Woodruff - tuoksumatara

Erään synkän marraskuisen viikon perjantaina päätin ilahduttaa itseäni ja työkavereitani viemällä taukohuoneen pöydälle korillisen neulomiani sukkia ja lapasia, ihan noin vain, maksutta. Arvelin sillä tavalla pääseväni eroon ainakin osasta ylimääräneuleita, loput päätin viedä johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen. Vaan niin kävi, että kaikki neulomukset menivät kuin kuumille kiville, ja rahaakin niistä tarjottiin. Kieltäydyin ottamasta vastaan rahaa tai muutakaan vastinetta, mutta sanoin halukkaiden voivan lahjoittaa parhaaksi katsomansa summan haluamaansa hyväntekeväisyyskohteeseen. Win-win-win -tilanne: minä pääsin eroon kaikista tuomistani neuleista, työkaverini saivat itselleen (tai jollekin läheiselleen) mieluisia asusteita ja jokunen hyväntekeväisyyskeräys kenties pienen rahallisen lahjoituksen.

Paitsi että kaksi työkaveria olivat sinä perjantaina toisessa toimipisteessä, joten he jäivät kokonaan paitsi tästä huvista. Asia piti tietysti korjata, ja päätin aloittaa siitä työkaverista, joka on lähdössä vuodenvaihteessa kohti uusia haasteita ja uutta työpaikkaa. Hänelle neuloin General Hogbufferin Woodruff-sukat luonnonvalkoisesta sekä Kraftin uniikkivärjäämästä Regiasta.

Alkuperäisessä mallissa sukansuun joustin on neulottu tummemmalla värillä, minä halusin yleisilmeestä hieman kevyemmän ja valitsin joustimen väriksi valkoisen. Voi että malli olikin ihanaa neulottavaa, eikä vähiten nappiin osuneen väriyhdistelmän vuoksi.

Työkaverillani on vähintään numeron verran pienempi jalka kuin minulla, joten en hennonut venyttää sukkia omiin jalkoihini edes kuvausta varten. Yhtään pienempiä sukkia kuin nämä noin koon 37 sukat en olisi pystynytkään tekemään, sillä näissä sukissa kärkikavennuskaavio on aloitettu suoraan kiilakavennuskaavion jälkeen - suoraa terää ei siis välissä ole käytännössä lainkaan! Sukista tuli omaankin makuuni niin hienot, että ne olisivat kyllä ansainneet kunnon poseerauskuvat, mutta pääasia lienee sittenkin se, että työkaverini tuntui tykkäävän sukistaan ihan aidosti. Ja koska kyseessä oli tavallaan läksiäislahja, kielsin tekemästä rahalahjoitusta mihinkään kohteeseen nimenomaan näiden sukkien vuoksi (muuten toki kannustan osallistumaan hyväntekeväisyyskeräyksiin omien mieltymysten ja taloudellisen tilanteen huomioiden).

Teinipojan toivesetti

Esikoiseni on jo vuosia osannut arvostaa neulomani villasukat, pipot ja lapaset varsin korkealle. Niinpä oli jälleen kerran iso ilo toteuttaa hänen toiveensa uudesta paksusta kirjoneulepiposta ja -lapasista. Nuorimies valitsi itse mieluisen pipomallin sekä langat siihen, minä sain vapaat kädet miettiä lopuista langoista lapaset.

There's a Rabbit on my Head on neulottu 3,5 mm ja 4 mm puikoilla Louhittaren Luolan Pohjan Akasta väreissä Itämeri ja Porkkana. Esikoinen halusi hattuunsa vähän lisäpituutta, joten neuloin pipoon yhden ylimääräisen kirjoneuleraidan. Voi sitä tyytyväisyyden määrää (puolin ja toisin!), kun pipo valmistui ja osoittautui kaikki toiveet täyttäväksi! Olen ihan valtavan ylpeä lapsestani, joka osaa arvostaa paitsi käsinvärjättyjä lankoja ja käsityötä ylipäänsä, myös yksilöllisyyttä ja "massasta" erottumista vaikkapa sitten äidin neulomien asusteiden avulla.

Lapasia suunnitellessa oli pakko huomioida lankojen rajallinen määrä. Päädyin soveltamaan Bird Mitten chartia niin, että tein peukalon kiilalliseksi ja koko kämmenpuolen peukaloineen oman pääni mukaan. Aloitin lapaset väliaikaisella aloituksella juuri ennen kirjoneuleen alkua ja neuloin ensin kirjoneuleen peukaloineen. Sen jälkeen oli pakko tehdä pipoon tupsu, jonka piti olla oranssi. Jäljelle jääneellä oranssilla langalla neuloin rannejoustimia väliaikaisesta aloituksesta "alaspäin" sen, mitä lankaa oli jäljellä. Lyhyethän noista joustimista tuli siitäkin huolimatta, että käytin pipotupsuun osittain oranssia ryijylankaa Pohjan Akkaa lapasiin säästääkseni. No, jos lyhytvartiset lapaset osoittautuvat epäkäytännölliseksi, neulon oranssilla ryijylangalla tuohon alle pidemmät rannejoustimet, alkuperäinen saa jäädä päälle koristeeksi.

Pohjan Akka oli kyllä sen verran mainio tuttavuus, että taidan hankkia sitä jatkossakin, jos tarvitsen paksua pipo- ja lapaslankaa. Mukavan pehmoistakin se on, mutta edelleen selvästi villan tuntuista, ei mitään pumpulihöttöä.

String of Pearls

Neulo varastolangoista -projekti eteni vaihteeksi yhden huivillisen verran. Päätin nimittäin yhdistää harmaan Katri-merinosilkin ja sinapinkeltaisen Cascade Heritagen String of Pearls -huiviksi. Pahoittelen masentavan marraskuisia kuvia: paitsi että valoa ei ole, minua ei myöskään huvita miettiä mitään kivaa asettelua kuvausta varten. Tympii, mutta olkoon, en välitä, ainakaan kovin paljoa.

Oman versioni neuloin 2,25 mm puikoilla, ja huivista näyttikin tulevan toivottua pienempi. Laiskana kuljetin raitalankoja työn sivussa pidempiäkin matkoja, ja vaikka yritin vahtia, ettei reuna kiristä, en saanut pingotettua ylälaitaa riittävästi. Niinpä alkuperäisen ohjeen mukaan tehtynä huivi oli vähän epäkäytännöllisen muotoinen, ja päätin lisätä toiseen reunaan lyhennetyin kerroksin neulotun raitaosion. Pariin kertaan neuloin ja purin sitä, eikä se vieläkään ihan optimaalinen ole, mutta parantaa kuitenkin hieman huivin käytettävyyttä. Toivottavasti ainakin.

Kauempaa katsottuna huivi näyttää ihan perusraitahuivilta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa ohuiden raitojen olevan todellakin "helminauhoja". Lankoja tähän kului 85 + 46 g, joten sinapinkeltaisesta jäi enää pikkujämä vaikkapa jämälankasukkiin ja harmaata puolestaan riittävästi kirjoneulelapasiin.

Pipo päässä pakkasella

Jo melko pieneksi kuihtuneessa lankavarastossani odotteli vielä pari vyyhtiä Malabrigon Merino Worstedia ahaa-elämystä käyttökohteesta. Lopulta innostuin neulomaan niistä pari kirjoneulepipoa.

Stephen Westin There's a Rabbit on my Head -pipossa viehätti erityisesti epäsymmetrinen aina oikein -reunus. Neuloin reunuksen 3,5 mm puikoilla ja kirjoneuleen 4-millisillä, ja hatusta tulikin oikein mainiosti vähän isompaankin päähän sopiva ihan vain täysin ohjeen mukaan neuloen.

Alkuperäisessä mallipipossa taitaa olla jonkinlainen pupunhäntä tupsuna, minä tein konservatiivisesti ihan vain perinteisen pallotupsun. Lanka oli ihanan pehmoista ja helppoa neulottavaa, eikä ilokseni juurikaan löpsähtänyt viimeistelyvaiheessa. Harmi, ettei tämän mallinen pipo sittenkään sopinut omaan päähäni; esikoinen sen sijaan innostui mallista ja tilasi itselleen samanlaisen, mutta vielä vähän pidemmän ja eri värisen, niinpä tämä ei varmasti jää viimeiseksi laatuaan. Ruskeaa lankaa tähän pipoon (kun tupsuun kulunutta lankaa ei huomioida) kului 50 g ja oranssia 26 g.

Ennen tupsun väsäämistä neuloin kuitenkin toisenkin kirjoneulepipon, ettei vain kävisi niin, että lanka loppuisi kesken kaiken

Snow Stars -pipo neulotaan päälaelta aloittaen, joten malli sopii mainiosti tilanteisiin, joissa langan riittävyys on epävarmaa. Minä neuloin oman versioni muuten täysin isomman koon mukaan, mutta taisin tehdä enemmän yksivärisiä kerroksia ennen kirjoneuleosuutta ja joustintakin sen verran kuin sillä hetkellä hyvältä tuntui. Hyvä tuli, ja tykkään tuosta yksityiskohdasta, että päättelykerros on tehty kontrastivärillä.

Kospa perhekunnasta ei näille pipoille käyttäjää löytynyt, taidan lahjoittaa ne joko Hope-yhdistykselle tai Joulupuu-keräykseen.

Marraskuu on musta hauta

Kun maailma on kuollut ja aurinko sammunut, on marraskuu. Minun sisäinen marraskuuni alkoi tosin jo lokakuussa, sen verran aamujen märässä ja kaikennielevässä pimeässä töihin ajaminen alkoi painaa mielialaa pakkasen puolelle. Oli aika neuloa jotakin auringonkeltaista, ihan vain vastaiskuksi vuoden masentavimmalle ajanjaksolle. Niinpä Inaya Creationsin Sport Sock värissä Variegated golden muuttui December sockseiksi.

Tein tapani mukaan alkuperäiseen malliin muutamia muutoksia, lähinnä sukansuun ja varren takaosan joustimeen, minkä lisäksi kantapään käännös on pyöreä alkuperäisen "laatikkokäännöksen" sijaan. Neuloin sukat 2,25 mm puikoilla melko napakoiksi, kokoluokka lienee siro 36-37; En uskaltanut riskeerata vielä yhden mallikerran verran lisäpituutta terään, sillä tähänkin kokoon meni 90 grammaa lankaa.

Aurinkoiset ja kauniit sukathan niistä tuli, mutta minulle itselleni liian pienet ja muutenkin tarpeettomat, joten nämä siirtyvät monien muiden lajitoveriensa tavoin jossain vaiheessa tyrkylle työkavereilleni, heissä kun on onneksi useampikin pienijalkainen sukankuluttaja.