keskiviikko 30. tammikuuta 2008

Arkeologisia kaivauksia äitini lankakaapilla

Viedessäni puikkopussin äidilleni päätin järjestellä saman tien puikot ja langat ojennukseen. Tehtävä osoittautui odotettua haasteellisemmaksi: neuletarpeita sisältäviä pusseja lainehti ainakin neljässä eri paikassa ja kukin pussi sisälsi paitsi pariaan etsiviä puikkoja, myös toisiinsa kietoutuneita langanpätkiä, orpoja vyötteitä, parikymmentä tyhjää tai puolityhjää muovipussia, satunnaisia muistiinpanoja sekä muutaman arveluttavan nenäliinan (joista ainakin yhden äitini ehti työntää hihansuuhunsa käyttöä odottelemaan). Riemastuttavinta oli törmätä noin 20 vuotta vanhoihin langanjämiin, jotka olivat peräisin ihan ensimmäisestä neulepuserostani, jonka toteutin joskus ala-asteella. Puikkopussikin oli jokseenkin sopivan kokoinen epäilyistäni huolimatta ja kuosi tuntui olevan saajan mieleen, joten sunnuntaisen iltayön hikoilu ja kiroilu ei mennytkään hukkaan.

Kaivausoperaation myötä järjestelin langat ja ilokseni äitini lahjoitti minulle kaikki itselleen tarpeettomiksi katsomansa langat, kaikki Novitaa, kuinkas muuten:




  • Mini 140 g tummansinistä, 20 g valkoista
  • Jättiraita 105 g
  • Cottonella 100g sammaleenvihreää, 42 g vihreänkirjavaa, 21 g mustaa, 20 g luonnovalkoista, 22 g ruskeaa, 11 g oranssia ja 5 g persikanväristä
  • Tennessee 76 g tummansinistä, 57 g vaaleanvihreää, 13 g valkoista, 20 g luonnonvalkoista, 9 g kanervanväristä ja 9 g punaista
  • Wool 50 g keltaista
Ei huono vaihtokauppa ollenkaan, etenkin kun olen ilmeisesti ollut entisessä elämässäni arkistonhoitaja ja nautin järjestyksen luomisesta sekasorron keskelle (tämä ei päde kuitenkaan varsinaiseen siivoukseen).

Mistä muuten tiesin tarkat määrät? Kunnia olkoon upouuden digitaalisen keittiövaa'an:




Ehdinkin haaveilla digitaalisesta (kirje)vaa'asta jo lähes 20 vuotta. Nuorena ja innokkaana kirjeenvaihtajana raaskin investoida kuitenkin vain mekaaniseen räpsyyn, joka on palvellut postilähetysten punnitsemisessa nähin päiviin saakka. Mies lopulta päätti, että tarvitsemme tarkemman vaa'an, koska tarpeetonta romua tulee kaupattua ja postitettua siinä määrin, että pakkausten painon optimointi suhteessa Itellan taksoihin on aiheellista. Minä keksin vaa'alle heti muutakin käyttöä eikä se liity mitenkään keittiöön. Arkistonhoitaja minussa hurrasi ja insinööri päätti optimoida lankojen käytön suhteuttamalla mahdollisten raitojen leveydet lankojen määriin.

Langat puhuttelivat heti ja suunnitelmia on riesaksi asti, jahka käsi alkaa kestää. Toistaiseksi puutuminen ja särky kuitenkin jatkuu.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti