tiistai 21. elokuuta 2012

Hampurilainen eli miten noustaan käsityölamasta


Kärsin koko heinäkuun totaalisesta käsityökyllästymisestä. Tai enhän minä siitä kärsinyt, paremminkin käsitöiden kiinnostamattomuus tuntui tervetulleelta irtiotolta ja hengähdystauolta. Neulomisen, virkkaamisen ja ompelemisen sijaan kokosin kuopuksen kanssa parhaimmillaan monta tuntia päivässä legoja (suomeksi sanottuna minä kokosin ohjeista yhden jos toisenkin rakennuksen, aluksen ja auton samalla kun kuopus leikki jo valmistuneilla kokonaisuuksilla). Luin myös muutaman dekkarin, kokosin pari palapeliä ja reissusin pitkin ja poikin kotimaata lasten kanssa. Jotain kyllästymisen tasosta kertonee se, etten ottanut neuletta edes esiin seitsemän tunnin junamatkalla Rovaniemelle ja takaisin.


Jossain vaiheessa minulta alkoi kuitenkin tekeminen loppua. Mitä ihmettä tekisin, jos en tekisi käsitöitä? En kertakaikkiaan tahtonut keksiä kaikelle sille vapautuneelle ajalle mielekästä puuhaa. Selailin lankojani, selailin virkkaus- ja neulemalleja, innostumatta. Sitten kuopus keksi pyytää taas lisää virkattuja ruokia. "Äiti, katotaan netistä sopivia." Siitä se sitten nousi, pitkästä aikaa, innostus.



Yhden päivän aikana, lasten kirittämänä, virkkasin jokseenkin luonnollisen kokoisen juusto-ananashampurilaisen. (Ei tähän toki kokonaista päivää mennyt, mutta kun muutakin välillä puuhattiin, siinä kaiken lomassa se sitten valmistui yhden päivän aikana.)



Hampurilainen koostuu Luxus Cottonista virkatusta hampurilaissämpylästä (täytteenä vanua, pohjan ja kannen tasaisten puolien kovikkeena pahvia), jauhelihapihvistä (jotakin paksua jämävillalankaa), juustoviipaleesta ja ananasrenkaasta (SPR:n Kontista löytynyttä 100 % villalankaa), salaatinlehdestä (jämäpuuvillaa) sekä tomaattisiivusta (Tennesseen jämä), jota tosin kuopukseni käyttää ketsuppitöräyksenä.


Parasta tällaisissa projekteissa on paitsi lasten ilo, myös lopputuloksen toiminnallisuus. Hampurilaisen voi koota mieleisekseen ja sen osia voi käyttää myös erikseen muissa ruokalajeissa. Ketsuppi pääsikin jo hot dogiin, jonka kuopukseni luovasti kokosi aikaisemmin esittelemästäni tortillaletusta ja makkarasta. Jalomielisesti virkkasin mukaan myös viimeisen metrin pätkän sinapinväristä puuvillaa, sillä pitihän hodariin sinappiakin saada.


Ei niiden käsitöiden tarvitse aina olla henkeäsalpaavan upeita design-luomuksia tuottaakseen iloa. Aika usein riittää pelkkä jämälangoilla iloittelu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti