lauantai 30. marraskuuta 2013

Pientä puuhastelua

Työn alla on kaikenlaista vähän enemmän keskittymistä vaativaa, ja niiden valmistuminen ottaa aikansa. Ne harvat valmistuneet kuuluvat puolestaan kategoriaan Sesonkisalaisuudet. Niinpä kuittaan tämänkertaisen blogipostauksen parilla välipalahommalla, jottei useamman vuoden hyvin jatkunut säännöllinen bloggausputki pääsisi katkeamaan.

Näissä tiskiräteissä ei ole kerrassaan mitään uutta:


Sama malli kuin ennenkin ja onpa vaihtokauppadiilauksena minulle päätynyt, todellisuudessa kuvan väriä tummempi oliivinvihreä Novita Linneakin (se puuvilla-pellavasekoiteversio) tuttu aikaisemmista tiskiräteistä. Sitten viimenäkemän tiskirättejä on syntynyt laskujeni mukaan 7 kpl, eivätkä nämä tähän jää. Aina välillä kun tekee mieli neuloa jotain helppoa ja nopeaa valmiiksi asti, ja toisaalta tällainen suoraviivainen pikkupuuhastelu sopii oivallisesti tilanteisiin, joissa olisi tarkoitus keskittyä neulomisen sijaan vaikkapa luennon kuuntelemiseen. Osalle räteistä on jo uhri katsottuna, osa jää vielä jemmaan odottamaan.

Muutama päivä sitten vietin A-luokan vapaapäivän, mikä tarkoitti noin kuutta tuntia ihan yksin kotona. Sen kunniaksi tein ihan mitä huvittaa, ja siinä tuoksinassa kokeilin huovuttaa käsin muutamia huopapalleroita, ihan vain kokeeksi.


Kaikki lähti siitä, kun päättelin hahtuvasta neulomiani huovutettuja tumppuja. Siitä jäi kasa hahtuvapätkiä, joiden tuumasin soveltuvan oivallisesti pallerohuovutukseen. Niin syntyi tuo kuvan punaruskeakirjava huopahelmi. Tuloksesta innostuneena kaivoin huopuvien lankojen jämäpussistani pieniä nöttösiä pääosin hahtuvaa ja kerin niistä pieniä lankapalloja, jotka huovutin käsin mäntynestesaippualla ja vedellä. Vähän langasta riippuen palleroon jäi enemmän tai vähemmän näkyviin lankakerämäinen olomuoto, mutta yhtä kaikki ne huovuttuivat kuitenkin purkautumattomiksi pallosiksi. Näitä pitää tehdä lisää, eri kokoisia ja eri värisiä, jotta joskus saan yhdisteltyä näistä ja sattumanvaraisista puuhelmistä kaulakorun.


tiistai 26. marraskuuta 2013

Lopun pöllökankaan tarina

Olen jo pariin otteeseen esitellyt kirpputorilta ostamastani ihanaisesta pöllökankaasta ommeltuja kääntökasseja. Pussihulluudessani päätin ommella lopunkin kankaan pois kuljeksimasta.


Onnistuin sommittelemaan knot bag -pussikaavat kahteen pussukkaan siten, että sain pöllön vähintään toiselle puolelle kohtuullisen näkyvälle paikalle. Vuorina käytin ruskeaa pellavaa, kuinkas muuten.


Knot bagien jälkeen pitikin ryhtyä toden teolla suunnittelemaan, miten jäljelle jääneet pöllöt saisi parhaiten käyttöön. Yksi iso pöllö oli oikein somasti tarjolla, mutta nyörillinen peruspussi olisi jäänyt aavistuksen matalaksi, ellen olisi tehnyt ruskeasta pellavavuorista ylipitkää ja kääntänyt sitä nyörikujan verran oikealle puolelle.


Toisessa kohtaa rajoittavana tekijänä oli kangaspalan leveys, niinpä tästä pussista tuli kyllä korkea, muttei kovin leveä. Toivotaan, että tämänkin malliselle pussille löytyy käyttäjä.

Vihonviimeisestä palasesta saa vielä vetoketjullisen pikkupussukan, se tosin odottaa edelleen kokoon ompelemista. Aika moneen ompelukseen näitä pöllöjä riittikin!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Settiajattelu kunniaan

Kuten on jo nähty, olen ommellut kasseja ja pusseja siihen malliin, että samankuosisista tulee suorastaan monen pussukan settejä - niin tälläkin kertaa.


Jo vähän liiankin tutuksi tulleen kauppakassimallin sini-turkoosimarjainen kangas on luottokangaskaupastani SPR:n Kontista kilotavarana ostettu, vuori on pellavaa. Joku voisi kenties huomauttaa, että tämä kovin marjaisa puu kasvaa väärään suuntaan, mutta minä kutsun sitä suunnitteluelementiksi - kassikaava ei nimittäin olisi mahtunut omistamalleni kangaspalalle toisin päin, olinhan joskus aikaisemmin leikellyt kankaasta jo yhdet kappaleet knot bag -projektipussukkaan. Tämä kassiversio on se pienempi ja kapeasankaisempi alkuperäiseen verrattuna.


Riittihän marjakankaasta vielä knot bag -pussiinkin, jonka vuoritin yllätyksellisesti jo tutuksi tulleella ruskea-turkoosilla verhokankaalla. Tuli muuten aika sypäkkä yhdistelmä!


Jäljelle jääneillä pienemmillä kangaspaloilla sai taas treenattua vetoketjupussukoiden ompelua. Etualan matalampi on Hipun pussukka, taaempana oleva korkeampi samaan tyyliin omilla mitoilla väsätty.

... ja tarina jatkuu.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Vanhan kertausta

Marraskuu houkuttelee perinteisesti neulomaan myös käsiasioita. Jonossa olisi useampikin huovutettu tumppupari erilaisista langoista, mutta aloitin tällä kertaa siitä helpoimmasta ja varmimmasta eli Sandesin Tovesta, jota löysin taannoin kirpputorilta lempivärissäni.


Koska joka vuosi joudun muistelemaan, miten olen neulonut tumput edellisvuosina, laitettakoon tähän nyt jonkinlaiset muistiinpanot pienehköön käteen sopivista tumpuista: puikko 3 mm, aloitussilmukkamäärä 40; 6 krs aina oikein -neuletta pyörönä, 20 krs sileää; lisää 4 s, 3 krs sileää; peukalokiila 6 x 2 s joka 3. krs (12 + 2 keskisilmukkaa); peukalokiilan tilalle 4 s, 2 krs sileää ja 2 s kavennus peukaloaukon yläpuolella; 24 krs sileää ja sädekavennus (ensimmäisellä kerroksella kavenna 4 s, 5 välikerrosta ja sen jälkeen tavallinen sädekavennusprotokolla 8 kavennuksella); peukaloon 20 s, 19 krs sileää ja seuraavalla kavenna 2 s, jatkossa kavenna 3 s/krs, kunnes jäljellä on 6 s. Huovutus lyhessä 60 asteen pesussa muun pyykin mukana.

Neuloin nämä tumput aivan tiettyä ihmistä ajatellen: vaikka en tavallisesti harrasta joululahjoja, tänä vuonna muutama Tärkeä Ihminen saa minulta yllätyspaketin ihan vain siksi, että satuin saamaan sopivan inspiraation. Toivottavasti koko on sopiva; huovutetuissa tumpuissa on onneksi se hyvä puoli, että niitä voi tarvittaessa joko huovuttaa lisää tai kastella ja venyttää. Näihin tumppuihin jäi hyvin potentiaalia molempiin suuntiin, kuten oli tarkoituskin.

torstai 14. marraskuuta 2013

Retro on toinen nimeni

Niitä kasseja ja pussejahan minä taas olisin esittelemässä. Tälläkin kertaa määräävänä tekijänä kassiompeluksille oli Kontista hankittu retrokangaspala, josta olin ehtinyt aikaisemmin ommella yhden kaksipuoleisen kääntökassin. Sinisen sohvan emännän vinkin perusteella löytyi ihan käyttämääni Finlaysonin kaavaa vastaava kassikaavakin; suosittelen kiinnostuneita tallentamaan tiedoston omalle koneelleen vastaisuuden varalle, josko tämäkin kaava joskus vedetään pois julkisesta jakelusta.


Ensin se pakollinen kauppakassi. Tällä kertaa käytin alkuperäistä kaavaa ilman isoja saumavaroja, joten kassista tuli jonkin verran pienempi ja sangoista kapeammat. Vuoriksi valikoitui tummanruskea pellava. Tämä voisi ehkä kulkea jopa olalle heitettynä, ainakin sirommalla kantajalla.


Seuraavaksi pakollinen knot bag, sekin tummanruskealla pellavalla vuoritettuna. Mitäpä siitä sen enempiä kertomaan.


Ja lopuksi vetoketjupussukka Hipun ohjeella.

Eipä kai näistä ole sen kummempaa sanottavaa. Vaan aina on yhtä mukavaa yhdistellä omiin kangasvarastoihin kertyneitä kankaita toisiinsa ja saada samalla kulutettua joitakin kankaita tilkkuja lukuunottamatta loppuun. Vielä kun keksisi, mitä niistä jäljelle jääneistä tilkuista tekisi; ihan pienimmät olen kyllä heittänyt kylmästi roskiin, mutta isompia olen vielä hillonnut, josko niitä vaikkapa yhdistelisi toisiinsa. Hullun hommaa, sillä en ole mikään tilkkuihminen, enkä aio sellaiseksi ryhtyäkään...

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Lunta odotellessa

Marraskuun harmaassa valossa on oma viehätyksensä - silloin kun ei sada. Siitä huolimatta odotan kovasti pysyviä lumia ja pikkupakkasia, jotka toisivat vähän lisää valoa elämään. Lunta odotellessa ja vähän jouluunkin orientoituessa innostuin virkkaamaan lumihiutaleita.


Malliksi valitsin tällä kertaa Simple Picot Snowflaken, johon tein ihan pieniä muutoksia. Lankana käytin kirpputorilta ostamaani mysteeripuuvillaa, joka vaikutti hyvin Novita Kotiväen oloiselta. Virkkasin hiutaleet 1,75 mm koukulla, joten niistä tuli riittävän jämäköitä pysymään kuosissaan pelkän silittämisen jäljiltä; tärkkiä siis ei tarvittu lainkaan. Ripustuslenkiksi löytyi ohutta siimaa, joten nämä tämänkertaiset lumihiutaleet näyttävät leijailevan melkein itsekseen ilmassa.


Ensialkuun tein reilusti toistakymmentä hiutaletta, mutta tuskinpa nämä tähän jäävät, sillä lankaa kyllä riittää. Ajattelin pakata hiutaleita 10-12 kappaleen eriin ja laittaa ainakin yhden satsin paikallisten neulojien kesken kierrätettävään käsityövaihtolaatikkoon. Jospa joku innostuisi ripustamaan omaan joulukuuseensa (tai aivan hyvin jonnekin ihan muualle, vaikkapa ikkunaan) virkattua lunta.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Pussihulluuden uusi tuleminen

Olen neulonut vähän. Todella vähän. Sitä kompensoidakseni päätin ommella, ihan vaan pari kassia tai pussia, kun on noita kankaitakin kertynyt. Jep jep - tietäähän sen, miten siinä kävi. Tässä yhden kankaan metamorfoosi: aluksi oli SPR:n Kontista ostettu retrohenkinen verho, lopuksi jotain ihan muuta.


Tämä on se aikaisemmistakin postauksista tuttu kaksipuoleinen kääntökassi, jonka kaava on valitettavasti kadonnut jonnekin bittiavaruuteen. Kukkakankaan lehtevämpi osa sai vuorikseen perusvihreää popliinikangasta, sävyltään vähän turhan sinertävää kuosikankaaseen nähden, mutta haitanneeko tuo. Tässä kuvassa kuosikankaan värit toistuvat joka tapauksessa todellisimpana.


Kukkaisemmat kankaanosat paritin luonnonvalkoisen, ohuen mysteerikankaan kanssa - tällaisia kasseja ompelin kaksi lähes identtistä. Vuorikankaan ohuuden vuoksi koko kassi on hyvin kevyt ja taittuu pieneen tilaan.


Pitkästä aikaa päätin ommella myös nyöreillä suljettavan peruspussukan. Tämäkin on kokonaan käännettävä pussinsuuhun sijoitetun nyörikujan ansiosta.


Kun isommista kasseista ja peruspussukasta jäi vielä yli pienempiä kangaspaloja, piti ommella tietysti yksi knot bag -mallinenkiin projektipussukka vihreällä vuorilla. Tarkkasilmäisimmät saattavat havaita kukkien ja lehtien kulkevan vähän hassuun suuntaan, vaan toisin päin kangas ei olisi riittänyt.


Ja jotta kangas tuli käytettyä mahdollisimman tarkkaan, piti nyhertää vielä vetoketjullinen pikkupussukka Hipun ohjeita mukaillen. Ihan en yhtä siistiä saa aikaa kuin Hippu, mutta tarkoitus olikin lähinnä treenata vetoketjullisen pussukan ompelua.

... ja sitten se varoituksen sana: näitä samantyyppisiä postauksia on tulossa useampiakin. Jumittaja mikä jumittaja.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Ihan pimeetä eli pussista asiaa

Kirottu on tämä pimeä vuodenaika, jolloin kaikenlainen käsitöiden kuvaaminen on harvinaisen hankalaa. Nykyinen kamera taipuu sentään sisäkuvaukseen sen verran, että kuvista saa selvää, mutta stailausolosuhteissa on lievästi ilmaistuna toivomisen varaa. Niinpä läjä ompeluksia odottaa hetkeä, jolloin sää sallisi kuvaamisen luonnonvalossa ja mieluummin pihalla. Sitä odotellessa tarjolla on vain pieniä puheita yhdestä pussista.

Päätin nimittäin opetella taas vaihteeksi vetoketjullisten pikkupussukoiden ompelua, sillä isommista ompeluksista jää lähes aina kangaspaloja, joista ei ole edes varsinaiseksi projektipussukaksi. Sitä paitsi minulle on kertynyt kasa lyhyitä vetoketjuja, kiitos nyttemmin eläköityneen, naapurissa asuvan kotiompelijan. Siinä opettelun tuoksinassa päädyin jonkin käsityöblogin kautta tämän saksankielisen ohjevideon äärelle, minkä jälkeen päätin kyseisen vetoketjupussimallin olevan riittävän helppo jopa nykyiselle vireystilalleni.


En jaksanut miettiä tukikankaitten kanssa värkkäämistä, joten kaivoin varastojen kätköistä todella tukevan kangaspalan päälliseksi ja jotakin melko randomia vaaleaa kangasta vuoriksi. Pussukan koko määräytyi käytettävissä olevan vetoketjun mukaan. Malli on tosiaan helppo, mutta siitä huolimatta onnistuin asemoimaan saumaan ommeltavan lenksun vinksalleen, mutta eipä anneta pienten kauneusvirheiden häiritä. Ihan hupaisa lopputulos, miten lie käyttökelpoisuuden laita. Ehkä tässä voisi kuljetella jotain neulonnan oheishärpäkkeitä, saksia ja mittanauhaa ja sensellaista. Eiköhän tämä kelvanne johonkin vaikkapa arvontapalkinnoksi, itse en pussukalla joka tapauksessa mitään tee.

Toivotaan, että pyhäinpäivän viikonloppu on ulkokuvauksille suosiollinen. Muussa tapauksessa blogini saattaa vallan hiljetä toviksi, sillä poikkeuksellisesti minulla ei ole enää yhtään blogipostausta ajastettuna tuleville päiville. Kerrankos sitä nähtiin tämäkin päivä käsityöhullun elämässä.