Peittopaloja jämälangoista

Sukkaputkessa syntyi kasa jämiä ja entisiäkin oli. Kaiken aivojumppaa vaativan neulonnan seassa oli pakko tehdä jotakin tosi simppeliä. Virtuaalineuletuttu kerää tilkkuja Ilotilkku-projektiin, jossa alunperin koottiin peittoja psykiatrisille osastoille ja nyttemmin laitoksissa elämänsä ehtoota viettäville vanhuksille. Kun nämä tosiasiat laski yhteen, syntyi pieni kokoelma neulottuja peittotilkkuja.

Osa tilkuista on kauniimpia, osa kerrassaan rumia, mutta yhtälailla ne lämmittävät peitossa. Sitä paitsi omituisemmatkin tilkut löytävät yleensä paikkansa kokonaisuudesta tavalla tai toisella. Minä nautin siitä, miten jämälankapussini vajui. Aina välillä mietin, kannattaisiko minun joskus jemmata jämälankoja, sillä oikeastaan tarvitsisimme uuden tilkkupeiton mökille ja olisi hauskaa myöhemmin muistella, mitä kaikkea langoista on alunperin tehty. Toistaiseksi hyväntekeväisyystempaukset ovat kuitenkin vetäneet pidemmän korren.

Olen minä myös virkannut peittotilkkuja. Lellu nimittäin polkaisi Ravelryssa käyntiin Ystävyyden peitto -projektin, jossa halukkaat voivat neuloa tai virkata aivan minkälaisia peittotilkkuja tahansa. Lellu kokoaa niistä aikanaan peiton, joka arvotaan tilkkuja väsänneiden kesken. Minä taisin innostua ajatuksesta vähän liikaakin.

Tällä kukkatilkkumallilla meillä on jo kokonainen puuvillapeitto, vieläpä aikalailla samoissa väreissä kuin tuo ylimmäinen tilkku. Näissä käytetyt langat ovat villaa tai villasekoitetta, pääosin Seiskaveikkaa, vaaleampi vihreä Cascade 220 Superwashia.

Pari tilkkua on vähän kolmiulotteisempia, malleina sovellukset Crocodile Stitch Afghan Block Dahliasta (oikealla) ja Eight Pointed Flowerista (vasemmalla) ja lankoina Seiskaveikkaa, Nallea ja Vilmaa. Dahlia-mallia taisin jonkin verran muuttaa alkukerrosten osalta, ohje kun oli sen suhteen melko monimutkainen ja mielestäni keksin helpomman tavan päästä suunnilleen samaan lopputulokseen.

Näiden palasten ohje on kirjasta 200 virkattua ruutua, joka minulla oli kyllä kesällä lainassa kirjastosta, mutta jonka ehdin palauttaa paljon ennen palasten virkkaamista. Niinpä katselin kuvia Ravelrysta ja virkkasin palat kuvien perusteella sellaisiksi kuin itse halusin. Näissä palasissa alkaa jo näkyä jämälankapussini vanhempaa osastoa: Wollmeisea, Sock-a-liciousia ja Jitterbugia. Lisänä on mustaa Nallea, Cascaden 220 Superwashia ja jotakin tuntematonta villalankaa.

Tämä yksinäinenkin palanen on virkattu pelkän kuvan perusteella, alkuperäismalli on muistaakseni samasta kirjasta kuin edellisten tilkkujen malli, langatkin taitavat olla samaa sarjaa. 

Viimeinen kolmen sarja valmistui vähän myöhemmin, kun olin ensin saanut aikaiseksi lisää jämälankaa. Näihin paloihin on haettu mallia Ravelrysta, lankoina Nallea, Schachenmayr nomotta Extra Merino Premiumia ja Lai-la-lai Yarnz Sockia sekä inaus Vilmaa. Osa tilkuista on keskenään eri kokoisia, joten Lellulla mahtanee olla melko mielenkiintoinen palapeli koottavana. Jännittävää nähdä, millainen peitosta lopulta tulee! Itse saatan virkkailla vieläkin lisää paloja, mikäli sopivia jämiä syntyy ennen ystävänpäivää.

Näiden kuvien myötä voin ylpeänä ilmoittaa, että meillä on nyt uusi lelu, Sony NEX-5N mikrojärjestelmäkamera. Se on jotakin oikean järjestelmäkameran ja digipokkarin välimaastosta, ja ominaisuuksiltaan vähintään riittävä tällaiselle satunnaiskuvaajalle. Ominaisuuksien käytön opettelu on pahasti kesken, kuten saattaa huomata esimerkiksi ylikorostuneesta joulunpunaisesta, mutta jo pelkän kokeilun perusteella kameralla saa huikean paljon helpommin siedettäviä kuvia kuin entisellä pokkarillamme. Ylin kuva on otettu sisätiloissa melko heikossa valaistuksessa ja silti kuva on riittävän tarkka ja värit toistuvat totuudenmukaisesti, kun älysin säätää valkotasapainon kohdalleen. Alempiin kuviin kokeiliin asetuksia, joissa kuva tarkentuu lähelle ja tausta sumentuu, mikä tekee aika kivan säväyksen (no, ei ehkä näissä peittotilkkukuvissa, mutta noin yleisesti ottaen). Jospa uusi kameramme pelastaa seuraavan puolen vuoden neulekuvaukseni ainakin sen suhteen, että tarkkoja kuvia saa huonommassakin valossa, vaikkei varsinaista asettelutaitoa tai -intoa kovin olisikaan.