Bolt

Veera Välimäki on eittämättä lahjakas neulesuunnittelija, jonka alati laajenevaan mallistoon mahtuu niin hittejä kuin hutejakin - ihan niin kuin kaikilla muillakin. Bongasin Bolt-huivin jo aikoja sitten, ja taisin saada ohjeen joko lahjana tai arvontavoittona, mutta vaikka huiviin alunperin varatut vironvillat odottivat vain kerimistä ja neulomista, en saanut aikaiseksi aloittaa. Niinhän siinä pitikin käydä, sillä huivi syntyi lopulta aivan toisista langoista.

Ensin tein taannoisella keikkatyöpaikkakunnallani kaupat neulekirjasta ja lupasin samalla toimia kuriirina työ- ja kotipaikkakuntani välillä kirjan minulle myyneen tehtyä muita kauppoja kotopuolessani asuvan ihmisen kanssa. Vaikka kaupan toinen osapuoli korvasikin minulle kuriiripalveluja rahalla, sain kirjamyyjältäkin retrokangasta ja vyyhdin ruosteenoranssia ruotsalaista villalankaa kiitokseksi.

Sitten vietin yhden riemastuttavan yönseudun Tiinan luona. Rakas kaimani tuuppasi minulle kassin, jossa oli Eiran langat -lehden lisäksi isompi ja pienempi vyyhti huumaavasti lampaalle tuoksuvaa tummanruskeaa lankaa. Ne olivat kuulemma korvausta retriitissä Tiinalle siirtyneistä kirjoneulesukista. Pian paljastui, että lanka oli itse rakkaudella juuri minulle kehrättyä; minulle, joka olen suhtautunut nihkeillen käsin kehrättyihin lankoihin, koska noin keskimäärin pidän erityisen sileistä ja tiukkakierteisistä langoista. Vaan onhan se nyt luksusta, että minulle on ensin kehrätty toista kilometriä ohuenohutta säiettä ja kerrattu se vielä kaksinkertaiseksi eli juuri passeliksi huivineulontaan.

Nämä kaksi lankaa kohtasivat, vaikka ruotsalainen villalanka jonkin verran paksumpaa olikin. Kun alkuun pääsin, Bolt syntyi 3,25 mm puikoilla muutamassa päivässä.

Minulla oli huivin suhteen varaukseni koko neuleprosessin ajan. Huivi aloitettiin kuvassa oikeanpuolimmaisena olevan raitakolmion kärjestä, ja kun kolmio oli valmis, toisesta sivusta poimittiin silmukat osittain lyhennetyiin kerroksin tehtävään pidempään siipeen. Tekele näytti työn edistyessä epäilyttävälle niin kokonsa kuin muotonsa suhteen. Kaavailin avautuvani railakkaasti siitä, miten arvostettukin neulesuunnittelija kompastuu joskus omaan näppäryyteensä.

Lopulta kävi kuitenkin niin, että huivi on ehkä juuri kokonsa vuoksi puettavissa yllättävänkin helposti ja huolettomasti; toki voimakas epäsymmetrisyys vaatii jonkin verran asetteluakin, muttei sentään erityistä mielikuvitusta.

Leveimmät raidat voi asetella vaikkapa toiselta olkapäältä eteenpäin, loppuhäntä kiepahtaa pitkälti toista kierrosta senkin jälkeen.

Huivin kärki asettuu ongelmitta myös taakse, jolloin lyhyemmässäkin päässä riittää mittaa somittavaksi pitkän ja kapean liehukkeen kanssa.

Nähtäväksi jää, saanko käytettyä tällaista hartioille asti tulevaa huivia. Olen erityisen tykästynyt kapeisiin, vain kaulan ympärille kietaistaviin malleihin; tiiviisti kaulaan kiedottavaksi tämä huivi on aavistuksen liian karhea. Mutta onhan siinä jotain, epäsymmetriassa ja vaihtelevissa aina oikein -raidoissa. Ja etenkin langassa, johon on kehrätty lampaanvillan lisäksi ystävyyden luja säie.