Neulojien seuraava sukupolvi

Paikalliset neulojat jatkavat seuraavan sukupolven kasvattamista. Tällä kertaa perheenlisää on tullut Villaviidakkoon, sen johdosta onnea koko perheelle! Yhtä aikaa Emman vauvamahan kanssa kasvoi myös neulojaporukan valmistelema lahjakasa, jonka kokoamiseen minäkin luonnollisesti osallistuin.

Helmikuussa hahtuvia tumpuiksi neuloskellessani päätin pitkästä aikaa pyöräyttää myös parit pitkälahkeiset vaippahousut. Ruskean, Kontista löytyneen hahtuvan korkkasin ihan tätä tarkoitusta varten (myöhemmin neuloin siitä vielä parit tumput), oranssi virolainen hahtuva oli puolestaan ylijäämää parin tumppuparin jäljiltä. Malli on jokseenkin sama kuin aikaisemmin neulomissani pöksyissä: kombinaatio Villapöpät- ja Tiuhtis-villahousuista (linkit ohjeisiin edellä mainitussa postauksessa). Puikkoja ja silmukkamääriä en enää muista, mutta näistä tuli kyllä melkolailla pienet. No, Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen, joten ehkäpä näille tulee jokunen käyttökerta - tai vaihtoehtoisesti tuore isosisko saa omalle vauvanukelleen oivat villahousut!

Vahingosta viisastuneena päätin neuloa toiset villahousut reilusti isommiksi. Arvelin Altocumulukselta saamani yhden virolaisen kiekon valkoista hahtuvaa riittävän, kun raidoittaisin sen lopulla oranssi-punaisella hahtuvajämällä. Vaan niin kävi, että sekä valkoinen että punainen loppuivat kesken. Eipä hätää, onneksi ruskeaa oli jäljellä, joten sillä sitten loppuun. Pöksyistä tuli todellakin reilusti isommat ja tuo eriparilahkeisuus on oikeastaan aika herttainen ominaisuus.

Vaippojen ompeluun ei tällä kertaa energia ja into riittänyt, joten tyydyin kevyempään kesto-ompeluun. Tiina tuuppasi minulle sopivasti raidallista flanellia, joka riitti kuuteen ohuehkoon pikkuhousunsuojaan ja neljään pariin liivinsuojia. Varastoista löytyi edellisen vauvalahjakierroksen jäljiltä vielä sekalainen joukko liivinsuojia, joissa toisena puolena on joustofrotee, ja jotka siten palvelevat tarvittaessa mukavasti myös pesulappuina.

Vielä kerran onnea Villaviidakkoon!

Lahjaksi äidille ja vauvalle

Nekolaan syntyi hiljattain uusi perheenjäsen. Kun tieto odotuksesta kiiri neuleporukassamme, pyörähti ideointikoneisto käyntiin, sillä pitihän uutukaista tulokasta ja tuoreita vanhempia muistaa käsintehdyin lahjoin. Minä tarjouduin tällä kertaa ompeluhommiin.

Synnytykseen liittyy tiettyjä epämukavuustekijöitä, yhtenä niistä jopa viikkoja kestävä jälkivuoto tai vähintäänkin tiputtelu. Siinä vaiheessa kankaiset pikkuhousunsuojat ovat mukavinta, mitä pöksyihinsä voi laittaa. Minä ompelin kahdeksan ohutta phs:aa kaikenlaisista kaapista löytyneistä kankaista, lähinnä flanellista ja ohuesta joustofroteesta. Kosteussulkukangasta näissä ei ole, mutta eipä sitä oman kokemukseni mukaan ensimmäisten jälkivuotopäivien jälkeen juuri tarvitakaan. Muovinepit löytyivät Altocumuluksen varastoista, joten vältyimme pähkäilemästä mahdollista nikkeliallergiaa.

Myös liivinsuojissa kangas hakkaa mennen tullen paperikuidun, ainakin käyttömukavuudessaan. Näihin liivinsuojiin upposi sekalainen seurakunta pieniäkin tilkkuja puuvillaa ja bambua. Mikäli liivinsuojille ei ole tarvetta, pyörylät toimivat myös pesu- ja pyyhintälappuina, onhan useimmissa toinen pinnoista joustofroteeta.

Myös vauvalle piti ommella kestävää ja pestävää kuiviketta. Nämä ovat vastasyntyneen kokoisia sisätäyttövaippoja, joissa sisäpintana on joustofroteeta ja ulkopintana joko flanellia (kissa-koirakangas) tai joustofroteeta (ruskea). Varsinaista imukerrosta vaipoissa ei ole, vaan ne voi täyttää mielensä mukaan. Minä surautin loput armeijaflanellit pieniksi lisäimuiksi, jotka voi sujauttaa vaippoihin vaikkapa harsopötkön tai muotoonommellun imun kaveriksi. Flanelliliinoja voi toki käyttää ihan muuhunkin, vaikkapa pyllypyyhkeinä.

Kangasvarastojani siivotessani törmäsin isohkoon palaseen luonnonvalkoista collegekangasta, josta keksin ommella unipussin koossa 56/62 cm. Hullulla on hullun tuuri, sillä varastojeni kätköistä löytyi myös sopivan pituinen valkea vetoketju valmiina. Unipussin kaava on Suuren Käsityölehden numerosta 11-12/2005; oma versioni on tehty ilman vuoria, sen sijaan ompelin pääntielle alavaran. Koristeeksi virkkasin rintapieleen pöllön, kuinkas muuten. Kuvassa nukella oleva, jo aikaisemmin neulottu norjalaismyssykin päätyi tähän pakettiin.

Kaiken tämän (sekä 0-2 -vuotiaille tarkoitetun hammastahnan) sain pakattua Finlaysonin Hip Hop -kankaasta ompelemaani pussukkaan. Pussukka on vuoritettu samalla kankaalla, joten se kestää vähän reilumpaakin menoa. Luonnollisesti myös tämä kangaspalanen löytyi varastojeni ehtymättömistä uumenista, ja pussin koko määräytyi kangaspalan koon mukaan. Nyörit pyörittelin puuvillaisesta jämälangasta, päihin lisäsin punaiset puuhelmet, jotka olin ottanut talteen jostakin tähän päivään mennessä jo unohtuneesta purkuprojektista.

Minun osuuteni taisi ihan hiukan karata käsistä, kun innostuin pitkästä aikaa kestoiluompelusta. Innostusta lisäsi se, että sain vihdoinkin käytettyä pitkään hillottuja kankaita järkevästi ja loppuun saakka.

Näiden ompelusten myötä lähetän Nekolaan paljon lämpimiä ajatuksia ja onnentoivotuksia!

Villahousuvimma

Käsityölamasta noustuani moni varastolanka alkoi yhtäkkiä puhutella. Laatikosta, jossa säilytän huovuttuvia villalankoja sekä kasvikuitulankojani, vaativat hahtuvat päästä pikaiseen käsittelyyn. Onnekseni ystäväni odottaa neljättään, perheen iltatähteä, joten sain hyvän syyn neuloa pitkästä aikaa villavaippahousuja. Edellisestä kerrasta lienee lähemmäs kuusi vuotta aikaa.

Ensimmäiseksi testiohjeeksi valitsin Villapöpät Ullasta. Olin saanut naapuriltani mitäänsanomattoman keskiruskeaa hahtuvaa jättikiekollisen, onneksi hoksasin ryhtyä piristämään sitä muiden hahtuvien jämillä. Aloitin 40 silmukalla ja 4 mm puikolla, lopputulos oli sopiva lähinnä vauvanukelle. Nukke on kyllä 50-senttinen, mutta kuvassa villapöksyjen alla ei ole vaippaa lainkaan. Päätin kaivella arkistoista kuopukselle aikanaan ompelemani sisätäyttövaipan, jotta voisin mallailla muutoksia seuraavaan villahousuversioon.

Olen säilyttänyt muutamien harsojen ja parien villahousujen lisäksi vain tämän yhden pienen itse ompelemani sisätäyttövaipan muistona. Kun puin vaipan nukelle ja sovittelin päälle villahousuja, mieleen tulvahti voimakas tunnemuisto siitä, miten kovasti pidinkään kestovaipatuksesta. Esikoista odottaessani vuonna 2002 kestovaippailu teki vasta uutta tulemistaan, vaihtoehtoja oli vielä kovin vähän. Vaipatusta suunnitellessani ajattelin, että harsot ja villahousut olisivat siitä kätevä ratkaisu, että mikäli päätyisimmekin kertakäyttövaippoihin, mikään kestovaippatarvike ei menisi kuitenkaan hukkaan. Vaan niin vain hurahdimme kestovaippailuun ja etenkin villahousuihin, joten kuopusta odottaessani tiesin jo varautua ompelemalla harsojen rinnalle myös muotoonommeltuja vaippoja. Tuolloin vuonna 2006 kestovaipatus oli jo niin yleistä, että malleja, merkkejä, kaavoja ja ohjeita oli joka lähtöön.

Koska ensimmäiset villahousut kiristivät vaipan päällä erityisesti pyllypuolelta, risteytin toiseen pöksyversioon Villapöpät ja Tiuhtis-villikset.

Lyhennettyjen kerrosten lisääminen takapuolelle riitti antamaan sopivasti lisätilaa vaipalle ja pepulle. Kuvassa vauvanukella on siis tuo sisävaippa imuineen villahousujen alla. Syysvauvalle soveltuvat myös pitkät lahkeet lyhyitä paremmin; toivottavasti vauvanuken jalkojen pituus vastaa edes etäisesti oikean vauvan mittoja.

Samalla vauhdilla syntyivät kolmannet, vähän isommat villahousut.

Aloitussilmukoita oli neljä enemmän, levennyksiä sivuissa ja haarakiilassa sekä lyhennettyjä kerroksia takana yhdet enemmän. Myös lahkeisiin tein enemmän pituutta.

Näitä oli mukava neuloa, etenkin kun tiedän, että vastaanottajalla on sama viehtymys villahousuihin kuin minulla. Meillä on samanikäiset esikoiset, ja yhdessä intoilimme esikoistemme vauva-aikana kestovaipoista, imetyksestä ja kantoliinoista. Ystäväni piti minut järjissäni niinä sumuisina kuukausina, kun suuritarpeinen vauvani itki ja valvoi - ja niin tein minäkin. On ilo fiilistellä ystäväni kautta myös kestovaippailua, kuitenkin kiitollisena siitä, että oma lapsiluku on jo täynnä.

P.S. On muuten aika erikoinen tunne ajatella, että Kestovaippainfo on juuri Kestovaippainfo sen ansiosta, että minä keksin tuon nimen. Olin omalta pieneltä osaltani rakentamassa Kestovaippainfon sisältöä ja ideoimassa joitakin ratkaisuja sivuston perustamisvuonna. Näkyvin, ehkä myös ainoa jättämäni jälki on juuri Kestovaippainfon nimi.

Välikoon kevyet kenttäharmaat

Armeijan harmaasta sarkakankaasta ommellut vaippakuoret ovat osoittautuneet niin toimiviksi, että päätin ommella vielä yhdet. Koska aikaisemmin ompelemistani pienemmät mahtuvat vain juuri ja juuri ja toisaalta suuremmat ovat aika reilut, tein uusista pöksyistä pienempiä korkeammat mutta suurempia kapeammat.

Näiden villakuorien osalta voi jo puhua tuntipalkoille pääsemisestä. Materiaalikustannukset jäävät reilusti alle euron kuorta kohti ja tehokasta työaikaa kuluu puolesta tunnista kolmeen varttiin. Kun (lähes) vastaavat kaupalliset villakuoret maksavat edullisimmillaankin yli 20 euroa, omalle työlle jää mukava tuntipalkka.

Sarkaa jäi vielä yksiin välikoon kuoriin, mutta koska akuuttia tarvetta niille ei ole, en raaskinut vielä leikellä viimeistä kangaspalaa. Asevarikon myymälä on nimittäin toistaiseksi suljettu henkilöstöpulan vuoksi: myymälän ylläpito ei kuulemma kuulu armeijan perustehtäviin. Ehkä ei, mutta moni (kestovaipattaja) kyllä jää harmittelemaan edullisen ja mielenkiintoisen ostospaikan puuttumista maailmankartalta.

Armeijan harmaissa

Ehdin tuskailla monta viikkoa sitä, mistä hankkia kuopukselle kesäksi sopivia vaippakuoria. Ei edes Suomen kesä voi olla niin kylmä, että pelkillä Ruskovillan pitkälahkeisilla pärjäisi. On meillä parit lyhytlahkeisetkin, mutta niillä on taipumus valua ikävästi ilman henkselihousuja. Jaksan toivoa, että shortsikelejäkin nähtäisiin.

Ajatus nettikirppisten säännöllisestä vahtaamisesta ahdisti, ostoilmoitustakaan en saanut jätettyä. Harkitsin hetken jopa yritystä tutustua PULin ompelun saloihin - kunnes viimein muistin hankkineeni pari vuotta sitten Asevarikolta harmaata sarkaa huikeaan 2,50 euron metrihintaan. Siitäpä saattaisi kokeilla ommella itse kuoria, ainakaan rahallisesti ei kovin korkealta pääsisi putoamaan, jos pöksyt osoittautuisivat täysin susiksi.

Mittailin summittaisesti yövaippakuorena käytettävää XL-kokoista villa-Bumpya ja Mummut L -vaippakaavaa ja piirsin mittausten perusteella melko mielivaltaisen kaavan, jota uskaliaasti lähdin käyttämään suoraan varsinaiseen sarkakankaaseen.

Kuori on suurimmalta osaltaan kaksinkertaista kangasta, vain siivekkeet kärkiä lukuunottamatta jäivät yksinkertaisiksi. Jalanteissä ja takana on kuminauhakujat, reunassa tiheähkö saumuriommel ja kiinnityksenä tarrat. Aikaa livahti tunti ja lopputulos yllätti positiivisesti.

Kuoresta tuli siron päivävaipan päälle vähän turhan suuri, mikä ei kai ollut suurikaan yllätys, olihan alkuperäiset mitat otettu nimenomaan yövaippakuoresta. Hoikkapeppuiselle kuopukselle takapuoleen jäi turhaa leveyttä, mutta yövaipassa se ei liene suurin murhe. Varsin käyttökelpoisen oloinen tekele elämäni ensimmäiseksi ommelluksi vaippakuoreksi siis, joten päätin kaventaa ja lyhentää kaavaa ja tehdä toisenkin kuoren. Siitä tuli hiukan liiankin napakka, joten taidan joskus ommella vielä kolmannen: kavennetun mutta vähemmän lyhennetyn.

Reilun lanoliinikylvetyksen jälkeen pienemmät pöksyt ehdittiin jo koeajaa tositoimissa. Hyvin toimivat: pitivät kosteuden sisällään, eivät aiheuttaneet protestia ja tuoksahtivat kosteina vain vienosti lanoliinille. Pelkäsin, että sarka on liian jäykkää ja karkeaa vaippakuoreksi, mutta ainakin ensimmäisen kokeilun perusteella huoli vaikutti turhalta.

P.S. Ompelin myös pakottavaan tarpeeseen neljä sisävaippaa, jälleen kavennetulla Mummut L-kaavalla ja parin joustofroteekerroksen kiinteällä imulla.

Jospa sisävaipat pikkuhiljaa alkaisivat riittää taloudellisen pesutavan saavuttamiseen. Epäilen, että kone jää edelleen välillä vajaaksi, jos muuta kuudenkympin vaaleaa pyykkiä ei ole tarjolla, sillä joudun siirtämään taas muutaman liian pienen vaipan pois käytöstä. No, sainpahan taas kulutettua vaippakankaita: kahdessa on sisäpintana Myllymuksujen kakkoslaatuista bambucollegea (joka todellisuudessa kutistuu pesujen myötä paljon enemmän kuin ilmoitetut 12%, jonka kangas kutistui jo ennen leikkaamista suoritetussa keittopesussa ja kovassa rumpukuivauksessa), kahdessa tipunkeltaista joustofroteeta. Näistä jäi enää tilkkuja. Päällikankaana on mintunvihreää ribbijoustofroteeta, Ylivieskan Marit ja Muksut -liikkeestä tietysti. Imukerroksiin sain puolestaan piilotettua aikaisemmista vaippaompeluista ylijääneitä joustofroteetilkkuja, joita tuntuu kertyvän ja joille on vaikea keksiä yhtään mitään muuta säädyllistä loppusijoituspaikkaa.
Jos kuopus lähtee päivähoitoon ennen kuivaksioppimistaan, minä EN ompele PUL-taskuja hoitovaipoiksi. EI, siinä vaiheessa hoitopaikkaan kuskataan pelkkiä kertiksiä. Piste.

Vauvalahja

Sain tänään saatetuksi loppuun vauvalahjaprojektin, joka on edistynyt pikkuhiljaa parin kuukauden aikana. [Se siitä käsityölakosta sitten.] Lastemme järjestyksessään kymmenettä serkkua odotetaan syntyväksi elokuussa perheensä viidenneksi (ja huhujen mukaan viimeiseksi) lapseksi. Perhe edustaa meidän näkökulmastamme katsoen ainakin nykyisin kertakäyttökulttuurin tyyssijaa, joten en voinut vastustaa kiusausta koota jonkinlaista kestosettiä, vaikka anoppi (tuleva yhdeksänkertainen mummi) ja mieheni olivat täysin vakuuttuneita, ettei perheen äiti tule vaippoja vauvalla käyttämään. Tulevan pienokaisen vanhin sisar ehtii kuitenkin täyttää 14 ja perheeseen tulee myös au pair, joten pitäähän tällaisen ekohöperön sukulaistädin pitää huolta nuorison asennekasvatuksesta näinä ilmastonmuutoksen päivinä...

Pakettiin kuuluu jo esiteltyjen bambusukkien sekä reilun tusinan liivinsuojaparin ja kestositeen lisäksi seuraavat vaippatarvikkeet:

Kahdet pitkälahkeiset hahtuvahousut. Tummanruskeat ovat ihanaista Pelson vankilan hahtuvaa yksisäikeisenä ja nelosen puikoilla neulottuna, menekki 40 g. Malli on muokattu Ruskovillan malli nro 3. Joskus kauan sitten luin nimittäin ohjeen huolimattomasti ja kavensin takapuolella jokaisen kerroksen alussa yhden silmukan sen sijaan, että olisin kaventanut ohjeen mukaan silmukat joka kerroksen alusta ja lopusta. Virhe osoittautui erinomaiseksi, sillä pyllypuoleen tuli juuri sopiva pussitus pikkukippuran vaipalle. Nyöri on keltaisesta Woolista neulottu kahden silmukan "i-cord". Luonnonvalkeat raitahahtuvat ovat yksisäikeistä Ruskovillan hahtuvaa (raidat Myllymuksuilta ostettua, liukuvärjättyä hahtuvaa) kolmosen puikoilla, malli on sama ja langanmenekkikin samaa suuruusluokkaa kuin tummissa. Takakavennuksissa hyödynsin sukkien tiimalasikantapään periaatetta eli en oikeasti kaventanut, vaan jätin jokaisen kerroksen ensimmäisen silmukan kiristettynä "lepäämään". Siinä minulla oli valmiit silmukat lahkeita varten. Kätevää, eikö?

Pelson hahtuvaa olisi jäljellä vielä hyvinkin yksiin housuihin. Oikeastaan nelosen puikko oli hiukan suuri yksisäikeiselle, mutta en vieläkään omista lyhyttä 3,5 mm pyöröä. 3 mm puikko taas mahtaa olla liian pieni, sillä Pelson hahtuva on paksumpaa kuin  Ruskovillan yksi säie. Pitäisikö viimein hankkia se kolmepuolonen... vai jättää hahtuva odottamaan jotakin muuta käyttötarkoitusta.

Sisätäyttövaippoja on kuusi, kaikki Kestovaippainfon Mummut NB -kaavalla tehtyjä. Keltaiset on ommeltu kirpputoriflanelleista (päällikangas oli muuten alunperin Liberon lakana), kiinteänä imuna on pari kerrosta flanellia ja jalansuissa ja takana on röyhelöt. Mintunvihreät ovat Ylivieskan Marit ja Muksut -liikkeen euron joustofroteesta, kolmessa on ihoa vasten vaaleansinistä kirppisfleeceä ja yhdessä tipunkeltaista joustofroteeta. Viimeksimainitussa on myös kiinteää imua parin joustofroteekerroksen verran.

Imuiksi on tarjolla neljä tiimalasia, jotka on tehty kirpputorin "ota tästä ilmaiseksi" -froteepyyhkeestä. Sisälle on tikattu pienempi suorakaide samaa froteeta. Näitä tein itsellekin (tosin hieman pidempänä versiona ja kahdella sisäimukerroksella) kuopuksen vaippojen imuiksi. Tiimalasit sopivat passelisti joustofroteetäyttöihin; pikkuruisiin flanellivaippoihin ne ovat turhan tuhteja. Niinpä ompelin niihin Asevarikon jalkarättiflanellista kaksi taittoimua, koko 30 x 30 cm.

Minusta tämä on ihan mukava vauvalahja, mutta oikeastaan kyseiseen perheeseen kannattaisi tarjota mieluummin PUL-taskuja, ne kun eivät vaadi erikoishuoltoa kuten villahousut. Aion toki laittaa mukaan kirjalliset vaippojen huolto-ohjeet sekä villanpesuaineen ja -hoitoaineen, mutta vaatinee edes hieman motivaatiota hinkata mahdollisia maitokakkoja pöksyistä. Jaa mutta vaipathan ovat tietysti niin erinomaisia, etteivät koskaan ikinä falskaa, heh heh. Villahousuja toisaalta voi pitää lämmikkeenä kertiksenkin päällä, joten niiden käyttö ei ole kiinni valitusta sisävaipasta.

Toisekseen ajattelin pyytää, että vaipat lahjoitettaisiin pieniksi jäätyään hyväntekeväisyyteen, käyttipä perhe niitä tahi ei. Mutta minne vaippoja oikeastaan voi helposti lahjoittaa? Vaaka ei taida (enää) huolia? Vita Karla ry voisi olla potentiaalinen lahjoituskohde. Ehkäpä yhteydenotto Kestovaippayhdistykseen auttaisi? Lisää vinkkejä? Tjaah, ainahan tulevan vauvan täti voi myydä vaipat huutonetissä. Mieluummin kuitenkin ohjaisin ne lahjoitettavaksi. Roskiin nämä eivät ainakaan saa joutua!

Tylsä vaippabloggaus

Ei mitään uutta: tuttu malli, tuttu koko, tutut kankaat. Tällä kertaa sentään vaipoissa on kiinteänä imuna pari kerrosta joustofroteeta. Joskus kieltämättä tuntuu vähän hoopolta blogata tuhanteen kertaan nähtyä, mutta koska blogini tarkoitus on toimia nimenomaan henkilökohtaisena käsityöarkistona kaikesta valmistuneesta, tulkoon myös rutiiniompelut dokumentoitua. Kyseisiä kankaita oli juuri sopivasti näihin kahteen sisätäyttöön, fleeceä jäi vielä arviolta kolmeen NB/S-(lahja)vaippaan. Kunnon koukkua en ehtinyt hankkia, sekundaa tuli sen sijaan laitettua, saahan sen aikanaan vaihdettua, jos on tarve.

Tarpeeseen ne nämäkin tulevat. Pääsiäiseksi olisi tarkoitus mennä anoppilamummolaan, jossa on heikohkot pyykinkuivausolosuhteet. Kotona kyllä pärjäisimme kolmekin vuorokautta kuivausrummun turvin, mutta anoppilassa voi tehdä tiukkaa. Pitänee pyykätä hyvissä ajoin ja varata vaipoille oma saunavuoro muiden saunojien jälkeen. Nähtäväksi jää, joudummeko silti ajamaan epätoivoisesti kymmeniä kilometrejä lähimmälle 24h-liikenneasemalle paperivaippaostoksille. Toivottavasti ei.

Vaippoja tarpeeseen

En ymmärrä, millä esikoinen on vaipatettu, kun kuopukselle joutuu ompelemaan jatkuvasti lisää vaippoja. No jaa, esikoinen piti pottailusta jo melko varhain, kuopuksella on liian kiire ihan muualle. Niinpä oli pakko tarttua taas toimeen ja vääntää sisävaippoja. Toivottavasti näitä ei tarvitse ihan heti tehdä lisää.

Malli se sama vanha Kestovaippainfon Mummut L pari senttiä kavennettuna, materiaaleina ribbijoustofrotee Ylivieskan Marit ja Muksut -liikkeestä (euron palasta jäi vielä pariin L-kokoiseen tai peräti neljään S-kokoiseen vaippaan) ja kirpputorilta löytynyt ohut fleecepeitto (euron peitosta jäi ainakin kolmeen isoon ja muutamaan pieneen vaippaan materiaalia). Applixin koukku loppui, pehmotarrana sitä bulkkina hankittua halpistarraa. Pitänee poiketa nappikaupan kautta, mikäli aikoo vaippoja vielä joskus ommella, sillä tarran koukkupuoli on kokemukseni mukaan vaipankiinnityksen oleellisin osa eikä siitä parane juuri tinkiä. Hyvä koukku tarttuu huonoonkin saaliiseen, huonolla ei saa kiinni mitään.

Pakkopullavaippoja

Kuopuksen sisävaippatilanne alkoi olla hälyyttävä, joten todellisten hätätilanteiden välttämiseksi oli pakko viimeistellä puolivalmiit tekeleet. Eilisiltana lasten mentyä nukkumaan tartuin toimeen, sillä ompeleminen jälkikasvun hereillä ollessa kuuluu sarjaan Mission Impossible ja päiväuniaikakin on poissuljettu vaihtoehto, sillä kuopus nukkuu ompelupaikkani vieressä eikä välttämättä siedä jatkuvaa surinaa ja ärinää (lähde vaihtelee).

Tuloksena oli neljä sisävaippaa Kestovaippainfon Mummut -kaavalla, tällä kertaa L-kokoa keskeltä pari senttiä sisään ottaen. Materiaalina on Marlonin joustofrotee, jota saa eurolla metrin palan Ylivieskan Marit ja Muksut -liikkeestä (värit ja laadut vaihtelevat). Kyseinen kauppa voisi olla turmioni, ellemme asuisi siitä niin kovin kaukana. Onnekseni ystäväni kulkee välillä Ylivieskan kautta ja toimii kuriirinani, joten pysyn edullisissa vaippakankaissa. Sinapinkeltainen ulkopuoli on hiukan paksumpaa joustofroteeta, sisäpuolen tipunkeltainen ohuempaa. Täyttöaukko on luonnollisesti sisällä edessä, jotta voin tarpeen mukaan sen kautta ommella uuden tarran entisen halpistarran menetettyä tartuntaominaisuutensa.

Vaipat näyttävät ennen tositoimia lähinnä kroonikkokokoisilta. Lisäksi uudet sisävaipat loivat uuden ongelman: imuja pitäisi ommella lisää. Ei yhtään huvittaisi, joten jospa tunkisin sisään harsoja, niitä kun löytyy tästä talosta enemmän kuin laki sallii ja lääkäri määrää.

Ompeluprojektien vastenmielisyys johtunee pahenneesta pakkoneuloosista. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, se on kuitenkin kohdallani ohimenevä tautitila ja maanista neuloosivaihetta seuraa esimerkiksi pakko-ompeloosi. Mutta ainahan voin lohduttautua sillä, että isäntää vaivaa pakkosirkkelöösi hänen ryhdyttyään tee-se-itse -hifistiksi. Kosmos (tai ainakin perherauha) on tasapainossa, kun autotalli ja takkahuone muistuttavat lähinnä verstasta siinä missä kodinhoitohuoneeseen on pesinyt amatööriompelimo ja sohvalle -neulomo.

Kustannuslaskelmia

Esikoiselle viisi vuotta sitten hankitut Snug-to-fit -sisävaipat alkavat tulla tiensä päähän - vai mitä sanotte:

Esikoisen jälkeen ehdin poistaa epäkäytännöllisen lyhyen, taakse kiinnitetyn lisäimuläpän sekä vaihtaa tarrat ja kuminauhat. Nyt sisäkangas on kulunut puhki siinä määrin, että isompi (t)ulostettu muistio arkistoituu tehokkaasti kangaskerrosten väliin. Kangas on niin haperoa, että pelkkä reikien siksakkaaminen umpeen ei kesää tee, reikä vain siirtyy ompeleen verran sivummalle. Jokohan olisi aika siirtää nämä muinaisjäänteet kertakäyttövaippojen seuraksi kaatopaikalle?

Vaan oliko tämä taloudellisesti järkevä vaippaostos? Aikansa vaippaevoluution huippua edustanut snugi, joka ystäväpiirissä ehdittiin ristiä myös Snug-to-unfitiksi, maksoi noin 10 €/kpl. Esikoinen käytti snugeja arviolta 150 kertaa vaippaa kohti (reilut pari vuotta keskimäärin 1-1,5 krt/vko/vaippa), kuopukselle käyttökertoja kertynee noin 50 jokaiselle vaipalle. Käyttökerran hinnaksi tulee siis noin 5 snt, eikä tähän ole laskettu vielä pesukustannuksia (vesi, jätevesi, pesuaine, sähkö, periaatteessa myös pesukonen "kuluminen"). Ei ihan ilmaista, kun huhu kertoo eräästä saksalaisesta kauppaketjusta saatavan kertakäyttövaippoja jopa alle 10 snt/kpl.

Samaa kannattavuuslaskelmaa tein aikanaan esikoisen yövaippakuorille. Esikoinen ehti käyttää vaipatuskautenaan kahdet uutena hankitut villavaippakuoret käyttökelvottomaan kuntoon (ja parit käytettyinä ostetutkin vetelevät viimeisiä henkosiaan). Villaiset Bumpyt maksoivat noin 23 €/kpl, käyttökertoja ehti tulla satunnainen päiväkäyttökin mukaanlukien enintään 250 kertaa kuorta kohden. Yövaipatuksesta syntyi siis kustannuksia 10 snt/yö pelkästään kuoresta, siihen päälle pitäisi laskea myös sisävaipan pääomakustannukset sekä pesut. Käytetyt sisävaipat (Popolinin froteisen Ultrafit softit) eivät tosin harmaantumista lukuunottamatta menneet juuri miksikään.

Pistäähän se joskus pohtimaan kestovaipatuksen taloudellisuutta, kun juoksuttaa käsisuihkusta vettä täydellä paineella kuuratakseen vaippaan liiskautuneesta sementistä enimmät irti ennen varsinaista pesua. Meillä kun vielä harrastetaan ns. edullista vaipatusta: harsoja (edullisia ja kierrätettyjä), tsi-sisävaippoja (joko kierrätetyistä tai erittäin edullisesti hankituista uusista kankaista) ja ainakin osittain käytettynä hankittuja villahousuja, joita paikataan viimeiseen hengenvetoon saakka. Onneksi syyt kestovaipatukseen ovat paljolti muualla kuin taloudellisuudessa. Jätettä syntyy vähän ja itse kertakäyttösiteitä aikanaan käyttäneenä ja myöhemmin kestokuukautissuojiin siirtyneenä olen täysin vakuuttunut, että kangas tuntuu miellyttävämmälle lapsenkin iholla. Väheksyä ei sovi sitäkään, että kestovaipatus on tuonut paljon uusia ystäviä ja tuttavia sekä elvyttänyt vanhan käsityöharrastuksen. Eikä villaa voita mikään.

Eiköhän noistakin snugeista tule kuitenkin ratkottua imu talteen ja ommeltua se johonkin toiseen vaippaan. Pintakangaskin on vielä ehjä, joten siitä saa ihan hyvää materiaalia kestositeisiin. Pilalle pissittyjen yövaippakuorienkin hyväkuntoinen pyllypuoli päätyi erinomaiseksi eristeeksi patakintaitten kämmenosaan, joten eiköhän kustannustehokkuus ole joka tapauksessa maksimoitu.

Vaippaakaan en vaihtaisi pois, vai miten se meni... ehhee. Tosiasiassa aika montakin vaippaa on tullut vaihdettua (keskimäärin 10-12/vaippaa/vrk useamman vuoden ajan) ja monta vaippaa olisi voinut jäädä hankkimatta ja jokunen tekemättäkin...

Vaihteeksi vaippoja

Kuopus kasvaessa ja kehittyessä harson virittely päälle käy yhä haasteellisemmaksi. Päätin helpottaa kaikkien osapuolien elämää ompelemalla muutaman sisätäyttövaipan minimaalisella kiinteällä imulla tai kokonaan ilman. Kankaat löytyivät taas kerran kaapin kätköistä. Huvittavinta on, että kahden vaipan sisäpinnaksi päätyi Citymarketista hakemani ilmainen Pampers-fleecepeitto, ehtaa Ökotex-laatua. Peitosta riitti vielä sisus yhteen pienempään lahjavaippaan ja ylikin jäi. Harmi, etten saanut Pampers-applikaatiota osumaan millään omiin tekeleisiini!



Kaava on muuten hieman muokattu (lähinnä pari-kolme senttiä kavennettu) Kestovaippainfon Mummut M, joka sopii malliltaan vallan erinomaisesti sironpuoleiselle kuopuksellemme (tämänhetkiset noin-mitat 70cm ja 8kg).