keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Haavistolaislapasia

Kerran jossain asiassa vauhtiin päästyäni jyrään saman teeman parissa joskus pitkäänkin. Tällä kertaa olen jäänyt jumiin paksuista (keskimäärin 200 m / 100 g) langoista neulottaviin kirjoneulelapasiin.

Viime kevään retriitin lahjoituspöydästä hamstrasin kahta eri sinisen sävyä paksua Pirkkalankaa: tummansinistä oli kokonainen 100 g vyyhti, vaaleampaa noin puolikas. Tummansinisestä ehdin käyttää noin puolet syksyn ensimmäisiin kirjoneulelapasiin, joten jäljellä oli sopivasti noin 50 g molempia värejä. Puikkokoko (4 mm) ja sopivat silmukkamäärät (38 s rannekkeessa, 48 s kämmenosassa) olivat jo tiedossa, joten enää tarvitsi keksiä sopiva mallineule. Se löytyi helposti Eeva Haaviston kokoamasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjasta; tämä on nro 49, Kymenlaakso. Toki omassa versiossani on aivan erilainen ranneosa sekä peukalokiila, mutta itse kirjoneule on kyllä suoraan kirjasta. Tällä kertaa onnistuin suunnittelemaan kuvion aloituksen niin, että lapasesta tuli sopusuhtaisen kokoiset ja kärkikavennuksista oikein kauniit. Mikä parasta, onnistuin tekemään kerralla kaksi samankokoista lapasta!


Samoilla lämmöillä kulutin kaksi muutakin paksun Pirkkalangan jämää melkein täsmälleen samanlaisiin lapasiin. Ja taas tuli kaksi samankokoista lapasta, vaikka tulin neuloneeksi ihan muutakin oikean ja vasemman käden lapasten välissä. Alankohan pikkuhiljaa oppia jotain? Kuopus näitä puna-oransseja katseli jo sillä silmällä, joten taidan jättää nämä odottamaan hänen käsiensä kasvua; siniset laitan menemään paikallisen leijonaklubin joulukeräykseen, jossa kerätään vaatteita, jalkineita, harrastusvälineitä, leluja ja pelejä vähävaraisille lapsiperheille. Siellä rikkana rokassa mennevät yhdet kirjoneulelapasetkin siinä missä kaikki muutkin tänä vuonna neulomani ja saajaansa vailla olevat kädenlämmittimet.

Vielä minulla olisi yksi vyyhti rusehtavanoranssia Pirkkalankaa sekä kerä harmaata Lauri-sukkalankaa. Niistä saisi vielä paritkin kirjoneulelapaset. Noinkohan sitä vielä innostuisi, vai jokohan olisi kokonaan muiden neulomusten vuoro.

5 kommenttia:

  1. Tosi kauniita =) Ei kai tähän muuta sanottavaa oo! Pitäis varmaan kaivaa tuo Haaviston kirja ja kokeilla jotain mallia siitä!

    VastaaPoista
  2. On tuo kirjoneulominen ihmeellinen taito... Hienoja!

    VastaaPoista