tiistai 25. joulukuuta 2018

Kimi no na wa.

Sukkakirjaprojektini alkaa olla vihdoinkin omalta osaltani viimeisiä oikolukuja ja aineiston lähettämistä vaille valmis. On ollut helpottavaa ja vapauttavaa neuloa pitkästä aikaa sukkia ilman, että miettisi syntyvän sukkamallin ratkaisuja siltä kannalta, miten minkäkin asian kirjoittaisi ohjeeksi.

Itsenäisyyspäivän anoppilamummolareissulle otin mukaan vain ruutupaperia, lyijykynän, kumin ja langat esikoiselleni lupaamiini kirjoneulesukkiin. Olin nimittäin jo aikoja sitten hankkinut iKKeltä sukkalangan nimenomaan esikoisen sukkiin, joiden inspiraatiolähteenä halusin käyttää meidän molempien japanilaista animaatioelokuvasuosikkia, Kimi no na waa. Useammankin neuloo ja purkaa -kierroksen jälkeen syntyivät uniikit, suurella rakkaudella suunnitellut ja neulotut sukat, joista myös sukkien saaja on pitänyt erityisen paljon.


Edestä sukat näyttävät jokseenkin tavanomaisilta kirjoneulesukilta. Sukkien pääkuvio on saanut inspiraationsa Kimi no na wa -elokuvaan oleellisesti liittyvästä twilight-hetkestä.



Varren takaosaan suunnittelin elokuvan japaninkielisen nimen 君の名は。. Isompien yksiväristen alueiden vuoksi neuloin osan sukasta sitoen langat tikapuutekniikalla (ns. ladder back jacquard), pääkuvioon riitti tavallinen kirjoneuletekniikka. Kuviot on neulottu sukkiin siten, että ne ovat joko jalan sisä- tai ulkosyrjissä.



Kantapään jälkeinen kiila on luonnollisesti piilossa jalkapohjan puolella, jonne neuloin myös elokuvan englanninkielisen nimen Your name. Pohjan puolelta näkee, että iKKen ihanainen merinosukkalanka värissä Galaxy Guest vuoti sukat kastellessa jonkin verran intensiivisintä punaista väriä valkoiseen Regian perussukkalankaan, mutta se harmi on pieni verrattuna kokonaisvaltaiseen tyydytykseen, kun sukista tuli juuri sellaiset kuin pitikin.

Esikoiseni, 16-vuotias lukiolaispoika, on kiinnostunut Japanista vielä mangaa ja animea syvemminkin. Hän myös osaa arvostaa uniikkia käsityötä, ja nämä sukat ovatkin olleet hänellä jalassa lähes joka päivä valmistumisestaan lähtien. Parempaa palkkiota ei neulova äiti voisi saada.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Tasaraitaa

En yleensä erityisemmin nauti kapeiden raitojen neulomisesta. Niinpä onkin kumma, miten tänä vuonna olen innostunut neulomaan jämälangoista myös tasaraitasukkia.


Jotenkin Lanitium ex Machinan vaaleanharmaa Bamboo Sock ja oranssi Glitter Sock alkoivat jutella keskenään jämälankalaatikossani, ja niin sitä mentiin. Vähän pientä särmää piti kehittää, joten ensimmäiseen sukkaan neuloin terään yhden raidan iKKen norsunluunvalkoisella Glitter Sockilla - ja koska symmetria on joskus aika tylsää, toiseen sukkaan tein vastaavan raidan varteen. Ihan randomisti en pystynyt jälkimmäistä raitaa asemoimaan, vaan se piti neuloa kahden oranssin raidan päähän joustimesta aivan kuten toisessa sukassa se on kahden oranssin raidan päässä kärjestä.

Näissäkin sukissa kantapäätä varten on tehty lisäyksiä varren takaosassa kiilamaisesti ja kantapää on käännetty koko pohjan leveydeltä. Kivaa vaihtelua niin neulontateknisesti kuin visuaalisestikin, eikä vaadi silmukoiden poimimista. Vähän ehkä pitää totutella siihen tosiasiaan, että tässä kantapäämallissa varren takaosa lisäyskiiloineen taipuu reilusti kantapään alle. Jos näin ei sukkaa mitoita, nilkan taitekohtaan jää sukan eteen ruttua.

Nämäkin sukat menevät tarjolle työpaikan taukotilaan. Tänä vuonna jokainen saa ottaa sukka- ja lapaskasasta yhdet itselleen ihan ilman korvausta. Toiveenani tosin on, että jokainen itselleen sukat tai lapaset ottava laittaisi edes pienen nimellisen summan johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen. Näin kaikki voittavat: työkaverini saavat kivat sukat tai lapaset, minä pääsen ylijäämäneuleista eroon ja toivottavasti hyväntekeväisyyskeräyksetkin saavat pieniä lahjoituksia.

lauantai 8. joulukuuta 2018

Sukka-Finlandia 2019

Se tulee taas, nimittäin meidän suomalaisten oma sukanneulontakisamme.


Tänä vuonna keräyskohteena on Vanhustyön keskusliitto; lisää lahjoituskohteesta voit lukea täältä

Minulla oli kunnia suunnitella kisaan lämmittelyohje, jonka saa muiden kisaohjeiden tapaan Sukka-Finlandian nettisivulta, kunhan ensin käy maksamassa osallistumismaksun Lentävän Lapasen verkkokaupassa. Pian maksusuorituksen jälkeen saa tunnukset kisasivulle. Keskustelu on tänä vuonna keskitetty Sukka-Finlandian omaan Ravelry-ryhmään. Jihuu tälle - Ravelrya voi käyttää myös suomeksi, joten kielenkään ei pitäisi olla mikään este kisa-alueelle rantautumiselle.

Lämmittely on jo alkanut Elämän virta -sukkamallin myötä.


Ohjeeseen on sarjoitettu kolme kokoa 48, 54 ja 60 silmukalle. Mallisukat on neulottu Titityyn sponsoroimasta Tukuwool Sockista keskimmäisen koon silmukkamäärillä ja kaavioilla. Sukat neulotaan varresta varpaisiin, ja niissä on minikiilallinen tiimalasikantapää.


Varren takaosa on sileää ja kärjessä on sädekavennukset. Oikean ja vasemman jalan sukat neulotaan toistensa peilikuviksi, ja toki ohjeessa on joka kokoon molemmat kaaviot. Helppoa, mukavaa ja nopeaa neulottavaa siis. Lämmittelymallin neulomisella ei ole kiire, vaikka haluaisi kisata tosissaan loppiaisena varsinaisesti alkavassa kisassa, sillä tosikisaajankin tarvitsee neuloa nämä kisan loppuun mennessä. Ja ainahan voi ostaa kahdeksan mainiota sukkaohjetta ihan vain kannatuksen vuoksi.

P.S. Elämän virta on yksinoikeudella Sukka-Finlandia 2019:n käytössä kisan loppuun saakka eli maaliskuun 2019 loppupuolelle. Sen jälkeen ohjeen kohtalo on vielä avoin; saattaa olla että tämä malli ei tule missään vaiheessa maksutta jakoon, kuten aikaisemmat mallini, vaan käännän ohjeen myös englanniksi ja laitan pientä korvausta vastaan myyntiin Ravelryyn.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Vähiin käy

... varastolangat, nimittäin. Marraskuun viimeisenä päivänä punnitsin omistamani langat, joita oli sillä hetkellä melko tarkalleen 950 g. Alle kilon! Vihdoinkin alkaa tuntua siltä, että tavoitteeni totaalinollauksesta ja puhtaalta pöydältä aloittamisesta tulee toteutumaan - ei vielä tämän vuoden puolella, mutta toivottavasti pian alkuvuodesta.

Olen siis edelleen neulonut, maanisesti. Nyt on kirjan mallisukat neulottu ja kuvauksetkin takanapäin, joten sen puolesta olen voinut neuloskella vihdoinkin vapaammin mitä huvittaa. Muuten ihan hyvä, mutta kaasu hirtti kiinni ja puikoilta tipahtelee kaikenlaisia sukkavirityksiä, joista voisi jaksaessaan kirjoitella niitä kirjanjälkeisen elämän ohjeita. Kaksi ohjetta onkin jo testineulonnassa ja suunnitelmissa on julkaista mallit ensi vuoden alkupuolella, tällä kertaa kokeeksi maksullisena Ravelryssa. Niiden lisäksi suunnittelupöydällä on neljä-viisi mallia eri vaiheissa, kunhan vain malttaisin taas istua tietokoneen ääreen puuhastelemaan kaavioiden ja tekstien kimpussa. Vaan paljon enemmän maittaa edelleen neulominen ja uusien ideoiden kokeilu.

On minulla sentään esitellä yhdet (yhdet ainoat!) sukat, joista en ohjetta tee:


Yhdelle bussireissulle piti saada jotakin riittävän yksinkertaista neulottavaa, joten päätin vihdoinkin tarttua Amsterdamista Stephen & Penelopesta ostamiini Undercover Otter Squirm Sockeihin. Harmaasta Uncle Festeristä ja pinkistä Cameronista tuli yhdessä valkoisen Novita Bambino -jämän kanssa tällaiset hyvin yksinkertaiset sukat, joita koristaa vain jonkinlainen kukkakirjoneuleraita varressa. Houkutus olisi kova pitää sukat itsellä ihan vain siksi, että jäisi jonkinlainen muisto toissakesäisestä Amsterdamin visiitistä, mutta tosiasiassa minulla on jo nyt liikaa villasukkia.

Tuo Squirm Sock on muuten jännän joustava lanka, pystyin neulomaan sitä 2 mm puikoilla normaalien 1,75-millisten sijaan, ja silti sukista tuli mukavan napakat. Aloitin muistaakseni 70 silmukalla, kirjoneulekuvion jälkeen kavensin 66 silmukkaan ja kantapään jälkeisten kavennusten myötä vielä 64 silmukkaan, joka passasi mukavasti sädekavennuskärkeen.

Toivon totisesti, että pääsisin vähitellen jonkinlaiseen julkaisurytmiin paitsi ohjeiden, myös blogitekstien kanssa. Tavoitteena on saada kirjan materiaalit pois käsistä vuoden loppuun mennessä, joten ehkä mieli sitten rauhoittuu. Viimeksi tänään huomasin yhden mallin osalta olleeni lepsu kaavioiden suunnittelussa, joten vielä riittää puuhaa myös ohjeiden viimeistelyssä, ennen kuin on aika päästää materiaali eteenpäin. Toki kirjan tiimoilta on varmasti hommia vielä keväälläkin taittovaiheessa, mutta omalta osaltani ne hommat lienevät lähinnä mielipiteiden esittämistä ja mahdollisten virheiden korjailua sen sijaan, että pitäisi vielä miettiä kokonaisia tekstikokonaisuuksia. En voi kieltää, ettenkö jo odottaisi sitä vaihetta, etten enää voi tehdä kirja-asialle mitään muuta kuin toivoa kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että se palvelee riittävän hyvin suomalaisia neulojia.