Timantit on ikuisia

Sukka-tourin neljännen etapin aattona lienee viimeiset hetket esitellä kolmannen etapin sukat, Diamondback Socksit. Etukäteen etapille suositeltiin pätkävärjättyä lankaa, mutta minä en sellaista vapaaehtoisesti omista enkä vartavasten ostakaan, joten tällä kertaa mentiin lankavaraston ainokaisella etäisesti monivärisellä langalla, jonka nappasin savolaisen retriitin lahjoituspöydästä. Lahjoittaja muisteli sen olevan jotakin saksalaista sukkalankaa, mutta sen tarkempia muistikuvia hänellä ei ollut.

Ohje oli suunnittelijansa Kristen Hallin tyypilliseen tapaan pitkä ja seikkaperäinen, mikä taisi säikäyttää aika monia kisaajia oikein kunnolla. Itse tiesin jo kokemuksesta, että kyseisen suunnittelijan ohjeet ovat siinä mielessä pomminvarmoja, että kunhan malttaa lukea ohjetta kohta kerrallaan ja noudattaa sitä kirjaimellisesti, valmista tulisi takuuvarmasti. Melko moni taisi unohtaa sekä sisälukutaidon että maltin, sen verran paljon kyselyjä tuntui satelevan.

Minä valitsin näppituntumalta M-koon ja vakiopuikkoni, 1,75-milliset Hiya Hiyat ja ryhdyin neuloskelemaan. Muutamaa lyhennettä piti tankata pariin kertaan, mutta kärsivällisyydellä ja maalaisjärjellä sekä vankalla sukanneulontakokemuksella pääsin kyllä vauhtiin varsin pian.

Sukat neulottiin sukansuun joustinta ja kärkeä lukuunottamatta edestakaisin, suurimmaksi osaksi vinoneliö kerrallaan. Ohje vinkkasi opettelemaan peruuttamalla neulomisen, mutta minä kääntelin ja neuloin vuoroin nurjaa, vuoroin oikeaa varsin sujuvasti - nopeammin minä käänsin ja neuloin nurjaa kuin mitä olisin pakittanut. Sitä paitsi käteni kiitti kääntelyn tuomaa vaihtelua työasentoihin, ja saatoin neuloa yllättävänkin pitkiä sessioita kerrallaan sormien puutumatta.

Tässäkin mallissa kiilalisäykset tulevat ennen kantakäännöstä, joten vaarana oli taas varsin avara kantapää. Vaan ilmeisesti tuo timanttikuvio on sen verran joustamattomampaa, että ainoa kantapään miinus on liian kapea käännös, jolloin kantakäännöksen taakse jää helposti pieni löysä uloke, elleivät sukat ole todella naftia kokoa. Minulla näistä M-kokoisista tuli kisavaatimusten mukaisilla toistoilla terästä varsin reilut, ehkä noin koon 40 jalkaan sopivat, ja lankaa kului peräti 100 g. Onneksi mysteerikerät olivat sen verran reiluja, että kahdesta kerästä jäi vielä 7 g yli, eikä langan loppumista kesken tarvinnut varsinaisesti pelätä.

Lanka olisi toki voinut olla kirjavampaa, jolloin vinoneliöt olisivat korostuneet paremmin, mutta parempi tämäkin mysteerilanka kuin aivan yksivärinen. Sain sukkani valmiiksi muun elämän (mm. juhannusvalmistelut ja mökkeily autuaine yöunineen ja paljuloikoiluineen) ohessa reilusti alle kolmessa vuorokaudessa. Sen verran työlääksi malliksi tämä ilmeisesti koettiin, että petrasin peräti sijalle 35.