torstai 13. marraskuuta 2008

Aina ei voi onnistua...



... ei edes joka kerta.

Lankojen värjäys on kiinnostanut minua aina. Oikeastaan haluaisin opetella kasvivärjäyksen, mutta se vaatisi paneutumista, aikaa ja hyvät tilat. Elintarvikeväreillä värjäämisen olin ohittanut Ullan ohjeet luettuani ja arvelutani, että lopputulos on liian räikeä tai pastellinen omaan makuuni. Kun sitten ystäväni sanoi omistavansa vanhoja elintarvikevärejä ja esitteli pienen nöttösen kauniisti murretun punaiseksi värjäytynyttä Nallea, päätin minäkin kokeilla onneani.

Sain samaiselta ystävältäni erät aniliininpunaista, perusvihreää ja auringonkeltaista elintarvikeväriä. Päättelin vihreää ja aniliinia sekoittamalla saatavan jonkin sortin ruskean sävyä. Niinpä vyyhditin loput vaaleankeltaiset Nallet ja pienen erän luonnovalkoista kokeilua varten, uitin ne ohjeiden mukaan etikkavedessä ja liuotin lämpimään veteen summassa reilusti vihreää ja hieman aniliininpunaista. Ei tullut ihan sitä mitä piti:



Minä, joka en erityisemmin pidä pätkävärjätyistä langoista, sain aikaiseksi enemmän tai vähemmän maastokuosista lankaa. Vuorokauden oksennuksenvärisiä lankoja katseltuani päätin kokeilla, josko puhdas vadelmanpunainen pelastaisi kokeiluni onnistumisen puolelle. Pelastihan se, ainakin osittain:



Olipa tuskaista yrittää säätää kuvan väritasapainoa siten, että lankojen väri vastaisi kuvassa edes etäisesti todellisuutta (vanha kameramme korostaa pahasti punaista ja keltaista), niinpä tausta on mitä kummallisimman värinen. Pienet vyyhdit ovat luonnossa hieman murretumpia punaisia, ruskea on melko lähellä tuollaista kirjavan punaruskeaa. Pidän kaikista kolmesta värisävystä paljon enemmän kuin ensimmäisen kokeilun maastokuoseista.
Muutaman opin ehdin saada ensimmäisistä värjäyskokeiluistani:

1. Pienetkin määrät elintarvikeväriä värjäävät talossa ja puutarhassa. Jauhetta on paras olla pöllyttelemättä pitkin keittiötä, ellei halua kuluttaa hetkeä jos toistakin (epätoivoisissa) siivouspuuhissa.

2. Väriä saa olla reilusti, jos aikoo saada kokonaisen vyyhdin värjätyksi edes etäisesti tasaväriseksi.

3. Kattilan on parasta olla tarpeeksi suuri, jotta vyyhti on helppo survaista (väljään) väriliemeen kerralla. Ensimmäiseksi liemeen kastettu osa imaisee tehokkaasti intensiivisimmän värin, lopulle osalle jää vähemmän. Niin, puolentoista litran kattila soveltuu lähinnä yhden kerän pätkävärjäykseen...

4. Lankoja voi värjätä monta kertaa, jos ensimmäinen värisävy ei miellytä. Lopputulos on aina kuitenkin arvoitus.

Oppia ikä kaikki. Tuskin nämä viimeisiksi värjäilyiksi jäivät, vielähän tuolla olisi auringonkeltaista karamelliväriä ja kerä luonnonvalkoista Nallea...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti