Wink meets Pessi

Tammikuussa päätin vihdoinkin neuloa itselleni uuden paksun kotivillatakin. Vanha, naapurini Seiskaveikasta neuloma palmikkovillatakki on vuosien varrella venähtänyt vähän joka suuntaan liian suureksi ja surkean nyppyinenkin se jo on. Syksyllä sain ostettua uudet villatakkilangat, kun Lauri-sukkalanka oli paikallisessa tavaratalossa könttätarjouksessa 4 kerää kympillä. Ostin kerralla kolme satsia petroolia, ettei varmasti loppuisi kesken.

Malliksi valikoitui jonkinasteisen vatuloinnin jälkeen Wink, jossa viehätti taas kerran palmikoiden ja sileän nurjan yhdistelmä. Viimevuotisen villatakkineulonnan perusteella päätin käyttää 4 mm puikkoja ja tehdä koon L1, mikä osoittautui ihan mukiinmeneväksi yhdistelmäksi. Vaan jostain syystä neulominen tökki välillä aika pahastikin, siitäkin huolimatta, että ohje oli moitteeton ja lanka asiallista tarkoitukseensa. Mutta koittihan sekin aika, kun puristin takin valmiiksi saakka.

Eihän Winkini vaateripustimella kovin ihmeelliseltä näytä, mutta onpahan jonkinlainen dokumentti reilut 800 g painavasta ja lähes polviin asti ylettyvästä paksusta villatakista. Olin suunnitellut käyttäväni tämän kanssa paksua takorautaista huivineulaa, mutta neulos on sille liian tiivistä. Kuvassa kiinnittimen virkaa toimittaa pieni ja kevyt puinen huivineula.

Tämän lähemmäksi in action -kuvaa en päässyt tälläkään kerralla. Takki on ehkä sittenkin hieman liian pitkä ja mahdollisesti muutenkin aavistuksen väljempi kuin oli alunperin tarkoitus. Onneksi malli neulottiin ylhäältä alaspäin, joten helman lyhentäminen ei ole temppu eikä mikään, jos siltä alkaa tuntua. Ja toisaalta, saahan kotivillatakki vähän reilumpi kääriytymishumpsake ollakin. Pitäisi vaan vielä osata laittaa tämä päälle asti sen sijaan, että nappaisin edelleen vanhasta tottumuksesta sen soputeltaksi venähtäneen Seiskaveikka-nyppykasan niskaani...

Olen viimeisen vuoden aikana tutustunut stretch-pillifarkkujen ihmeelliseen maailmaan, ja sitä myöten innostunut myös säärystimistä. Niinpä päätin neuloa Winkin kaveriksi Pessit 3,5 mm puikoilla. Lankaa säärystimiin kului noin 105 g.

Näissä säärystimissä on sama ihanainen palmikkokuvio kuin kaikkein hienoimmissa villasukissani, joten en voi olla pitämättä lopputuloksesta. Vaan omaan makuuni säärystimet olivat vähän turhan lyhyet, joten päätin lahjoittaa ne äidilleni. Hän ilahtuikin poikkeuksellisen paljon, ja upeasti säärystimet sopivatkin hänen siroihin, jumppatrikoiden verhoamiin sääriinsä. Harvalla kahdeksankymppisellä onkaan sellaisia sääriä kuin äidilläni, joten hyvä on säärystimiä niissä esitellä! (Kuvausjalat ovat toki omani.)