torstai 10. syyskuuta 2009

Satokauden avaus


Sukkasadon ensimmäisen viikon saldoksi muodostui kohdallani kolme paria sukkia:



Vauvan sukat ovat ns. Tuulan sukat, tosin hieman erilaisin kerrosmäärin, kun mökillä ei ollut ohje mukana enkä tietenkään muistanut kerrosmääriä tarkalleen oikein. Lankoina Fortissima Sockan ja Rheumawollen jämiä, puikot 2 mm. Nämä menevät itseoikeutetusti hyväntekeväisyyteen.


Vaaleanvihreät ovat Ne Mallineulesukat, joista sain lähetettyä ohjeen tarjolle Ullaan juuri ja juuri deadlineen mennessä. Enää tarvitsee jännittää, ylittääkö mallini ollenkaan julkaisukynnystä. Mikäli ei, esittelen sukat paremmin itse ja laitan ohjeen jakoon omaan blogiini, sen verran suuren työn tein ohjeiden kirjoittamisessa - ja sen verran tyytyväinen olen itse lopputulokseen. Lankana hiljattain esitelty Vuorelman Veto, jota upposikin koon 38 sukkiin 2,5 mm puikoilla neulottuna hitusen yli 100 g - onneksi vyyhdissä oli virheellisesti 20 g ylimääräistä!


Tummanruskeat ovat mukaillut Petäjät Ullasta, koko kapea 42 (48 s, 3 mm puikot) ja kulutus 110 g Seiskaveikkaa. Kylläpä 7V tuntuikin karkealle ja järkyttävän karvaiselle langalle Veto-langan jälkeen! Toivottavasti 13-vuotiaalla kummipojallani on näille kuitenkin käyttöä, häntä ajatellen kun neuloin vartavasten kapeat sukat.


Ennen sukkasatoa neuloin jo ensimmäiset protoversiot Salaisista Sukista:



Lankana vanha ja ehdottomasti nykyistä ohuempi (ja parempi) Nalle, alunperin MinnaN:n varastoissa hyvin marinoitunut vuosikertalanka. Näissä oli turvalliset 60 s, 2,5 mm puikoilla lankaa kului noin 80 g. Oikeastaan malliin sopisikin hiukan ohuempi lanka kuin Vuorelman Veto (Vetoa varten jouduin vähentämään silmukat 56:een): tämä vanha Nalle oli oikein oivallista, mutta vyötteettömänä ja auttamattoman vanhana lankana alkuperäistä mallisukkaparia oli mahdoton tarjota Ullaan. Niinpä tein protosukista vähän isommat ja annoin ne jo äidilleni.


Sosiaalinen omatuntoni kolkuttaa, sillä tavoitteenani oli neuloa vähintään joka toiset sukat hyväntekeväisyyteen Sukkasadon aikana. Nyt jonossa on kuitenkin paitsi kaksi omaa uutta mallia, jotka kutkuttavat mieltä, myös puolentusinaa sukkaparia sukulaisille. Yhtäkkiä sukkalankalaatikkoni sisältö ei näytäkään loputtoman riittoisalta, vaan joudun todenteolla miettimään jopa lisälangan hankkimista - ensisijaisesti tietysti yritän haalia muiden hyljeksimiä lankoja vaikkapa vaihtokaupoilla.


Sitäpaitsi mökiltä löytyi joutava 10 litran emalikattila ja äidilläni olisi ainakin puoli kiloa luonnonvalkoista purku-Seiskaveikkaa täysin joutavana. Marja-aroniatkin ovat kypsyneet ja puisto on täynnä männynkäpyjä. Vielä tarvittaisiin alunaa ja toinen iso kattila. Ei liene vaikea arvata, mitä sen jälkeen alkaisi tapahtua...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti