös huiviohjeen siitäkin huolimatta, että vielä neljä vuotta sitten en keksinyt mitään hyvää syytä neuloa ensimmäistäkään hartiahuivia.


Tämä huivi muuten meni lankainventaarioveikkauksessa toisena lähimmäksi arvanneelle Mammutille, joka viime vuoden aikana neuloi keskimäärin huivin viikossa. Vaan arvelin, että tällaista hän ei ole kuitenkaan neulonut!

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Think Pink


Pinkki teema jatkuu. Tällä kertaa kaikki lähti kanssaneulojalta arpajaispalkinnon kylkiäisenä saamastani Pinky Vinky -värisestä Sukka-Puffasta (jota muuten myy Puffalan puoti). Aavistuksen lohenpunaiseen taittava vaaleanpunainen yhdistettynä hieman harmahtavaan lilaan ei totta totisesti ole oma suosikkiyhdistelmäni, joten aika pian langan saapumisen jälkeen minulle tuli lähes pakonomainen tarve saada neulottua lanka pois. Ehdin aloittaa ja purkaa kolme eri huivimallia, kunnes neljäs malli alkoi vaikuttaa siltä, että langan väritys voisi jopa toimia siinä.



Malli on passione amorosa (Ravelry-linkki ilmaisohjeeseen), nimenomaan noin pienillä alkukirjaimilla kirjoitettuna. Se koostuu neljästä samanlaisesta kolmiosta, jossa vuorottelevat sileä neule ja reikärivit. Minä neuloin huivin 3,5 mm puikolla ja päättelin reunan ohjeesta poiketen yhdeksännen reikärivin jälkeen joustavasti (alkuperäisohjeessa sileän osuuden jälkeen tulee i-cord -päättely). Pingotin huivin laiskasti kärjistään summittaisen viisikulmion muotoon; reunojen pingottaminen suoraan olisi vaatinut pingotusvaijerit, joita minulla ei ole, sekä luultavasti napakamman päättelyn.



Niskan lähikuvassa värit tulevat selvemmin esiin, samoin reikärivejä molemmin puolin reunustavat nurjat kerrokset, jotka tuovat pintaan pientä struktuuria.




Kärkikuvasta käy puolestaan ilmi se, että päättelykerros olisi voinut olla hieman vähemmänkin joustava. Toisaalta en pingotanut huivia maksimiinsa, vaan jätin sen selvästi pehmeäksi ja joustavaksi; korkeus niskasta keskikärkeen on noin 60 cm.


Lanka oli neuletuntumaltaan oikein mainio, eikä huivin neulomiseen kulunut paria-kolmea iltaa pidempään. Värityskin toimi suunnilleen niin kuin odotinkin, joten periaatteessa lopputulos on ihan OK. Omaan makuuni värit ovat kuitenkin aivan liian imelät ja yleisilme liian kirjava, joten laitoin huivin eteenpäin arpajaispalkinnon muodossa.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Luota pinkkiin


Tällä kertaa esittelyssä on taannoisen lankalahjoituksen vaaleanpunaiset Lily Sugar'n Cream -puuvillalangat. Niistä syntyi yhteensä kolme sytomyssyä. Kaikki kolme on neulottu 5,5 mm puikolla ja 72 silmukalla.



Ensimmäisenä päätin kokeilla jotakin mallineuletta vanhasta Burda Maschenmuster Ajourmuster -lehdestä, jota olen hyödyntänyt ennenkin. Tämänkertainen mallineule valikoitui sen yhdeksällä jaollisen silmukkamäärän vuoksi. Sama vikahan tässäkin on kuin joskus aikaisemmin esittelemässäni paksulankapipossa: langankierroista syntyvät reijät ovat varsin suuret. 54-55 cm kokoiseen päähän sopivaan piposeen meni alle 50 g lankaa.



Toiseen pinkkiin pipoon nappasin mallineuleen Kauneimmat neulemallit -kirjasta. Päälakikavennukset säveltelin lennossa, ne onnistuivat minusta oikein mukavasti suhteessa mallineuleeseen. Korkeutta pipolla olisi voinut olla ehkä yhden mallikerran enemmän, mutta tällaisenaankin se on varmasti sopiva jollekulle melko pienipäiselle.



Vaaleanpunaista lankaa oli jäljellä kahden ensimmäisen pipon jälkeen vielä noin 55 g, joten tiesin sen riittävän yhteen vähän isompaankin myssyyn. Mallineule on jälleen Kauneimmat neulemallit -kirjasta, tosin käänsin kiertosuunnan peilikuvaksi. Vaikka kierremyssyssä on samat 72 s, mallineuleen ja selvästi reilumman korkeuden ansiosta se mahtuu myös minun isoon päähäni. Onnistuin mielestäni taas ihan hyvin päälakikavennuksissa, vaikken niitä etukäteen mitenkään suunnitellutkaan.