Velipojan paksukat

Neuloin aikamiesveljelleni viime talvena liekkisukat. Kun kävin veljeni luona kesällä, näin sukkien olevan täysin päreinä päkiän kohdalta: mitä ilmeisimmin äidin jämälankavarastoista nappaamistani langoista punainen olikin ollut vahvistamatonta (luultavasti Novita Woolia), eikä sellainen tietenkään kestä veljeni sukissa ohikiitävää ajatusta pidempään. Niinpä päätin neuloa hänelle uudet kirjoneulesukat, joihin sopivat langat löysin paikalliselta kirpputorilta sopuhintaan (2 x 100 g Novita Nallea yhteishintaan 3 €).

Mallineuleen nappasin Suuresta Kinnaskirjasta, ja niin sitä mentiin 70 aloitussilmukalla, vahvistetulla ranskalaisella kantapäällä, jalkapohjakiilalla ja nauhakavennuskärjellä. Yksivärisissä osissa käytin 2,25 mm puikkoja ja kirjoneuleessa 2,75 mm puikkoja; tummanharmaata lankaa kului muistiinpanojeni mukaan 88 g ja luonnovalkoista 46 g, sukkien kokoluokka on toivottavasti siellä 42-43 hujakoilla. Tuhdit sukat tuli, ja toivottavasti kestävät edes hieman kauemmin kuin liekkisukat. Tiedän kyllä jo nyt, että tuo meleerattu tummanharmaa tulee puskemaan käytössä kiitettävän määrän valkoista nöyhtää pintaansa, mutta tuskinpa se sukkien käyttäjää haittaa.

Sen verran jäi jämiä, että yhdessä mustan Nalle-jämän kanssa niistä riitti pariin lasten sukkia.

Näiden sukkien speksejä en enää muista, lienenkö luonut 48 silmukkaa. Ulkomuistista yritin tehdä broken seed stitchiä raidoiksi, mutta taisin muistaa sen väärin, kun lopputulos on tuollaista verkkomaista pintaa. Ihan kivat tuli kaikesta huolimatta, ja tärkeintä oli saada Nalle-jämiä pois viereksimästä. Koska omassa perheessäni minun koon 37-38 jalkani ovat ne pienimmät, nämä kokoluokkaa 33-34 olevat sukat menevät johonkin keräykseen joulun alla.