Valtiatar

Tulin edellisessä postauksessa maininneeksi jotain uudelleen heränneestä neulesuunnitteluinnosta. Yksi tämän kevään tuotoksista on perjantaina Ravelryssa julkaistu Valtiatar-sukkaohje, joka syntyi jonkinlaisena muun suunnittelun sivutuotteena.

Sukat saivat muistaakseni alkunsa siitä, että halusin yhdistää vaaleanvihreän Lola Doodle's Pure Sockin ja tummanharmaan Kraft Hand-Dyedin BFL Sockin kirjoneulesukiksi. Selailin joskus Adlibriksen alesta hankkimaani Fair Islen -neulemallit -kirjaa, josta bongasin sukkien ison keskuskuvion. Sen ympärille piirtelin lisäkuvioita niin, että sain sukkien ympärysmitaksi 72 s. Sukat neulotaan varpaista varteen, itse käytin yksivärisissä osissa 1,75 mm puikkoja ja kirjoneuleessa 2,25-millisiä, kuten aina fingering-paksuisia lankoja neuloessani.

Jalkapohjan kuvioon otin lähtöjä samaisesta kirjasta, mutta lopulta piirtelin siitä omiin tarpeisiini sopivan version. Koska näiden sukkien ohje on oikeastaan toisinto Keisarin morsian -sukista, myös kantakiila on samassa paikassa eli sukan pohjassa ja kantapää on vanha tuttu ranskalainen vahvistetulla kantalapulla. Ei mitään uutta auringon alla siis, mutta kuvio oli kuitenkin sen verran kaunis, että ansaitsee ehkä paikkansa julkaistujen sukkaohjeiden joukossa.

Neuloo se sittenkin

Radiohiljaisuus on venynyt ihan vahingossa kuukauden mittaiseksi. Olen minä koko ajan neuloskellut jotain, ja valmistakin on syntynyt, vaikkakin paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Lähes kaikki valmiit neuleet vain ovat päätyneet kategoriaan "tästähän voisi tehdä ohjeen", ja niiden esittely ennen ohjeen kasaamista sekä julkaisua on jäänyt. Moni suunnitelma on vielä kesken, mutta jokunen ohje on jo valmis tai lähes valmis, joten eiköhän tämä Ruususen uni pikkuhiljaa pääty ainakin joksikin aikaa.

Tour-de-Sock -sukanneulontakisa tulee tänäkin vuonna, ja ilmoittautumisaikaa siihen on vielä vajaa viikko. Minä päätin tänä vuonna liittyä paikalliseen Finnish Kalakukko -joukkueeseen, jossa neulotaan, jos huvittaa ja modataan malleja, jos tekee mieli. Osa kisaa vähän enemmän tosissaan, toiset vähemmän, minä toivottavasti kuulun jälkimmäiseen, sillä oikean käden medianushermo ottaa helposti itseensä liian kiivaista neulomissessioista. Samaisella kädellä pitäisi pystyä tekemään töitäkin, joten varaa ei olisi rikkoa paikkoja harrastuksen vuoksi. Siitä huolimatta tulin neuloneeksi Touria odotellessa Adrienne Fongin Starlight Express -sukat pariin-kolmeen päivään savolaisessa retriitissä vaihtokaupalla lunastamastani pinkistä Handun perussukkalangasta.

Halusin neuloa sukat pienijalkaiselle työkaverilleni, jolla ei vielä ollut mitään minun neulomaani. Niinpä valitsin pienemmän koon (60 s) ja pistelin menemään 1,75 mm puikolla erityisemmin tiukkistelematta. Sain kulumaan lähes 70 g Handua kokoluokan 36-37 sukkiin, jotka toivottavasti ovat saajalleen sekä sopivat että mieluisat.

Malli oli helppoa ja mukavaa neulottavaa, ohje taattua Fong-laatua. Lehdykkäkuvio jatkuu kantalapun puolelle, ja jalkapöydällä se muodostaa kauniin kiilan. Helmet jätin käytännöllisyyssyistä pois kokonaan. Handun perussukkalanka oli oikein mukavaa neulottavaa ja ärhäkkä pinkki kaikessa räikeydessään yllättävänkin silmääni miellyttävä. Kokonaisuudessaan siis varsin positiivinen neulomiskokemus, jos unohdetaan oikean käden ajoittaiset puutumisoireet. Mitä opimme tästä: ei todellakaan mitään nopeusneulontaa tiedossa minun Tourillani, ei tänä vuonna eikä ehkä enää koskaan myöhemminkään.

Turvaa lonkeroista

On se jo niin nähty: olen helppo saalis hyväntekeväisyyskäsitöihin haastaville. Tällä kertaa innostuin, kun neulojatoveri kyseli innokkaita Turvalonkeroiden virkkaajia. Vaikea oli olla innostumatta, kun keräys kohdistui omaan lähisairaalaan ja vapaaehtoinen kuriirikin oli jo valmiina. Hetken aikaa olin ymmälläni lankavarastoni äärellä, Turvalonkeroihin kun sopii parhaiten sileät kasvikuitulangat ja minulla puuvilla- ja bambulankajämiä oli jäljellä enää 47 g. Vaan mielikuvitusta venyttämällä ja osan langoista kaksinkertaisena virkkaamalla sain aikaan pienen vihreän lonkeroisen:

Tämän ensimmäiseni virkkasin pitkälti ohjeen mukaan 3 mm koukulla (silmät ohuemmista langoista 2 mm koukulla) ja sain lankoja kulumaan 20 g. Aika monta vihreää puuvilla- tai puuvilla-bambusekoitenöttöstä sainkin kulutettua loppuun ihan viimeiseen metriin ja hyvä niin.

Lonkerovirkkuu jatkui savolaisessa neuleretriitissä, jonka tunnelmapaloja voi käydä ihastelemassa esimerkiksi tuolla ja tuolla. Ensimmäisen linkin takaa löytyy myös retriittiläisten yhteinen mustekalaparvi, joista minun tekemiäni on tässä esitellyn lisäksi toinen vihreä sekä pitkälonkeroisempi tummanpunainen. Ne virkkasin lahjoituslangoista, enkä tullut ottaneeksi tekeleistäni omia kuvia ollenkaan.

Retriitistä puheenollen: olihan taas kertakaikkisen hauska viikonloppu! Tänä vuonna mukana oli paljon uusia neulojatuttavuuksia, mikä oli yksinomaan hieno juttu. Retriittitunnelma vei taas kerran mukanaan siinä määrin, että neulominen jäi vähemmälle (parin turvalonkerovirkkuun lisäksi neuloin viikonlopun aikana vain muutaman kerroksen kirjoneulesukkaa sekä muutaman vaakapeittotilkun lahjoituslangoista), mutta kukapa nyt neuleretriittiin neulomaan (tahi nukkumaan) menisikään...

Koska tänä vuonna nimi-/tunnistelaput olivat kaulaan ripustettavaa mallia, ompelin kaapin kätköistä kaivelluista tarvikkeista itselleni omaan värimaailmaani sopivan avainkaulanauhan, jonka pituutta voi säätää. Tästä taitaakin tulla Wirallinen retriittinauha, sillä töissä roikotan avaimiani mieluummin vähemmän roiskeita imevästä materiaalista tehdyssä mainosnauhassa.

Saatoin minä retriitissä myös lähes tuplata lankavarastoni:

Ihan rahan kanssa ostin viisi vyyhtiä Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia, kolme harmaata (Black Mamba, Scorzonera ja Phantom) sekä kaksi tummanruskeaa (Trial&Error-versioita väristä Robusta, joka on näitä minun uniikkivyyhtejäni hieman enemmän keltaiseen taittava tummanruskea). Pinkin Handun perussukkalangan ja ruskea-vihreä-oranssiraidallisen Stepin vaihdoin neulomuksiin, vihreäkirjavat sukkalangat nappasin lahjoituspöydästä.

Hyvä on nyt neuloja neuloa sydämensä kyllyydestä kauniista laatulangoista.

Kollegiaalinen tervehdys

Tänään, tällä kellonlyömällä kollegani palaa töihin viimeiseltä kolmen kuukauden vuorotteluvapaapätkältään. Minä olen häntä sijaistanut ja siinä sivussa järjestellyt hänen työhuonettaan joiltain osin uuteen uskoon. Töihinpaluun ja lähes sotilaallisen järjestelmällisyyden shokkia lievittääkseni neuloin kollegalleni yllätyslahjan, jonka jätin hänen huoneeseensa kiitosten ja "Tervetuloa takaisin töihin!" -kortin kera.

Neulottava asuste oli helppo valita, olihan kollegani taannoin ihaillut käyttämääni ruskea-turkoosia Leftie-huivia. Utelin häneltä hänen lempiväriään, ja vastaukseksi tuli violetti. Violetti, hyvänen aika! Ei sellaista väriä löydy koskaan lankavarastostani! Ei auttanut muuta kuin huhuilla, josko jollakulla neulojatoverilla olisi joutilasta violettia lankaa myytäväksi asti - onneksi pääsin tekemään kaupat syvänvioletista Wollmeise Twinistä värissä Ballerina WD (väri on todellisuudessa punertavampi kuin kuvassa; violetti on turkasen vaikea väri kuvata totuudenmukaisesti). Seuraavaksi piti metsästää raitaväri(t). Hopeanharmaa oli ykkössijalla, ja jälleen kerran kanssaneulojat pelastivat minut lähettämällä jämänöttösiään vaaleanharmaista luksuslangoistaan (Kraftin MerinoSilk Sockia värissä Phantom, Louhittaren Luolan Tuulen tytärtä värissä Hopea ja Handun jotakin spesiaalia kimalteella ja pienillä punertavilla täplillä).

Oman löysistelyni tuntien valitsin puikkokooksi 2,5 mm ja koska hullulla on hullun tuuri, violetti riitti tasan 29 raitaan, jäljelle jäi alle kahden metrin pätkä, jonka raaskin laittaa suoraan neulatyynyn täytteeksi. Harmaita jäi vielä pikkunöttöset, mutta sen väriset langat eivät minua jämäpussukassa häiritse toisin kuin epämukavuusalueellani vahvasti oleva violetti olisi tehnyt. Painoa huiville tuli 186 g, josta harmaita lankoja 33 g.

Voi miten kutkuttavaa onkaan antaa käsintehtyjä yllätyslahjoja! Paljon parempaa kuin itselle neulominen, ehdottomasti.

Kunhan nyt jotain äkkiä

Lohikäärmesukkien jälkeen teki mieli päästä eroon yksisäikeisestä Jawoll Magic -jämästä mahdollisimman pian. Jatkoin samoilla langoilla ja piirtelin pikaisesti jonkinlaisen kirjoneulekuvion, joka sai luvan kelvata koko sukan matkalle.

Semmoisethan niistä tuli, 70 silmukalla neuloin ja laiskana tein taas joustimet, kantapäät ja kärjet yksivärisinä ja kiilan jalkapohjaan. Mustanharmaata Kraftin sukkalankaa ei jäänyt kuin ihan pieni nöttönen (kulutus koon 38 sukkiin 45 g), Jawollia sen sijaan reilusti toistakymmentä grammaa (kulutus vaivaiset 28 g). Jämän neuloin muutamien muiden satunnaisten sukkalankajämien kanssa vaakapeittotilkuksi, jotta pääsin langasta kokonaan eroon. Tällä kertaa en täsmäillyt värejä, sellaiset tuli kuin kerästä lankaa juoksi.

Tässä vielä tuo kirjoneulekaavio, jos joku haluaa sitä hyödyntää jossakin projektissaan. Helppo kuin mikä, pisin langanjuoksu on kolmen silmukan yli, eli sitoa ei tarvitse.

Miniapupupu

Seijasisko haastoi minut tekemään turvalelun Oulun Heikinharjun pakolaiskeskukseen toimitettavaksi. Tartuin haasteeseen vähän epäröiden, sillä lankavarastoni alkaa olla aika niukka, eikä se sisällä enää kovinkaan paljon ylimääräistä lankaa. En toisaalta halunnut ostaakaan lisää lankaa, haluanhan edelleen kokeilla, miten pienellä lankavarastolla oikeasti pärjään. Aika nopeasti kuitenkin sain idean fingering-jämistä neulotusta minikokoisesta Apupupusta, ja sitä piti lähteä kokeilemaan.

Minun pikkupupuseni on neulottu kokonaan pyörönä, täysin saumattomasti. Aloitin jaloista samaan tapaan kuin kärjestä aloitettavat sukat ja päälaen sekä kädet (etukäpälät?) silmukoin kiinni. Puikkokoko oli oman löysän käsialani mukaillen 1,75 mm. Vähän muotopuoli tästä veijarista tuli, mutta se toivottavasi lisää vain persoonallisuutta. Pituutta pupusella on noin 25 cm ja jämälankoja kului noin 26 g. Punaisen ja vadelmanpunaisen jämän sain kulumaan viimeiseen metriin asti, muita lankoja jäi vielä pienet nöttöset.

Eihän tämä mikään sylihalittava ole, mutta pieneen käteen sopiva pehmokaveri kumminkin: toivottavasti se tuo jollekin lapselle iloa ja lohtua haasteellisessa elämäntilanteessa. Minä olen tyytyväinen siitä, että sain pitkästä aikaa tehtyä jotain hyväntekeväisyyteen ja samalla kokeiltua tätä pupumallia saumattomana. Aikamoista näpertämistähän se oli näin pienessä koossa, mutta lopputulos on ihan mainio.

Dragon Lore eli oodi Counter Strikelle

... tai ehkä sittenkin vain kirjoneuleella toteutetut lohikäärmesukat. En vain voinut teini-ikäisen CS:GO-fanaatikon äitinä olla nimeämättä sukkia lohikäärmeaiheisen tarkkuuskivääriskinin mukaan. Alkuperäinen (maksullinen) Lohikäärmeet-Dragons -sukkamalli on suomalaista suunnittelutyötä, joten tavoistani poiketen innostuin pitkästä aikaa käyttämään rahaa neulemallin hankintaan, sainhan vision sopivasta varastolankayhdistelmästä heti mallin löydettyäni. Langoiksi valikoituivat itseoikeutetusti mustanharmaa Kraft Hand-Dyedin BFL Sock värissä Black Mamba sekä viime kesänä juuri kirjoneulesukkia varten hankittu Lang Yarnsin liukuvärinen Jawoll Magic. 

Mallin juju on sukan ympäri kiertävä lohikäärme. Ohjeessa, joka on joiltain osin hieman kotikutoisen oloinen, on erinomaisen pätevät kaaviot molempiin sukkiin. Arvostan paitsi sitä, että vasen ja oikea sukka ovat toistensa peilikuvat, myös sitä, että malliin on hienosti piilotettu pohjekavennukset. Kaavioiden lisäksi en juuri muuten ohjetta lukenutkaan, vaan tein joustimen, kantapään ja kärjen oman mieleni mukaan.

Alkuperäisessä mallissa kiilakavennukset oli tehty molemmissa sivuissa, minä siirsin pin stripe -kiilan jalkapohjan puolelle, kuten niin usein kirjoneulesukissa teen. Neulomalla sukat tyypilliseen tapaani kirjoneuleen osalta 2,25 mm puikoilla enempiä kiristelemättä sain aikaiseksi melko reilun kokoiset sukat (ehkäpä kokoluokkaa 39-40). Harmaanmustaa kului melko tarkkaan puoli vyyhdillistä eli noin 50 g, kirjavaa lankaa noin 65 g. Kirjavan langan värejä täsmäsin juuri sen verran, että varmistin, ettei pohjaväri vahingossakaan liu'u molemmissa sukissa samalla tavalla.

Hienot sukat, mutta näiden myötä muistan toivottavasti lopun elämääni pari neulomiseen liittyvää totuutta: En pidä yksisäikeisten lankojen neulomisesta, en sitten yhtään. Toisekseen mallit, joissa on sekä pitkiä lankajuoksuja että toistumaton kuvio, eivät ole erityisen rentouttavaa neulottavaa. Jatkossa taidan pitäytyä tylsänhelpoissa toistuvissa kirjoneulemallikuvioissa sekä nelisäikeisissä, tiukkakierteisissä sukkalangoissa, olkoon yksisäikeisissä sukkalangoissa miten hienoja liukuvärjäyksiä hyvänsä.

Runsaudensarvi

Pitihän sitä lopulta ryhtyä tuumasta toimeen ja nyhrätä ihan oma kirjoneulelapaskaavio. Innoituksenani toimi taas kerran anopilta saatu, viime vuosisadan puolivälin tienoilla painettu kirjontakirja, jossa on muutamia oikein herkullisia ristipistomalleja. Halusin pelata kaikin puolin varman päälle ja otin käyttöön enimmäkseen jämälankoja, sillä harvoinhan ensimmäinen malliversio on täysin toimiva ja tyydyttävä.

Pohjalankana lapasissa on kahta eri värjäyserää tummaharmaata Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia värissä Scorzonera. Ostin kaksi vyyhtiä ko. lankaa ihan henkilökohtaisesti suoraan värjäriltä, joten tiesin ostaessani, että vyyhdit ovat värikylläisyydeltään erilaiset, muuten olisin saattanut olla harmissani värierosta. Rannekkeen vihreä on Lanitium ex Machinan Basic Sockia värissä Radioactive Swamp ja käsiosan vaaleampi vihreä The Uncommon Threadin Posh Fingeringiä värissä Envy.

Ihan kehityskelpoinen malli, mutta parannettavaa jäi vielä. Tärkeintä kuitenkin oli nähdä, että yleistasolla idea voi toimia ja että lapasen mitat ovat tällaiselle töpösormiselle juuri passelit. Toinen evoluutioversio on jo neulottu (siitä tuota tuonnempana) ja jonkinasteinen päätös tehty, että siitä se lopullinen ohjekin tulee. Piirtelen luultavasti ohjeeseen kaksi erilaista peukalokiilavariaatiota, jotta on edes kaksi eri vaihtoehtoa peukalon sijoittamiselle suhteessa muuhun lapaseen ja siten pidempisorminenkin voisi tehdä lapaset itselleen. Tosin olen sitä mieltä, että useimmat kirjoneulelapasmallit ovat juurikin pitkäsormisille, meille töpötassuille on vähemmän valmiita malleja tarjolla.

Sukkahulluutta tai sitten ei

Tänäkin vuonna kisataan kansainvälisessä Sock Madness -sukanneulontakisassa. Minä olin jo hyvän aikaa sitten päättänyt, etten halua varsinaiseen kisaan mukaan, mutta ohjeet olisi mukava saada samaa tahtia kisailijoiden kanssa. Sen mahdollisti ensimmäisen kierroksen SlipStripeSpiral -sukkien neulominen vähintään puolivalmiiksi (mutta ei kuitenkaan valmiiksi asti) ja raportoiminen kahden viikon määräajassa. Minun sukkani valmistuivat kyllä ennen määräajan umpeutumista, mutta raportoin ne keskeneräisinä välttääkseni kisajoukkueeseen joutumisen.

Sukat neulottiin varpaista varteen ja niissä oli minulle uusi (oikein mieluinen) aloitustapa sekä ns. sweet tomato heel -kantapää, jota en ollut aikaisemmin kokeillut. Kantapään lyhennetyt kerrokset olisi pitänyt neuloa hankalasti ylimääräisten kilkkeiden kera, minä vanhana huijarina analysoin tekniikkaa hieman syvällisemmin ja toteutin sen itselleni helpommalla tavalla. Lopputulos on siis täsmälleen sama kuin ohjeessa, juuri niin kuin kuuluukin, se vain on saavutettu ilman ohjeessa mainittuja apuvälineitä. Kantapää oli kyllä ihan mukavaa neulottavaa, mutta ei se mikään istuvuuden riemuvoitto ole, ainakaan yhtään rintavampaan jalkaan.

Langoiksi valikoituivat lankavarastoni ainoat perussukkalangat, kirpparilta löytämäni auringonkeltainen Lang Yarnsin Jawoll Superwash ja paikallisten neulojien käsityövaihtolaatikosta nappaamani vuosikertalanka (made in W. Germany!) likaisenvihreä Schoeller Esslinger Viva, puikkokokona minulle vakio 1,75 mm. Vihreää sain kulumaan kokoluokan 38-39 sukkiin 44 g ja keltaista puolet vähemmän. Aika retro väritys näissä, ja kuosi kuin vaarin kalsareista, mutta tulipahan tehtyä. Eivätköhän nämäkin sukat käyttäjänsä löydä viimeistään jonkin hyväntekeväisyyskeräyksen kautta.

Vaan kyllä on aikoihin eletty, kun kisasukat ovat vasta maaliskuun toinen valmistunut käsityö. Se ensimmäinen oli jämälankanorjalaismyssy:

Tässä myssyssä on luksusta kerrakseen: The Uncommon Threadin Posh Fingeringiä, Hopeasäikeen Cashia ja Lanitium Ex Machinan Basic Sockia. Ja taas on kulutettu pieniä jämälankanöttösiä vähemmäksi.

Lankavarastoni pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Mitä pienempi lankavarastoni on, sitä vapautuneempi olen, sillä yht'äkkiä minulla ei olekaan mikään kiire neuloa. On oikein mukavaa ja ehkä terveellistäkin päästä irti lähes pakkomielteenomaisesta neulomisesta ja ryhtyä harrastamaan kenties jotain ihan muutakin. Hetken harkitsin, että alkaisin kirjoittaa kantaaottavia blogikirjoituksia minua ihmetyttävistä asioista, mutta taidan sentään armahtaa käsityöblogini lukijoita siltä riesalta. Uutta blogia tuskin perustan.

Viimeiseen metriin

Minut paremmin tunteville on tuttua se, miten paljon nautin, kun saan kulutettua mitä tahansa täysin loppuun. Niinpä kaikenlaiset jämälankatyöt ovat oleellinen osa käsityöharrastustani, ja nyt niiden merkitys korostuu, kun tavoittelen yhä pienempää ja pienempää lankavarastoa.

Lopuista ohuista Pirkkalangoista päätin neuloa vielä yhdet (järjestyksessään jo viidennet) kirjoneulelapaset. Koska lankoja oli rajoitetusti, valitsin mallin niin, että pystyin käyttämään kahta eri harmaata kuviovärinä oranssin toivottavasti riittäessä lapasparin pääväriksi. Mallineuleet nappasin Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjasta ja tuhersin taas jonkinlaiset peukalokiila- ja peukalosuunnitelmat ruutupaperille.

Enpä voi sanoa erityisesti pitäväni lopputuloksesta, mutta päätavoitteeni saavutin: oranssi riitti juuri ja juuri loppuun saakka, tummanharmaa loppui muutamaa silmukkaa vaille kesken (jatkoin sujuvasti puuttuvat silmukat lähinnä vastaavan värisellä sukkalangalla) ja vaaleanharmaatakin jäi vain sen verran, että neuloin sen suoraan pienten sukkalankajämien kanssa vaakapeittotilkkuun. Ei lapasissa varsinaisesti mitään isoa vikaa ole, mitä nyt peukalokiilan seutu kuvioineen on ihan omituista suttua (paperilla suunnitelma näytti ihan selkeälle) ja rannekkeen väritys kontrastin puutteen vuoksi epämääräinen. Eivätköhän nämä ole ihan pätevät lapaset johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen tai muuten lahjoitettavaksi vapaaehtoiselle vastaanottajalle.

Ystävä- ja tuttavapiiriini on syntymässä lisää jälkikasvua. Siitä ja sukkalankajämistä innostuneena pistelin menemään useammankin Norwegian Sweet Baby Capin. Kaikki seuraavat vauvamyssyt on neulottu 2,25 mm puikoilla ja 102 aloitussilmukalla.

Ensimmäisenä yhdistin Lorna's Laces Shepherd Sockin monivärisessä Christmas at Downton -värissä tuntemattomaan (näppituntumalta hyvin Wollmeise Twinin oloiseen) viininpunaiseen. Lopputulos on yllättävänkin kiva, vaikken tuosta monivärisestä sukkalangasta noin muuten erityisemmin välitäkään.

Seuraavaksi kyytiä saivat Hopeasäie Cashin Sammal (myssyn aina oikein -reunus ja solmimisnauhat), Kraftin vihreäksi värjäämä Regia sekä sinapinkeltainen Fabel. Tämä väriyhdistelmä on omaan makuuni aina yhtä onnistunut.

Kolmanteen sain vision, kun tarvitsin haaleansinistä mysteerisukkalankajämää täydentämään yhtä keskeneräistä vaakapeittotilkkua. Jämä oli sen verran iso, että päätin neuloa siitä ensin yhdessä siniharmaan Regian kanssa perinteisen poikavärisen norjalaismyssyn. Murretun sävymaailman ansiosta myssystä tulikin oikein mainio, ei millään muotoa imelä.

Joku voi tietysti olla sitä mieltä, että sukkalangat ovat liian karkeita vauvan herkkää ihoa vasten. Jos niin on, ainahan neulotun hatun alle voi pukea vaikkapa Ruskovillan silkkisen kypärämyssyn, kuten me usein teimme omien lastemme ollessa pieniä. Ja ainahan tällaisen myssyn voi siirtää nukkeleikkeihin asusteeksi, jos ei ihmislapsen päässä tule käytettyä syystä tahi toisesta.