Lisää patalappuja

Milloin käsityövimman voi katsoa muuttuneen harmittomasta harrastamisesta patologiseksi pakkomielteeksi? Viimeistään siinä vaiheessa kun huomaa häpeillen piilottelevansa jatkuvasti mukana kulkevia keskeneräisiä käsitöitä sekä jo valmistuneita tuotoksia puolisoltaan ja varovansa puheitaan, sillä ne käsittelevät useimmiten työn alla tai suunnitteilla olevia käsitöitä.

Viikko sitten viikonloppuna piilottelin mm. näitä:

Patalappuja lahjoitetuista jämäpuuvillalangoista Vienon Kammarille tai johonkin muuhun hyväntekeväisyyteen, kolmosen koukulla ja jo taannoin mainitulla "retromallilla". Spiraaliohjetta haikailin pitkään, kunnes osasin googlettaa oikeilla sanoilla englanniksi. Jo tekovaiheessa minulle tuli voimakas assosiaatio Pelle Miljoonaan, luultavasti käytettyjen värien vuoksi. Joillain toisilla väreillä ja ilman reunan virkkaamista ympäri yhdellä värillä malli voisi olla hyvinkin kaunis.

Jospahan näistä patalapuista sai tältä erää vähäksi aikaa hengenrauhan. Vaan edelleen saavat puikot levätä kun niin kovin virkkuuttaa...

Postin tuomaa

Minua on hellitty viime päivinä sydäntälämmittävillä postilähetyksillä:

Eijalta sain kertakaikkisen houkuttelevia korttiaskartelutarvikkeita (olin niin innoissani, että osa "pikkuhiluista" jäi kuvasta). Nyt minullakin on Ihan Oikeita Askartelutarvikkeita! Näitä käytän harkiten ja luultavasti hyvin nuukaillen, siitä hienoja ne ovat!

Työpaikan postilokeroon putkahti peräkkäisinä päivinä epätavallista sisäistä postia:

Puuvillalankapoistoja Laura Hi:n varastoista, kerrassaan houkuttelevissa virkkausväreissä. Kenen käyrä nousee? -kortin teksti osui ja upposi: ainakin v-käyrä on ollut viime aikoina rakettimaisessa nousussa lasten räyhättyä illat pitkät juuri äidille...

Kiitän lämpimästi molempia lähettäjiä todella mieluisista muistamisista!

Aurinkoinen kesäkassi

Purkuprojekti vol 2:n langat vaativat tulla virkatuksi tällaiseksi kassiksi (pdf):

Lanka on siis purku-Tennesseetä, 3 mm koukulla toteutettuna lankaa kului noin 180 g. Värien asettelun suunnittelin sen mukaan, missä suhteessa eri värisiä lankoja oli käytettävissä. Hullulla on hullun tuuri: punaista jäi jäljelle ehkä metrin verran!

Minusta kassista tuli loppukesän ilta-aurinkoinen ja sellaisena silmää miellyttävä - vaikka tasoon aseteltuna kassi muistuttaakin erehdyttävästi toppia. Tämä kassi matkaa ilahduttamaan Eijaa, toivottavasti keksit sille käyttöä!

Koukussa virkkaamiseen

Virkkaushulluus iski taas. Vietin helatorstain aattoillan ja puolet torstaista koukku kädessä työstäen jämäpuuvillalankoja.

Patalapun malli on Kauneimmat Käsityöt 3/1989 -lehdestä, langat purku-/jämä-/lahjoitusosastoa, pääsääntöisesti Tennesseetä. Koukussa oli mittaa 3 mm ja langankulutus noin 25 g / patalappu. Nämä taitavat lähteä Patalapputalkoitten nimissä Vienon Kammarille. Patalappuja saattaa vielä tulla lisää, jahka saan ainakin yhden Etiopia-nutun tehtyä Tennesseestä.

Kukkiakin on ollut taas pakko virkata pari lisää:

Tennesseen ja jonkin tuntemattoman lahjoituspuuvillalangan jämistä 3 mm koukulla virkattuja ja sekalaisilla napeilla höystettyjä. Taidan pitää nämä itse ja käyttää "rintakoruina". Pian alkaakin olla värisuora erilaisia kukkakoristeita, joten jos kukkahulluus taas iskee, pitänee käyttää niitä kortteihin tai lahjoittaa halukkaille vastaanottajille...

Haluaako joku?

Nimittäin tämän. Ystäväni palautti sen "puoli numeroa liian pienenä" parin kokeilukerran jälkeen. Postikulujen hinnalla (tullee kirjeenä) saa ken ilmoittautuu vapaaehtoiseksi vastanottajaksi.

Eskarin aikuisille ommeltua

Esikoisen eskarivuosi on hyvää vauhtia kulumassa loppuun. Taannoin joulujuhlassa tuli karvas muistutus tavasta antaa opettajille/hoitajille pieni lahja: meillä ei ollut antaa mitään siinä missä useimmat veivät vähintäänkin suklaata ja kortin. Paikkasimme tilannetta viemällä pienet muistamiset viimeisenä eskaripäivänä ennen joulua, olihan juhla onneksi ollut muutamaa päivää etuajassa.

Kevätjuhlan kanssa ei päässyt tapahtumaan enää samaa virhettä. Koska muistin sen, miten aikojen saatossa opettajavanhemmilleni kertyi kaikenlaista pikkukrääsää lahjoina lapsilta, päätin keksiä esikoisen eskariaikuisille jotakin pysyvää, mutta käytännöllistä. Mitäpä muuta se olisi saattanut ollakaan kuin yksinkertaiset kangaskassit:

Tummansininen pellavasekoitekangas on peräisin naapurilta, taskutilkut olen saanut joskus ystävältäni. Esikoinen kirjoitti taskupusseihin kangastussilla kunkin saajan nimen ja minä lisäsin sisälle oman "tuotemerkkini". Mielestäni lopputulos on tasapainoinen ja sopivasti unisex, onhan eskariaikuisista ilahduttavasti kaksi miehiä (lastenhoitaja ja toinen lto).

Ei lahjaa ilman kortteja. Esikoinen ei ollut innokas askartelemaan, minä olin:

Korttipohjat ovat kierrätyspahvia, joka oli mystisesti ilmestynyt keittiön pöydälle (luulisin blogimiehen jemmanneen sen minulle jostakin postilähetyksestä). Muutoin käyttöön tulivat itse marmoroitu sininen kopiopaperi, kangastilkuista leikatut lehdet, hippikassista poistetut virkatut "auringonkukat", kranssista ylijäänyt virkattu kukka, jämänappeja sekä (keskimmäisen kortin) verhotilkku. Kimalleliimaakin tärväsin jokaiseen korttiin.

Olen oikeastaan tähän settiin aika tyytyväinen, vaikka viimetippaan toteutus taas jäikin. Jospa kassit tulisivat käyttöön kauppa- tai kirjastoreissuilla tai vaikkapa luistinkasseina. Joka tapauksessa on ilo kiittää esikoista paimentaneita hienosta eskarivuodesta 2008-2009!

Sänkyverho

Teen varsin harvoin heräteostoja. Sitä paitsi vieroksun lähes kaikkia muita kauppoja paitsi kirpputoreja. Tänä keväänä olin kuitenkin pakotettu poikkeamaan jopa Eurokankaassa etsiessäni trikoovinonauhaa työpaitoihini. Sillä reissulla penkaisin ohimennen palalaaria enkä voinut vastustaa kiusausta ostaa työkonekuvioista puuvillaa, olihan se kuin tehty kuopukselle. Alkuperäinen ajatus oli tehdä kankaasta pussilakanan toinen puoli, mutta onneksi Kangaskaapin kätköistä -blogin HenNis tarjoili paljon paremman idean:

Kuten kuvasta saattaa päätellä, kuopus nukkuu kerrossängyn alasängyssä. Siitä syntyy kätevästi "maja" yläsängyn alalaitaan kiinnitetyn verhokiskon ja verhon avulla. Kangasta on kaksi leveyttä, joten se yltää peittämään jopa jalkopäädyn. Verhokiskot nipsuineen tulivat kuin tilauksesta blogimiehen purettua viimeisetkin inhoamani verholaudat ja -kiskot keittiöstä ja olohuoneesta. Kun verho levitetään täysin auki, se on aseteltava turvalaidan taakse, joten aivan täydellinen asetelma ei ole, mutta toimiva yhtäkaikki - ja kankaan kuosin puolesta täysosuma.

Toinen Etiopia-nuttu

Tällä kertaa syntyi tällainen:

Neulottu pyöröneuleena 3 mm puikolla pätkästä Woolia (vaalea lila) sekä vaihtokauppojen myötä saaduista Regia Silkistä (punainen) ja Rheumawollesta (luonnonvalkoinen). Ei tästä minusta vieläkään keskoskokoista tullut, mutta ihastuttavan pehmoinen nuttu kuitenkin. Kädentiet ovat nyt ensimmäistä nuttua suuremmat: aloitin edestakaisneuleen, kun pyöröneuleen pituus oli 20 cm ja kädenteistä tulikin minusta käytännöllisemmän kokoiset näin. Kauniimpihan tämä olisi ollut, jos olisin jättänyt Woolin käyttämättä, mutta haluni päästä irtonöttösistä eroon voitti estetiikan tälläkin kertaa. Toivottavasti nuttu ilahduttaa saajaansa näinkin.

Nuttumallia kehutaan nopeaksi neuloa, vaan minusta ainakin tämän kakkosversion neulominen oli hidasta ja luvattoman tylsää, meni osin vähän puurtamisen puolellekin. Pidänkin hetken hengähdystauon nuttujen neulomisesta ja pohdin, josko paikkaisin hyväntekeväisyysvajetta vaikkapa neulomalla sukkia Villasukka-projektiin. Lankoja ainakin riittää...

Tennessee-Tychus ja Mambo-Mario

Kaikkihan niitä neulovat, Tychuksia ja Mariomyssyjä. Piti minunkin siis kokeilla paljon kehuttuja malleja, kun kuopus tarvitsi keväthattua ja pussissa kummitteli naapurin lahjoittamia syvänkeltaisia Mamboja.

Tychus on neulottu 3,5 mm puikolla ohjeenmukaisin silmukoin ja kerroksin sinisestä jämä- ja valkoisesta lahjoitus-Tennesseestä. Paha vain, että sininen loppui kesken kalkkiviivoilla, joten hatun takana on kaistale pelkkää valkoista. Myssy ei sellaisenaan kelvannut kuopuksen päähän edes kokeiluun, joten virkkasin ohuemmasta langasta vapaalla assosiaatiolla "auton", jonka ompelin kiinni myssyyn. Renkaina jämänappeja. Kelpasi paremmin päähän, mutta on minusta vähän turhan matala ja jäänee sitä tietä vähälle käytölle. En muutenkaan innostunut neulomisprosessista, kaksi eri lankaa ja jatkuva työn kääntely on rasittavaa. Jatkossa jätän Tychukset muille ja neulon piponi pyörönä.

Marion neulominen sen sijaan oli erinomaisen mukavaa, kerrankin paksulla (6 mm) puikolla nopeasti telkkaria katsellessa; lankaa kului luutavasti vähän yli 100 g, käytössä oli pari vajaata kerää ja pieni keränloppu jäi tähteeksi.

Lähdin tekemään myssyä selvä visio mielessäni: langan väri ja myssyn malli täsmäsivät täydellisesti erään retrohenkisen ystäväni tyyliin. Hän ilahtuikin kovin saadessaan keltaisen villakangastakkinsa kaveriksi samansävyisen päähineen. Minä puolestani muistin taas, miten mukavaa on antaa käsitöitä lahjaksi niille, jotka niitä osaavat arvostaa.

Tunnustus

Blogini sai yllättävän tunnustuksen, jota voi käydä kurkkamassa Distant Knitterin blogista - ne tunnustuskuvakkeet särkevät sen verran silmiäni, etten kärsi niitä tähän liittää. Olen kuitenkin hyvin otettu, sillä arvostan Distant Knitterin monella tapaa korkealle. Hyvään tapaan kuuluu jakaa tunnustuksia eteenpäin, vaikkakin tuntuu epäreilulta nostaa joitakin blogeja toisten yläpuolelle. Kaikkien sivupalkissa mainittujen blogien seuraamiselle on omat hyvät syynsä.

Tällä kertaa mainitsen kuitenkin kaksi blogia, joita olen päätynyt seuraamaan sattumalta ja joihin jäin koukkuun hyvin eri syistä:

Navettakissan Pian jotain on verbaalista ilotulitusta, jota ei voi vastustaa. Viehätyn kerta toisensa jälkeen hänen hersyvästä sanailun runsaudensarvestaan. Tunnen myös vastustamatonta yhteenkuuluvuutta sekalaisista langoista syntyviin fipoihin.

Mohariinalla puolestaan on Levottomat sormet, jotka eivät ilmeisesti koskaan lepää. Hän on nimenomaan virkkauksen saralla lyömätön johtotähti, jota peesailen takavasemmalla. Hän taisi saada nämä tunnustukset jo aikaisemmin toisaalta, mutta menköön kerta kiellon päälle!