tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ihan hullua

Sitä se on, osallistua Sock Madness -sukkienneulontakilpailuun. Olin kyllä ehtinyt nostattaa kisafiilistä ihan kunnioitettavasti, mutta kun näin karsintakierroksen Twisted Madness -mallin, olin äärimmäisen pettynyt: malli näytti puuduttavan tylsältä neulottavaksi ja mallineuleen vuoksi sukka näytti kiertyvän jalassa. Aloitin kuitenkin harmaalla Novita Venlalla ja 1,75 mm puikoilla, mutta joustimen ja muutaman mallineulekerroksen jälkeen päätin heittää pyyhkeen kehään, sen verran puuduttavaa neulominen oli enkä pitänyt neuleen ulkonäöstäkään.

Vaan sitten uskollinen testineulojani ehdotti, että hän voisi värjätä minulle Kool Aideilla oikein kunnon pellenoksennuslankaa. Ja niinhän siinä kävi, että kunnon sirkusväri-iloittelun siivittämänä neuloin kuin neuloinkin savolaistakin kierommat sukat.


Ehkä onkin niin, että yhdistämällä kaksi rumaa asiaa lopputulos ei olekaan susiruma vaan kaksi rumuutta ikään kuin kumoavat toinen toisiaan. Ei noita nyt varsinaisesti kauniiksi voi kehua, mutta kyllä pätkärääkkivärjäys antaa malliin oman säväyksensä.

Neulominenkin meni vähän siinä sivussa, kun olimme koko perheen voimin toisen sukan aikaan reissun päällä, eikä ollut muutakaan neulottavaa mukana. Vaan ei siitä mihinkään pääse, että sukat kiertyvät jalassa epämukavasti ja epäpukevasti. Jospa joku vähemmän sukkasnobi huolii nämä kuitenkin jalkoihinsa vaikkapa jonkin hyväntekeväisyyskeräyksen kautta. Minä iloitsen lähinnä siitä, että selvitin tieni itse kisaan ja saan sen myötä käsiini puolentusinaa maksutonta sukkamallia, joista muuten olisin saattanut jäädä paitsi.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Tammikuu - maaliskuu

Ostin viime syyskuun alussa vyyhdin Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport -sukkalankaa värissä Muste, kun Kässäkerho Pom Pom kauppasi viimeisiä Väiskejään alennettuun hintaan. Tuolloin oli suunnitelmissa tehdä siitä sekä samalla ostetusta vaaleanharmaasta Platinasta esikoiselle kirjoneulelapaset. Suunnitelma muuttui hovissa: neuloin kyllä kirjoneulelapaset esikoiselle, mutta vaaleanharmaan Väiskin kaverina oli tuolloin tummanharmaa Kraft Hand-Dyedin 6-säikeinen sukkalanka.

Vasta tämän vuoden tammikuussa sain idean hankkia Musteelle kaveriksi vyyhdin vaaleanharmaata Vuorelman Vetoa - ja viimein helmikuun lopulla ryhdyin tuumasta toimeen. Olin jo aikoja sitten piirrellyt oman sovellukseni Hanna Leväniemen January Mittens -lapasmallista, joten eipä siinä kovin kauaa nokka tuhissut, kun valmis lapaspari putosi puikoilta viimeisteltäväksi.


Neuloin lapaset melko tiiviiksi 2,5 mm puikoilla ja kuten kuvasta näkyy, muokkasin tosiaan alkuperäistä mallia reippaanlaisesti. Anatomisesti sijoitetusta kiilapeukalosta en hevillä luovu, minkä vuoksi tein rannekkeen omaa modaushommaani helpottaakseni kaksivärisenä joustinneuleena.

Lankoja kului alle puoli vyyhtiä kumpaistakin väriä, joten samoilla väreillä saisi tehtyä toisetkin lapaset. Pitkäsorminen kasiluokkalaiseni totesi lapaset itselleen juuri sopivan kokoisiksi ja erehtyi vielä päälle kehaisemaan värejä, jotka sopivat kuin nakutettu hänen talvitakkiinsa; eipä tässä kai voi muuta kuin olla tyytyväinen lopputulokseen.