tiistai 29. lokakuuta 2013

Minä myös

... koska kaikki muutkin. Ja koska esikoiseni on pöllöhullu. Tässä minun (ensimmäinen) versioni Horatio and Oren -lapasmallista.


Esikoinen esitti väritoiveet: valkoinen pöllö mustalla pohjalla. Ja kas kummaa, minullahan oli lahjoituksena saatua mustaa sekä SPR:n Kontista kotiutettua valkoista Novita Woolia. Lähdin yrittämään naisten kokoa (48 s) 2,5 mm puikolla, joustimen jälkeen vaihdoin 3 mm puikkoon. Ei hyvä, ei yhtään. Yhtä huono oli yritys pienemmällä puikolla. Kirjoneuleesta oli tulossa ärsyttävän epäsiistiä jälkeä ja pitkiä lankajuoksuja sai olla sitomassa myötäänsä. Sitten keksin ilmiselvän ratkaisun: onteloneule. Paha vain, etten ollut koskaan ennen kokeillutkaan onteloneuletta. Mutta sen verran tarkasti olen lukenut Lankapirtin Matleenan ohjeet tuplalapasien tekoon, että päätin vihdoinkin opetella tämän houkuttelevan tekniikan.


Alku oli hidasta ja luonnostaankin löysä käsialani löystyi edelleen onteloneuletta tehdessä. Pikkuhiljaa harjaannuin tekniikkaan, mutta aika monta kertaa jouduin purkamaan ja neulomaan uudelleen väärän koon tai liian epäsiistin neulejäljen takia. Lopulta lisäsin muutaman kerroksen lapasten pituuteen ja peukalotkin neuloin pariin kertaan, jotta sain niistä riittävän väljät. Tekniikan kehittyessä neulontanopeus kasvoi ja käsiala löystyi entisestään - lopulta neuloin toisen lapasen onteloneuleosuuden 2,25 mm puikolla.

Neulejälki on näin tekniikkaan tottumattomalla vielä aika epätasaista, etenkin kun en viitsinyt taaskaan viimeistellä lapasia kastelemalla ja kuosittelemalla. Ihastuin kuitenkin onteloneuleeseen, se kun ratkaisee kätevästi pitkien lankajuoksujen ongelman: niitä ei tule, kun koko ajan neulotaan molemmilla väreillä. Sitä paitsi onteloneule tekee lapasista ihanan muhkeat ja lämpimät - ja täysin kaksipuoleiset.

Ilman Matleenan esimerkkiä en olisi tainnut ryhtyä tähän touhuun, mutta nyt kun annoin onteloneuleelle pikkusormen, se on viemässä koko käden. Oikein odotan sitä, että tekniikkani kehittyy ja neulejälki tasoittuu ja siinä samalla saan näppituntuman siihen, minkälaisia puikkoja ja silmukkamääriä minun kannattaa käyttää onteloneulelapasiin. Seuraavaksi harjoituskappaleeksi taitaa päätyä kuopuksen tilaamat pöllölapaset.


16 kommenttia:

  1. On kyllä söpöt pöllöt! :)

    VastaaPoista
  2. Huippua kyllä, että teit nää onteloneuleena! Se tekniikka antaa mielettömän hyvän lopputuloksen, mut mie vaan olen siinä ihan liian hidas...

    VastaaPoista
  3. Aivan mainio pöllökuvio "tuplissasi" . Itse en ole vielä rohjennut tuplalapasia tekemään , ja arvelinkin ettei näiden teko ihan helppoa ole. Lopputulos kuitenkin tosi hieno.

    VastaaPoista
  4. Nätit lapaset. Sinäkin aloitit tuplalapaset haasteellisella kuviolla. Aika nopeasti sen oppi, mutta tarkkana tosiaan saa olla, ettei joudu purkamaan koko ajan.

    VastaaPoista
  5. Hyvin onnistuneet vieläpä onteloneuleena:)

    VastaaPoista
  6. Oon niin laiska ja mukavuudenhaluinen, etten ole jaksanut tätäkään tekniikkaa opetella. Ehkä vielä joskus. Lopputulos on hieno.

    VastaaPoista
  7. Upeat ovat pöllöt onteloneuleisina! Mun pitäis kyllä kans joku päivä uskaltautua sitä kokeilemaan, mutta kuulostaa kovin pelottavalta.

    VastaaPoista
  8. Wau, upeat! Etpä sitten ihan helpolla mallilla aloittanutkaan onteloneuleen opettelua. ;)

    VastaaPoista
  9. Onpa hienot pöllölapaset ja vielä tuplana :)

    VastaaPoista
  10. Aivan upeat pöllöt! Ja onnistuit tekemään ne vielä tuplana! Vau!

    VastaaPoista
  11. Vau mitkä pöllöt! Mä haluisin kyllä kanssa oppii tekeen tuota onteloneuletta =)

    VastaaPoista
  12. Ovatpa upeat pöllölapaset! Mahtavaa! Olen kerran nähnyt, kuinka onteloneuletta neulotaan, mutten itse ole kokeillut. Silloin kyllä jo innostutti, mutta oli niin monta muuta työtä edellä. Kuten aina.

    VastaaPoista