Koivu-sukat

Sain ystävältäni joulun alla lahjan kylkiäisenä kaksi kerää luumunväristä DROPS Fabelia. Väri ei tunnetusti ole omia suosikkejani, joten päätin jo langat saadessani neuloa niistä sukat samaiselle ystävälleni vaikkapa ensi joulun joululahjaksi. Pienen haeskelun jälkeen päädyin ottamaan puikolle Koivu-sukkamallin.

Neuloin sukat ainakin suurinpiirtein ohjeen mukaan, tosin 2 mm puikolla; kokoluokan 37-38 sukkiin meni noin 65 g lankaa. Fabelissa on ihan mukava neuletuntuma, mutta minua häiritsi todella paljon langassa olleet lyhyet valkoiset kuidut/säikeet, jotka tuntuivat muovilta ja näkyivät todella ikävästi neuleessa, ellei niitä nyppinyt pois langasta. Saman huomasin jo neuloessani Aragorneja punaisesta Fabelista, silloin tosin ajattelin langan olleen sattumalta sekundaa. Ilmeisesti tämä on kuitenkin yksivärisen Fabelin ominaisuus, eikä lainkaan miellyttävä sellainen.

Sukista tuli kyllä oikean kokoiset ja varsin kivan näköiset, mutta ehkäpä lehtikuvio olisi voinut yltää pidemmälle jalkaterän päälle. Eiköhän ystävälläni ole näillekin sukille käyttöä, samaan osoitteeseen kun on huolittu myös Kiertoradalla- ja Galder-sukat.

Mohair-Shettis

Yksi varastolankaneulomus oli jäädä kokonaan raportoimatta, vaan tässä se nyt on, naapurilta saadusta SandesGarn Kitten Mohairista neulottu Shetland Triangle.

Tässä huivissa ei kauan nokka tuhissut: 80 grammaa mohairlankaa muuttui 4 mm puikolla  noin 140 x 75 cm kokoiseksi huiviksi parissa-kolmessa päivässä.

Pidän tummanruskeasta väristä, pidän edelleen Shetland Trianglesta mallina ja yllätyin, miten mukavaa Kitten Mohairia oli oikeastaan neuloa - mutta en minä siitä huolimatta osaa kuvitellakaan pitäväni tätä itse. Niinpä lahjalaatikko sai taas kerran täytettä ja minä sain loput mohairit pois varastoista kuljeksimasta.

Nikolai II

Joulun alla kävin ostamassa muutaman kerän lankaa lahjaksi ihan itselleni. Yksi ostoksistani oli Pro Lanan Pro Socks Harmony, joka houkutteli ihanilla ruskan sävyillään. Vaikka lanka on jo nimensäkin perusteella suunniteltu lähinnä sukkiin, minä arvelin voivani neuloa siitä aivan yhtä hyvin huivin. Kokeilin pariakin mallia, mutta hyvin pian päätin aina oikein -neuleen sopivan parhaiten langan väritykseen. Niinpä tuli tehtyä toinen Nikolai.

Minä neuloin Nikolai II:n 3 mm puikolla. Koska Nikolai I oli mielestäni kovin kapea luiru, päätin tehdä tällä kertaa levennykset (ja vastaavasti lopussa kavennukset) joka 4. kerros alusta saakka. Tein levennyksiä, kunnes reunalehdyköitä oli 20, lyhennettyjä kerroksia sisältävässä keskiosassa on puolestaan 24 lehteä.

Muutosten myötä huivista tuli juuri sopivasti leveämpi ja väritkin asettuvat todella kauniisti. Vähän karkeahan huivi oli aluksi, mutta kylvetin sitä huolella villanhoitoaineessa ennen pingotusta. Lankaa kului vajaat 80 g; kokoa en ole muistanut lainkaan mitata, muoto on suunnilleen hevosenkenkää muistuttava. Eiköhän tämä kelpaa kuopukseni lastentarhanopettajalle kevät-/läksiäislahjaksi, kun kuopus siirtyy aikanaan kesäloman kautta toisen päiväkodin yhteydessä olevaan eskariin.

Hattuja tarpeeseen

Lankavarastossani oli majaillut jo tovin ison pipon verran mustaa DROPS Nepalia. Tästähän neuloin jo viime talven suosikkipiponi, joten ajattelin ilahduttaa miestänikin mustalla pakkaspipolla. Jonossani oli sopivasti odottamassa ilmainen Declan's Hat -ohje, jota sovelsin ohjetta reilusti paksummalle langalle.

Neuloin pipon 4 mm puikolla ja 96 silmukalla, reunusjoustinta tein noin 7,5 cm. Lopputulos on ISO, mutta niin on mieheni pääkin. Pipo on niin syvä, että reunuksesta riittää pieneen taitteeseen etenkin miehelläni, joka tykkää pitää pipoja hieman vähemmän syvällä kuin minä. Ihan OK pipo, mutta ehkä joustinta olisi sittenkin voinut neuloa joko reilusti vähemmän tai hieman enemmän. Lankavarastoni keveni 80 grammaa tämän pipon myötä.

Viime syksynä tulin ostaneeksi paikallisen lankakaupan alelaarista kaksi kerää ruskeaa Gjestal Føniä ihan vain kokeeksi. Langassa on 70 % bambua ja 30 % puuvillaa, joten päätin tehdä langasta sytomyssyn. Malliksi valikoitui Rosazura (Rav-linkki ilmaismalliin).

Jälleen lankani oli paksumpaa kuin ohjeessa, joten tein pieniä muokkauksia alkuperäiseen malliin: jätin päälaen viimeisen lisäyskerroksen tekemättä ja vähensin palmikkokuviota edeltävä sileältä osuudelta kerroksia. Neuloin hatun 4 mm puikolla ja siitä tulikin varsin kivanoloinen kokoluokan 55-56 myssy. Lankaa kului peräti 85 g. Pidän itse mallista siinä määrin, että voisin harkita Rosazuran neulomista itsellenikin, villaisena tosin.

Budding Shawlette

Fragaria Shawlin neulominen oli niin nautinnollista, että samasta Francis-puuvillalangasta teki mieli neuloa toinenkin huivi. Jonostani poimin Budding Shawlette -ohjeen (Rav-linkki ilmaisohjeeseen) ja nappasin aluksi 3 mm puikon. Jo heti alkumetreillä kävi kuitenkin selväksi, että mallineule kaipasi tiiviimpää rakennetta, joten purin huivin alun ja vaihdoin 2,5 mm puikkoon.

Huivi on reunaa lukuunottamatta kokonaan samaa mallineuletta, jonka oppi helposti ulkoa. Olisi luullut, että neulominen olisi alkanut piankin puuduttaa, mutta niin ei käynyt suurelta osin erinomaisen neuletuntuman vuoksi. Päätin kuitenkin, etten neulo jättikokoista huivia, sillä ainakin itse osaan asetella pienemmän huivikkeen kauniimmin asusteeksi. Lopulta neuloin toistuvaa mallikertaa 12 toiston verran, jolloin huiville tuli kokoa pingotettuna noin 120 x 60 cm.

Ennen pingotusta olin hieman epäileväinen, jääkö lopputulos kovin vaatimattomaksi ja tylsäksi, mutta omasta mielestäni huivi on yllättävänkin kaunis. Päättelykerros olisi tosin pitänyt tehdä vieläkin joustavammin, nyt reuna jäi kiristämään kärkiä pingottaessa. Lankaa huivikkeeseen kului vajaat 65 g. Tämän huivin kohtalona oli päätyä arpajaispalkinnoksi, sillä en edelleen osaa kuvitella itseäni pitämässä valkoista puuvillahuivia.

Lisää sytomyssyjä

Varastolankailu on innostanut sytomyssyilemään aina muiden isompien neuleiden välillä. Tällä kertaa otin työn alle loput varastoni vanhimmista puuvillalangoista.

Ensin neuloin 119 silmukalla ja 3 mm puikolla pipon, jossa mallineule on napattu omista Verso-sukistani. Alareunassa on taite ja päälaen kavennukset sävelsin sitä mukaa kun neule edistyi. Tästä piposta tuli iso ja syvä, sopii omaan isoon runsashiuksiseen päähänikin, mutta toisaalta tämä voi toimia väljempänä myssyttävänä myssynä pienemmässäkin päässä. Lankaa kului noin 55 g.

Neulomisen lomasa minuun iski vastustamaton halu virkata ja päätin kokeilla Kardemumman Pauliina-myssyn ohjetta

Muuten tein ohjeen mukaan, mutta alkuun virkkasin kiristettävään lenkkiin 12 pylvästä (tai 3 kjs ja 11 p) ja sitä seuraavalla kerroksella jokaiseen pylvääseen 2 p. Näin hatun laelle ei jäänyt reikää, mutta vähän koholle tuo keskuspyörylä jäi. Ehkä sittenkin olisi pitänyt suosiolla seurata alkuperäistä ohjetta. 3 mm koukulla virkkailin ja kun vihreä lanka loppui, jatkoin tuntemattomalla valkoisella puuvillalla. Mallailin hattua omaan päähän ja säädin korkeuden sen mukaan. Uloimmaksi virkkasin kerroksen piilosilmukoita jämäköittämään reunaa. Kardemumman koristeluiden innoittamana kaivelin jämälankapussistani pienenpieniä nöttösiä, jotka passasivat mielestäni sävyltään käytettyyn vihreään. Jotenkin nuo pyörylät viehättävät, niitä tekisi mieli virkata kaikista pikkujämistä. Myssylle tuli painoa vähän reilut 50 g.

Pauliina-myssystä tuli siitäkin tosi iso, sellainen mukavan tilava omaankin päähäni. Uskon kuitenkin, että myös syöpäpotilaissa on isopäisiä, joille pään lämmike kelpaisi. Toisaalta, olenhan välillä neulonut todella pieniäkin myssyjä. Parasta kai onkin, jos tarjolla on mahdollisimman laaja kirjo kokoja, värejä ja malleja.

Patalaputtaa ja muuta jämäilyä

Taas teki mieli virkata sillä samalla vanhalla suosikkimallilla pari patalappuparia puuvilloista.

Sinne hupsahti iloisesti peittoprojektilankoja ja vähän muutakin lisäksi. Ja kun vihreän makuun pääsin, piti myöhemmin virkata vielä pari patalappua lisääkin:

Näiden kahden patalapun kohdalla ei voi puhua pelkästään jämälankavirkkauksesta, vaikka keskustassa oleva luumunvioletti oli jämää taannoisesta sytomyssystä; kaikkia muita lankoja kyllä riittää vielä isompiinkin töihin. Tämä vihreä sävymaailma nyt vain puhuttelee minua, joten piti ihan toppuutella itseään, että malttaisin jättää loput langat hyödyllisempiin tarkoituksiin, esimerkiksi sytomyssyiksi.

Sen sijaan aitoja jämälankavirkkauksia ovat nämä gekko-kirjanmerkit, joista turkoosi, ruskea ja vihreä kertoivat heti itse, kenen luo halusivat matkata:

Nämä olivat sukkalankajämiä, eikä GekkoSet ollut suinkaan viimeinen setti laatuaan. Minkäs sitä hullu mieliteoilleen voi... Samaan hulluuskategoriaan voi kai laittaa myös seuraavan pitsiliinan:

Malli on edelleenkin mielestäni yksi kauneimmista, mutta tällä kertaa käyttämäni lanka (kälyn kirpputorilta ostama Coats Eldorado) oli kyllä rimanalitus. Lanka oli järkyttävän ylikierteistä ja lisäksi kovaa, joten virkkaaminen 1,75 mm koukulla kävi pian hermoille. Jouduin roikottamaan virkkuuta useampaan otteeseen kerältä tulevan langan varassa, jotta sain tasattua kierrettä, mutta eipä siitäkään ollut apua kuin hetkeksi kerrallaan. Loppu kerä lähtee kyllä suosiolla kiertoon esimerkiksi SPR:n Konttiin, sillä minä en aio tämän langan kanssa enää pinnaani kiristää. Liina sen sijaan menee lahjalaatikkoon yhdessä patalappujen kanssa: kyllä aika tavaran kaupitsee.

Sen sijaan Kardemumman blogipostauksesta nappaamani linkki virkattuun ruusuun johti mielihyvään niin ruusua virkatessa kuin valmista työtä ihaillessakin.

Ruusuun kului varsin tarkasti loput tummanpunaisen TeeTeen Primaveran jämät. Virkkasin ruusun 3,5 mm koukulla ja 60 aloitusketjusilmukalla, lankaa kului 11 g. Kaunis ja helppo malli toteuttaa, mutta parasta oli tietysti se, että pitkään jämälankapussissa viereksinyt lanka on nyt vihdoin saatu muutettua käyttökelpoisempaan muotoon. Tämän voisi kiinnittää johonkin pysyvästi tai käyttää vaikkapa rintarossina hakaneulan avulla.

F eli mistä näitä pitsihuiveja oikein sataa

Täytin kuun alkupuolella 27 vuotta ties monettako vuotta peräkkäin. Koska niitä vuosia ei tässä vaiheessa enää lasketa, ei varsinaista syntymäpäivääkään noteerattu perhepiirissä mitenkään. Sen sijaan Ravelryn avatariini ilmestyi täytekakku ja heti aamusta Tintti oli lähettänyt minulle sen kunniaksi ihanan synttäriyllätyksen maksullisen Fragaria Lace Shawl -ohjeen muodossa (Rav-link). Huivi oli ihan pakko päästä aloittamaan heti samana päivänä; langaksi valikoitui toisen ravelrykahelin puolisentoista vuotta sitten lahjoittama Francis, portugalilainen merseroitu puuvilla (1000 m / 200 g).

Huivi neuloutui kuin itsestään, lanka oli pehmeää ja liukui juuri sopivasti 3 mm ruusupuupuikollani. Echo Flower Shawlin jälkeen tämä oli mielettömän nautinnollista neulottavaa, nyppyjä myöten (niihin käytin suosiolla samaa virkkuukoukkumetodia kuin Echo Flower Shawliinkin). Huivi valmistui muutamassa päivässä, ohjeen mukaisin mallikertatoistoin se pingottui kokoluokkaan 130 x 65 cm ja lankaa kului 70 g eli noin 350 m.

Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miksi ihastun kerta toisensa jälkeen tietynlaisiin täyspitsisiin huivimalleihin, sillä itse en tällaisia (ainakaan vielä) osaa pitää. Tämä yksilö on lisäksi valkoinen. Ja puuvillaa. Mutta on se ihana: kevyt, kaunis, herkkä, merseroinnin ansiosta juhlavan kiiltäväkin. Sanoinko jo, että Fragarian neulominen oli huumaavan houkuttavaa ja koukuttavaa? Siinäpä pitsihuivineulonnalle riittävän suuri oikeutus - voi olla, että tämä ei jää viimeiseksi Fragariakseni. Francis-puuvillasta tulee joka tapauksessa ainakin toinen huivi, niin hyvä neuletuntuma siinä oli. F-kuun (maaliskuu) haastekin tuli selätettyä mallinimen lisäksi langan voimin.

Olipa mukava täyttää tänäkin vuonna 27 vuotta.

Pari sytomyssyä

Viime kesän sytomyssymaratonini jälkeen sillä rintamalla on ollut varsin hiljaista. Matleenan haasteen sekä varastolankaneulonnan myötä innostuin kuitenkin neulomaan varastoni viimeiset sytomyssyilyyn sopivat lahjoituslangat, joita sain viime syksynä ihan yllättäen ja pyytämättä.

Ensin tartuin Bamboo Zania -merkkiseen lankaan, joka on puoliksi bambua, puoliksi villaa, ja neuloin siitä Will I Be Prettyn. Väri on vähintäänkin psykedeelinen keltaisen ja punaruskean sekasotku, mutta ehkä joku voimaantuu näistäkin väreistä. Pipo on kyllä aivan ihastuttavan pehmeä ja taatusti kutittamaton. Ympärysmitassa on 126 s ja neuloin pipon 2,5 mm puikolla, lankaa kului yrityksestä huolimatta vain noin 35 g. Lopulle 15 grammalle pitäisi siis keksiä jotakin käyttöä, huh huh. Se voisi kyllä raidoittua kivasti mustan kanssa, mutta mitään sopivaa mustaa lankaa minulla ei toistaiseksi ole.

Toinenkin sytomyssy on aloitettu päälaelta ja lisäyksiä on tehty kuudessa kohtaa joka toisella kerroksella, kunnes silmukoita on 120; puikko oli sama 2,5 mm kuin WIBP:ssäkin. Harmaavoittoinen mysteerilanka ei riittänyt aivan täysimittaiseen myssyyn, joten kaivoin puuvillajämistäni lähimmäksi soveltuvan vaalean beigen langan, jolla tein aina oikein -reunuksen. Kardemumman sytomyssykoristeluista innostuneena päätin minäkin kokeilla piristää harmaanankeaa hattua pienillä virkkauksilla. Kukin voi päättää itse, sattuuko pitämään lehdyköistä ja pyörylästä, joihin sain kulumaan kaksi mininöttöstä puuvilloja. Kuvaushetken surkeat valaistusolosuhteet saivat harmaassa langassa olleet vihreät ja keltaiset raidat lähes katoamaan taustaan; juuri niihin väreihin yritin koristeita täsmäillä.

Näiden lankojen jälkeen minulla ei hetkeen ollut lainkaan lahjoitusmyssylankoja jäljellä, mutta sopivia sytomyssylankoja oli/on jäljellä vielä omien hankintojenkin jäljiltä.  Myös Villaviidakon Emma lahjoitti useamman kerän puuvillalankoja jatkojalostettaviksi. Eivät nämä siis suinkaan viimeiset myssyni ole, mutta luultavasti varsinainen hatutuskausi alkaa vasta valon lisääntyessä keväällä.

Echo Flower Shawl

Kun näin ensimmäisen kerran Echo Flower Shawlin (Ravelry-linkki) ja huomasin sen olevan ilmaismalli, tiesin joskus neulovani sen. Jo puolisentoista vuotta sitten hankin kanssaneulojalta mustaa Girnascon Merinosilkiä, josta oli määrä tulla Kaikukukka eräälle työkaverilleni yllätyslahjaksi. Vasta vuosi työpaikasta opiskelemaan siirtymisen jälkeen sain huivin puikolle, kiitos Ravelry-Kahelien varastoneulonta-KALin ja aakkoshaasteen. Echo Flower Shawl onkin aakkoshaasteen E-kuukauden (helmikuu) virallinen neuleeni, etuajassa tietenkin.

Lähtökohtaisena ajatuksena oli, että neuloisin huivia pikkuhiljaa. Lanka on huikean ohutta (1400 m / 100 g), joten päätin neuloa sitä kaksinkertaisena. Siitä huolimatta valitsin varsin ohuen puikon (2,5 mm), sillä neulekäsialani on löysä enkä halunnut pitsikuviosta varsinaista kalaverkkoa. Mallin ja kaksinkertaisen langan yhdistelmä osoittautuikin erittäin haasteelliseksi: toinen lanka jäi helposti matkasta ja "3 into 9" -silmukan vääntäminen kävi käsiin. Sitkeästi neuloin kuitenkin eteenpäin välillä jopa tunteja päivässä, joululomalla kun olin.

Todelliseksi tahtojen taisteluksi neulominen muuttui kuitenkin siinä vaiheessa, kun aloin neuloa reunuskaavioiden nyppyjä. Hullu kun olen, päätin tehdä 9 lenkin nyppyjä ihan perinteisesti. Siinä vaiheessa, kun aloitin toista nyppykerrosta ja huomasin monista ensimmäisen kerroksen nypyistä karanneen lenkkejä, kirosin rankasti sitä, etten ollut pujotellut mihinkään kohtaan huivia elämänlankaa. Pitsihuiveja neuloneet tietävät, miten riskialtista on ryhtyä purkamaan neuletta, ellei tuota pelastavaa tekijää ole varmistamassa silmukoiden poimittavuutta edes jossakin kohtaa. Minä kuitenkin tempaisin puikon irti neuleesta ja purin pari-kolme kerrosta. Siinä sivussa lankakin katkesi ja sotkeentui selvittämättömäksi kasaksi. Jokusen hetken ajattelin heittää koko tekeleen roskikseen, mutta päätin kuitenkin yrittää poimia silmukat. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin siinä, vaikka useampi tunti tehokasta neulonta-aikaa purku- ja poimintaoperaatioon tuhraantuikin.

Viisastuin kerrasta ja pujotin ensimmäistä nyppykerrosta edeltävään kerrokseen elämänlangan. Kävin myös opiskelemassa vippaskonsteja nyppyjen neulomiseen YouTubesta. Lopulta päädyin omaan versiooni tästä tekniikasta: videosta poiketen otin 2,5 mm virkkuukoukun oikean käden puikon rinnalle ja neuloin nypyn silmukat ja langankierrot puikon ja virkkuukoukun yhdistelmällä. Virkkuukoukulla vedin silmukan nypyn lankalenkkien läpi puikkoa pitkin liu'uttaen. Näin sain nyppyyn mukaan jokaikisen langan eikä minun tarvinnut neuloa yhdeksää silmukkaa nurin yhteen nurjalla. Hidasta, mutta takuuvarmaa. Samalla nypyistä tuli tasalaatuisia ja siistejä kaikin puolin. Loppuvaiheessa aloin jollain masokistisella tavalla nauttia nyppyjen neulomisesta.

Siinä se lopulta on, 87 grammaa Merinosilkiä neulottuna pitsihuiviksi. Tein ohjeen mukaisesti aloituskaavion kerran, kukkakaavion 13 kertaa ja reunuskaaviot, kokoa huiville tuli noin 120 x 65 cm. Ohjeesta poiketen en käyttänyt kaksinkertaista (tai minun tapauksessani nelinkertaista) lankaa, vaan päättelin samalla langanvahvuudella kuin olin koko huivin neulonutkin. Lopulta neuloin huivia vain 9 päivää - se siitä hitaasta ja maltillisesta ikuisuusprojektista. Pingotukseenkin sain huivin vain parin-kolmen päivän viiveellä.

Oliko lopputulos kaiken sen vaivan arvoinen? En ole sittenkään aivan vakuuttunut. En saanut reunaa pingottumaan siten kuin olisin halunnut, sillä reunassa olevat kukat jäivät suppuun. En tiedä, olisiko tiukempi päättelykerros auttanut, nyt kukkien pingottaminen auki oli reunan väljyyden vuoksi käytännössä mahdotonta. Ehkä mallineulekin olisi päässyt enemmän oikeuksiinsa hieman isommalla puikkokoolla neulottuna. Nypytkään eivät näy oikein mihinkään. Mutta ihanan pehmeä ja kaunis huivi kuitenkin on, ja tunnen tyydytystä siitä, että sain viimeinkin toteutettua pitkäaikaisen suunnitelman.

Kaimani ratkaisi myös huivin loppusijoitusongelman tarjoamalla sille rakastavan kodin kolmea lankavyyhtiä vastaan. Ja minkälaisia lankoja sainkaan - katsokaa ja kadehtikaa vapaasti!

Vasemmalla Cascade Heritage, joka on luonnossa Täydellinen Petrooli. Juuri tästä langasta ja väristä olin ehtinyt haaveksia! Se on ihana ja siitä tulee joskus huivi minulle itselleni. Keskellä Madelinetosh Tosh Merino Light, aivan käsittämättömän kaunis elävä punertavanruskea, väri-intensiteetiltään niin huikea, ettei vaatimaton mielikuvitukseni riitä sitä verbaalisesti kuvaamaan. Tästäkään neulottua asustetta en taatusti laske käsistäni maailmalle! Vaaleansininen on Kolláge Yarnsin Sock-A-Licious, sekin minulle täysin uusi tuttavuus. Olen juuri alkanut etsiskellä sopivaa lankaa kuopukseni hoitotädin kevätlahjaa varten ja tässä se nyt on, juuri hänen värisensä sininen. En vain ole aivan varma, raaskinko ihan oikeasti luopua tästäkään langasta...

Miten minusta tuntuu, että jäin taas kerran vaihdossa voiton puolelle...?