Viimeiseen metriin

Minut paremmin tunteville on tuttua se, miten paljon nautin, kun saan kulutettua mitä tahansa täysin loppuun. Niinpä kaikenlaiset jämälankatyöt ovat oleellinen osa käsityöharrastustani, ja nyt niiden merkitys korostuu, kun tavoittelen yhä pienempää ja pienempää lankavarastoa.

Lopuista ohuista Pirkkalangoista päätin neuloa vielä yhdet (järjestyksessään jo viidennet) kirjoneulelapaset. Koska lankoja oli rajoitetusti, valitsin mallin niin, että pystyin käyttämään kahta eri harmaata kuviovärinä oranssin toivottavasti riittäessä lapasparin pääväriksi. Mallineuleet nappasin Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjasta ja tuhersin taas jonkinlaiset peukalokiila- ja peukalosuunnitelmat ruutupaperille.

Enpä voi sanoa erityisesti pitäväni lopputuloksesta, mutta päätavoitteeni saavutin: oranssi riitti juuri ja juuri loppuun saakka, tummanharmaa loppui muutamaa silmukkaa vaille kesken (jatkoin sujuvasti puuttuvat silmukat lähinnä vastaavan värisellä sukkalangalla) ja vaaleanharmaatakin jäi vain sen verran, että neuloin sen suoraan pienten sukkalankajämien kanssa vaakapeittotilkkuun. Ei lapasissa varsinaisesti mitään isoa vikaa ole, mitä nyt peukalokiilan seutu kuvioineen on ihan omituista suttua (paperilla suunnitelma näytti ihan selkeälle) ja rannekkeen väritys kontrastin puutteen vuoksi epämääräinen. Eivätköhän nämä ole ihan pätevät lapaset johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen tai muuten lahjoitettavaksi vapaaehtoiselle vastaanottajalle.

Ystävä- ja tuttavapiiriini on syntymässä lisää jälkikasvua. Siitä ja sukkalankajämistä innostuneena pistelin menemään useammankin Norwegian Sweet Baby Capin. Kaikki seuraavat vauvamyssyt on neulottu 2,25 mm puikoilla ja 102 aloitussilmukalla.

Ensimmäisenä yhdistin Lorna's Laces Shepherd Sockin monivärisessä Christmas at Downton -värissä tuntemattomaan (näppituntumalta hyvin Wollmeise Twinin oloiseen) viininpunaiseen. Lopputulos on yllättävänkin kiva, vaikken tuosta monivärisestä sukkalangasta noin muuten erityisemmin välitäkään.

Seuraavaksi kyytiä saivat Hopeasäie Cashin Sammal (myssyn aina oikein -reunus ja solmimisnauhat), Kraftin vihreäksi värjäämä Regia sekä sinapinkeltainen Fabel. Tämä väriyhdistelmä on omaan makuuni aina yhtä onnistunut.

Kolmanteen sain vision, kun tarvitsin haaleansinistä mysteerisukkalankajämää täydentämään yhtä keskeneräistä vaakapeittotilkkua. Jämä oli sen verran iso, että päätin neuloa siitä ensin yhdessä siniharmaan Regian kanssa perinteisen poikavärisen norjalaismyssyn. Murretun sävymaailman ansiosta myssystä tulikin oikein mainio, ei millään muotoa imelä.

Joku voi tietysti olla sitä mieltä, että sukkalangat ovat liian karkeita vauvan herkkää ihoa vasten. Jos niin on, ainahan neulotun hatun alle voi pukea vaikkapa Ruskovillan silkkisen kypärämyssyn, kuten me usein teimme omien lastemme ollessa pieniä. Ja ainahan tällaisen myssyn voi siirtää nukkeleikkeihin asusteeksi, jos ei ihmislapsen päässä tule käytettyä syystä tahi toisesta.