lauantai 1. kesäkuuta 2019

Varjoa ja valoa

Tämän mallin nimi ja sen takana oleva lyriikka osoittautuivat enemmän itseään ennustavaksi kuin olisin uskonutkaan: Varjoa ja valoa -mallin ohjeeseen pääsi livahtamaan taittovaiheessa aika iso moka, kun eri kokojen kaaviot vaihtoivat paikkaa. Tokihan on niin, että kapeimmat kaaviot (25 s) ovat S-koolle, keskimmäiset (27 s) M-koolle ja leveimmät (29 s) L-koolle. Tämä sekaannus harmitti minua aluksi aivan suunnattomasti, tuntuihan koko kirjan ensipainos olevan sen vuoksi pilalla, virhettä kun ei voi millään painettuun kirjaan jälkikäteen korjata.

Vähitellen rauhoituin ja ajattelin, että ohjeessa on kyllä kaikki kaaviot ja ne ovat sinällään oikein, joten mitään neulomista kokonaan estävää ei ole tapahtunut, pientä takkuilua vain. Joka tapauksessa tein tänne blogiin omaksi sivukseen kirjalle ERRATA-sivun, jonne kokoan kaikki virheet ja niiden korjaukset. Ne löytyvät nyt tuosta sivupalkista (näkynee vain internet-versiossa, syötteenlukijat eivät taida erillisiä sivuja näyttää).

Myös Varjoa ja valoa -mallilla on oma syntytarinansa ja syynsä tulla suunnitelluksi. Halusin nimittäin suunnitella mallin, jossa sukan takaosa olisi etuosan negatiivi. Olisi ollut helppo suunnitella malli, jossa kärki, kantapää ja sukansuu olisivat olleet yhdellä värillä, mutta haastoin itseni kehittelemään ratkaisuja, joilla saisin kärjen ja sukansuun kaksivärisiksi. Tavoitteenani oli myös välttää intarsiatekniikkaa ja turhia langankatkaisuja. Eräänä talvisena aamuna, tarpoessani pimeässä ja viimassa töihin, keksin ratkaisun kärjen neulomiseksi. Siitä se sitten lähti.



En enää muista, miksi suunnittelin mallin juuri keskipaksuille sukkalangoille, mutta ensimmäisen parin neuloin joka tapauksessa harmaasta (Humu) ja punaruskeasta (Repo) Tukuwool Sockista. Värit eivät ehkä ihan soitelleet samaa säveltä itse mallin kanssa, mutta siihen hätään ne olivat ainoa vaihtoehto, joka minulla oli lankavarastossani. Olin pyytänyt kyseiset värit Titityystä sponsorimielessä ihan toista mallia varten, mutta tähän pariin ne lopulta menivät - eikä sen parin kuvista yksikään päätynyt lopulta kirjaan saakka. Ymmärrän sen, sillä olisihan tuo väriyhdistelmä totisesti voinut olla raikkaampikin. Pääasia kuitenkin, että kehitelmäni toimi: kärjen neulominen päkiän alta aloittaen lyhennetyin kerroksin, sen jälkeen päälliosa toisella värillä ja kärjen jälkeen siirtyminen ihan tavalliseen kirjoneuleeseen ja lopuksi sukansuun neulominen poikittain aina oikein -neuleena.

Myöhemmin päätin neuloa kuvauksiin toisen, vähän raikkaamman värisen parin.


Tähän pariin ostin vartavasten tummanharmaata ja roosaa Regia 6-fädigiä Tampereen Lankaideasta. Värikombinaatio on mielestäni kaunis, mutta tämäkään pari ei päätynyt mallin pääkuviin. Olenkin äärimmäisen iloinen, että testineulojani lähetti kuvauksiin alla olevissa kirjan kuvissa näkyvän parin.




Tämäkin, kuten niin monet muut kirjan kuvista, on kaunis ja informatiivinen. Siinä näkyvät lähes kaikki mallin olennaiset elementit, ja sen lisäksi rakastan tällaisia pienellä syväterävyydellä otettuja kuvia, joissa oikeastaan vain kohde on fokuksessa. Kuvan sukat on neulottu Du Store Alpakka Sterkistä.




On hienoa, että kirjaan mahtui myös kuva sukista edestäpäin. Siinä näkyy tuo kirjoneulekuvio, ja korostuu se, että suoraan edestä päin katsoen ei voi aavistaakaan, että sukan takana on se varjoisa puoli.

Varjoa ja valoa on niitä harvoja kirjan malleista, joita voi olla hieman haasteellista neuloa pelkästään sukkapuikoilla. Väliaikainen aloitus päkiän alla ja kärjen lyhennetyt kerrokset on merkittävästi helpompi neuloa pitkällä, notkeakaapelisella pyöröpuikolla, mutta kyllä se sukkapuikoillakin onnistunee.

Kuviot voisivat olla tässäkin mallissa melkein mitä tahansa, mutta olen erityisen tyytyväinen siitä, että lankoja ei tarvitse missään vaiheessa katkaista kesken työn, ja siten pääteltäviä langanpäitä on vain neljä molemmissa sukissa. Minua itseäni langanpäiden päättely ei sinänsä haittaa, mutta tiedän sen olevan monille neuleen valmistumista hidastava viimeinen koettelemus.

1 kommentti:

  1. Hyvä kun on Errata-sivu. Siis eihän virheet ole kiva asia mutta että ne on koottu Errata-sivulle on erinomaista, mä yleensä, melkein aina, tarkistan löytyykö ohjeelle Errataa. Muutaman kerran se on pelastanut harmailta hiuksilta.

    VastaaPoista