Tilattua ja toivottua

En yleensä tee tilauskäsitöitä, mutta joskus jokin pyyntö osuu juuri oikeaan kohtaan. Viime syksynä Iikku kysyi, voisinko ommella (korvausta vastaan, kerrottakoon se nyt kaikille moraalinvartijoille ja verottajan kätyreille) kaksipuoleisen kauppakassin, jonka toinen puoli olisi punainen. Kassi oli suunnitteilla osaksi muistaakseni Iikun työkaverin (eläköitymis?)lahjaa. Sattui niin, että olin keskellä kassiompelusmaniaa. Sattui myös niin, että olin juuri haalinut kirpputorilta punaista kangasta juuri kasseja ajatellen. Niinpä tavoistani poiketen lupauduin puuhaan.

Kuosikangas on sekin kirpputorilta ostettua Finlaysonin verhoa, jota olen aikaisemminkin käyttänyt kassien materiaalina. Tästä kassista tuli kyllä omasta mielestänikin tosi hieno, punainen vuori on oikein sypäkkä lisä.

Joululomalla kävi puolestaan ilmi, että lasteni teini-ikää lähestyvä serkkupoika kaipaili uusia huovutettuja tumppuja. Entiset olivat käyneet pieniksi ja venyttely oli ohentanut tumput turhan vilpoisiksi. Pitkin hampain poikaparka oli käyttänyt muita käsineitä, kun äitinsä ei ollut suostunut pyytämään minulta, josko voisin neuloa uudet lapaset. Ilmoitin saman tien, että minulle kyllä voi esittää toiveita, sillä tarpeeseen on mukava neuloa. Ja kun toivejonossa on erilaisia neuleita, voin fiiliksen mukaan poimia jonosta neulottavaa, kun siltä tuntuu. Osaan kyllä tarpeen tullen olla itsekäskin ja neuloskella ihan jotain muuta kuin tarveneuleita!

Uudet huovutetut tumput valmistuivat kädenkäänteessä.

Ne syntyivät samasta epämääräisen kirjavasta kirpputorihahtuvasta kuin ennen joulua esittelemäni pöllölapaset. Kuvassa langan väri näyttää turhan vaalealta, totuus on jonkin verran ruskeampi. Vaan en lähtenyt enää sen kummemmin säätämään väritasapainoa, olihan riittävän erikoista se, että uudenvuodenpäivänä kuvausrekvisiitaksi löytyi vihreitä mansikanlehtiä sembramännyn pudottamien havunneulasten seassa... Nämäkin tumput neuloin 5 mm puikolla ja 32 silmukalla aloittaen; ensimmäisen 60 asteen pikapesun jälkeen tumput olivat vielä turhan reilut, joten pyöräytin ne toistamiseen pyykin mukana 60 asteessa. Lopputulos oli melkoisen paksu ja napakka, muttei onneksi koppura.

Niin että ainahan voi toivoa, ja joskus toiveet toteutuvat. Mutta tilausneulojaksi en silti aio ryhtyä edelleenkään.