tiistai 28. huhtikuuta 2015

Three Shades of Grey

Harmaasta Color Affectionistani jäi yli reilusti kaikkia kolmea lankaa, joten sain vision neuloa niistä kapean ja kaarevan huivin, jossa harmaat liukuisivat tummasta vaaleaan raitojen ja lyhennettyjen kerrosten saattelemina. Muotoidean nappasin Nurmilintu-huivista, lyhennetyt raitakerrokset kehittelin omasta päästä neuleen edetessä. Nurmilinnusta poiketen lisäykset ja kavennukset ovat päinvastaisissa reunoissa, jotta sain raitojen värinvaihdot järkeviksi. Puikkokooksi valitsin 2,5 mm, mikä tuottaa suunnilleen samanlaisen tuloksen kuin normineulojan 3,5-millisillä neulominen.


Huivista tuli juuri niin ihana kuin alunperin kuvittelin, tai ehkä vielä parempi. Olisin halunnut keskimmäisestä sektorista leveämmän, mutta teräksenharmaata lankaa oli rajallisesti, enkä uskaltanut riskeerata, että se olisi loppunut kesken, sillä halusin värinvaihtoraidoista tietyllä tavalla symmetriset ja se taas vaati tietyt silmukkamäärät.


Huivi painaa lopulta vain 103 g ja se on juuri sellainen kaulaan kietaistava kapeahko lirpake, joita niin kovin rakastan. Olin niin innoissani lopputuloksesta, että ajattelin kirjoittaa huivista ihan ohjeenkin. Kysäisin kuitenkin asioista paremmin perillä olevilta, joko tällainen huivimalli on jo olemassa, ja sain vastaukseksi, että Veera Välimäen Neon Beast on hyvin samantyyppinen. Tieto hillitsi kummasti ohjeenkirjoitusintoa, sillä saatan kuvitella sen plagiointisyyteryöpyn, joka voisi seurata liian samanlaisen huivin ilmaisohjeesta. En tunne tuota Veeran huivia kuvia enempää, mutta niistä päätellen malleissa on yksi oleellinen ero, jonka vuoksi minun huivini on kapea ja kaareva siinä missä Veeran malli on kulmikkaampi ja mittasuhteiltaan rotevampi. Aika moni toivoikin, että kaikesta huolimatta kirjoittaisin ohjeen tähän minun versiooni, ja harkitsen sitä edelleen vakavasti. Ainakin olen valinnut jo varastolangoistani langat seuraavaankin sävyhuiviin sillä ajatuksella, että siihen lopulliseen versioon saisin leveämmän keskiosion. Ainahan on sekin mahdollisuus, että poistaa ohjeen julkisuudesta, jos kuraa alkaa lentää liikaa.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Hulluna typyköihin

Sukkahulluttelu sen kun jatkuu. Yritin neuloa kolmannen kierroksen bonusohjetta raidoittuvalla langalla vain todetakseni sukista tulevan niin rumat, etten pystyisi kokonaista paria neulomaan. Niinpä seuraava valmistunut sukkapari olikin neljännen kierroksen malli Mad about the Gals. Hupenevassa sukkalankavarastossani oli oikeastaan vain yksi sopiva lanka, auringonkeltainen Opalin 4-säikeinen, johon minulla oli myös sopivat helmet, koon 6/0 tsekkiläiset meripihkan värisenä. Niillä ja 1,75 mm puikoilla siis mentiin entiseen tapaan, liikoja kiirehtimättä.



Malli osoittautui yllättävänkin hitaaksi neulottavaksi, vaikkei siinä mitään erityisen vaikeaa ollutkaan. Helmiä tuli vain alkuun, ja vaikka niitä olisi voinut lisätä pidemmällekin, päätin tällä kertaa ajatella käytännöllisesti ja jättää ylimääräiset helmet pois. Ainokaiset omistamani helmisukat viime kesän Tourilta nimittäin ehtivät jo aiheuttaa minulle rakon akillesjänteen tietämille, kun käytin sukkia varrettomissa kengissä.

Puikoilla mallineule näytti sekavalta ja suttuiselta, mutta jalassa se avautuu yllättävänkin kauniisti. Tällä kertaa minimivaatimus oli 72 silmukan keskikoko, jonka kuvittelin tuottavan valtaisan kokoiset sukat. Vaan toisin kävi, sukat ovat jopa minun kriittiseen makuuni mukavan napakat. Saapa nähdä, pidänkö sittenkin nämä pitsisukat itselläni, vaikken koskaan kuvitellut haluavani kirkkaankeltaisia sukkia.


keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Grey Affection

Sukkahulluttelukisan toisen kierroksen bonusohjeen neulottuani päätin tehdä vaihteeksi syrjähypyn huivineulonnan puolelle, sillä olin saanut luksuslankavarastoani penkoessani vision harmaansävyisestä Color Affection -huivista. Niinpä kerin vyyhdit Kraft Hand-dyedin MerinoSilk Sockia (raudanharmaa Trial & Error -värjäys), BFL Sockia (värissä Black Mamba) ja Sweet Georgian CashLuxe Finea (värissä Silver). Merinovillaa, silkkiä, BFL:ää, kashmiria - todellista luksusta siis!


Huivin jujuhan on minua niin kovasti viehättävä epäsymmetrisyys yhdistettynä kaarevaan muotoon ja raitoihin - erinomaiset edellytykset täysosumalle siis. Päätin aloittaa keskiharmaalla vaaleimman sijaan, ettei huivista tulisi liiankin vaalea. Reunalisäysten kanssa takkuilin aikani, sillä en ollut tyytyväinen oikein minkään version ulkonäköön; alkuperäisen ohjeen mukaan tehtynä lisäysreunoista tulee helposti todella tiukat ja huivi uhkaa jäädä rypyille viimeistelynkin jälkeen. Lopulta päädyin neulomaan jokaisen kerroksen ensimmäisen silmukan kaksi kertaa peräkkäin oikein ikään kuin lisäten ketjusilmukan kerroksen alkuun, ja se toimi ihan kohtuullisesti.


Välillä pelkäsin, että värityksestä tulee tunkkainen tai ettei kontrasti riitä. Aloitusreunaan jäävä pieni kyttyräkin mietitytti, se kun on hyvin tyypillinen piirre tällaisille kaareville huiveille, joissa lisäykset tehdään reunoissa. Viimeistely häivytti kyttyrän lähes olemattomiin, mutta jätti kyllä mielen perukoille pohdittavaksi sen, miten kyttyrän voisi välttää.


Viehättävä epäsymmetrinen muotokieli kärsii kyllä oleellisesti minun käytössäni, minä kun kieputtelen kaikki huivit samalla tavalla enemmän tai vähemmän tiiviisti kaulan ympärille. Näin hienovarasessa väriyhdistelmässä  etenkin keskiharmaa tahtoo hukkua hopean- ja mustanharmaiden rinnalla, mutta ehkä se sittenkin antaa kokonaisuuteen syvyyttä.

Langat ovat ehdotonta eliittiä, ja huivi on aivan käsittämättömän pehmeä. Minulla olikin sopivasti harmaan raitahuivin mentävä aukko huivivarastossani, joten tämä jäänee omaan käyttöön siitäkin huolimatta, ettei se aivan täysosuma sittenkään ollut. Lankoja kului yhteensä noin 180 g, joten 135 g jäi vielä toiseen huiviin.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kevätkaipaus

Sukkahulluttelun kolmannen kierroksen ohje tupsahti sähköpostiin sopivasti pääsiäisen jälkeisen ensimmäisen työpäivän päätteeksi. Malliksi osoittautui Caoua Coffeen Longing for Spring, joka jo ensivilkaisulla vaikutti helpolta ja nopealta varpaista varteen -mallilta. Suppeaksi käyneestä sukkalankavarastostani löytyi kevätsukkiin oikein passeli vihreä Austermann Step, joten sillä ja 1,75 mm puikolla mentiin.


Mallissa on pieniä kukkamaisia pitsikuvioita, joiden välissä on pari nurjaa raitaa. Yllättävän huonosti mallineule erottuu, vaikka valitsin vaaleahkon, täysin yksivärisen langan. Neuloskelin sukkia parin työpäivän iltana ja vapaapäivän aamuna, ja sukat valmistuivat sen kummemmin kiirehtimättä reilusti alle kahteen vuorokauteen työpäivistä huolimatta - todella helppo ja nopea malli siis. Lankaa kului kokoluokan 38-39 sukkiin 66 g.

Omaan makuuni nämä sukat ovat vähän turhan rennot, sitä paitsi minulla on jo suunnilleen saman värisestä Stepistä neulotut sukat, joten lahjaneuleiden laatikko sai taas lisää täytettä - ja minä selviydyin heittämällä kisan neljännelle kierrokselle. En mielestäni neulonut mitenkään erityisen intensiivisesti, mutta olen kyllä melko rennossa joukkueessa, mikä selittää suurimmaksi osaksi näennäisen nopeuteni; nopeimmassa tiimissä oli minun sukkien valmistumishetkellä enää muutamia jatkopaikkoja jäljellä.

Kolmoskierroksen jälkeinen bonusohje on kisan ensimmäinen, joka saattaa jäädä neulomatta, tai ainakin se vaatii rankkaa muokkaamista istuvuuden parantamiseksi. Sukanneulonta kuitenkin jatkuu, vaikka hulluttelu hyytyisikin, sen verran monta mielenkiintoista varastolankoihini sopivaa ohjetta minulla on odottamassa toteuttamistaan.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Räpylää toisen eteen

Sock Madness -kisassa jokainen kahden viikon määräajassa kisasukkansa valmiiksi saattanut saa sähköpostiinsa bonusohjeen. Toisen kierroksen bonusohje oli varpaista varteen neulottava Duck-foot Ivy. Ohjeen saatuani pohdiskelin aikani, mitä lankaa voisin hyvää vauhtia hupenevasta sukkalankavarastostani käyttää, kunnes tajusin Jeton-värisen Wollmeise Twinini olevan hauskasti ankanräpylöiden värinen. Eipä siinä taas paria päivää pidempään mennyt, kun pari (minulle liian isoja) sukkia valmistui samaisella 1,75 mm puikkokoolla kuin ennenkin.


Minun versiossani räpylät marssivat tiukasti suorassa jonossa, kun alkuperäismallissa varren kuviot harhailivat sivuraiteille.


Taakse tein pari mallikertaa samaan linjaan etupuolen kanssa. Kiva oli myös se erään toisen suomalaisen neuloma versio, jossa varren takaosa oli pelkkää sileää neuletta. Nämä reilunkokoiset sukat haukkasivat peräti 114 g lankaa, onhan WM Twin hieman perusfingeringiä paksumpaa ja sukkiin tuli viidellä täydellä räpylämallikerralla neulottuina melko pitkät varret.

En voinut vastustaa kiusausta lavastaa asianmukaisen keskusteluketjun epävirallista raportointiviestiäni varten kuvaussession Don Rosan sarjisalbumien kanssa:


Olen tainnut joskus mainitakin, että Don Rosa on minun ja esikoiseni suosikki, joten nämä sukat ovat kunnianosoitus hänen elämäntyölleen. Ja taas lahjaneulelaatikkoni täyttyi samalla, kun luksuslankalaatikkooni tuli hieman lisää tilaa.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Täyttä titaania

Jo joskus maaliskuun alkupuolella lankalaatikkojani penkoessani sain idean neuloa kauniin semisolidista harmaasta Fleece Artist Sea Woolista (70 % merinovillaa, 30 % kasvikuitua) Titanium-huivin. Se neuloutuikin parissa päivässä 2,75 mm puikoilla kuluttaen 96 grammaa lankaa. Sen sijaan vei melkein kuukauden saada huivi pingotettua ja kuvattua edes jotenkin.


Kylläpä siitä tulikin kaunis! Värivalinta osui aivan nappiin, ja langassa on upea kiilto. Yläreuna jäi omaan makuuni vähän turhan kireäksi, mutta hyvin huivin saa kietaistua kaulaan - huivi on tosin niin kaunis, että se ansaitsisi paljon näyttävämmän käyttötavan kuin kaulaliinamaisesti runtattuna, joten nähtäväksi jää, pidänkö tämän ihanuuden itse vai annanko lahjaksi sellaiselle, jonka käyttämänä huivi saa arvoisensa näkyvyyden.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Palmikkohulluus

Sock Madness -sukkakisan toisen kierroksen malliksi paljastui Cable Madness, joka kolahti sähköpostiin kolmisen viikkoa sitten perjantai-iltana. Minä en pitänyt ohjeen tulostamisella ja neulomisen aloittamisella mitään erityistä kiirettä, joskus lauantaina iltapäivän puolella kerin vyyhdin Lanitium ex Machinan Sock Twistiä värissä Single malt ja ryhdyin neuloskelemaan ilman sen kummempia aikatavoitteita perinteisellä 1,75 mm puikkovalinnalla.


Ohje oli kyllä moitteettomasti laadittu, mutta mallissa oli monta pientä juttua, jotka olisin tehnyt toisin, ellei kyseessä olisi ollut kisamalli, johon muokkauksia ei saa tehdä mikäli mieli jatkoon päästä. Sukansuun joustimen ja palmikkokuvion asemointi toisiinsa nähden ei ollut aivan optimaalinen, ja palmikkokuvio oli yhden silmukan verran sivussa keskilinjasta. Onneksi tämä epäsymmetria korjaantui, kun toisen sukan sai neuloa peilikuvaksi. Kantapään kohdistus ontui sekin yhden silmukan verran, samoin kärkikavennuslinjat. Pieniä asioita, joita ei varsinaisesti huomaa, jos ei tarkasti katso, mutta sellaisia, jotka olisi voinut hyvin pienellä vaivalla korjata paremmiksi.

Sukista tuli melko rennosti neulottuina ihan liian isot itselleni, ja niihin kului peräti 90 g lankaa. Onneksi kanssaneuloja halusi lunastaa sukat itselleen, joten ne eivät jääneet lahjalaatikkoni täytteeksi, ja samalla kartutin neuletarvikkeistokassaani. Näitäkin sukkia pingottaessani nimittäin totesin, että tarvitsisin L-kokoiset sukkablokkerit. Harmi, että alkuperäinen ajatus vaihtokaupoista suoraan sukanpingottimiin karahti suuriin postikuluihin, joten sukat vaihtuivat numeroihin tilillä. Ehkä vielä joskus saan aikaiseksi hankkia XS- ja M-kokoisten pingottimien lisäksi myös puuttuvat S- ja L-koot.

P.S. Neuloin sukat lopulta vähän alle kahteen vuorokauteen ja pääsin kevyesti kisan kolmannelle kierrokselle, joka lienee jo hyvässä vauhdissa tämän postauksen julkaisuhetkellä.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Skandium

Kirjoneuleen makuun päästyäni minua ei pidätellyt enää mikään. General Hogbufferilta bongasin seuraavaksi Skandium-sukkamallin, joka soveltuu erinomaisesti orpokerille ja isommille jämille. Niinpä nappasin pöllölapasista jääneen tummanharmaan Roosa Nauha -langan sekä yksinäisen siniharmaan Regian ja ryhdyin tuumasta toimeen.


Oman versioni aloitin 1,75 mm puikoilla ja 72 silmukalla, kunnes vaihdoin 2,25 mm puikkoihin kirjoneuleen ajaksi. Kärkeen tein perinteisen sädekavennuksen. Koko on tähdätty niin, että nämä sopisivat ensi talvena esikoisen siroon, mutta pitkään jalkaterään.

Mallin juju on siinä, että kantapään jälkeiset kiilakavennukset maastoutuvat mallineuleeseen skandinaavisen kirjoneulekaarrokkeen tapaan. Oli hauska huomata, että tällainenkin sukka-anatomia toimii mainiosti. Kuvassa muuten Regia näyttää liian siniseltä, todellisuudessa se on lempeämmin harmahtava. Näinkin isoihin (arviolta kokoluokkaa 44) sukkiin kului alle 50 g kumpaakin väriä.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Bubo bubo

Esikoiseni on ollut jo pitkään viehättynyt pöllöistä. Vaikka suurin fanitus on tainnut jo laantua, neuloin hänelle uudet pöllölapaset taannoin synttärilahjaksi saamani Night Owl Mittens -ohjeen mukaan. Langoiksi valikoituivat viime vuonna Kontista pelastamani, ihanaisen pehmeä luonnonvalkoinen Novita Bambino sekä tummanharmaa Roosa Nauha -sukkalanka. Rannejoustimen neuloin 1,75 mm puikoilla ja kirjoneuleen tutusti 2,25-millisillä.


Rannejoustinta neuloin yhden raitaparin pidemmäksi kuin mallikuvassa, lisäksi neuloin värin vaihdon jälkeen yhden kerroksen pelkkää oikeaa joustimen sijaan, jotta sain raidoituksesta siistimmän. Kämmenselässä on ihan ilmiselvä huuhkaja, sen verran tuima on pöllön ilme.


Arvostan kovasti lapasmalleja, joissa on peukalokiila ja ajatuksella suunniteltu kuvio niin kiilassa kuin peukalossa. Näissä lapasissa on aivan erityisen hurmaava peukalo pienine pöllöineen. Pidän myös kovasti kämmenen mallikuviosta. Roosa Nauha -lankaa kului lapaspariin 30 g, Bambinoa vähän vähemmän. Koko on aika napakka etenkin leveydestä, mutta meidän perheessämme pidetäänkin hyvin istuvista asusteista. Voisin kuvitella neulovani toisetkin pöllölapaset aavistuksen paksummasta langasta - mutta se saanee odottaa toistaiseksi sukkainnostuksen laantumista.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Okakruunuohdake - Onopordum acanthium

Sukkahullutuksen ensimmäisen kisakierroksen jälkeen teki mieleni jatkaa sukkien parissa. Kun näin jossakin keskusteluketjussa ruotsalaisen neulojan aloittaman kauniin kirjoneulesukan, menin tietysti vakoilemaan, mistä mallista oli kyse. Onnekseni se oli General Hogbufferin maksuton Onopordum, jonka inspiraationa on toiminut Skotlannin kansalliskukka okakruunuohdake. Minulla oli heti visio ruskea-vihreistä jämälankasukista, joten homma lähti käyntiin pikavauhtia. Malli on 72 silmukalle, joten päätin neuloa kirjoneuleosuudet 2,25 mm puikoilla melko rennosti, jotta saisin aikaan miesten koon sukat.


Lopputulos on kerrassaan ihastuttava! Yksiväriset osuudet neuloin tummanruskealla Regialla 1,75 mm puikoilla, kapeiden köynnösraitojen vihreä pohjaväri on punasipulivärjättyä Zitron Trekkingiä, jota oli jäljellä enää niin pieni jämä, että se riitti juuri ja juuri neljään raitaan. Ohdakekuviossa pohjavärinä on vihreä-ruskeakirjava Kirjopirkka ja kuviovärinä luonnonvalkoinen Roosa Nauha. Terän vihreä on puolestaan Louhittaren Luolan Väinämöistä värisävyssä Sammal. Viimeksi mainittua oli sen verran vähän, ettei se olisi enää riittänyt mallin mukaiseen kirjoneulekärkeen, joten päädyin tekemään kärjen yksivärisenä.

Testautin sukkia esikoisella, jonka jalka on kokoluokkaa kapea 42. Hyvin tuntuivat sujahtavan kantapäänkin yli, joten eiköhän näille joku miespuolinen käyttäjä suvusta löydy - elleivät sukat lopulta päädy juuri esikoisen käyttöön ensi talvena. Voi tosin olla, että hänen jalkansa ovat siinä vaiheessa jo kasvaneet näistä ulos.

Kyllä minä niin rakastan kirjoneulesukkia ja niiden neulomista!