Sukkahulluutta tai sitten ei

Tänäkin vuonna kisataan kansainvälisessä Sock Madness -sukanneulontakisassa. Minä olin jo hyvän aikaa sitten päättänyt, etten halua varsinaiseen kisaan mukaan, mutta ohjeet olisi mukava saada samaa tahtia kisailijoiden kanssa. Sen mahdollisti ensimmäisen kierroksen SlipStripeSpiral -sukkien neulominen vähintään puolivalmiiksi (mutta ei kuitenkaan valmiiksi asti) ja raportoiminen kahden viikon määräajassa. Minun sukkani valmistuivat kyllä ennen määräajan umpeutumista, mutta raportoin ne keskeneräisinä välttääkseni kisajoukkueeseen joutumisen.

Sukat neulottiin varpaista varteen ja niissä oli minulle uusi (oikein mieluinen) aloitustapa sekä ns. sweet tomato heel -kantapää, jota en ollut aikaisemmin kokeillut. Kantapään lyhennetyt kerrokset olisi pitänyt neuloa hankalasti ylimääräisten kilkkeiden kera, minä vanhana huijarina analysoin tekniikkaa hieman syvällisemmin ja toteutin sen itselleni helpommalla tavalla. Lopputulos on siis täsmälleen sama kuin ohjeessa, juuri niin kuin kuuluukin, se vain on saavutettu ilman ohjeessa mainittuja apuvälineitä. Kantapää oli kyllä ihan mukavaa neulottavaa, mutta ei se mikään istuvuuden riemuvoitto ole, ainakaan yhtään rintavampaan jalkaan.

Langoiksi valikoituivat lankavarastoni ainoat perussukkalangat, kirpparilta löytämäni auringonkeltainen Lang Yarnsin Jawoll Superwash ja paikallisten neulojien käsityövaihtolaatikosta nappaamani vuosikertalanka (made in W. Germany!) likaisenvihreä Schoeller Esslinger Viva, puikkokokona minulle vakio 1,75 mm. Vihreää sain kulumaan kokoluokan 38-39 sukkiin 44 g ja keltaista puolet vähemmän. Aika retro väritys näissä, ja kuosi kuin vaarin kalsareista, mutta tulipahan tehtyä. Eivätköhän nämäkin sukat käyttäjänsä löydä viimeistään jonkin hyväntekeväisyyskeräyksen kautta.

Vaan kyllä on aikoihin eletty, kun kisasukat ovat vasta maaliskuun toinen valmistunut käsityö. Se ensimmäinen oli jämälankanorjalaismyssy:

Tässä myssyssä on luksusta kerrakseen: The Uncommon Threadin Posh Fingeringiä, Hopeasäikeen Cashia ja Lanitium Ex Machinan Basic Sockia. Ja taas on kulutettu pieniä jämälankanöttösiä vähemmäksi.

Lankavarastoni pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Mitä pienempi lankavarastoni on, sitä vapautuneempi olen, sillä yht'äkkiä minulla ei olekaan mikään kiire neuloa. On oikein mukavaa ja ehkä terveellistäkin päästä irti lähes pakkomielteenomaisesta neulomisesta ja ryhtyä harrastamaan kenties jotain ihan muutakin. Hetken harkitsin, että alkaisin kirjoittaa kantaaottavia blogikirjoituksia minua ihmetyttävistä asioista, mutta taidan sentään armahtaa käsityöblogini lukijoita siltä riesalta. Uutta blogia tuskin perustan.