En sitten mahtunut vanhaan iltapukuuni syksyn kahteen karonkkaan mennessä. Niinpä teetin ihanan yksinkertaisen ruskean iltapuvun naapurin ompelijalla. Koska karonkat olivat peräkkäisinä perjantaina samassa paikassa ja osittain samalla porukalla, halusin pukuuni jotain lisuketta jälkimmäiseksi illaksi. Kaikessa hässäkässä sain aikaiseksi vain tämän huivin:
Lanka on naapurilta saatua Hjertegarn Niceä, tikapuulankaa, jossa oli ruskeita ja kuparisia hiluja. Lanka oli todella karmeaa neulottavaa, tahkosin sitä 5,5 mm lyhyellä pyöröpuikolla. Malli on helppoakin yksinkertaisempi: 40 s aina oikein -neuletta, päät on viistottu (6 aloitussilmukkaa ja toisessa reunassa lisäys joka kerroksella neulomalla reunasilmukasta seuraava silmukka oikein etu- ja takareunoistaan; toisessa päässä vastaavat kavennukset). En tietenkään omista mitään säällistä huivineulaa ja 100 grammasta lankaa sai sen verran naftin huivin, ettei sitä käynyt solmiminen, joten keräsin huivin pronssisesta Kalevan Karhu -riipuksestani irrotettavalla rintaneulalla (muina koruina pidin Kalevan Karhu -käätyä ja -rannekorua).
Yksinkertaisuudestaan huolimatta huivi teki tehtävänsä: se asettui hartioille kauniisti ja pysyi siinä ongelmitta ja se myös näytti asialliselta. Kuvassa vaikutelma on liian oranssinkuparinen salamasta johtuen, todellisuudessa väri sointuu paljon mukavammin puvun tummanruskeaan silkkisamettiin ja taftiin. Puku on tyköistuva yläosastaan, mutta laajenee kellohelmaiseksi. Pidän puvusta todella paljon, onneksi en alkanut miettiä mitään hätävararatkaisua, vaan teetin puvun ammattilaisella mittojen mukaan. Hintakaan ei päätä huimannut, mutta summa pysyköön salassa. Näyttää siltä, että jatkossakin teetän paremmat vaatteeni naapurissa...
Upea asu kerta kaikkiaan!
VastaaPoista