Pitsiliinoja ja virkattuja paloja

Toukokuussa minuun iski pitsiliinojen virkkausvimma. Omassa huushollissa en pitsiliinoja käytä missään muodossa, mutta onneksi tällä kertaa löysin virkkauksille nopeasti loppusijoituskohteen muualta.

Melkein pakkomielteenomainen virkkausvimma iski, kun sain käsiini tämän huikean kauniin liinan ohjeen Kardemumman talon suosiollisella avustuksella. Malli on nopeaa ja mukavaa virkattavaa ja se on tähänasti virkkaamistani pitsiliinoista (niitä on sivumennen sanoen aika paljon, aloitinhan liinojen virkkaamisen jo yli 20 vuotta sitten) ehdottomasti kaunein. Tämä on virkattu 1,5 mm koukulla jostakin kanssaneulojan lahjoittamasta tuntemattomasta puuvillalangasta.

Heti perään piti virkata toinenkin samanlainen.

Vihreä ei ole yhtä raikkaan kesäinen, mutta kaunis yhtäkaikki. Hetken aikaa jopa harkitsin, että pitäisin tämän kappaleen itselläni ja yrittäisin käyttää sitä pienen kukkaruukun alusliinana. Tulin kuitenkin nopeasti tolkkuihini, pitsi kun ei millään muotoa tahdo istua muuhun sisustukseen. Hetken käytin myös sen miettimiseen, mikä tekee tästä mallista niin erityisen. Yksi tekijöistä lienee keskustähden sakaroiden väliin jäävä sekä ulkokehän ruudutus; useimmiten noilla paikoilla on ketjusilmukkakaarista syntyvää "verkkoa". Ero on hiuksenhieno, mutta tässä tapauksessa oleellinen. Virkkaan takuuvarmasti kesän aikana tätä mallia vielä useammankin liinan verran.

Lainasin vaihteeksi kirjastosta pari vanhaa virkkauskirjaa, toinen niistä Mary Oljen. Kirjoista on aina yhtä hauskaa kokeilla uusia pieniä virkkauspaloja.

Lanka on samaa kuin ensimmäisessä liinassa. Pienimmällä palasella koristelin pellavaisen tilpehööripussukan (jonka unohdin kokonaan kuvata ennen kuin lähetin sen jo maailmalle), kaksi isompaa meni samaan osoitteeseen kuin muutkin liinat.

Tämän pikkuliinan malli on jostakin vanhasta Suuresta Käsityölehdestä, tosin muuntelin mallia mieleisemmäksi sekä keskeltä että aivan ulkoreunasta. Minun makuuni lopputulos on vähän tylsä, mutta hyvin sain aikani kulumaan liinanvirkkuun parissa jääkiekon Suomi-Venäjä -välieräottelua kuunnellessani; katsella en jännitykseltäni olisi kyennytkään.

Kuvan liinan virkkasin puolestaan kuunnellessani Euroviisuja. Olin aikaisemmin printannut Ravelrystä pelkän sanallisen ohjeen ilman kuvaa, joten malli hahmottui vasta työn edetessä. Lopulta muutin viimeistä kerrosta vaihtaen osan ketjusilmukkakaarista kiinteiksi silmukoiksi.

Jääkiekon finaaliottelu kului rattoisasti tätä liinaa virkatessa ja Mertarannan tunnekylläistä selostusta kuunnellessa siinä missä kaksi kolmannesta perheen miesväestä nautiskeli kisakatsomossa videotykin ja valkokankaan suosiollisella avustuksella (perheen pienin oli onneksi itse hakeutunut nukkumaan juuri ennen ottelun alkua). Tämänkin ohjeen olin printannut sanallisena ilman kuvaa, joten liinan lopullinen muoto hahmottui samaa tahtia finaalipelin edistymisen kanssa. Kuvassa liina on pelkästään silitetty, parempi siitä olisi toki tullut pingottamalla, mutta luvalla sanoen laiskotti liikaa.

Vihreän virkkauslangan lopuista pyöräytin vielä Mary Oljen Tuulenkehrä-palasen. Tämä on kyllä yksinkertaisuudessaan todella kaunis.

Vaan nämä kun oli virkannut viikon sisään kaikki, niin hieman kyllä ranteita pakotti...