Suklaatunika

Vajaa vuosi sitten neuloin naapurini lahjoittamista Novitan Ainoista jakun, joka päätyi lopulta isosiskoni käyttöön. Lankaa jäi jakun jälkeen vielä noin 700 g, josta ajattelin neuloa itselleni joskus tunikan. Saatuani vihdoin The Ikuisuusneuleen valmiiksi olin viimein innokas neulomaan jotakin muutakin isoa, tosin tällä kertaa nopeasti ja helposti. Etsiskelin aikani mieluista tunikamallia, mutta koska sellaista ei taaskaan löytynyt, päätin suunnitella ja toteuttaa sellaisen itse.

Tunika on neulottu ylhäältä alaspäin 80 cm pitkällä 5 mm puikolla kokonaan ilman saumoja. Kaulus on pelkkää suoraa joustinneuletta ja yläosassa on perusraglanlisäykset, kainalosilmukat loin taas apulangalle, jonka purkamalla sain valmiit silmukat hihan alaosaan. Sovittelin neuletta matkan varrella ja jossain rintojen alapuolella aloin lisätä sivuihin 2 s viiden sentin välein. Vielä ennen helmajoustinta lisäsin silmukoita, ettei helma vahingossakaan alkaisi pussittaa.

Lopputulos on enemmän kuin osasin odottaa, pidän siitä todella. Tämä on ensimmäinen villapaitani, joka on aidosti mittojen mukaan tehty ja tyköistuva. Kaulus on juuri sopiva pieni juju muuten todella yksinkertaiseen malliin. Halusin nimenomaan lyhythihaisen tunikan, jotta se olisi käyttökelpoinen myös sisätiloissa, ja minusta ratkaisu oli oikein onnistunut myös visuaalisesti. Niin, kuvanottohetkellä satoi lunta. En jäänyt odottamaan parempaa keliä, sillä näin talvisaikaan minä, neule, luonnonvalo ja valokuvaaja olemme samaan aikaan läsnä vain viikonloppuisin.

Lankaa kului jokseenkin 600 g, joten nyt kaikki neule- ja virkkuulankani mahtuvat vihdoin ja viimein kolmeen 30 litran muovilaatikkoon. Tätä on toki edesauttanut myös kasvanut innokkuus lahjoittaa pois sellaisia lankoja, joille en ole keksinyt mitäään mielekästä käyttökohdetta. Nyt lankavarastoni alkaa olla siedettävää suuruusluokkaa ja laatukin sillä mallilla, että langoista vain pieni osa vaivaa niin, että ne pitäisi neuloa mahdollisimman pian pois. Viimeinkin alkaa näyttää jopa todennäköiseltä, että pääsen tavoitteeseeni eli alle 5 kg:n lankavarastoon vielä tämän vuoden puolella.

Olympiatuli-kämmekkäät

Opiskelukaverini sattui ohimennen mainitsemaan, että saattaisi tarvita kämmekkäät koirakoulutuskentälle. Minä tartuin välittömästi mahdollisuuteen toteuttaa jo jonkin aikaa muhineen idean ohuesta sukkalangasta neulotuista kämmekkäistä.

Lankana näissä on Rellana Flotte Socke 4fach (210 m / 50 g; 75 % villaa ja loput tekokuitua), orpo hiekanruskea kerä, jonka olin taannoin ostanut muiden sukkalankojen mukana Huutonetistä. Neuloin 2 mm puikoilla ja 50 silmukalla, Lesley Stanfieldin Kauneimmat neulemallit -kirjasta napatun palmikkokuvion asemoin niin, että se muotoilee rannetta tiukemmaksi. Peukalokiilassa on yhteensä 14 s, lisäykset tein joka kolmas kerros.

Täydellisen tyytyväinen en ole, luultavasti muokkaan vielä tuota palmikkokuvion kehystä seuraavaan evoluutioversioon. Muilta osin kämmekkäät ovat sitä, mitä lähdin hakemaan: tiiviisti istuvat ja palmikkokuvion ansiosta myös ranteesta napakat. Jätin sormiosan tarkoituksella melko lyhyeksi, jotta sormia on helppo liikuttaa ja taskusta on helppo kalastaa makupaloja palkinnoksi koulutettavalle koiralle.

Näiden kämmekkäiden myötä törmäsin taas tuttuun ilmiöön: olen aina neulonut paljon omasta päästäni ja nyt, kun olen alkanut viimein kirjata vapaan assosiaation tuotoksiani myös ylös, tekisi mieleni kirjoittaa ohjeet lähes kaikkiin "omiin malleihin". Niinpä näidenkin kämmekkäiden jatkokehitysversio saattaa joskus päätyä kirjoitettuun muotoon. Tämän koeversioparin nimesi esikoiseni, jolle palmikkokuvio toi mieleen olympiatulen.

Marraskuu oli lapaskuu

Tänä vuonna jätin osallistumatta Lapaskuuhun sillä seurauksella, että tulin neuloneeksi lopulta enemmän lämmintä käsille kuin kahtena edellisenä lapastelu-marraskuuna yhteensä. Tässä lyhyen, mutta sitäkin intensiivisemmän lapasputken ensimmäiset parit.

Nämä huovutetut tumput on neulottu Bambupuikot puutarhassa -blogin Tellun vanutettujen lapasten ohjeella väriensä puolesta virheostoksiksi osoittautuneista SandnesGarnin Toveista 5 mm pyöröpuikolla. Seurailin ohjetta melko orjallisesti lukuun ottamatta kärkikavennusten aloituskohtaa, jonka arvioin silmämääräisesti omin päin, lankaa kului jokseenkin 80 g. Huovutus hoitui normaalin päivittäispyykin mukana 60 asteessa pitkällä ohjelmalla ja täysillä linkouksilla; minähän en ekosyistä mielelläni huovuta mitään erikseen, mikäli lanka suinkin kestää myllytyksen pyykin joukossa. Tove kestää ja suorastaan vaatii reilun käsittelyn, lopputuloksena on pehmeä ja miellyttävä pinta ilman epätasaisen lenkittymisen tai koppuroitumisen häivääkään.

Nämä lapaset toimivat koon ja huovutusolosuhteitten puolesta koekappaleina ennen tarttumista Kalakukkovaihdossa Napit puuttuu -blogin Tiinalta saamiini mustaan ja tummanruskeaan Toveen, joista välittömästi langat saatuani päätin tehdä itselleni huovutetut tumput. Vihreän koeversioparin koko ainakin oli kerrasta passeli pienehköön käteeni, tumput eivät edes kaivanneet käytännössä lainkaan muokkausta pesukoneesta tultuaan.

Vajaa vuosi sitten neuloin jo yhdet lapaset Novitan Luxus Stonesta tarkoituksenani kokeilla langan huopumisominaisuuksia, mutta mies takavarikoi ne omaan käyttöönsä sellaisenaan. Nyt oli aika neuloa toinen samanlainen pari ja päästä myös huovutusvaiheeseen.

Luxus Stone vaikutti Tovea huopuvammalta jo kerällä, joten lisäsin silmukka- ja kerrosmääriä reilulla kymmenellä prosentilla alkuperäiseen ohjeeseen nähden, peukalokiilassakin on 12 s ja koko peukalossa 18 s. Puikko oli sama 5 mm pyörö kuin Tovellakin ja lankaa kului suunnilleen sama 80 g. Huovutuksen suhteen ajattelin olla hieman hellävaraisempi ja laitoin lapaset 40 asteen pyykin mukaan, tosin edelleen pitkään pesuun ja reiluun linkoukseen. Lopputulos oli selvästi Tovea koppurampi ja pinta Novitan langoille tyypillisesti epätasainen, mutta reilun venyttelyn ja muotoilun jälkeen tumput asettuivat oikein mukavasti omaan käteeni sopiviksi. Kuvassa lapaset ennen ja jälkeen muotoilun. Yllättäen pidän näistäkin todella paljon, harkitsen kuitenkin vielä pieniä kirjailuja tylsähkön värin piristeeksi - väri on tosin todellisuudessa ruskeampi ja siten kauniimpi kuin tuo kuvan harmaa antaisi olettaa.

Näiden molempien tumppujen lopullinen kohtalo on vielä avoinna; ehkä jätän nämä odottamaan lahjalaatikkoon sopivaa saajaa - tai otan vastaan hyviä ehdotuksia siitä, kuka voisi haluta S-kokoiset huovutetut tumput yllätysjoululahjaksi.

Buttercup Bag sukkasatoilupalkinnoksi

Lupasin Sukkasadon alla ompelevani Buttercup Bagin sille, joka julkaisisi satoaikana ilmaisen sukkaohjeen tai mikäli ohjeen kirjoittajia olisi useampi, arpaonnisimmalle. Leena Katon kontista oli ainoa, joka täytti palkinnonsaantikriteerin, joten kyselin häneltä vähän väritoiveita ja sain aikaan tämän:

Molemmat kankaat olen saanut naapuriltani, päällikangas oli ommeltu ilmeisesti tyynynpäällisen muotoon, mutta oli jäänyt käyttämättä, sisuskankaasta muistan nähneeni naapurin keittiössä paneeliverhot. Molemmat kankaat ovat Ikean puuvillaa. Tapani mukaan tein yksinkertaistetun version alkuperäisestä, tästä puuttuvat niin magneettilukko, tamppi kuin tukikangaskin.

En yleensä ole kovinkaan hanakka yhdistämään kahta kuosikangasta, vaan suosin yksiväristä vuoria kuosillisen päällisen parina. Jostain syystä juuri nämä kaksi kangasta kuitenkin suorastaan vaativat päästä pariksi keskenään ja yllättäen pidän itse lopputuloksesta aikalailla. Sisätasku ei onnistunut aivan halutusti ja se taisi mennä hieman vinoonkin (kuva tosin korostaa vinoutta, todellisuudessa se ei ole aivan noin paha), mutta muutoin olen ihan tyytyväinen - toivottavasti Leenakin on!

Kerta kiellon päälle

Taisin jo kertaalleen luvata, ettei loppuvuodesta synny enää yhtään sukkaparia. Toisin kuitenkin kävi, kun ensin halusin eroon värivirheellisestä Mokkasukka-jämästä ja sen jälkeen törmäsin vielä nöttöseen persikanväristä Woolia, jota en enää jaksanut katsella omissa varastoissani.

Mokkasukan lopusta neuloin 2 mm puikoilla tutut junasukat, langanmenekki vähän reilut 25 g ja kokoluokka ehkä puolivuotiaalle sopiva. Sukkakuvasta näkyykin jo langan värivirhe, jota valittelin Galder-sukkapostauksessa. Kerällä sama näyttää tältä:

Jos itse olisin ostanut kyseisen langan suoraan yrittäjältä, olisin toki reklamoinut asiasta, mutta tällä kertaa pidin tappion omanani, koska olin hankkinut lankani kanssaneulojalta. Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että Mokkasukka on harvinaisen kauniisti värjättyä lankaa tällaiselle värivammaiselle, joka ei tahdo sietää minkäänlaista raidoittumista (sen sijaan haluaisin langan, jossa sävyt lätäköityvät). Kakkosen metallipuikoilla neulottaessa lanka halkeilee käsissäni melko helposti, joten neulominen vaatii vähän tavallista enemmän tarkkaavaisuutta, mutta siitäkin huolimatta Mokkasukan neulominen on nautinto.

Persikan värisen Woolin ja vihonviimeiset jämät oranssista sekä keltavalkokirjavasta Nallesta sain tuhottua näihin vauvasukkiin, jotka eivät totisesti ole mikään suuri silmänilo, mutta toivottavasti pääsevät lämmittämään jonkun pienen ihmisen varpaita. Nämä kahdet pikkusukat ovat 15. ja 16. parini Joulusukat 2010 -keräykseen - lisää sukkia on tuskin luvassa, mutta jospa vaikka huovutettuja tumppuja vielä saisin aikaiseksi...

Sydämeeni joulun teen

Pidän joulusta, mutta vihaan joulustressiä, niinpä valmistaudun jouluun pitkin vuotta. Tänä vuonna viimeinen varsinainen käsin tehty joululahja oli valmiina jo elo-syyskuussa, joten sen jälkeen olen tehnyt joulua sydämeeni paitsi neulomalla sukkia Joulusukat 2010 -keräykseen, myös virkkaamalla kuusenkoristeita.

Piparit ovat tuttu juttu parin vuoden takaa, tänä vuonna virkkasin tosin pienempiä (halkaisija noin 6 cm) ja kevyempiä versioita Araucanía Ranco Solidin ja Novitan Chenillen jämistä 3 mm koukulla. Noin 20 grammasta sukkalankaa sai 11 piparia, jotka menevät joulumuistamisena anoppilamummolaan. Näihin pipareihin, kuten seuraavaksi esiteltäviin sydänkoristeisiinkin, kirjoitin myös ohjeet. Lankaa mutkalle -blogin Inkeri testivirkkasi ohjeet ja antoi ihanan perusteellista palautetta, siitä iso kiitos Inkerille!

Olen etsiskellyt mieluista virkatun sydämen mallia jo aika pitkään, mutta kyllästyttyäni etsimiseen päätin suunnitella sellaisen itse. Tämä on samaa kokoluokkaa kuin pipari, punainen lanka on luultavasi jotakin ohuehkoa sukkalankaa ja koukkukin oli sama 3 mm kuin piparivirkkuussa. Olen oikeastaan aika tyytyväinen lopputulokseen, tosin pahoittelen kuvan heikkoa laatua. Pimeän vuodenajan kuvausolosuhteet eivät imartele laiskan kuvaajan vähäisiä kykyjä.

Toiseen evoluutioversioon virkkasin reunoihin kiinteitten silmukoiden sijaan rapuvirkkausta, joka jää mukavasti näkymään valkoisen reunuksen ulkopuolelle. Valitut jämälangat riittivät 17 sydämeen, joista suurin osa lähtee joulukortin osana niille, joita ylipäänsä haluan kortilla muistaa jouluisin. En ole pahoillani, jos ylimääräisiäkin jää, sillä nämä ovat mukavia pikkumuistamisia tilanteisiin, joihin ei ole osannut tai muistanut varautua etukäteen.

Nyt olen siis virkannut joulukortteihin pipareita, lumihiutaleita ja sydämiä - mitähän keksisin ensi vuonna?

Vihdoinkin valmis: The Ikuisuusneule

Sain parisen vuotta sitten naapuriltani lahjoituksena 700 g kauniin syvänpunaista Novitan Woolia vanhana merinovillaversiona saatesanoin "neulo näistä vaikka miehellesi paita". Päätin noudattaa toivetta, etsin suunnilleen sopivan mallin ja ryhyin tositoimiin aseenani 80 cm pitkä 3 mm pyöröpuikko. Arvannette, että turnausväsymys iski moneen kertaan, kun vartalo-osassa kerroksellaan oli silmukoita 374 ja hihankin mitaksi tuli lopulta 65 cm. Neule hautautui välillä kuukausiksi, kunnes tänä syksynä päätin selättää vihonviimeisen ufoni. Valmistumista joudutti olennaisesti se, että loka-marraskuussa istuin sellaisilla luennoilla, joilla pystyi (ja sai) neuloa: parhaillaan neuloin nelisen tuntia putkeen kuunnellen samalla valistusta ravitsemussuosituksista.

Siinä se on, vihdoinkin valmiina. Kaukana täydellisyydestä, mutta riittävän hyvä, jotta siihen voi olla tyytyväinen. Mittoja ja malli-ideaa otin Suuren Käsityölehden 2/2000 -numerosta, jossa oli ohje Floricasta neulottuun miehen villatakkiin. Vaihdoin vetoketjun napituslistaksi ja jätin helmasta ja hihansuista 1o, 1n -joustinneuleen pois (paita on pääosin 2o, 2n -joustinneuletta, vain kaulus ja napituslista ovat 1o, 1n -neuletta), mutta noin muutoin seurailin vähintäänkin viitteellisesti M-koon ohjetta. Vartalo-osan valmistuttua oli melko selvää, että lanka tulisi loppumaan kesken, joten päätin neuloa hihat ylhäältä alaspäin, molemmat niin pitkälle kuin lankaa suinkin riittäisi, minkä jälkeen hihansuihin ja kaulukseen olisi tullut toista väriä. Vaan jälleen kerran Ravelry pelasti ja kanssaneulojalta löytyi pari kerää täsmälleen samaa väriä merinoista Woolia. Edes värjäyserän vaihtumista ei huomaa! Lankaa kului lopulta 750 g, joten toinen lahjoituskerä jäi vielä ylikin sen jälkeen, kun purin alunperin 70-senttisistä hihoista viitisen senttiä pois.

Tässä paidassa kaikki mahdollinen on neulottu pyöröneuleena ja olat on yhdistetty kolmen puikon päättelyllä. Hihojen neulominen ylhäältä alas on aivan ehdoton, siten hihojen mittaa voi säätää vielä hihanistutuksen jälkeenkin. Jos hihat venähtävät käytössä, niitä on helppo purkaa lyhyemmiksi. Napit kaivelin varastosta, nämä ovat luultavasti mieheni siskon lahjoittamat.

Mieheni sai siis vihdoinkin kaksi vuotta työstetyn villapaidan juuri sopivasti isänpäiväksi. Vaan ihan heti en toista samanlaista urakkaa aio aloittaa!

Langankulutusneulontaa

Poikkean useimmista Tosineulojista siinä, että neulon paljon myös sellaisia lankoja, joista en välttämättä erikoisemmin pidä. Nautin nimittäin silkasta langan kuluttamisesta, etenkin jos lanka on hankittu kirpputorilta tai saatu lahjoituksena. Tässäpä näitä langankulutusneuleita.

Kolme Windmill-tiskirättiä kirpparilta ostetusta, raivostuttavan löyhäkierteisestä langasta, jonka pitäisi olla puhdasta puuvillaa. Nämä ovat ensimmäiset rätit, jotka ajattelin ottaa omaan käyttöön, värikin on valikoitu omaan keittiöön suunnilleen sopivaksi. Vielä pitäisi etsiä jostakin S-koukut kuivauskaapin alaritilään, jotta saisi rätit käytön ja kuivumisen kannalta käytännölliseen paikkaan. Kuvausta varten ripustin ne ompelusoppeni hyllykoukkuihin, joissa normaalisti roikkuu kaikenlaista sekalaista saksista silmukkamerkkeihin.

Räteistä jääneen vihreän langan lopun sekä samaa lankaa valkoisena kului tähän sytomyssyyn 3,5 mm ja 4 mm puikoilla neulottuna yhteensä reilut 40 g. Silmukat on luotu Syklonista tutulla menetelmällä ja piristeeksi neuloin "Kalajokea". Kokoluokka 90 silmukalla neulotussa myssyssä on noin 55-56 cm.

Tämä on oikeastaan ensimmäinen varsinainen Sykloni, jossa testasin ensimmäisen koeversion jälkeen suunnitellut muutokset ja jonka perusteella neuloin sen varsinaisen ohje-Syklonin. Tässä lankana on sama valkoinen puuvilla kuin edellisessäkin sytomyssyssä, 4 mm puikolla, 80 silmukalla ja noin 40 grammalla lankaa tuli pienehkö noin koon 54 pipo. Sytomyssyksi tämäkin lähtee, kuinkas muuten.

Viimeisenä kahdet jämät, nimittäin valkoiset ensimmäisestä Sykloni-kokeilusta ja siniset Diamond Ridges -pannulapusta jääneet puuvillat. Silmukoita 110, puikko 3,5 mm ja lankaa yli 50 g, tuloksena aikalailla iso ja etenkin syvä sytomyssyksi korvamerkitty pipo. Tässä muuten on ihan se alkuperäinen Ysoldan videon Long tail tubular cast on kaikkine edestakaisin neulottavine aloituskerroksineen, kunnes tajusin, että pipossa paremmin toimii pelkkä silmukoiden luominen ja luotujen silmukoiden suora neulominen oikeiksi ja nurjiksi.

Näkyy näitä sytomyssyjä aina välillä syntyvän, yhä olisi niihin sopivia lankoja, joten odotan vielä jonkin aikaa postituksen kanssa. Koska omalla alueella ei ole edelleenkään keräystä käynnissä, taidan lähettää nämä uusimmat pipot vaikkapa Lapin keskussairaalaan vähän niin kuin etäterveisinä sinne pohjoiselle ulottuvuudelle...

Ulla 3/10

Se on nyt ilmestynyt, vuoden viimeinen Ulla. Pari neulojaa pyysi minua kirjoittamaan ohjeen sytomyssyyn nro 22, joten nyt se on Ullassa nimellä Will I Be Pretty. Ei kannata säikähtää käytettyä puuvillalankaa, ohje on sovellettavissa helposti mille tahansa langalle, neuletiheydelle ja pään koolle, sillä pipo aloitetaan päälaelta ja mallineuletta voi jatkaa sen verran kuin pipon koon puolesta on tarpeellista.

Sukkia, sukkia, sukkia...

Niin, aina vaan sukkia. Lupaan, että loppusuoralla ollaan. Ennen kalkkiviivoja kuitenkin vielä nämä.

Minulle päätynyt Novitan Nalle aloevera tuli neulottua reilunkokoisiksi naistensukiksi. Mallineule on sama kuin Sykloni-pipossa, se jatkuu myös kantalappuun. Olikin aikamoinen haaste keksiä, miten mallineule toteutetaan nurjalla kerroksella, mutta onnistuin siinä vähintäänkin välttävästi. Silmukoita sukissa on 56(55), puikot 2,5 mm ja langankulutus kokoluokan 39 sukissa aavistuksen yli 80 g. Nämä sukat ovat vielä vailla omistajaa; en ehkä sittenkään haluaisi antaa ihan kaikkia sukkia hyväntekeväisyyteenkään, mutta itselleni nämä ovat selvästi liian isot ja kaikilla työkavereillakin tuntuu olevan pieni ja siro jalka. Muilta osin oma lähipiirini onkin melko kyllästetty villasukilla jo ennestään.

Raitasukkiin yritin kuluttaa varastoni viimeiset Nallet. Sukille tuli 40 silmukalla ja 2,5 mm puikoilla kokoa arviolta 25-26, langankulutus jäi alle 40 gramman. Nämä, kuten seuraavat kaksi paria myös, lähtevät Joulusukat 2010 -keräykseen.

Tämän langan luulisi olevan kielonlehdillä värjättyä, niin identtinen väri on, mutta tällä kertaa käytin Seiskaveikan värjäykseen puoli pussillista vanhentunutta espressokahvijauhetta. Lopputulos on ihan yhtä ruma (minä en itse edelleenkään pidä tuosta väristä), mutta lanka jäi selvästi kielonlehtivärjäystä pehmeämmäksi. Reuna on neulottu Ysoldan tubular cast on -menetelmällä kaikkine edestakaisine aloituskerroksineen ja siitä tulikin todella joustava ja pehmeä. Aloitussauman yhdistämisessä on sen sijaan vielä rutkasti parantamisen varaa. Silmukoita sukissa on 54, puikot 3,5 mm ja kokoluokka arviolta 42-43, langanmenekki noin 130 g.

Vihonviimeiset Seiskaveikkani upotin näihin perussukkiin, joissa on 48 s neulottuna 3,5 mm puikoilla. Kokoa sukilla lienee 39-40 eli sopivat niin naiselle kuin hyvässä kasvuvauhdissa olevalle (esi)teinillekin.

Nyt on kaikki hyväntekeväisyystarkoituksiin korvamerkityt sukkalangat käytetty ja sukkalankalaatikon sisältö on luultavasti kilon luokkaa, suurin osa ohuehkoa laatulankaa. Voi kuitenkin olla, että tämän sukkasatomaratonin jälkeen voi viedä useamman kuukauden innostua taas sukista...