Paniikkiompeluksia esikoulun vaatimuksiin

Eskarin aloitus on aiheuttanut lieviä paniikkioireita tarpeiston suhteen: sadevaatteet, kumpparit, sisähousut, sisätossut, ulkohousut, varavaatteet, jumppavaatteet, reppu. Tajusin, ettei esikoinen omista kuin yhdet vuorilliset ulkohousut, reppua tai jumppapussia ei ollut lainkaan. Mieluinen reppu löytyi onneksi helposti (kirpparilta), mutta kun ulkohousut olisivat maksaneet marketissakin 30 euroa, ryhdyin kiireesti ompelupuuhiin. Varmuuden vuoksi päätin kokeilla Ottobren (6/2007) ulkoiluhousumallia, kyseistä lehteä kun kovasti kehutaan.

Tulihan housut, naapurin lahjoittamista kankaista: valkoisesta Rukan vuorikankaasta sekä aavistuksen öljyisen tuntuisesta ruskeasta päällikankaasta. Reisipaljetaskut jätin tosin laiskuuksissani tekemättä. Siitä Ottobren ihanuudesta en sitten tiedä. Piirrettyäni kaavat ja leikkattuani kankaat huomasin, että kahdesta osasta koostuva etulahje on ainakin 5 cm lyhyempi kuin takalahje niin päällisessä kuin erikseen piirtämässäni vuorin kaavassa. Tarkistin kaavapiirrokseni muutamaan otteeseen, mutten löytänyt omista tekemisistäni virhettä. Kirosin ja ompelin housut lyhemmän lahkeen mittaisiksi - onneksi, sillä näinkin housuista tuli turhan pitkät. Ompeluohjeetkaan eivät olleet idioottivarmat: ompelin kyllä vuorin ja päällisen ohjeen mukaan vyötäröstä yhteen oikeat puolet vastakkain, mutta sen jälkeen "käännä housut oikeinpäin" oli liian ylimalkaisesti sanottu. Ehdin jo kerran leikata vuorin sisäsaumat auki ja ommella uudelleen ennen kuin tajusin, että kääntämisoperaatio onnistuu toisen lahkeen kautta. Ehkä tämä on itsestäänselvyys kaikille muille harrastajille, mutta kaltaisiani putkiaivoja varten ohjeisiin olisi voinut kirjata esimerkiksi "käännä housut oikein päin toisen lahkeen kautta". No, pääasia että lopputuloksesta tuli käyttökelpoinen. Kuvanottohetken jälkeen pujotin vielä lahjepäärmeisiin kapeat kuminauhat, etteivät lahkeet laahaa jatkuvasti kantapäiden alla.
Eskarilaiset jumppaavat päiväkodin liikuntasalissa, jonne meno vaatii pihan ylityksen. Niinpä jumppapussi sisäliikuntavaatteita varten tuntui käytännölliseltä idealta.

Tämä pikatikki syntyi ystäväni lahjoittamasta kangaspalasta. Poikaa itseään huoletti, mahtaako pussi olla "liian lapsenmielinen". Vähän haikeaahan se on, kun kuusivuotias on jo huolissaan imagostaan ja siitä, ettei mikään hänellä oleva ole vahingossakaan lapsellista. Tästä ei taida meno ainakaan helpottaa.