Toukokuun muisto

Kirjoitin Oi Ihana Toukokuu -sukista ohjeen myös ohuelle sukkalangalle. Oman testiparin sain neulottua vasta ohjeen julkaisemisen jälkeen, kuitenkin vielä toukokuun puolella.

Lankana näissä sukissa on retriitistä vaihdokkina tullut Zitron Trekking, jonka kanssaneuloja oli itse värjännyt punasipulilla. Neuloin sukat 2 mm puikolla ja tähtäsin kokoon 41, sillä halusin antaa nämä sukat kälylleni, jolla ei ennen tätä ole ollut yksiäkään minun neulomiani sukkia.

Tätä paria neuloessani pohdin taas kerran, pitäisikö minun viimein opetella kahden sukan neulominen yhtä aikaa, sillä taas kerran tulin neuloneeksi jälkimmäisen sukan terän selvästi löysemmin kuin ensimmäisen. Purkuhommiksihan se meni, että sain koon täsmäämään. Hiukan toisesta sukasta vielä näkee kastelun ja kuosittelun jälkeen, että se on neulottu purkulangasta, mutta en anna asian häiritä sen enempää.

Ohuet toukokuiset kuittaavat myös Suuren sukkahaasteen toukokuun, jolloin oli haasteena neuloa sukat, joissa on Suomen luonnon mieleen tuovaa pitsiä.

Tour-de-Sock: kolmas etappi

Odotin jännittyneenä sukkakisan kolmatta ohjetta, johon oli pyydetty varaamaan kahta eri väriä noin 50 g ja pienempi satsi kolmatta. Ennakkovihjeiden perusteella oli odotettavissa, että tekniikkahaasteena olisi tällä kertaa intarsia. Olen neulonut intarsiaa joskus aikoinaan villapaidoissa, mutta en koskaan pyörönä, joten kävin varmuuden vuoksi selailemassa erilaisia tekniikkavinkkejä netissä.

Kun Lebowski-ohje lopulta julkaistiin 20. päivän alkaessa puolilta öin, olin kertakaikkisen pettynyt. Intarsiaosa tehtiinkin tasona kantalappuun, lisäksi sukkaan tuli kaksivärisiä osioita kahdella muulla tekniikalla, perinteisellä kirjoneuletakniikalla (stranded) ja nostetuilla silmukoilla (mosaic) toteutettuna.

Vaan suomalainen ei anna periksi, kun on kerran päättänyt neuloa Tourin kaikki sukat määräajassa.

Olin katsellut kaikenlaisia ihania väriyhdistelmiä, mutta kun näin mallin, en halunnutkaan haaskata mitään uniikkeja käsinvärjättyjä ihanuuksia. Valitsin keltaisen ja oranssin Opalin sekä valkoisen Tico Ticon.

Malli on täynnä asioita, jotka olisin tehnyt toisin tai jättänyt kokonaan tekemättä. Takana kerroksen vaihtumiskohdassa nostettiin silmukoita neulomatta niin, että taakse syntyi kaksivärinen "sauma", joka paitsi näyttää rumalta, myös vetää helposti sukkaa kasaan takaa. Valko-oranssit kuvioraidat toteutettiin tässä mallissa nostetuin silmukoin eli neulottiin vuoronperään kerrokset eri väreillä, enkä minä ainakaan saanut siitä siistiä pintaa millään. Keltaoranssi perinteinen kirjoneuleraita onnistui paljon paremmin.

Ja se kantapään intarsia, todella tuskastuttavaa. Neuloin sen 1,5 mm puikolla, sillä Tico Tico on niin ohutta, että jälki oli tavallistakin kammottavampaa 2 mm puikolla neulottuna.

Kuviona on kotka ja jonkinlaiset nuolet molemmilla sivuilla - kuvassa kantapäiden nurjat puolet sen jälkeen, kun olin päätellyt ne kymmenet langanpäät, jotka syntyivät intarsian vuoksi. Kotkakuvio on paitsi typerä, myös intarsian vuoksi kantalapussa erityisen hankala, sillä nyt kantalappu on epätasaisen kuhmurainen kierrettyjen ja pääteltyjen lankojen vuoksi.

Koska suorastaan inhosin mallia, päätin neuloa sukat mahdollisimman nopeasti pois alta häiritsemästä. Niinpä en jaksanut keskittyä erityisemmin laatuun, ja neulejälki onkin tavallista epätasaisempaa. Tosin syytän myös Tico Ticoa, josta en saa siistiä yrittämälläkään, siinä missä Opalilla neulotut osuudet ovat ihan kohtuullisia pikaneulonnasta huolimatta.

Mikä oli nopeasti? Aloitin aamulla 7.30 ja raportoin valmiista sukista 23.30. Siinä välissä tuli kai tehtyä jotain muutakin, laitettua ruokaa ja huolehdittua lasten tarpeista, mutta suurimman osan ajasta neuloin (tai päättelin langanpäitä!). Taisin päästä maaliin etapin kahdeksantena, mikä on aika hyvin ottaen huomioon sen, että aloitin vasta 7,5 h ohjeen julkaisemisen jälkeen.

Neuloin sukista jälleen kerran selvästi liian isot itselleni. Nämä menevät lahjoituksena hyväntekeväisyyteen, ehkäpä Hyvän Mielen Sukiksi, sillä ovathan värit sentään iloiset ja raikkaat eikä raidoissa ole mitään vikaa. Mutta toistamiseen en samanlaista maratonneulontaa aio harrastaa, en varsinkaan näin epämieluisan mallin parissa.

Enough of Excess

Niitä sytomyssyjähän minä, lahjoituslangoista, mallina Excess omin tarvittavin muokkauksin.

Tummansinistä Novitan Tennesseetä 3,25 mm puikolla ja 100 silmukalla.

Beigeä Red Heart Soft Cottonia kaksinkertaisena 4 mm puikolla ja 90 silmukalla.

Mustaa Novita Tennesseetä 3,25 mm puikolla ja 100 silmukalla. Mustaa oli sen verran vähän, ettei se olisi riittänyt mallin mukaiseen taitereunaan, joten korvasin sen muutamalla kerroksella aina oikein -neuletta.

Ei erityisen kesäisiä hattuja, mutta tulee se syksy ja synkkä talvi tänäkin vuonna. Vaan jokohan tätä mallia olisi tullut neulottua riittävästi?

Tour-de-Sock: toinen etappi

Sukka-tourin toisen etapin ohje julkaistiin 10. kesäkuuta klo 18.30 Suomen aikaa. Tuota hetkeä odoteltiin neulojaporukassa tulisilla hiilillä ja aika moni taisi aloittaa neulomismaratonin heti ohjeen julkaisemisen jälkeen. En minäkään aikaillut, vaan neuloskelin muun elämänmenon ohella lopulta yli puolenyön vain jatkaakseni seuraavana aamuna ennen kahdeksaa. Toisena päivänä iski jonkin asteinen kyllästyminen, mutta sukat valmistuivat lopulta reilusti alle kahdessa vuorokaudessa.

Langoiksi olin jo etukäteen valinnut yli vuosi sitten alesta hamstraamaani metsänvihreää Katia laine nylonia sekä jämät vaaleanvihreästä Zitron Trekkingistä. Kokovaihtoehtoja ohjeessa oli kolme, joista valitsin 72 silmukan mediumin ja sille kaveriksi 2 mm puikon. Kirjoneuleeseen vaihdoin 2,25 mm puikon varmistaakseni sen, että varsi mahtuu myös jalkaan asti. Lanka tuntui käteen hyvin pehmeältä ja liukkaalta, ehkä jopa ohuemmalta kuin moni muu samalla juoksevuudella myytävä lanka. Liukkauden takia palmikoita pyöritellessä sai olla aika tarkkana.

Alkuperäisessä ohjeessa pikkupalmikoiden silmukat neulotaan oikein etureunasta, minä neuloin ne takareunasta saadakseni palmikkokuviosta siistimmän näköisen. Lopulta neuloin sukista reilusti liian isot itselleni (kuvia varten jouduin laittamaan alle toiset villasukat ja asettelemaan sukat taiten, ettei liika väljyys näkyisi), sillä nämäkin mennevät lahjaksi jollekulle ihanista sukulaisnaisistani.

En ole muistaakseni koskaan aikaisemmin neulonut villasukkia fingering-paksuisesta sukkalangasta alle kahteen vuorokauteen. Tässäkin olisi ollut vielä kiristämisen varaa, jos toisen päivän kyllästyminen olisi ollut vältettävissä; kädet olisivat kyllä kestäneet tiukemmankin tahdin. Vaan minulle Tour on ensisijaisesti hauska tempaus, jossa on mahtava kisatunnelma. Tärkeintä ei ole oma sijoittuminen vaan suomalaisten neulojatoverien kannustaminen ja hieno yhteishenki.

Tylsä myssypostaus, osa n+1

Luvassa on sen verran tasapaksu päähinepostaus, etten jaksanut miettiä edes mitään nasevaa otsikkoa.

Poppy-variaatio kaksinkertaisesta Red Heart Soft Cottonista 4 mm puikolla, vähän hassuun kohtaan ommeltu nappi SPR:n Kontista. Onpahan koukuttavaa neuloa ensin päälaki edestakaisin lyhennetyin kerroksin ja sen jälkeen loppu pyöröneuleena. Olen nimittäin vähintään yhtä ihastunut väliaikaiseen aloitukseen kuin lyhennettyihin kerroksiin. Tässä mallissa on molemmat!

Väliaikainen aloitus on ihan parasta myös silloin, kun tekee pipon reunaan taitteen. Tämän myssyn ruskea lanka voitaisiin kai laskea jo melkein vintageksi: vyötteessä on se lapsuudesta tuttu pyöreä Sokoksen logo, valmistajaksi ilmoitetaan Valvilla Oy, merkki on rondo ja langan nimi Päivi. Onpa kutkuttavaa miettiä, kuka on langan aikanaan ostanut ja mitä hän on siitä aikonut neuloa. Ja kuinkahan monien käsien ja lankavarastojen kautta se onkaan kulkenut ennen kuin päätyi lahjoituksena minulle. Vaaleankeltainen lanka on muuten Novitan Luxus Cottonin jämät.

Raitamyssyssä on myös tummanruskeaa vintage-Päiviä sekä oranssinruskeaa Marks & Kattensin Magnoliaa. Neuloin niin pitkälle kuin oranssinruskeaa riitti ja tein reipastahtiset päälakikavennukset, tuli vähän pidempi malli näin. Kaikki kolme edellä olevaa päänlämmikettä ovat luonnollisesti sytomyssyjä.

Vintage-Päiviä riitti vielä yhden vauvapipon päälakeen, Poppy-variaatioita neuloin punaisesta mysteeripuuvillasta. Raitapipoon upotin lopun vaaleansinisen Tennesseen, luonnonvalkoista puuvillalankaa (jonka vyötteen ehdin jo hävittää) jäi vielä pieni palleroinen. Nämäkin menevät paikalliseen sairaalaan.

Olen minä ommellutkin yhden hatun, en tosin sytomyssyksi, vaan isälleni.

Hellehattu vaaleanharmaasta popliinikankaasta jollakin vanhalla Suuren Käsityölehden kaavalla. Näitä samanlaisia olen ommellut ennenkin sekä itselleni että muille; tämä uusin korvaa täsmälleen samanlaisen, kirjaimellisesti puhki käytetyn hatun. Pitäisi itsellekin ommella uusi hellehattu, vaikkapa pellavasta. Jospa se ompeluinnostus taas löytyisi niin kuin usein kesällä tapahtuu.

Tour-de-Sock: ensimmäinen etappi

En yleensä ole kovin kiinnostunut kilpailemisesta, sillä siihen liittyy usein turhaa ryppyotsaisuutta. Vaan löytyihän se minullekin sopiva kisa: Tour-de-Sock. Kyseessä on nopeuskisa, jossa neulotaan sukkia. Ohjeet sukkiin saa pientä osallistumismaksua vastaan tietyin väliajoin, ja kukin etappi on suoritettava eli sukat neulottava ennen seuraavan etapin alkua, ainakin mikäli haluaa pysyä kisassa mukana. Kisata voi yksin tai osana viiden hengen joukkuetta, tai kuten minä, virallisena suomalaisten neulojien cheerleaderina.

Vaikka Tourilla kisataan pisteistä, meno ei todellakaan ole ryppyotsaista. Jokainen osallistuja saa kaikki sukkaohjeet riippumatta siitä, saako luotua silmukoita ensimmäisiinkään sukkiin. Suomalaisjoukkueilla on mahtava yhteishenki, eikä kansainvälinen keskustelufoorumikaan vaikuta turhan nipolta. Oleellinen asia omalta kannaltani on myös se, että pääosa osallistumismaksuista ohjataan hyväntekeväisyyteen.

Ensimmäisen etapin tarvikkeiksi listattiin noin 50 helmeä sekä 100 g fingering-paksuista sukkalankaa. Lankaahan tästä taloudesta löytyy, mutta helmiostoksille oli pakko lähteä. Onneksi minulla sentään oli 0,6 mm virkkuukoukku, jolla uskoin saavani helmet silmukoihin. Helmi-lanka -yhdistelmävaihtoehtoja minulla oli lopulta useampikin, mutta nähtyäni ensimmäisen etapin The Secret Fan -ohjeen päätin tarttua alkuperäiseen suunnitelmaani, pinkkiin Opaliin ja rubiininpunaisiin helmiin.

Pääsin aloittamaan sukat vasta reilun vuorokauden päästä ohjeen julkaisuhetkestä. Lopulta valmistuminen vei kuitenkin vain vähän reilut pari vuorokautta siitäkin huolimatta, että kävin välissä silmäluomileikkauksessakin. Ensimmäistä sukkaa tuhrasin pidempään ja purinkin välillä neulomuksiani, sillä halusin kuvion ylettyvän pidemmälle jalkapöydän päälle kuin mitä ensimmäinen yritelmäni oli. Ensimmäisestä sukasta tuli myös vähän turhan nafti kooltaan, sillä tarkoitus olisi antaa nämä sukat eteenpäin, joten purin kärkikavennukset ja pidensin sukkaa muutaman kerroksen. Toinen sukka valmistuikin reilusti nopeammin, kun kokoasia oli valmiiksi selvillä.

Mallin juju on helmet, jotka tulevat johonkin vapaavalintaiseen viuhkaan sukassa. Minä halusin helmiviuhkan molempien sukkien varteen ylös ja taakse. En ole aivan vakuuttunut helmien hienoudesta juuri tässä mallissa, mutta oli joka tapauksessa mukava opetella kokonaan uusi neulomiseen liittyvä asia. Opin myös uuden silmukoiden luontitavan, twisted German cast on -metodin. Mallissa on kaunis yksityiskohta kantalapussa, jossa on kahta erilaista vahvistettua neuletta. Jos kisassa olisi ollut lupa sooloilla, olisin kyllä neulonut viuhkojen oikeat silmukat kiertäen, jotta ne olisivat korostuneet kauniimmin. Vaan tässä kisassa pitää pysyä tiukasti ohjeessa, mikä on jo sellaisenaan melkoinen haaste minunlaiselleni sooloilijalle.

Toisen etapin ohje julkaistaan huomenna alkuillasta. Sitä varten tarvitaan taas 100 g fingering-paksuista lankaa sekä muutama kymmenen metriä kontrastiväriä. Jään jännityksellä odottamaan, mitä uutta pääsen opettelemaan toisella etapilla - ja pystynkö neulomaan etapin sukat määräajassa.

P.S. Ensimmäisen etapin voittajaksi kiri muuten suomalainen Speedy Finns -joukkue! Joukkueen toiseksi nopeimman neulojan sukkia voi käydä kurkkaamassa Tanssivat puikot -blogissa.

Pöllö on parvilintu

On se, ainakin täälläpäin. Katsokaa vaikka.

Pikkujämät puuvillalangoista nyt vain virkkautuvat ihan omia aikojaan pöllöiksi, ei sille mitään voi. Pöllö tulee pöllön luo, sano.

Yhden pöllöpariskunnan ompelin pyyheripustimiksi. Kaapissani toistakymmentä vuotta marinoitunut keltainen frotee muuntui ensin saumurin ja ompelukoneen avustuksella kahdeksi suurehkoksi käsipyyhkeeksi, jotka tarvitsivat tietysti ripustuslenkit. Kanttinauha olisi ollut aivan liian tylsä ja ilmeinen valinta, siitäkin huolimatta, että nämä pyyhkeet menivät äidilleni äitienpäivälahjaksi. Ihanhan tuo pöllöpariskunta on kuin meidän viisaat vanhukset, mummo ja ukki. Kerrottakoon tässä, että 80-vuotiaan äitini huumori kesti kyllä ripustuslenkkidesignin ongelmitta.

Ostin minä äidille lahjaksi kymmenen kahvikuppiakin aluslautasineen. Löysin nimittäin SPR:n Kontista erehdyttävästi Arabian Arcticaa muistuttavat kupit ja lautaset, kymmenen kuppiparin setti maksoi yhteensä 4,50 €. Monenkohan muun äiti olisi ollut yhtä aidon ilahtunut moisesta kirpparilahjasta kuin mitä minun äitini oli - ne kupit päätyivät heti pesun jälkeen äitienpäiväkahvikattaukseen.

Niin että HU-HUU!

Keltainen kesän tuo

Kesä on tosin ollut täällä jo ainakin pari viikkoa. Ilmankos toukokussa tuli neulottua keltaisiakin päähineitä.

Sairaalalle lisää vauvapipoja: muunnelmat Väreilystä, Butterfly Hatista ja Xeranthemumista sekä pikkuinen Beaufort Hat. Puikot langasta riippuen joko 2,25 tai 2,75 mm, silmukoita vastaavasti 60-80 mallista, puikosta ja langan paksuudesta riippuen.

Olen neulonut myös pitkästä aikaa sytomyssyjä. Retriitissä hankin vaihtokaupoilla Emmalta Idenan Bambino Bomullia, josta tuli kaksinkertaisena 4 mm puikolla neulottuna Poppy-variaatio. Nappi tuli laitettua koristeeksi lähelle kerroksen vaihtumiskohtaa ihan sen vuoksi, että siinä sattui olemaan napin kiinnittämiseen sopiva pääteltävä langanpää.

Samasta langasta ja samalla puikolla syntyi myös ties monesko Vertigo. Tuskinpa tämäkään jää viimeiseksi lajissaan.

Puuvillan neulomisbuumi ei ota laantuakseen - selvä kesän merkki. Niinpä tiedossa on lisää tylsähköjä hyväntekeväisyyspipopostauksia.