keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Rumaa ja vielä rumempaa


Valittelin toukokuun lopulla retriitissä, ettei minulla ollut enää mitään iloisenvärisiä lankoja Hyvän Mielen Sukkiin. Ystävällinen kanssaneuloja tuuppasi minulle oitis kerän Seiskaveikan Polkkaa, josta ajattelin saavani paitsi yhdet kokonaiset sukat, myös riittävästi iloisia raitoja naapurin lahjoittaman mustan Seiskaveikan sekaan.



Neuloin sukat 3 mm puikolla ja 48 silmukalla, ja lopputulos on kertakaikkiaan kammottava. Kuka vatipää on keksinyt pilata jo sinänsä kyseenalaisen raitalangan lopullisesti roiskimalla likatahroja pitkin ja poikin eri värisiä raitoja? Ilman hometäpliä tämän nimenomaisen Polkan väritys olisi ehkä ihan siedettävä. Mielenkiintoa ylläpitääkseni tein kantakiilan takaosan sijaan eteen aivan kuten Aragorn-sukissa, siitä tuo hassunkurinen muoto. Vaan kyllä sillä kiilan sijainnilla on merkitystä, ei tämä niin hyvin jalkaan istu kuin Fredrika...

No, Seiskaveikkaa on supernopea neuloa ja hyvin tämä viihdytti niin KIPpaillessa ravintolan kesäterassilla kuin lasten liikennepuistossakin. Ja ehkäpä joku nuori kuitenkin ilahtuu saadessaan rumasukat? Vaan ei tuo lanka enää raidoiksi mustan kaveriksi taipunut, joten lopulle langalle oli keksittävä korvaava projekti.



Eräs kanssaneuloja kaipaili sopivasti osallistujia kotipaikkakuntansa Vihreiden masinoimaan syrjäytymisen vastaiseen tempaukseen, jonka osana on tarkoitus koota tilkkupeitto paikallisen psykiatrisen päiväpoliklinikan asiakkaiden käyttöön. Kaikkien 16 x 16 cm:n kokoisten, pesunkestävien villasekoitetilkkujen kerrottiin kelpaavan, joten minä tein työtä käskettyä. Seiskaveikka loppui ennen kolmannen tilkun puoliväliä, joten jatkoin sujuvasti jämälankapussini karmeimmilla pätkärääkkinöttösillä. Sain kuin sainkin kulutettua kaikki noin kymmenen nöttöstä mustavalkopilkullista kammotusta, jonka olin pätkinyt pois tämän postauksen sukkien langasta, mutta Masokistisukkien lankaa jäi vielä jokunen gramma. Ohuet sukkalangat neuloin luonnollisesti kaksinkertaisena.

Olo on jokseenkin rikollinen, kun sysään aina näitä rumalankatuotoksia hyväntekeväisyyteen. Mutta niin kuin aina, lohdutan itseäni, että kovin monen on pakko pitää tämänkaltaisista värityksistä, kun pätkärääkki-homepilkkulankoja kerran valmistetaan. Markkinat puhuvat: sitä tuotetaan, mille on kysyntää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti