sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Armeijan harmaissa

Ehdin tuskailla monta viikkoa sitä, mistä hankkia kuopukselle kesäksi sopivia vaippakuoria. Ei edes Suomen kesä voi olla niin kylmä, että pelkillä Ruskovillan pitkälahkeisilla pärjäisi. On meillä parit lyhytlahkeisetkin, mutta niillä on taipumus valua ikävästi ilman henkselihousuja. Jaksan toivoa, että shortsikelejäkin nähtäisiin.

Ajatus nettikirppisten säännöllisestä vahtaamisesta ahdisti, ostoilmoitustakaan en saanut jätettyä. Harkitsin hetken jopa yritystä tutustua PULin ompelun saloihin - kunnes viimein muistin hankkineeni pari vuotta sitten Asevarikolta harmaata sarkaa huikeaan 2,50 euron metrihintaan. Siitäpä saattaisi kokeilla ommella itse kuoria, ainakaan rahallisesti ei kovin korkealta pääsisi putoamaan, jos pöksyt osoittautuisivat täysin susiksi.

Mittailin summittaisesti yövaippakuorena käytettävää XL-kokoista villa-Bumpya ja Mummut L -vaippakaavaa ja piirsin mittausten perusteella melko mielivaltaisen kaavan, jota uskaliaasti lähdin käyttämään suoraan varsinaiseen sarkakankaaseen.



Kuori on suurimmalta osaltaan kaksinkertaista kangasta, vain siivekkeet kärkiä lukuunottamatta jäivät yksinkertaisiksi. Jalanteissä ja takana on kuminauhakujat, reunassa tiheähkö saumuriommel ja kiinnityksenä tarrat. Aikaa livahti tunti ja lopputulos yllätti positiivisesti.



Kuoresta tuli siron päivävaipan päälle vähän turhan suuri, mikä ei kai ollut suurikaan yllätys, olihan alkuperäiset mitat otettu nimenomaan yövaippakuoresta. Hoikkapeppuiselle kuopukselle takapuoleen jäi turhaa leveyttä, mutta yövaipassa se ei liene suurin murhe. Varsin käyttökelpoisen oloinen tekele elämäni ensimmäiseksi ommelluksi vaippakuoreksi siis, joten päätin kaventaa ja lyhentää kaavaa ja tehdä toisenkin kuoren. Siitä tuli hiukan liiankin napakka, joten taidan joskus ommella vielä kolmannen: kavennetun mutta vähemmän lyhennetyn.

Reilun lanoliinikylvetyksen jälkeen pienemmät pöksyt ehdittiin jo koeajaa tositoimissa. Hyvin toimivat: pitivät kosteuden sisällään, eivät aiheuttaneet protestia ja tuoksahtivat kosteina vain vienosti lanoliinille. Pelkäsin, että sarka on liian jäykkää ja karkeaa vaippakuoreksi, mutta ainakin ensimmäisen kokeilun perusteella huoli vaikutti turhalta.

P.S. Ompelin myös pakottavaan tarpeeseen neljä sisävaippaa, jälleen kavennetulla Mummut L-kaavalla ja parin joustofroteekerroksen kiinteällä imulla.


Jospa sisävaipat pikkuhiljaa alkaisivat riittää taloudellisen pesutavan saavuttamiseen. Epäilen, että kone jää edelleen välillä vajaaksi, jos muuta kuudenkympin vaaleaa pyykkiä ei ole tarjolla, sillä joudun siirtämään taas muutaman liian pienen vaipan pois käytöstä. No, sainpahan taas kulutettua vaippakankaita: kahdessa on sisäpintana Myllymuksujen kakkoslaatuista bambucollegea (joka todellisuudessa kutistuu pesujen myötä paljon enemmän kuin ilmoitetut 12%, jonka kangas kutistui jo ennen leikkaamista suoritetussa keittopesussa ja kovassa rumpukuivauksessa), kahdessa tipunkeltaista joustofroteeta. Näistä jäi enää tilkkuja. Päällikankaana on mintunvihreää ribbijoustofroteeta, Ylivieskan Marit ja Muksut -liikkeestä tietysti. Imukerroksiin sain puolestaan piilotettua aikaisemmista vaippaompeluista ylijääneitä joustofroteetilkkuja, joita tuntuu kertyvän ja joille on vaikea keksiä yhtään mitään muuta säädyllistä loppusijoituspaikkaa.

Jos kuopus lähtee päivähoitoon ennen kuivaksioppimistaan, minä EN ompele PUL-taskuja hoitovaipoiksi. EI, siinä vaiheessa hoitopaikkaan kuskataan pelkkiä kertiksiä. Piste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti