Neulojien pikkujoulu

Minulla on ollut tähänastisessa elämässäni harvinaisen vähän mahdollisuuksia osallistua pikkujoulujuhlintaan. Joskus entisessä elämässäni työpaikka ei järjestänyt moista viihdykettä lainkaan eikä minulla oikein ollut tuohon aikaan siviilissäkään sellaista sosiaalista verkostoa, joka olisi ollut otollinen pikkujouluilulle. Pikkujoulut ovat minun elämässäni useimmiten yhdistyneet tavalla tai toisella lapsiin. Niinpä onkin ollut erityisen mukavaa, kun muutamana viime vuonna olen löytänyt pikkujouluporukan, johon tunnen aidosti kuuluvani: paikalliset neulojat.

Tänäkin vuonna Lellu tarjosi kotinsa kokoontumispaikaksi, ja tänäkin vuonna lahjoimme toisiamme kaiken nauramisen, rupattelun, neulomisen ja herkuttelun lomassa. Sovimme pienen budjettiraamin, valmistelimme paketit ja saimme itse kukin poimia lahjasäkistä sattumanvaraisesti jonkin paketin.

Minä sujautin lahjasäkkiin tämän:

Vihreästä ja pinkistä pellavasta ommellun kääntöpussukan kyljessä on, kuinkas muuten, jämälankapöllö. Nyöritkin on pyöritelty jämälangoista, ja ne ovat eriparia keskenään. Pussukan sisään sujautin kolme kerää lämpimänpunaista DROPS Baby Alpaca Silkiä.

Pitihän lahja paketoidakin.

En ole enää vuosiin ostanut lahjapapereita, vaan kierrättänyt vanhoja ja hamstrannut ruskeaa "voimapaperia" milloin mistäkin pakkauksesta paketointi- ja askartelutarkoituksiin. Tällainen ruskea, juuttinarulla sidottu paketti viehättää minua paljon enemmän kuin kullankimalteiset tiimaripaperit. Hiukan juhlavuutta pakettiin tuo virkkaamani lumihiutale, jonka voi halutessaan ripustaa vaikkapa joulukuusen koristeeksi.

Jossain vaiheessa näytti siltä, että ihan kaikki eivät pystyisi tuomaan pikkujoulupakettia. Minä lupasin tuoda yhden ylimääräisen varmuuden vuoksi, ja jos lopulta yksi paketti jäisi jakamatta, sen voisi arpoa halukkaiden kesken. Ekstrapakettiinkin sujahti pöllöpussukka.

Tämänkin pussukan päällyskangas on pellavaa ja sisus pinkki, pöllö tietysti jämälangoista virkattu. Pussin täytteeksi hankin neljä kerää DROPS Alpacaa, kaksi tummanharmaata ja kaksi tummanpunaista, ikäänkuin joulun hengessä. Koristeekseen ekstrapaketti sai isoäidinkolmiokuusen.

Idea kuusivirkkaukseen ei ole omani, vaan Ravelrysta napattu, minä käytin tähän vihonviimeisen jämäpätkän Novitan Virkkauslankaa.

... Mutta mitä minä sain lahjaksi? Muutakin kuin aivan mahtavan terapeuttista seuraa? Satunnaisesti poimimastani paketista paljastui ihanaa tummanruskeaa suomenlampaan villalankaa, pieni kynttilä (ruskea!) ja sydänsaippua. Kertakaikkisen osuva paketti, aivan tuurilla!

Mutta pikkujoulupaketin lisäksi minut yllätettiin täysin. Paikalliset neulojat olivat kasanneet minulle aivan käsittämättömän, mielettömän upean yllätyslahjan, ihan noin vain, ilman mitään sen erityisempää syytä. Se ansaitsisi kokonaan oman postauksensa, mutta ehdin jo hajasijoittaa useimmat lahjan osista niiden ansaitsemille paikoille. Sain ihania, aivan minun värisiäni lankoja (mm. Hopeasäie Cashia upeassa sammalenvihreässä värissä), kauniin tiffanyenkelin (se pääsi heti toisen, pienemmän tiffanyenkelin viereen käsityönurkkani seinälle), terästettyä glögiä, herkkumanteleita, kynttilöitä, hurmaavia pöllökoristeita, herkänkauniin joulupallon (ruskeasävyisen!), puikot, tummaa suklaata ja lahjakortin ravintolaan. Ihana, ihana paketti, josta huokui se, että se oli kasattu juuri minua ajatellen. Tunnen olevani niin kovin etuoikeutettu, kun saan kuulua tällaiseen lämminhenkiseen yhteisöön, ihan omana itsenäni kaikkine kouhotuksineni ja vouhotuksineni. Kiitollisuus ei nouse pelkästään saamastani paketista, vaan koko kokonaisuudesta, kaikista paikallisista neulojista, joiden kanssa yhdessä oleminen on aina yhtä voimaannuttavaa ja terapeuttista.

Kiitos, kalakukkoneulojat. Olette parhaita. Ilman teitä elämäni olisi niin kovin paljon harmaampi ja köyhempi.

P.S. Täältä voi käydä kurkkaamassa tuokiokuvia pikkujouluistamme.