keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Ja eräänä päivänä intohimo hiipui

Palo on sammunut, pakottava tarve tehdä käsitöitä kadonnut jäljettömiin.

Pikkuhiljaa vuosien varrella kehittynyt rannekanavaoireilu paheni kevään lopulla niin, että epäilin mahdollisuuksiani osallistua Tour de Sock -kisaan. Lopulta sukkien neulominen aikataulussa ei ole tuottanut ongelmia, mutta intohimo neulomiseen on poissa. Tulkitsen sen niin, että alitajuntani on päättänyt suojella fysiikkaani, sillä neulomattomuus ja virkkaamattomuus on selvästi parantanut oikean käden tilannetta. Tällä kädellä toivoisin pystyväni tekemään töitä, mikäli niitä jostain löytyisi muutenkin kuin kauas kotoa reissulaiseksi lähtemällä.

Käsitöiden tilalle on pitänyt keksiä muita tapoja kuluttaa aikaa. Vasta nyt huomaan, miten paljon olenkaan käyttänyt aikaa paitsi lankojen ja kankaiden, myös käsitöihin liittyvien nettisivujen parissa. Välillä olo on ollut jopa turhautunut: mitähän sitä oikein tekis! Jotakin pientä olen neuloskellut ihan vain siksi, etten ole muutakaan tekemistä keksinyt. Niin kuin esimerkiksi nämä tiskirätit ja pesusienet:


Näille Novitan puuvilla-pellavaisesta Linneasta neulotuille räteille ja kolmelle pesusienelle (yhdelle virkatulle ja kahdelle neulotulle) on jo saaja valmiiksi katsottuna: ystäväni anoppi on ihastunut ystävälleni tekemiin tiskirätteihin, joten ajattelin ilahduttaa häntä omilla räteillä. Yhdestä 50 gramman kerästä sai sopivasti yhden rätin ja yhden pesusienen. Tämä lankahan päätyi minulle vaihtokauppana, ja sitä oli alunperin reilusti toistakymmentä kerää.

Käden oireilun sekä yleisen innottomuuden myötä olen pohtinut käsityöharrastustani enemmänkin. Voi olla, että jatkossa teen vähemmän, mutta laadukkaampaa. Se tarkoittaa myös harvenevaa bloggaustahtia: enää ei ole tiedossa liukuhihnatehtailua ja postauksia säännöllisesti pari kertaa viikossa. Mikä ehkä omalta kannaltani surullisinta, tiedossa ei liene ihan heti uusia neulemallejakaan, sillä intohimon katoamisen myötä myös luovuus ja kiinnostus suunnitteluun on vaipunut horrokseen. Tilalle on kuitenkin tullut uusi aikakausi, jolloin nautin uudella tavalla perheeni kanssa yhdessä viettämästäni ajasta. Enää ei veri vedä uppoutumaan käsitöihin, vaan olen vapaa innostumaan vaikkapa vanhasta harrastuksestamme, geokätköilystä.

11 kommenttia:

  1. Mieli todellakin suolelee fysiikkaa. Käsityön tekeminen on nimenomaan rentouttavaa. Minä en enää pitkään aikaan ole ehtinyt neulomaan mitään. Parit kirjoneuleet olen vuoden aikana saanut aikaan. Huomasin,ettei kannata ottaa uutta ressiä siitäkään, jos ei huvita ja jaksa tehdä koko aikaa neuleita. Minä aloitin pikkuaskartelut ja teen atc-kortteja innolla.

    VastaaPoista
  2. Aika aikaansa kutakin... Käsityöt vie todellakin paljon aikaa, mutta on palkitsevaa. Ja blogin pitäminenkin tuntuu vaativan, että on tiheämmin valmiita töitä mitä näyttää, mutta eipä sitä todellakaan kannata ressata. Tekee mikä on itselle hyväksi :)

    VastaaPoista
  3. Älä huoli, uskollinen lukijakuntasi varmasti odottaa täällä, vaikka käsitöitä ei enää samaan tahtiin tulisikaan. Nämä on näitä, joskus neulotuttaa ja joskus ei yhtään. Ja ainahan voi blogata muista asioista, jos kirjoittaminen houkuttaa.

    VastaaPoista
  4. Minä olen myös miettinyt samaa, että voisi määrän sijasta alkaa panostaa laatuun käsitöissä. Itsellänikin sairaus rajoittaa tekemistä, niin ehkä se on johtanut tämänsuuntaisiin ajatuksiin. Tekee mieli tehdä välillä muutakin kuin käsitöitä. Ymmärrän siis tilannettasi varsin hyvin! Harrastukset ovat virkistymistä ja lepoa varten, ei missään nimessä pakolla tehtäväksi, eli niitä tehdään siinä tahdissa kuin itse jaksaa ja haluaa. :)

    VastaaPoista
  5. Vaikka käsityöt harrastuksena vievätkin paljon resursseja, on ne siinäkin mielessä hyvä harrastus, että ne eivät katoa minnekään vaikka ne vähäksi aikaa jättäisikin pois. Pakkaa koukut, puikot ja langat vähäksi aikaa talteen kaappeihin ja jos kirpasee, ajattele vaikka kaikkia niitä ihania malleja jotka julkaistaan sillä välin kun pidät lomaa aiheesta. Niihin on sitten ihana myöhemmin palata. Nyt anna muille jutuille mahdollisuus ja anna niiden viedä. Nauti uusista kokemuksista ja erityisesti perheen yhteisestä ajasta ja tule sitten takaisin kun huvittaa. Langat ja me lukija ei karata minnekään!

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti et lopeta tapaamisissa käymistä:) Vähemmälläkin neulomisella varmaan pärjäis itekin, mutta ehkä sitä pittää sillon tehä kun haluaa ja olla tekemättä kun ei halua...

    VastaaPoista
  7. Mikäli vaivasi on sellainen johon leikkaus auttaa niin suosittelen lämpimästi! Itselläni viimevuonna leikattiin ahtauma molemmista rannekanavista ja kyllä on elämänlaatu parantunut merkittävästi.

    Toisaalta, elämässä on paljon muutakin kuin käsityöt :) Jos koet, ettei vaiva haittaa muuta elämää niin joutaahan käsityöt jäädä vähemmällekin.

    VastaaPoista
  8. Sinnuu malttaa kyllä oottaa pitempäänkin, ei se tahti va mitä kirjottaa :D

    Nauti nyt perheestä ja elosta ja olosta. Teet tasan sen mikä hyvälle tuntuu. pakolla ei tuu ko paskoa. Käsityöt mukavampi pittää illoo tuovana ko pakkopullana. Suunnitteluki voipi saaha tauon jälkeen taas uutta tuulta, ja ei se maailma kaaju vaikka et suunnittelisikkaan. Kovasti oon kyllä siun malleista tykänny eli kiitos :)
    Nauti nyt kesästä ja geokätkeilystä (mie sitä vasta suunnittelen)

    VastaaPoista
  9. Aikansa kutakin ja niin kuin moni sanoo, tee sen verran kuin ehdit ja huvittaa. Kerran opittua ei unohda, joten jos mielitekee voi taas palata käsitöiden pariin. Tai sitten ulkoilla purkkien perässä, jos se huvittaa enemmän.

    VastaaPoista
  10. Hyvää neuletaukoa! :)
    Uskon vahvasti, että se into palaa (ties vaikka vieläkin suurempana?), mutta aikansa kutakin. Itsellä nääs sama tilanne. Huomasin vaan yhtäkkiä, että aikaa totisesti jää valtavan paljon vaikkapa intohimoiselle lukemiselle, kun sitä ei enää mene niin paljon neulomiseen ja/tai neuleblogien selailuun. Niin ja kyllä syysiltoina varmaan dominopeitto taas jatkuu ja tiskirättejä sun muita oheisjuttuja syntyy, villasukkiakin tarpeeseen...

    VastaaPoista
  11. Toivon, että kätesi paranee täysin ja työpaikka löytyisi kotikaupungista!

    Neulomisen harveneminen ei maata kaada, elämään mahtuu niin paljon muutakin.

    VastaaPoista