Jämälankailua

Pitkällehän tässä kevättä päästiinkin, ennen kuin teki mieleni puuhastella pienten jämälankanöttösten parissa muutenkin kuin vauvapipojen ja randomraitasukkien merkeissä. Tällä kertaa sekalaisen säätämisen alullepanijana oli minulle ennestään kokeilematon käsityötekniikka: frivolite-pitsin tekeminen eli käpyily. Suomessa frivolite-pitsejä tehtäneen pääosin siihen tarkoitetulla työkalulla, kävyllä, mutta minua kiehtoi heti alkuun pitkällä neulalla tehtävä frivolite. Onneksi on internet, jonka syövereistä löytyy ohjeet melkein mihin tahansa, niin myös neulalla käpyilyyn (engl. needle tatting).

Eihän minulla tietysti ollut varsinaista frivolite-neulaa, eikä niitä valitettavasti tunnu ainakaan helpolla kotimaasta löytyvän. Ennen kuin lähdin tilaamaan neuloja ulkomailta, päätin kokeilla, toimisiko pisin ja tasapaksuin parsinneulani, jos tylsyttäisin sitä vähän viilalla. Kokeilulangaksi valitsin pari pientä virkkauslankanöttöstä, mallin etsin luonnollisesti netistä.

Kuvassa 7 cm pitkä parsinneulani, jolla tein sekä punaisen että vihreän frivolitekukkasen. Puikkomitan viivain antaa osviittaa pitsikukkien koosta - ne siis ovat melko suuria ollakseen frivolitea. Sirompaan pitsiin tarvitsisi tietysti paitsi ohuempaa lankaa, myös ohuemman neulan - tai vaihtoehtoisesti kävyn, jolla voi työstää lähes minkä paksuisia lankoja hyvänsä. Käpyilyn tekniikka on kuitenkin aivan toinen kuin neulalla työskentelyn; jälkimmäinen muistuttaa melko paljon silmukoiden luomista neuletyötä varten ja oli siten minusta luontevaa heti alusta alkaen.

Tekniikasta innostuneena etsin lisää kiinnostavia malleja, ja lopulta päädyin tekemään kuvan lehtiköynnöksen Jaipur Silk Fino -jämästä. Tämä lienee sopiva vaikkapa kortin koristeeksi. Esikoista ajatellen väkersin vielä valkoisesta langasta pienen pöllön:

Pöllön korkeus on noin 4 cm ja sillä on silminä ruskeat tsekkiläiset lasihelmet kokoa 6/0. Varsinaista ohjetta en pöllöön löytänyt, vaan tein sen Pinterestistä löytämääni kuvaa mukaillen ihan kokeilemalla. Tekniikka vaatii selvästi vielä harjoitusta sekä oikeat frivoliteneulat, mikäli mielin saada tasalaatuista jälkeä. Hauska näitä on kuitenkin näperrellä, vaikken lopputuotteilla välttämättä mitään teekään.

Frivoliten lisäksi avasin vihdoin kevään virkkauskauden muuntamalla muutaman jämälankanöttösen neulatyynyksi.

Sinne kuluivat viime vuoden lopulla arvontavoittona saamastani yllärijämälankakerästä poistetut vaaleanvihreät villalangat sekä pienet nöttöset kahta tummemman vihreää villalankaa, toinen reunuksen virkkaamiseen ja toinen ympäri kieputteluun. Kyllä taas kannatti hillota niitäkin pieniä pätkiä samoin kuin kahta paritonta valkoista nappia, joista yhdessä syntyi ihanan keväinen neulatyyny.