keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Taistelu pakkasia vastaan

Lastemme serkkutyttö on vallan ihastunut huovutettuihin tumppuihin ja on ehtinyt kuluttaa edelliset hänelle neulomani parit puhki. Kun kuulin tästä, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja neuloa vihdoinkin viimeiset virolaiset hahtuvani tumpuiksi asti. Johan tämä lanka ehtikin viipyillä varastossani yli 3,5 vuotta!


Ensin neuloin kaksinkertaiseksi kerimäni palleron selkeästi vihreät sävyt varresta aloittaen. Loin 44 silmukkaa 3 mm puikolle ja hieman ennen peukalokiilaa lisäsin vielä 4 s, peukalokiilaan tuli yhteensä kuusi lisäysparia. Neuloin peukalot heti kiilan valmistuttua, jotta sain värit liukumaan katkottomasti. Nämä tumput kävivät kahdesti 40 asteen peruspyykissä, ennen kuin huopuivat kunnolla. Isoiksi nämä vielä jäivät, joten menivät serkkutytön äidille tai isoveljelle pidettäviksi. Pidän siitä, miten värit liukuvat toistensa peilikuvina, toisessa vaaleasta tummaan ja toisessa tummasta vaaleaan.


Liukuvärjättyä hahtuvaa jäi ensimmäisistä tumpuista sen verran vähän, ettei siitä yksin olisi saanut kokonaisia lapasia. Onneksi jämälankojeni joukossa oli vielä paksumpaa, vaaleanruskeaa hahtuvaa, jonka yksi säie vastasi suurinpiirtein kaksinkertaista virolaista. Nämä tumput neuloin kärjestä aloittaen ja jälleen neuloin peukalon heti peukaloaukon luotuani. Langan ja värin vaihto osui jonnekin peukalokiilan puolivälin tietämille, mutta aika mukavasti raja maastoutuu ja värit käyvät yksiin, vaikka vaihto on edelleen huomattavissa. Ensimmäisestä huovutuksesta viisastuneena nakkasin tämän parin suoraan 60 asteen pesuun muun pyykin joukkoon, ja hyvä tuli. Se hyvä puoli melko pienillä puikoilla neulomisessa on, että huovutustulos on paremmin ennustettavissa. Kuvaamisen jälkeen kirjailin vielä valkoisella jämälangalla värien vaihtumiskohdan tienoille, kämmenselän puolelle, muutamia kukkia piristämään vähän valjua yleisilmettä.

Olen oikeastaan aika ylpeä siitä, miten kerta toisensa jälkeen onnistun saamaan oikein mukavia huovutettuja tumppuja. Minusta nämä peukalokiilalliset ovat paitsi istuvampia, myös kauniimpia kuin kiilattomat. Erityisen ylpeä olen siitä, että jaksan kerta toisensa jälkeen huolehtia peukalon värien istumisesta ympäristöönsä. Omahyväisyyden puuskassani päädyinkin ostamaan lisää hahtuvaa, sitä kun löytyi tummanruskeana iso kiekko Kontista. Onpahan materiaalia valmiina tulevillekin talville!

3 kommenttia:

  1. Hienot! Neuloitko kuinka paljon isommat, eli muistatko kuinka paljon tuli vartta ennen kiilaa? Mulla on kanssa hahtuvaa varastossa ja voisin pikkuhiljaa siitä jotain tehdä.. =) Olen juuri löytänyt tuon kiilapeukalon ihmeellisen maailman, olin kuvitellut, että se on jotain hirveän vaikeaa, mutta totta turiset, tulee paljon kauniimpi ja istuvampi!

    VastaaPoista
  2. Sinun huovutetut tumppusi ovat joka kerta niin kauniin, suunnitellun ja lämpimän näköisiä, että sietää ollakin ylpeä! :)

    VastaaPoista
  3. Niin on nätit taas, että! Ja maanläheiset värit ovat ihania.

    VastaaPoista