Tuhansien villasukkien maa

Nyt sitä saa, kauppojen hyllyiltä.

Sain omat tekijänkappaleeni postitse eilen aamupäivällä. Olisi luullut, että puolentoista vuoden työ ja odotus olisi purkautunut helpotuksena tai riemuna, mutta painotuore kirjapino ei aiheuttanut sen kummempia tunnekuohahduksia. Ehkä se johtuu siitä, että tätä on nyt leivottu niin pitkään ja niin perusteellisesti, että fyysisessä kirjassa ei ollut enää mitään uutuudenviehätystä.

Kirja on kaunis, siitä ei pääse mihinkään. Ammattivalokuvaaja Kati Länsikylä ja Petrichor Yarnsin Johanna Ylistö onnistuivat siinä tavoitteessa, jonka heille asetin: neuleohjeen kannalta informatiiviset kuvat voivat olla myös visuaalisesti kauniita. Kirjaan on kuvattu paljon paitsi itse neulomiani, myös testineulojieni sukkia.

Ajattelin esitellä kirjan mallit yhden kerrallaan ja kertoa niiden taustoista ja niistä perusteista, miksi suunnittelin juuri kyseisen mallin. Sillä harvassa ovat ne mallit, joille ei ole jotakin syntysyytä. Olen nimennyt kirjan ja mallit suomalaisen pop-rocklyriikan innoittamana, ja kirjan muissakin tekstiosissa vilahtavat viittaukset poplyriikoihin eivät ole sattumaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä mieltä neulojat ovat kirjastani: onko se vain yksi kolmestatoista tusinassa, vai onko sillä jotakin keskivertosukkakirjaa enemmän annettavana. Minä toivon, että kirjani kestää monellakin tasolla aikaa ja sen mallit inspiroivat omiin sovelluksiin ja jatkokehitelmiin.

P.S. Kirjan malleihin voi tutustua Ravelryssä, klik.